Oletko nähnyt omin silmin/ kuullut "Karma is a bitch"- tilanteita?

Mä en kestä. Ootteko te oikeesti noin tyhmiä, että kuvittelette universumin jotekin piittaavan teidän touhuistanne. Kaikki on sattumaa tai suoraa seurausta omista toimista. Eikö nyt ole aika ilmeistä, että jos ajaa mieletöntä ylinopeutta on todennäköistä, että menettää autonsa hallinnan. Syöpään nyt voi sairastua kuka vaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä en kestä. Ootteko te oikeesti noin tyhmiä, että kuvittelette universumin jotekin piittaavan teidän touhuistanne. Kaikki on sattumaa tai suoraa seurausta omista toimista. Eikö nyt ole aika ilmeistä, että jos ajaa mieletöntä ylinopeutta on todennäköistä, että menettää autonsa hallinnan. Syöpään nyt voi sairastua kuka vaan.

Mä olen samaa mieltä. Ei karma tai kohtalo tai edes sattuma ole kenenkään henkilökohtainen rankaisija.

.

Oltiin mun miehen kanssa kauppakseskuksessa ja sanoin miehelleni ohi kävelevästä naisesta, että tuossa on samanlainen lattaperse kuin minäkin, ja liukastuin heti perään nolosti peffalleni (jossa ei ole pehmusteita)...

Vierailija kirjoitti:

Mulla on välit poikki sisareeni.

Erään henkilön kautta kuulin, että hänen ainoa lapsensa - poika - alkoi seurustella jo 15-16 vuotiaana luokkatoverinsa kanssa. Sisareni kuulemma naitti näitä vimmalla toisilleen. Syytä en tiedä. Mutta esimerkiksi kustansi tälle tyttöystävälle muutamankin ulkomaanmatkan lämpimään (ei mitään Pärnun keikkoja). Siis poika tietysti mukana.

1-vuotisseurustelupäivän kunniaksi järjesti pojallensa annettavaksi tälle tyttöystävälle jonkin korun tms. Poikahan antoi, kun ei edes tiennyt mitään asioista. Joku 16-17 vuotias nyt ei tajua tuollaisia. Kyse ei ollut mistään kihlajaislahjasta tms.

Muuttivat yhteen. Sisareni kovasti edesauttoi asiaa tietääkseni. Riemua kesti kuulemma kuukauden verran, jonka jälkeen erosivat. Syynä kai se, että tyttöystävästä kehkeytyikin demoni ja domina, joka määräili kaiken. Ei saanut poika heittää takkia sohvan selustalle hetkeksikään eikä mitään. Piti olla ja tehdä just niinkuin tää tyttö sanoi.

Tytöllä oli ollut jotain mielenterveyshommia ja sisareni ilmeisesti oli aikomuksessa saada tästä ihmisestä kokonaisen ja terveen puolison pojalleen antamalla sitä ja tätä ja rakastamalla loput.

Mua kyllä vähän huvitti. Ihan turhaan menivät nekin rahat. En ymmärtänyt ollenkaan sitä, että miksi hän alkoi näitä juttuja järjestää eikä tajunnut hänkään, joka asiasta kertoi.

Nyt poika on ollut opiskelemassa ja ilman tyttöystävää jo pari vuotta, mutta tapasi talvella jonkin itäeurooppalaisen nuoren naisen, jota on käyty tervehtimässä jo pari kertaa. Saas nähdä tuleeko mitään. Sisar nimittäin laskeskeli ja toimi sen varassa, että tämä poika alkaa jatkaa hänen liiketoimintaansa hieman myöhemmin. Pikkuisen epäilen, että poika nostelee ulkomaille ...

Ohis, mutta jotenkin kuulostat todella katkeralta.. miksiköhän?

Vierailija kirjoitti:

Minä en ihan tajua tätä karma-ajatusta. Se että tapahtuu ikäviä asioita, on rangaistus? Minusta se lähinnä tuntuu epäreilulta.

Olen itse koulukiusattu. Osalla kiusaajistani pyyhkii huonosti mutta lähtökohdat kyllä näkyivät jo kouluaikoina. Osalla pyyhkii hyvin, ovat varakkaita ja arvostettuja ja ihan fiksuja kansalaisia noin päällisin puolin. En mielestäni ansainnut koulukiusaamista, koska olin aivan pienestä pitäen arka ja kiltti enkä koskaan kiusannut itse ketään. Ketä se karma tässä nyt niin kovalla kädellä koetteli? Niitä muutamaa koulussa huonosti menestynyttä? Entä ne muut hyvin menestyneet? Ja miksi ihmeessä ansaitsin koulukiusaamisen koska jos uskon, että karma rankaisee kiusaajiani, pitää minun myös uskoa, että ansaitsin itsekin kiusaamisen jostain rangaistuksena.

Kärsin aikuisiällä vuosikausia lapsettomuudesta. En koskaan ollut ilkeä tai ylimielinen lapsia saaneita kohtaan. Miksi siis ansaitsin lapsettomuuden?

Ystävälläni on ollut todella helppo elämä. On viettänyt turvallisen lapsuuden, saanut ihan kaikkea (kavereita, harrastuksia, matkoja) ja ihanan nuoruuden ja aikuisuuden . Elämä on oikeasti kohdellut silkkihansikkain ja päälle päätteeksi on ihmisenä herttainen, mukava, avulias jne. Vuosi sitten menetti isänsä, nyt on myös äiti sairas. Ihanko on rangaistus siitä, että on elämä ollut niin mukavaa ja me muut olemme kadehtineet?

Ei avaudu tuo logiikka millään.

Ainakin elämän ikävien asioiden pohtiminen on tuonut sinulle syvällisyyttä ja ymmärrystä. Harvalla sitä on noin paljon. Sen voi ajatella karman palkintona positiivisessa mielessä tai sen voi ajatella kärsityn tuskan tuottamana sivutuotteena. Asioillahan ei ole tai on merkitystä riippuen havainnoijasta ja siitä mille asioille hän antaa painoarvoa maailmankaikkeudessa jossa on loputtomasti tapahtumia.

ÖÖÖÖÖÖöööööööö............. en ole koskaan nähnyt kenenkään syntyvän alempitasoiseksi eliöksi. En kyllä usko sielunvaellukseen noin muutenkaan.

Jos toi Veitola juttu on totta niin ehkä tässä kohta nähdään TM tapaukseen liittyvä #karmaisabitch tilanne ihan aitiopaikalta. Jos!

omituinen otsikko

Olin menossa töissä lämmittämään eväitä kun eräs työkaverini kiilasi eteen lällätellen. ( Hänellä ei ollu kiire mihinkään, itselläni oli ja hän tiesi sen hyvin). Virnisteli siinä aikansa ruoan lämmetessä ja lähti töihin. 

Myöhemmin esimies tuli kauhuissaan kertomaan että tää etuilija oli liukastunut mennessään omalle osastolleen ja polvi oli vääntynyt pahasti. 

Noh, Karma on. 

Yksi suosittu poika piinasi mua koko ala-ja yläasteen ajan, siis haukkui ja huuteli pitkin koulun käytäviä. Vapaa-ajalla en uskaltanut edes pyöräillä kylillä kun pelkäsin törmääväni siihen ja sen jengiin. Se oli varakkaasta perheesta ja sillä oli aina uusimmat ja hienoimmat jutut, oli ainoa lapsi vielä. Ysiluokan lopulla se jäi pyörällä auton alle, oli kuulemma lentänyt komeassa kaaressa ja kuoli samana päivänä sairaalassa. Koulun yhteisessä muistotilaisuudessa en pystynyt itkemään, vaikkei toki naurattanutkaan. Myöhemmin alkoi tuntua hirveän helpottavalta, kun ei tarvinnut enää pelätä sitä lyhyttä aikaa mitä yläastetta oli jäljellä, ei sen jengikään enää jaksanut musta kiinnostua primus motorinsa hävittyä kuvioista. Silloin pari kertaa kävi mielessä et "Karma is a bitch!". Pari kertaa nyt aikuisena oon mennyt sen haudan ohi, ja nyt se vasta tuntuu vähän haikealtakin, olihan se ihan lapsi vielä ja ehkäpä siitäkin olisi kasvanut joku päivä ihan kunnon sälli. 

Ex-avokki riekkui baarissa kaiken vapaa-ajan ja jättämisen aikoihin kuulemma (kuulin tutulta) mainosti miten heitti minut pellolle Eron jälkeen alkoi ankara ruikutus ja syyllistäminen saada minut takaisin joka olisi merkinnyt hänelle todennäköisesti helppoa saantia. Myös suhteen aikana seksistä tuli pakonomaista touhua jota oli "saatava" tai hän manipuloiden ruikutti kunnes sai. Koko touhu alkoi tuntua itsestäni lähinnä hyväksikäytöltä. Eron jälkeen sain tutulta kuulla, että mies oli suhteemme aikanakin esiintynyt kaikkialla kuin naisia saalistava poikamies. Minulle hän aina esitti muuta ja oli mustasukkainen joka asiasta.

Sitten kävi myös niin, että mies joutui onnettomuuteen ja leikkaukseen eikä pysty nyt vähään aikaan sijoittamaan eurojaan baarielämään. Olen vahingoniloinen, mutta säälin myös kun mies ei luonteelleen oikein mitään voi. Voisin ystävänä käydä katsomassakin ja tehdä jotain palveluksia, mutta sitten alkaisi taas ruikutus joten on parempi olla kerralla kylmä.

Itse saan nyt tulla ja mennä ja olen nauttinutkin siitä täysin rinnoin. Tulen päivä päivältä itsenäisemmäksi ja tunnen olevani enemmän omissa nahoissani. Olen aloittanut uusia harrastuksia ja jättänyt vanhoja huonoja tapoja. Tapailen miestä joka hyväksyy minut täysin sellaisena kuin olen ja joka on niin älykäs, viisas ja vapaamielinen, että voin kunnioittaa häntä. Se tuntuu sitäkin palkitsevammalta kun on vuosia (!) kuunnellut "Sit Kake tarjos mulle koko illan ku näytin kaikille miten kova jätkä oon"-tyylisiä lapsellisia juttuja. On ihanaa kun elämä on täynnä älykkäitä ihmisiä joiden kanssa puhua vaikka kirjoista eikä tarvitse olla mustasukkaisen kontrollin alaisena eikä kuunnella naljailua joka asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Yksi suosittu poika piinasi mua koko ala-ja yläasteen ajan, siis haukkui ja huuteli pitkin koulun käytäviä. Vapaa-ajalla en uskaltanut edes pyöräillä kylillä kun pelkäsin törmääväni siihen ja sen jengiin. Se oli varakkaasta perheesta ja sillä oli aina uusimmat ja hienoimmat jutut, oli ainoa lapsi vielä. Ysiluokan lopulla se jäi pyörällä auton alle, oli kuulemma lentänyt komeassa kaaressa ja kuoli samana päivänä sairaalassa. Koulun yhteisessä muistotilaisuudessa en pystynyt itkemään, vaikkei toki naurattanutkaan. Myöhemmin alkoi tuntua hirveän helpottavalta, kun ei tarvinnut enää pelätä sitä lyhyttä aikaa mitä yläastetta oli jäljellä, ei sen jengikään enää jaksanut musta kiinnostua primus motorinsa hävittyä kuvioista. Silloin pari kertaa kävi mielessä et "Karma is a bitch!". Pari kertaa nyt aikuisena oon mennyt sen haudan ohi, ja nyt se vasta tuntuu vähän haikealtakin, olihan se ihan lapsi vielä ja ehkäpä siitäkin olisi kasvanut joku päivä ihan kunnon sälli. 

Uskotko tosissasi, että joku kuolee, jos kiusaa sinua? Että juuri sinä olet niin tärkeä universumin tasapainon kannalta, että nuori ihminen ansaitsee kuoleman? Vanhempien ja kavereiden suru, autoilijan ikuinen syyllisyys, kaikki vain sen vuoksi että sinua kiusattiin.

Karman tarkoitus on opettaa ihmiselle jotain. Mitä sinä tai tuo kuollut opitte? Tai hänen vanhempansa? Autokuski ehkä oppi varovaisemmaksi mutta entä muut?

Vierailija kirjoitti:

Äidin serkku katsoi mua kieroon, koska olin lapsena villi. Nyt sen omalla lapsella on adhd :)

Mulle kävi vähän saman tyylisesti. Mun täti ei tykänny musta kauheesti mun ollessa lapsi/esiteini koska olin vilkkaampi kuin mun serkku ja mulla oli jotain muutama desimaali huonompi keskiarvo kuin sillä. Nyt mun serkulla on todettu (lievä) lukihäiriö.

Sairastin masennusta 10 vuotta. Sitten kuntouduin ja tänä keväänä elämä näytti oikeasti hyvältä, oli hyvä olla. Olin iloinen monesta asiasta, oli suunnitelmia tulevaisuudelle.

Tunsin itseni hyväksytyksi, sain uusia kavereita, mies, jota olen pitkään rakastanut, sanoi minulle, että haluaa seurustella. En ole koskaan seurustellut.

Sitten mies kuoli. Uusi kaveri petti luottamuksen, muutti muualle ja lopetti yhteydenpidon.

Nyt olen sairaslomalla, itken päivittäin, lääkäri käski aloittaa uudestaan masennuslääkityksen, koska minua ei muuten hyväksytä hoitoon julkiselle puolelle.

Ehkä se oli sitten liikaa vaadittu, että oli 6kk jotenkin normaali ihminen, jolla oli kaikki hyvin. Ehkä mä olen sitten jotenkin ansainnut tämän kaiken. Seuraavat 10 vuotta saattaa mennä turtana, ei pysty itkemään, ei pysty tutustumaan uusiin ihmisiin ja on vain yksin.

Mä haluan vain pois täältä, rakastamani miehen luokse. Silloin minäkin saisin vihdoin olla onnellinen.

Lapseni yläkouluaikainen pahin kiusaaja sairastui lukiossa masennukseen ja joutui jopa suljetulle osastolle. Oli siis todella ilkeä haukkuen tyttöni ulkonäköä ja persoona ja yökkäili kun tämä kulki ohi. Ja mikä pahinta manipuloi muutkin kiusaamaan ja syrjimään tyttöäni.

Fiksu nuori mies tuhosi parkkipaikalla autoa. Hakkasi ikkunoita ja hyppi sen katolla. Poliisi tuli paikalle ja tämä yritti karkuun. Hyppäsi sulavasti katolta konepellille, liukastui ja lensi komeasti maahan.

Mursi parit kylkiluut ja solisluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi suosittu poika piinasi mua koko ala-ja yläasteen ajan, siis haukkui ja huuteli pitkin koulun käytäviä. Vapaa-ajalla en uskaltanut edes pyöräillä kylillä kun pelkäsin törmääväni siihen ja sen jengiin. Se oli varakkaasta perheesta ja sillä oli aina uusimmat ja hienoimmat jutut, oli ainoa lapsi vielä. Ysiluokan lopulla se jäi pyörällä auton alle, oli kuulemma lentänyt komeassa kaaressa ja kuoli samana päivänä sairaalassa. Koulun yhteisessä muistotilaisuudessa en pystynyt itkemään, vaikkei toki naurattanutkaan. Myöhemmin alkoi tuntua hirveän helpottavalta, kun ei tarvinnut enää pelätä sitä lyhyttä aikaa mitä yläastetta oli jäljellä, ei sen jengikään enää jaksanut musta kiinnostua primus motorinsa hävittyä kuvioista. Silloin pari kertaa kävi mielessä et "Karma is a bitch!". Pari kertaa nyt aikuisena oon mennyt sen haudan ohi, ja nyt se vasta tuntuu vähän haikealtakin, olihan se ihan lapsi vielä ja ehkäpä siitäkin olisi kasvanut joku päivä ihan kunnon sälli. 

Uskotko tosissasi, että joku kuolee, jos kiusaa sinua? Että juuri sinä olet niin tärkeä universumin tasapainon kannalta, että nuori ihminen ansaitsee kuoleman? Vanhempien ja kavereiden suru, autoilijan ikuinen syyllisyys, kaikki vain sen vuoksi että sinua kiusattiin.

Karman tarkoitus on opettaa ihmiselle jotain. Mitä sinä tai tuo kuollut opitte? Tai hänen vanhempansa? Autokuski ehkä oppi varovaisemmaksi mutta entä muut?

Ei kai nyt kukaan oikeasti usko että joku karma määrää esim että jonkun pitää kuolla siksi että joku toinen saisi opetuksen tms.

Nämä nyt on vaan sattumia jotka joskus tuntuvat osuvan kohdilleen ja silloin vahingonilo on se paras ilo.

Ja monelle varsinkin nuoremmalle ihmiselle tulee opetus sitä kautta että sitä luulee olevansa voittamaton ja kuolematon kunnes vastoinkäyminen osuu omalle kohdalle.

Sattumahan sekin useimmiten on tai sitten oman käytöksen seuraus.

Jotain niistä useimmat oppii.

Vierailija kirjoitti:

Mä en kestä. Ootteko te oikeesti noin tyhmiä, että kuvittelette universumin jotekin piittaavan teidän touhuistanne. Kaikki on sattumaa tai suoraa seurausta omista toimista. Eikö nyt ole aika ilmeistä, että jos ajaa mieletöntä ylinopeutta on todennäköistä, että menettää autonsa hallinnan. Syöpään nyt voi sairastua kuka vaan.

Aika ylimielistä pilkata toisten uskontoa.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 16:37"]Olin kerran bussissa rattaiden kanssa matkalla neuvolaan (terveysasemalle menee käytännössä vain yksi bussi), kun toiselle vaunupaikalle nousi nainen jolla oli rattaat täynnä roinaa, ei lasta. Niinpä seuraavalta pysäkiltä ei mahtunut kyytiin lääkäriin matkalla ollut äiti rattaineen (kun huomautin naiselle tästä alkoi vaan valittaa oikeuksistaan).

Paluumatkalla sama nainen oli taas tunkemassa romurattaidensa kanssa kyytiin, mutta minä ja se lääkärikäynnillä ollut äiti oltiin jo viety vaunupaikat, ja niin sai moukka odotella pysäkillä vartin.

En nyt jaksaisi väitellä taas tästä samasta asiasta mutta sanon kuitenkin, että bussin keskivälikkö on tarkoitettu myös isojen tavaroiden kanssa matkustaville henkilöille eikä sitä ole tarkoitettu mitenkään ensisijaisesti vauvanvaunuille. Joten niin kauan kun ko. kärrien kanssa matkustava mahdollinen mamma maksaa matkansa on hän yhtä oikeutettu siihen välikköpaikkaan kun sinäkin. Huoh.

Huoh, ei ne maksa.

Vierailija kirjoitti:

Fiksu nuori mies tuhosi parkkipaikalla autoa. Hakkasi ikkunoita ja hyppi sen katolla. Poliisi tuli paikalle ja tämä yritti karkuun. Hyppäsi sulavasti katolta konepellille, liukastui ja lensi komeasti maahan.

Mursi parit kylkiluut ja solisluun.

Fiksu nuori mies?