Miksi jotkut eivät kommentoi uutta taloamme mitenkään?

Enkä ole koskaan niin tehnyt. Mä olen niitä ihmisiä, joita ei voisi vähempää muitten asunnot tai sisustus tai autot tai vauvat kiinnostaa. Vauvoista onnittelen, mutta en asunnoista ja autoista, enkä ole edes tiennyt, että se kuuluu asiaan, tai että joku loukkaantuu siitä, jos niin ei tee.

Oma elämä, työ, juoruileminen?

että en jaksanut palvoa sitä heidän vastavalmistunutta taloaan.



Talo itsessäään on todella hieno, kauniilla paikalla, sisustus ammattilaisen suunnittelema jne... Mutta se valmistui niihin aikoihin kun meillä oli tosi vaikeaa perheessä, lapsi vakavasti sairas ja mä huolesta ja väsymyksestä ihan selälläni. Mä en JAKSANUT ihailla niitä hanoja ja kaakeleita niin paljon kun se talo olisi ansainnut. Kaveri tietysti veti herneen nenään, soitteli kaverit läpi ja paasasi tästä minun kateellisuudesta.



Ei olla paljon soiteltu sen jälkeen.

Sinun kaveristasi en tiedä, ehkä kaipasikin. Siinä tapauksessa kaverisi oli se tunteeton moukka, jos ei tajunnut, että sinulla on muuta mielessä.

Mutta kai sinä nyt sentään JOTAIN sanoit, jollain tavalla kehuit ja ihailit? Vaikka olisi kuinka upoksissa omissa vaikeuksissaan, on tapana edes jotenkin onnitella - eihän se kaverin onni ollut sinulta pois.

että en jaksanut palvoa sitä heidän vastavalmistunutta taloaan.

Talo itsessäään on todella hieno, kauniilla paikalla, sisustus ammattilaisen suunnittelema jne... Mutta se valmistui niihin aikoihin kun meillä oli tosi vaikeaa perheessä, lapsi vakavasti sairas ja mä huolesta ja väsymyksestä ihan selälläni. Mä en JAKSANUT ihailla niitä hanoja ja kaakeleita niin paljon kun se talo olisi ansainnut. Kaveri tietysti veti herneen nenään, soitteli kaverit läpi ja paasasi tästä minun kateellisuudesta.

Ei olla paljon soiteltu sen jälkeen.

Miten voi olla, että jollekin ei tule edes mieleen sanoa mitään kun jollain on joku asia onnistunut elämässään.



Samaa mieltä kuin Xandris: ei todellakaan tarvitse valehdella eikä huutaa hurraata, mutta kai nyt ihan alkeellisimpiin käytöstapoihin kuuluisi sanoa tupaantuliaisvierailulla jotain siihen tyyliin, että



"on varmaan mukava tunne, kun pääsitte muuttamaan", tai



"tuntuu varmaan kivalta kun saitte rakennuksen/remontin valmiiksi".



Ei tarvitse tietää eikä pitää yhtään asumisesta tai rakentamisesta. Riittää kun käyttää sitä empatiakykyä edes hiukan ja miettii miltä siitä ystävästä tai sukulaisesta mahtaa tuntua.

Mutta kai sinä nyt sentään JOTAIN sanoit, jollain tavalla kehuit ja ihailit? Vaikka olisi kuinka upoksissa omissa vaikeuksissaan, on tapana edes jotenkin onnitella - eihän se kaverin onni ollut sinulta pois.

Oltiin siellä koko päivä kylässä joten kyllähän siinä ehti jutella monenlaista. Etenkin heidän kylpyhuoneensa oli aivan taivaallinen :)

Ja kyllä, hän nimenomaan halusi sitä palvontaa. Hän on ihan uskomattoman materialisti, ja haluaa nimenomaan tavaraa ja kaikkea ihanaa ympärilleen ja niitä on sitten kehuttava. Lähetteli sähköpostiin kuvia uusista kengistään yms ja kalliit autot, korut ja muu on hänelle todella tärkeää. Tottakai se talo oli ihan omaa luokkaansa noissa hänen tavoitteissaan mutta mulla ei vaan voimat riittäneet.

Kävin rakennusvaiheessa mm hänen kanssaan valitsemassa kaakeleita mutta sitten kun se talo valmistui niin multa vaan loppui virta :(

Muutimme syksyllä omaan taloon. Talomme ei ole kartano vaan ihan tavallinen 4h+k =+ 100 m2. Musta on ollu omituista että lukuisesta vierasjoukosta alle 10 ihmistä on sanonut mitään. Mutta sitten huomasin että



1. Ne joilla on saman tyyppinen maku niin kommentoi

2. Ne joilla yleensäkin on kyky huomioida toista, kommentoi

3. Oman napansa ympärillä pyörivät ei sano mitään



Mulle on ainakin opetettu että hyvään ihmisyyteen kuuluu nähdä! toinen ihminen. Ei vaadi paljoa sanoa jotain kivaa kampauksesta, kodista, onnitella jostain toiselle tapahtuneesta.



Mistä te oikein ystävienne kanssa puhutte jos ette omista asioistanne? Eikö silloin ihan luonnostaan tule myös kommentoitua!

Siis että pitäisi ilmeisesti siitä talosta olla jotain mieltä?

Tuota en oikein ymmärrä. Tarvitseeko jotain pönkitystä valinnoilleen tms?



Eikö pelkät onnittelut tms. riitä vaan pitäisi suorittaa myös jonkilaista "arviointia".

Vain kateellinen ei voi sanoa mitään positiivista toisen saavuttamasta onnesta, edusta tms. EI sinun tarvitsekaan pitää siitä mitä toisella on mutta jos se sinun ystäväsi tai läheisesi pitää ja on saanut jotain hänelle tärkeää esim. uuden kodin, auton, rahaa jos ollut vaikea tilanne (minun ystävälläni on tämä esim. nyt) ihan mitä tahansa niin normaali ihminen osaa olla vilpittömästi onnellinen ystävänsä puolesta mikäli hän toivoo lähimmäiselleen hyvää elämää ja onnea.



Ystävälle ei voi olla kateellinen mikäli se ystävyys suhde on normi pohjalla, näin minä ainakin asian näen. Olen vaikka kuun taivaalta valmis hakemaan ystävälleni mikäli tilanne vaatii vaikken siitä kuusta itse välittäisikään.



Eli mielestäni kuuluu kommentoida taloa, epäkohteliasta ja loukkaavaa olla sanomatta mitään. Mutta laitan kateellisuuden piikkiin.

Kylla on niin vaikeaa onnitella ja kehua... : O "Kun MUA ei kiinnosta se-ja-se..."

Uskomattoman epakohteliasta kaytosta minusta. Rehellisyydella ei taman asian kanssa ole mitaan tekemista, toisen kunnioittaminen on tassa koko pointti.



Minuakaan ei nyt kauheasti kiinnosta monet asiat, mutta yritan silti vaantaa kiinnostunutta ilmetta naamalleni vaikka vakisin, koska toiselle tulee hyva mieli, kun kuuntelen. Kunhan ei homma nyt ihan overiksi mene, niinkuin jonkun kaakelifanaatikkokaveri tuolla ylempana. Silloin vaihdan puheenaihetta kylla, mutta mahd. hienotunteisesti... ; )

Ihan sama mikä kyseiselle ihmiselle isompi asia on kyseessä, niin minusta on kohteliasta kommentoida/kysyä edes *jotain*. Etkö tosiaan kommentoi mitenkään muitakaan juttuja jotka eivät välttämättä kiinnosta juuri sinua ihan täysillä? Esim. minä en ole kovin kiinnostunut autoista tai musiikista, mutta jos tiedän kaverin saaneen haluamansa auton/keikkaliput niin kyllä mä onnittelujen lisäksi aina jotain sanon, ihan vaan siksi että asia on kaverille tärkeä. Ja minusta ihmissuhteisiin kuuluu se että ottaa osaa (keskustelemalla) *myös toiselle tärkeisiin asioihin* eikä vain niihin jotka on oman kiinnostuksen kärkipäässä.

Siis että pitäisi ilmeisesti siitä talosta olla jotain mieltä?

Tuota en oikein ymmärrä. Tarvitseeko jotain pönkitystä valinnoilleen tms?

Eikö pelkät onnittelut tms. riitä vaan pitäisi suorittaa myös jonkilaista "arviointia".

Kaikki eivät tosiaan KATSO asiota, se on visuaalisesti suuntautuneiden tapa hahmottaa asioita. On ihmisiä, joille vaikkapa kodin akustiikka tai maton pehmeys/lattian kovuus on olennaisempia asioita kuin tapettien sointuvuus sohvan väriin. Visualistit eivät edes huomaa jos kommentoidaan muihin aisteihin liittyviä ominaisuuskia, koska heille vain katsominen on tärkeää. Tämähän on se ihan sama asia kun monet naiset valittaa että miehet ei osaa ilmaista rakkauttaan oikein. Kyllä miehet sen tekevät, mutta väärällä tavalla.

Uskomattoman epakohteliasta kaytosta minusta. Rehellisyydella ei taman asian kanssa ole mitaan tekemista, toisen kunnioittaminen on tassa koko pointti.

Mulla on yksi kaveri joka on aika moukka sanomisissaan. Hän sanoo sen mikä ensimmäisenä pälähtää päähän, kun hänellä on se suorasanaisuuden lahja annettu ja hän saa kommentoida niinkuin mielensä tekee. Moukka siis.

Hän sanoi ainoastaan negatiivisia asioita meidän uudesta asunnosta, vaikkei ollut siellä vielä käynytkään. Asunto oli väärän kokoinen ja väärässä paikassa vaikka meille se oli just se mitä haluttiin.

En minä jaksa hänen kotiaan paljon kehua kun häneltä itseltään tulee vaan negatiivisia asioita suusta. Mä en lähde tuolle haukkumislinjalle ollenkaan vaan yritän vaan pitää pokkani.

Ihminen ei myöskään kerro itsestään vain puhumalla. Jos ystävä näyttää ihastuneelta tutkiessaan taloa, huokailee tai silittelee uusia pintoja, voi olla varma, että hän pitää siitä. Kaikki eivät vain sano ääneen. Pitää poimia toisen käytöksestä myös muihin aisteihin liittyvät vinkit.

itse löydän jokaisesta kodista jotain hyvää ja ihasteltavaa.



Mutta: meidän uutta taloa ei kommentoinut juuri kukaan, Ja parilta tuli vain negatiiviset kommentit: ai kun paljon ruskeaa, minä en voi sietää ruskeaa sekä

tässä on toiset talot tosi lähellä (!!!?)



Olin tosi pettynyt kunnes tajusin, että olen poikkeuksellisen kiinnostunut sisutuksista ja katson aina muiden ratkaisuja sillä silmällä, että voisiko niitä hyödyntää itsekin.



Lopulta löysin oman seurani sisustusaiheisilta sivustoilta, joilla olen kotiani esitellyt ja saanut tosi paljon palautetta :)

ensimmäistä kertaa niin vähintään onnitellaan uudesta kodista. Veisin kukat ja onnea uuteen kotiin-kortin tai jonkun hauskan jutun (jos tietäisin vastaanottajan maun ja mieltymykset tarkalleen).



Ihmiset jotka tulevat toisen uuteen kotiin ensimmäistä kertaa ja sivuuttavat koko asian ovat todella rahvaanomaisia moukkia. Ystävä ei tietenkään sellaista toiselle tee (ystävä ei arvioi kotiasi sen mukaan onko se tyyliltään hänen kommentoinnin arvoinen!) Jatkossa sinulla säästyy paljon aikaa ja vaivaa kun et moisia tyyppejä toistamiseen kotiisi kutsu. Hanki uusia oikeita ystäviä! Saat viettää parempia hetkiä joka suhteessa.

suomalainen kateus???

tämä "kohteliaat kommentit"-smalltalkki ollenkaan vaan aletaan mieluummin päivittelemään kuinka eilisissä uutisissa luvattiin kovia pakkasia tälle viikolle :) Mutta, jos suomalainen joskus kehuu jotain, hän sydämestään sitä tarkoittaa.