Miksi jotkut eivät kommentoi uutta taloamme mitenkään?

Kyllähän mä tottakai sanon, että onnea uudesta kodista, ja vien jotain tupislahjaa, jos ei muuta niin suolaa ja ruisleipää.



MUTTA



en varta vasten ETI jotain kommentoitavaa tyyliin, ompas katossa hyvä kaltevuus ja kappas vain tosi hyvin koolattu jne jne... ÄH. =D

Olen vissiin vähän liian epäsuomalainen, kun en ollenkaan ymmärrä näitä että kehuminen vaikka just jonkun kotona olisi väkisin keksimistä tai teennäistä. Minulta se tulee niin luonnostaan, tyyliin onpas kiva taulu/näkymä/pohjaratkaisu/sijainti. Tai joku muu tapa millä osoitan positiivista kiinnostusta toisen kodista kun sinne olen kutsuttu, esim. kyselemällä jotain, esim. mistä joku juttu on löytynyt, miten asunto löytyi tai remontti sujui riippuen tilanteesta.

jos alan väkisin jotain keksimään. Mulle sisustusratkaisut tai muut sellaiset eivät herätä mitään mielenkiintoa.

Talon ympäristöä sen sijaan saatan kehua, jos on kiva piha tms.

esim. kun näkee toisen vauvan tai kodin ensimmäistä kertaa tms. Jotain hyvää voi aina sanoa, jos ei muuta niin että on ihan teidän näköinen (pätee niin vauvaan kuin kotiinkin ;).

jos ei ole hyvää sanottavaa, ei sitten sano mitään. Omalla kohdallani kommentoimattomuus siis johtuisi siitä, etten pitäsi taloasi mitenkään kummoisena.

Joko ne on vaan möllejä tai sitten yksinkertaisesti kateellisia ja näin osattavat mieltänsä.



Kun me muutettiin, niin kyllä kaikki jotain kommentoi. Jotkut kehui ja tykkäsivät, toiset taas sanoivat mitä olisivat itse tehneet toisin jne. mutta kyllä kaikki jotain kommentoi.

Minusta sellainen olisi lähinnä joku narkkariluola lahonnessa ladossa Siperiassa ilman sähköjä ja juoksevaa vettä.

Kai nyt aina jotain hyvää löytyy? Mä en tiedä yhtä ainoata kotia kaveripiirissäni, mistä ei löytyisi mitään hyvää sanottavaa, jokaisella on jotain mistä minäkin pidän. Jotenkin todella moukkamaista olla ihan täysin hiljaa, niillä on varmaan mielenterveydellisiä ongelmia!?

Ilman mitään kateutta.

Ne on kateellisia!!!

Täytyy myöntää, että oli vaikeaa käydä ensi kertaa siskoni talossa. Hän tuntee minut niin hyvin, että olisi huomannut heti falskiuden. Onneksi talossa sentään jotakin oli, mitä saattoi kehua, mutta kokonaisuutena se oli aivan kaamea! Hän oli tunkenut samaan taloon ja osittain jopa samaan tilaan/huoneeseen kaiken mahdollisen, mistä pitää. Voi sitä värien ja yksityiskohtien runsautta. Ei tyylikkyyden hiventäkään. Olin tosi yllättynyt, kun hänen aiempi kotinsa (eri miehen kanssa sisustettu) oli hieno.



Kehuni olivat varmasti aika laimeita. Kun äitimme sitten kysyi, mitä tykkäsin, en osannut sanoa muuta kuin että siskolta taisi vähän mopo karata käsistä sisustusvaiheessa...



Kade en ole - asun täsmälleen siten kuin haluan ja kotini on omasta mielestäni tosi hieno. Siskoni mielestä luultavasti kolkko ja steriili.

Pieni valkoinenvalhe tossa vaiheessa olisi varmaan ihan paikallaan, jos ei muka talosta, sisustukseta tai ympäristöstä löydä mitään nättiä sanottavaa (mitä muuten en usko).

uuteen kerrostaloon. Perheen nainen ei kommentoinut yhtään mitään, hänen tyylinsä tuntien ei vissiin ollut meidän uudessa kodissa mitään kehuttavaa tai hyvää asiaa. Pari negatiivista kommenttia vain tuli suusta ulos. Perheen mies sitten yritti paikkailla vaimonsa, minusta erittäin kurjaa käytöstä, ja hän löysi pari positiivista asiaa kodistamme.... he itse kun asuvat (osittain itse rakentamassaan) omakotitalossa pk-seudun kehyskunnassa ja kerrostalokoti on heidän mielestään pahin mahdollinen asuinpaikka....



Me mietimme ennen muuttoa kokonaisuuksia ja arvostimme korkeammalle mm. lähellä olevat monipuoliset palvelut ja julkiset liikenneyhteydet kuin oman talon ja ison pihan. Ei helppoja valintoja, koska kukapa ei omasta pihasta tykkäisi, mutta näin me päätimme ja minusta on nykyään vähän ikävää olla kyseisen perheen kanssa tekemisissä kun meidän valinnat (muutkin kuin asuntoasia) saavat aina tuollaisen suhtautumisen....



Pitänee jättää omaan arvoonsa ja miettiä kuinka paljon haluaa olla tekemisissä...

"on varmasti mahtava tunne kun talo on vihdoin valmis" tulee kyllä luonnostaan tai "onhan se ihanaa kun pääsee asumaan uutta kotia". Seinien tai kaapistojen värejä en välttämättä kommentoi hirveästi, koska kaikillahan meillä on makumme ja suurin osa kuitenkin rakentaa talon itselleen. Itse olemme alkamassa rakentamaan ja uudet asunnot/talot ja niiden ratkaisut kiinnostavat kovasti, mutta ovat kyllä aina kiinnostaneet.



Laita ap kuvia, niin alat saada kommenttia :)

Vähän sama, kun jos mä kehuisin jonkun ystävän uutta autoa, niin varmaan ne heti kysyis, että haluatko lainata rahaa vai mikä sua vaivaa. Kaikki nimittäin tietää, ettei autot kiinnosta mua lähes lainkaan (vaikka itselläni on auto kulkuvälineenä).

Jos menen tuttavan uuteen asuntoon ekaa kertaa käymään, toki toivotan onnea uuteen kotiin, saatan kysellä miten ovat viihtyneet uudessa paikassa jne.

Mutta en ehdoin tahdoin rupea keksimään juttua jostain tapetin hienoudesta tms, koska tuollaiset asiat eivät saa aikaan sen enempää ihastusta kuin mitään muutakaan tunnetta minussa.

Itse en esimerkiksi älyä koskaan kehua toisten uusia autoja, en edes huomaa jos joku on vaihtanut auton, enkä tiedä mitä niistä voisi sanoa.

Joskus vain on sellaisia koteja, ettei niistä voi oikeasti sanoa mitään. Käytiin juuri eräissä tupaantuliaisissa sellaisessa talossa, joka oli kertakaikkiaan niin mitäänsanomaton, etten osannut ensin kommentoida mitään. Lopulta keksin, että "tähän keittiöönhän varmaan paistaa ihanasti aamuaurinko" :-)

t. tämän kejun ap.

Ja tosi ihanaa se on jos se on tosiaan talo tai vähintään rivari. Mä löydän aina jotain positiivista sanottavaa.

Mutta sitten on kaverit jotka asuu kerrostalo luukuissa vuokralla, ne ei mua kiinnnosta tippaakaan.



Autoista sen verran että, mä huomaan aina jos joku on vaihtanut auton. En kehu jos on joku pommi, mutta varmasti sanon että, "on hieno" jos on sellanen mistä mä tykkään, esim. mersu, bemari, audi ja muutama muu. Vanhat rotiskot tai ihan perus toyotat ei mua liikauta.

Jos ei itse talo tai sen sisustus miellytää omaa silmää niin yleensä voi kuitenkin kommentoida sitä ilmeistä syytä miksi ko. perhe muutti, esim. että talossa on enemmän tilaa kuin niiden edellisessä, tai se on lähempänä niiden työpaikkaa tai perhettä tai kaupungin keskustaa tms.



Tai jos talo on todellakin NIIN karmea kaikin puolin ettei siinä ole mitään hyvää niin voihan silti sanoa vaikka että "teistä on varmaan ihanaa kun olette saaneet muuton hoidettua ja voitte nyt vain keskittyä nauttimaan uudesta kodista", tai kysyä vaikka että kuinka asukkaat ovat viihtyneet uudessa paikassa.

Enkä ole koskaan niin tehnyt. Mä olen niitä ihmisiä, joita ei voisi vähempää muitten asunnot tai sisustus tai autot tai vauvat kiinnostaa. Vauvoista onnittelen, mutta en asunnoista ja autoista, enkä ole edes tiennyt, että se kuuluu asiaan, tai että joku loukkaantuu siitä, jos niin ei tee.

Käytöstavat tuntuvat olevan aika hukassa muutamalta vastaajalta. Vaikka itseä ei "voisi vähempää kiinnostaa" on muutto tai perheenlisäys kuitenkin iso asia asianomaisille. Minusta olisi aivan kummallista saapastella toisten uuteen kotiin sisälle kuten vanhaankin sanomatta yhtään mitään...