Lue keskustelun säännöt.
Nyt pännii miehen älynväläys. >:-(
09.02.2015 |
Taustaa: 3-vuotias kuopus joutui heinäkuussa 2014 Jukuparkissa merirosvon hyökkäyksen yllättämäksi eli merirosvon "pääsaavi" loiskautti vedet niskaan. Onneksi minä otin pahimman ryöpyn vastaan, mutta kuopus sai osansa. Sen jälkeen ei ole saanut päätä/hiuksia pestä eikä kastella.
Tästä on nyt 7 kuukautta aikaa eikä hiuksia ole pesty kertaakaan shampoolla. Ohimennen on hiukset ja päänahka saatu kuitekin hiljaa liruttamalla huuhdeltua. Nyt viimeisen kuukauden aikana on lapsi käynyt suihkussa "pesemässä selkänsä" ja samalla hiukset tulee huuhdeltua kunnolla. Iso askel eteenpäin. Hiphurraa!
Kunnes tuli eilinen ja lapsi oli iltapesulla miehen kanssa. Lapsi oli hieronut saippuaisilla käsillä silmiään. Sen sijaan, että mies olisi ottanut kämmeneen vettä ja huuhdellut siten, mies otti suihkun kauniiseen käteensä ja päräytti suihkulla suoraan päähän ja kasvoihin.
Arvaatte loput? Hirveä hysteerinen huuto. Lapsi huutaa ettei vettä laiteta päähän.
Niin. Että mitä tässä nyt sanoisi? Taas mennään puolivuotta ettei pisaraakaan vettä saa roiskua päähän? Perkele.
Kommentit (84)
Tarviiko tuohon muuta ku vähä heinäjärkee.. Hyviä vinkkejä tullu ja ostakaa vanna jos ei oo ja antaa lapsen ite räiskiä vettä ympäriisä myös omaan päähän samalla ku leikkii jotain siinä vannassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheessä on mies ainoa järkevä, ilmeisesti kyllästynyt äidin typeryyteen joka antaa lapsen viedä kuin pässiä narussa?
Samanlainen tämä yksi kommentoija jolla jo 8 vuotias jonka kanssa on "päästy" paljon eteenpäin, huh huh! Kahdeksanvuotiaan kanssa ei enää edes leikitellä asioiden kanssa, vanhemmat sanovat mitä tehdään ja silloin tehdään. Ei ole ihme jos lapsista kasvaa mitä kasvaa!
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 10:14"]
Ymmärrän lapsen pelon. Jos pelkää niin pelkää. Voisitteko käydä vaikka uimahallissa totuttamassa lasta veteen. Tai onko teillä amme? Jompi kumpi vanhempi lapsen kanssa ammeeseen. Tai suihkuun yhdessä. Esimerkin voimalla? Veteen olisi suomalaisen syytä tottua. Uimataitokin olisi hyvin tärkeä.
[/quote]
Ihan oikeasti, normaaliälyinen ja toimintakykyinen vanhempi kyllä pystyy lapsen kanssa toimimaan siten, että lapsen peloille ei anneta tuollaista valtaa kuin ap:n tapauksessa. Tuohan on lapsen henkistä pahoinpitelyä, ja menee kyllä fyysisenkin puolelle, jos lapsen annetaan kulkea haisevana ja likaisena sen takia, ettei vanhemmat kykene olemaan oikesti vanhempia lapsilleen.
Jokaisella vanhemmalla pitää olla sen verran auktoriteettia ( tavallaan väärä sana tässä kohtaa, tarkoitan lähinnä uskottavuutta ja turvallisuutta) lapseensa, että pystyy auttamaan lapsen tuollaisista asioista yli järkevään tahtiin, ei mitään puolen vuoden vetkutteluja. Jokaisen lapsen on myös hyvä oppia, että jotkut asiat on vaan tehtävä ja sillä siisti, kuten hammaslääkärissä käytävä, tukka pestävä, jne.
Meillä alle 1,5-vuotias pelkäsi ammetta ja vieraita ihmisiä. Neuvolassa sanottiin, ettei saa pakottaa mihinkään. Pesut hoidettiin sitten suihkussa ja kenenkään vieraan syliin lasta ei laitettu. Pikkuhiljaa tuo vierastaminen hävisi itsestään. Kävimme yksi kerta uimahallissa, jonka jälkeen lapsi ei enää pelännyt ammetta! Ehkä teilläkin tuo uimahalli voisi toimia?
Oon varmaan jotenkin psykopaatti, mutta on tiettyjä asioita, jotka hoidetaan ja sitten on niitä valinnanvaraisia, joita tehdään jos halutaan. Kaikki hygieniaan ja terveyteen liittyvät asiat vaan kerta kaikkiaan hoidetaan. Jo se, että vanhempi on rauhallinen, itsevarma, turvallinen ja peräänantamaton, auttaa tilanteessa paljon. Jos lapsi huomaa takaportin, varmasti käyttää sitä.
Kaikki pesut, rokotukset, silmä- ja korvatipat, inhalaattorit, tabletit, haavanpuhdistukset, tikunpoistot jne. on vaan tehtävä. Niitä ei voi kysyä lapselta. Vanhemman tehtävä on muodostaa tilanteesta lapselle helpoin mahdollinen, mutta ei jättää toimenpiteitä tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 10:55"]
En ihan ymmärrä näitä vastauksia. Siis lasta pitäisi kiinnipitämällä ja itkettämällä pitää suihkussa, kun lapsi huutaa pelosta? Vai? Mitä jos tuo jatkuu viikko- tai kuukausikaupalla eikä lapsi totu suihkuun? Traumahan siitäkin tulee.
[/quote]
Jos vanhempi hoitaa hommansa hyvin, ei taatusti huuda viikko- tai kuukausikaupalla. Mutta jos vanhempi riehuu tai lusmuilee, toki trauma voi jäädä päälle ja pahentuakin.
Meilläkääb lapset ei oo tykännyt hiustenpesusta, on ne silti pesty. Esikoinen 3v.) tykkää nykyään kun leikitään kampaajaa, vaikkei itse ole siwllä käynyt hiustenpesulla olen kertonut miten äidile tehdään ja äiti tykkää :)
Kotona se toimii niin että hän istuu vannassa, nojaa päätä taaksepäin ja pistää silmät tiukasti kiinni.
Pienenpi (1v9kk) saa olla sylissäni kun pestään hiukset, niin oli esikoinenkin kun oli kevyempi.
Pikkuveljeni muuten pelkäsi suihkia pienenä, olisiko ollut 3 vai 4v, hän kävi sit mun kanssa suihkussa ja sain pestä hiukset ja kaikki kun leikittiin autopesua =D ( olen 4v. vanhempi).
Kyllä vanhemmat sitten sai myös pestä kun tajusivat että autopesu oli hauskempi kuin suihku :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilkaa pestä hiukset niin, että lapsi saa pitää pienestä pyyhkeestä käärittyä rullaa silmiensä suojana. Kovasti kehuja ja rauhalliset otteet. Toimii meidän suihkukammoisen lapsen kans. Tsemppiä!
En tiedä miten toimii pojalla, mutta tyttöön tehosi kun sanottiin että joko pestään tai leikataan hiukset pois, likasissa ei kuljeta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 10:55"]
En ihan ymmärrä näitä vastauksia. Siis lasta pitäisi kiinnipitämällä ja itkettämällä pitää suihkussa, kun lapsi huutaa pelosta? Vai? Mitä jos tuo jatkuu viikko- tai kuukausikaupalla eikä lapsi totu suihkuun? Traumahan siitäkin tulee.
[/quote]
No ei ihme, että täällä on näitä vatipää-vanhempia, joiden lapset määrää kaikesta, jos mitään muita vaihtoehtoja ei keksitä, kuin periksi antaminen tai fyysisesti pakottaminen.
Tässä ketjussakin on tullut aika monta erilaista ehdotusta:
- leikin varjolla hiusten peseminen, eli ensin aloitetaan nuken kanssa, tai vaikka tekee kotona kampaajaleikin, jossa tukka pestään kuten kampaajalla
-hiusten kastelu aloitetaan tosi varovasti pikkuhiljaa esim suihkepullolla tai yhdessä suihkussa ensin kastelemalla varpaat jne.
-lapsi saa tarran joka kerta kun homma etenee -> useammasta tarrasta joku palkinto
- jos lapsi on tyyppiä jääräpää, hänelle annetaan houkuttimeksi isohko palkinto kun homma sujuu.
Tällaista tilannetta vaan ei pitäisi edes päästää ollenkaan syntymään, vaan heti kun huomaa lapsen alkavan kehittää tuollaista pelkoa, työstää se pois.
Ymmärrän ärtymyksesi, ap. Miehesi on toiminut ajattelemattomasti kastelemalla pelokkaan lapsen äkkinäisesti suihkuttamalla ja nyt pelkäät, että lapsen veteen totuttelussa on menty takapakkia.
Kannattaisi varmaan jutella lapselle. Hänhän on jo ollut hyvää vauhtia pääsemässä pelkonsa yli, kun on suostunut menemään suihkuun. Kannattaisi varmaan puhua myös isälle. Tärkeintä on tietenkin, että kaikki osapuolet perheessä tietävät, missä mennään.
Peloista ei pääse eroon pakottamalla vaan kärsivällisyydellä, kuten ap on menetellyt. Siitä pointsit sinulle.
Oma lapseni on aistiyliherkkä, as-piirteinen, ja hänen on ollut aina vaikea kastella itseään. Varsinkin veden silmiin meneminen oli kamalaa. Tukka kuitenkin pestiin lapsestakin saakka. Pyrin pitämään tilanteen rauhallisena ja vältin veden ja pesuaineen joutumista silmiin tukan pesun aikana. Se olikin helppoa, kun pesin tukan niin kuin kampaajalla tai kuten täällä joku kertoi isänsä tekevän. Lapsen pää oli sylissä kasvot minuun päin ja siinä oli helppo pestä. Vähitellen lapsi oppi pitämään silmiä auki suihkussa ja kääntämään päänsä niin, että sampoo ei mene silmiin.
Nyt miltei aikuisenakin hän vierastaa vettä. Yhteen aikaan suihkuun piti patistella ja uidessa hän käyttää uimalaseja. Oli siis jonkinlainen takapakki hänen hyvinvoinnissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkoja päin, niinhän sitä sanotaan.
En pelkää vettä, mutta pelkään korkeita paikkoja. Minun kuitenkin on helppo samastua ihmisiin, jotka pelkäävät vettä.
Minulle on suurta tuskaa joutua nousemaan esimerkiksi keittiötikkaille vaikkapa vaihtamaan kattolamppua. Minua huimaa ja pelottaa ja tunnen suunnatonta pelkoa. Kukaan ei ole opettanut minua pelkäämään korkeita paikkoja, kukaan ei ole myöskään pelotellut minua niistä. Päinvastoin. Olen saanut lapsena leikkiä vapaasti, olisin voinut kiipeillä puissa ja talon katoilla, kuten naapuruston lapset tekivät, mutta enpä kuitenkaan halunnut mukaan.
Olen myös pyrkinyt karaisemaan itseäni käymällä näköalatorneissa. Muistan kuinka pelkäsin Eifelin tornissa. Minua ei saanut millään kohtiin, joissa oli ritilälattia ja suora näköyhteys maahan. Pelkäsin myös lähellä kaiteita. Tiedän, että pelkoni on irrationaalinen. Putoamispelkoa ei ole korkeilla paikoilla ja jos keittiöjakkaralta tipahtaisin, tuskin loukkaantuisin kovinkaan vakavasti. Silti pelkään korkeita paikkoja.
Ymmärrän ap:tä oikein hyvin. En itsekään väkisin sampoolla pesisis. Pienen lapsen tukka tulee puhtaaksi pelkällä vedelläkin. Pikkuhiljaa myönteisellä asenteella ja kannustaen, kylvyssä pesten meillä mennyt parempaan suuntaan. Lapsi pitää siitä, että kauhon veden muoviastialla vähän kerrallaan. Ei tulisi mieleenikään pakottaa väkivalloin sampoopesuun. Se on tarpetonta. Nyt nelivuotiaana onnistuu jo sampoopesukin, edelleen astialla vähän kerrallaan vettä kylvyssä käyttäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 10:14"]
Ymmärrän lapsen pelon. Jos pelkää niin pelkää. Voisitteko käydä vaikka uimahallissa totuttamassa lasta veteen. Tai onko teillä amme? Jompi kumpi vanhempi lapsen kanssa ammeeseen. Tai suihkuun yhdessä. Esimerkin voimalla? Veteen olisi suomalaisen syytä tottua. Uimataitokin olisi hyvin tärkeä.
[/quote]
Ai että 7 kuukautta pesemätön poika pitäisi viedä uimahalliin? Jeah. Ei se uimahalli mikään paskaloota ole, minne saa paskaisia ihmisiä mennä totuttautumaan veteen.
Anna pojalle uimalasit suihkuun, ne jossa on nenänkin päällä suoja. Toimii mun vesikammoisella, pesee jopa shampoolla.
Munkin pieni lapsi inhoaa tukan pesua, ennen pestiin aina parkumisen kanssa. Nyt on onneksi alkanut pitää päätä takana, ennen ei millään onnistunut. Vieläkin alkaa vinkua, kun vettä valuu silmiin, mutta ei enää sentään parkua. Lasten kasetelukannun kanssa pesin, kun oli vaikeinta. Ikävä että miehesi ajattelemattomasti suihkutti päin näköä, mutta älä heti asennoidu niin, ettei enää saa pestä. Lapsesi on kuitenkin jo paljon isompi kuin viime kesänä, ymmärtää ohjeita paremmin jne.
Itsekin olen foobikko ja voin todeta, että pelko vaan pahenee, kun sitä ei tarvitse kohdata. Eli tuudittaudut siihen, ettei koko asiaa ole olemassakaan ja jos joskus joudukin siihen taas törmäämään, pelkäät sitä tosi paljon. Jotenkin kuulostaisi, että lapsen kanssa on päässyt käymään niin. Eli lasta on pidetty pumpulissa ja sen myötä mukavuusalue vaan laajenee.
Minulla oli tilanne, jolloin jouduin kohtaamaan fobiani monta kertaa viikossa eikä tilanne parantunut muttei myöskään pahentunut. Mutta nyt kun olen saanut olla kuukausia rauhassa, en haluaisi enää altistaa itseäni edes tuolle tasolle, jonka olin tottunut säännöllisesti hoitamaan vaikkakin epämukavuutta tuntien.
Käsittääkseni tuossa iässä lapsille muodostuu pelkoja, kohteet voivat olla sitten ihan mitä vaan. Kai se on se sellainen ensimmäinen itsenäistyminen vanhemmista, kun taaperosta tulee leikki-ikäinen. Vanhemman on hyvä yrittää tukea lasta yli näistä peloista. Pahinta on mennä mukaan lapsen pelkoon.
Miten äitinä reagoit tuolla kun tuo tapahtui....? Jos silloin jo huomasi että lapsi säikähti, nin olisi ollut ihan hyvä puhua asiasta silloin jo, ja nauraa vain asialle ja selittää lapselle jo siinä tilanteessa että mitään pahaahan ei tapahtunut vaikka kerkeksi säikähtämään.
Vai neikö äiti lapsen heti pois kun oli niin kamalaa, ja lähtivät kotiin ja lapselle jäi jonkinäköiset traumat koska oppi että jotain pahaa tapahtui äsken?
Kumpi säikähti nemmän, äiti vai lapsi?
Jos lapsi on herkkää sorttia ja menee hysteeriseksi pelkästään hiustenpesun ajattelemisestakin, siinä ei auta puhe, leikki, tarrat eikä muukaan ns. tavallisiin lapsiin soveltuva keino. Meillä yksi neljästä lapsesta on herkästi panikoiva, ja hänkin kammosi aikoinaan hiusten pesemistä. Hiukset pestiin silti puoliväkisin, mahdollisimman ripeästi, ja muu kylpy/suihkuhetki pidettiin kivana. Muut lapset saattoivat ajoittain pelätä jotakin, mutta heihin tehosi aina leikki tai selittäminen.
Meillä kävi näin: 1-vuotias sai vahingossa suihkusta silmille, kaatui kylpyammeessa ja hulahti veden alle kokonaan. Joo, säikähti tietysti. Sen jälkeen ollaan pesty hiukset ja naama pesusienellä ja nyt pikkuhiljaa saa suihkulla suihkuttaa, jos paine on tosi matalalla. Itkee, jos vettä osuu naamalle valtoimenaan, mutta on koko ajan helpottanut, kun kärsivällisesti pestään hellästi ja totutellaan rauhassa veteen uudelleen. Luulisi, että kolmevuotiaalle olisi helpompaakin, kun osaa varmasti esim. kallistaa pään ylös, niin ettei vesi tule silmille ollenkaan.
Ja joo, jos lapsi on kylpyaikaan väsynyt ja tuntuu, että tulee vaan turha tappelu, niin ei välttämättä just silloin pestä hiuksia vaan sitten seuraavana päivänä. Minusta tämä on 1-vuotiaalle ihan ok, mutta ei enää 3-vuotiaalle. Nyt ryhtiä siellä ap!