Lue keskustelun säännöt.
Nyt pännii miehen älynväläys. >:-(
09.02.2015 |
Taustaa: 3-vuotias kuopus joutui heinäkuussa 2014 Jukuparkissa merirosvon hyökkäyksen yllättämäksi eli merirosvon "pääsaavi" loiskautti vedet niskaan. Onneksi minä otin pahimman ryöpyn vastaan, mutta kuopus sai osansa. Sen jälkeen ei ole saanut päätä/hiuksia pestä eikä kastella.
Tästä on nyt 7 kuukautta aikaa eikä hiuksia ole pesty kertaakaan shampoolla. Ohimennen on hiukset ja päänahka saatu kuitekin hiljaa liruttamalla huuhdeltua. Nyt viimeisen kuukauden aikana on lapsi käynyt suihkussa "pesemässä selkänsä" ja samalla hiukset tulee huuhdeltua kunnolla. Iso askel eteenpäin. Hiphurraa!
Kunnes tuli eilinen ja lapsi oli iltapesulla miehen kanssa. Lapsi oli hieronut saippuaisilla käsillä silmiään. Sen sijaan, että mies olisi ottanut kämmeneen vettä ja huuhdellut siten, mies otti suihkun kauniiseen käteensä ja päräytti suihkulla suoraan päähän ja kasvoihin.
Arvaatte loput? Hirveä hysteerinen huuto. Lapsi huutaa ettei vettä laiteta päähän.
Niin. Että mitä tässä nyt sanoisi? Taas mennään puolivuotta ettei pisaraakaan vettä saa roiskua päähän? Perkele.
Kommentit (84)
No voih.. Meillä oli kanssa silloin joskus pojan kanssa ongelmana tuon pään kastelu. Hän oli tuolloin 2-3 vuotias. Ei tiedä mistä tul. Me vaan pestiin ja lauleltiin/loruteltiin, hymyiltiin leveästi ja kehuttiin. Kyllä sitä huutoa tuli, mutta kyllä se pää oli pestävä. Siinä meni Kyllä aikaa, että tottui.
-
Älä anna lapsen määrätä, pese ja koita pitää tunnelma iloisena, kyllä se ajan kanssa. Älä säikähdä huutoa, sinä tiedät että hän ei kuole tai loukkaannu päänpesussa, kehu kun on tukka puhdas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 12:46"]No voih.. Meillä oli kanssa silloin joskus pojan kanssa ongelmana tuon pään kastelu. Hän oli tuolloin 2-3 vuotias. Ei tiedä mistä tul. Me vaan pestiin ja lauleltiin/loruteltiin, hymyiltiin leveästi ja kehuttiin. Kyllä sitä huutoa tuli, mutta kyllä se pää oli pestävä. Siinä meni Kyllä aikaa, että tottui.
-
Älä anna lapsen määrätä, pese ja koita pitää tunnelma iloisena, kyllä se ajan kanssa. Älä säikähdä huutoa, sinä tiedät että hän ei kuole tai loukkaannu päänpesussa, kehu kun on tukka puhdas!
[/quote]
Ai niin juu, anna vaikka pikkupyyhe, jota voi lapsi ite pitää naamalla tai pyyhkiä tarpeen tullen naamansa.
Minä varmaan ostaisin sellaisen kylpypaljun ja kylpemisen kautta opettaisin pään kastelun uudelleen. Siitä sitten vähitellen suihkuun ja puhuisin hyvistä ja positiivista jutuista pesun yhteydessä. En pelkäisi lapsen puolesta, koska lapsi vaistoaa sen.
Ja turhaa kiukuttelet miehellesi, minäkin olisin reagoinut varmasti samalla tavalla. Tuossa tilanteessa se saippua pois silmistä on todellakin tärkeämpää, kuin pään kastelemattomuus. Ja sinä et tilannetta helpottanut jos ripitit miestä lapsen kuullen. Ruokit lapsen ajatusta, että on ok pelätä pään päälle valuvaa vettä.
Yli puoli vuotta on todella pitkä aika olla pesemättä hiuksia.
Tän keskustelun perusteella voi "vähätellä" aikuistenkin pelkoja, Korkean ja ahtaan paikan kammot ihan turhia sinne vaan. Mitä jostain käärme tai vesi pelosta. Aikuisten pitäis kyllä päästä peloistaan jos kerran lastenkin pelot on ihan noin helppoja.
Ap:lle sinä varmasti tiedät itse parhaiten kuinka paljon olette koittaneet lasta pään kasteluun totuttaa, vai oletteko vain ruokkineet pelkoa. Oletko koittanut keskustella lapsen kanssa, mikä siinä tuntuu kauhealta, jos esim ongelma on silmiin menevä vesi, koittakaa uimalaseja(tietenkin pitää lopulta ilmankin), ne voisi helpottaa kun saa pidettyä silmät auki. Ja sitten jos annat suihkun lapselle ja kannustat häntä itse kastelemaan naamaa, se voi tuntua turvallisemmalta kun lapsi itse voi kontrolloida milloin mihin suihkuttaa, pystyy lopettamaan jos tuntuu pahalta jne.
Ap, nyt hiukan päättäväisempi ja rempseämpi asenne. Lapsi suihkuun leikkimään. Mukaan vaikka sateenvarjo, jolla voi itse vaikuttaa siihen, miten vesi osuu eri puolille kehoa. Tyhjään shampoopulloon voi panna vettä ja anyaa lapsen ruikkia sillä sinua ja vähitellen itseäänkin.
Leikin kautta siis opettelemaan asiaa.
Lapsille saa myös sellaisia lierejä, joiden avulla hiukset saa pestyä ilman, että vesi valuu naamalle. Löytyy parilla dollarilla esim. täältä, panehan tilaten:
http://www.amazon.com/Baby-Shower-Shampoo-Visor-Bath/dp/B002JH7NXO
Mutta SINÄ PÄÄTÄT, että hiukset pestään. Otat sen asiaksesi, että lapsi tottuu takaisin veteen, ETKÄ OMALLA ASENTEELLASI VAHVISTA LAPSEN IRRATIONAALISIA PELKOJA. Osoitat koko ajan itse omalla ilmeelläsi, että vesisuihku on ihana, ja vesi on mahtava lelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:12"]
Tän keskustelun perusteella voi "vähätellä" aikuistenkin pelkoja, Korkean ja ahtaan paikan kammot ihan turhia sinne vaan. Mitä jostain käärme tai vesi pelosta. Aikuisten pitäis kyllä päästä peloistaan jos kerran lastenkin pelot on ihan noin helppoja.
Ap:lle sinä varmasti tiedät itse parhaiten kuinka paljon olette koittaneet lasta pään kasteluun totuttaa, vai oletteko vain ruokkineet pelkoa. Oletko koittanut keskustella lapsen kanssa, mikä siinä tuntuu kauhealta, jos esim ongelma on silmiin menevä vesi, koittakaa uimalaseja(tietenkin pitää lopulta ilmankin), ne voisi helpottaa kun saa pidettyä silmät auki. Ja sitten jos annat suihkun lapselle ja kannustat häntä itse kastelemaan naamaa, se voi tuntua turvallisemmalta kun lapsi itse voi kontrolloida milloin mihin suihkuttaa, pystyy lopettamaan jos tuntuu pahalta jne.
[/quote]
Jos aikuisen pelot vaikeuttavat koko elämää, niin eiköhän silloin vähintäänkin psykiatreja tai mielenterveyspalveluja jo käytetä.
Hiuksien pesemiseen liittyvät pelot vaikeuttavat kyllä koko elämää. Mulle jää ainakin kuva, että vanhemmat ovat itse lietsoneet sitä pelkoa enemmän ylireagoimalla asioihin. Monet lapset muutenkin itkevät hiuksien pesussa, ei itku ole vaarallista...
1. Ole rauhallinen ja varma
2. Pyri luomaan mukava mielleyhtymä pesusta äläkä ainakaan väkisin lapsen huutaessa rupea hammasta purren pesemään (itse sain tuosta pitkäaikaisen vesipelon... äitini oli hermoraunio ja raivoten minua rimpuilevaa väkisin pesi.... kukaan ei voittanut.)
3. Tärkeää on olla läsnä ja kertoa rauhallisesti kuinka asia tapahtuu, mitä tehdään seuraavaksi.
4. Kehu lasta.
Kokeile ensin hieroa hellästi päänahkaa vedellä ja sano vaikka että eikö tunnukin aika kivalta tämä? Muista aina olla kärsivällinen, ei se ekasta kerrasta rupea heti sujumaan vaan pikkuhiljaa lapsi oppii että tämähän on mukavaa tämä hiustenpesu ja pelko unohtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kaaduin pienenä valttausämpärin päälle, kun vanhemmat kunnostivat terassia. Sain todella pahan hiustenpesutrauman, huusin ja itkin kuin syötävä aina, kun tukka piti pestä. Sitkeästi äiti pesi hiukseni kerran viikossa ja siihen vain tottui. Ei pidä antaa traumalle valtaa, varsinkaan tällaisessa viikottaisessa normaalissa asiassa.
Mitä vittua! En ihmettele enää mistä tulevat nämä "aikuiset", joita pitää ambulanssilla kiikutta kriisiterapiaan, kun jonkun auton pakoputki vähän poksahti lähempänä kuin kymmenen kilometrin päässä. Tai ne, jotka eivät osaa edes itse kalsareitaan vaihtaa ja siitä täytyy tehdä uutinen oikein iltapökäleeseen. Ne ovat tämän palstan vätysäitien kasvattamia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on tullut oikein hyviä neuvoja! Hyödynnä ne ihmeessä ap, varmasti auttavat asiaa. Itseäni surettaa ja suututtaa kuunnella näitä juttuja joissa pieni lapsi pyörittää koko perhettä kun vanhemmat tahtovat olla kavereita ennemmin kuin vanhempia. Kyllä joissain tilanteissa pitää asiat hoitaa vaikka muksu ei siitä pitäisikään. Enkä nyt tarkoita pakottamista, vaan että pelkoa herättävän tapahtuman jälkeen (esim hammaslääkäri) selitetään ettei oikeasti tarvitse pelätä ja että kyllä jotkut asiat voivay tuntua ikäviltä mutta ne on vain tehtävä. Sitten palkkioiden ja esimerkkien voimalla eteenpäin. Esimerkkitapauksessa kävisitte vaikka kaupassa katsomassa leluja ja sovitte, että jos hammaslääkärikäynti sujuu hyvin niin käytte ostamassa mieleisen lelun, tai saa tarran jne. Hyvin voi selittää että jos ei hammaslääkärissä käy, ei voi syödä makeaa. Nyt sempppiä pelon pois opetteluun!!
Ap kommentoi tämän yhden kerran.
- Alunperin Jukuparkissa minä purskahdin nauramaan. Lapsi katsoi hämmentyneenä ja kävi itkemään muiden lasten tavoin (olimme vesiliukumäkijonossa). Palasimme useaan kertaan altaaseen vielä tämän episodin jälkeen. Emme tosin vieneet vesiryöpyn alle, mikä ilmeisesti palstan ohjeen mukaan olisi täytynyt tehdä?
- Olemme syksyn mittaan hiljaa vedellä suihkutelleet päätä ja jutelleet samalla niitä näitä. Tuloksena hysteerinen huuto.
- Jatkoimme tällä tyylillä. Aikanaan huuto lakkasi ja saimme pään kasteltua kivasti. Nyt lapsi menee vapaaehtoisesti suihkun alle samalla kastellen päätään itse. Vesi valuu kasvoille reilusti. Tämä on mielestäni pieni riemuvoitto.
- Hiukset eivät ole likaiset eikä rasvaiset. Olemme kuitenkin saaneet kasteltua hiukset ja pään siten, että päänahka on puhdistunut hyvin. Ei tietenkään niin hyvin kuin shampoolla.
Mutta en sitten tiedä mikä tässä meni pieleen? Se, ettei käytetty shampoota vai se, että me käytimme tähän aikaa puolivuotta? Olisiko tämä siedätyshoito täytynyt tehdä viikossa tai kahdessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä pelkäsin hiustenpesua hysteerisesti, kerran sitten perhepäivähoitaja päätti että minut viedään nyt suihkuun ja pestään tukka! olin 4 tai 5v. äitini löysi sitten minut hakiessa parkumasta tukka märkänä, kakat housussa pöydän alta, olin hoitotätiä purrut käteen kunnolla, kun oli koettanut vetää pois sieltä. ei varmaan tarvitse mainita, että hoitosuhde loppui samantien?!
no kuitenkin, tämän jälkeen minua ei saanut suihkuun tai saunaan, mummini onnistui pesemään minut pehmeällä sienellä mutta suihkua pelkäsin hirveästi. olin 7v, kun aloin käydä suihkussa niin että pdiin itse suihkua kädessä eikä tukkaani pesty.. eihän se edes lapsella rasvoitu.
mutta se perhepäivähoitaja.. hitto :( oli äidille kuulemma selittänyt, että pitää olla napakka koska se toimii muidenkin lasten kanssa! naisella oli siis kaksi omaa poikaa
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:44"]
Ap kommentoi tämän yhden kerran.
- Alunperin Jukuparkissa minä purskahdin nauramaan. Lapsi katsoi hämmentyneenä ja kävi itkemään muiden lasten tavoin (olimme vesiliukumäkijonossa). Palasimme useaan kertaan altaaseen vielä tämän episodin jälkeen. Emme tosin vieneet vesiryöpyn alle, mikä ilmeisesti palstan ohjeen mukaan olisi täytynyt tehdä?
- Olemme syksyn mittaan hiljaa vedellä suihkutelleet päätä ja jutelleet samalla niitä näitä. Tuloksena hysteerinen huuto.
- Jatkoimme tällä tyylillä. Aikanaan huuto lakkasi ja saimme pään kasteltua kivasti. Nyt lapsi menee vapaaehtoisesti suihkun alle samalla kastellen päätään itse. Vesi valuu kasvoille reilusti. Tämä on mielestäni pieni riemuvoitto.
- Hiukset eivät ole likaiset eikä rasvaiset. Olemme kuitenkin saaneet kasteltua hiukset ja pään siten, että päänahka on puhdistunut hyvin. Ei tietenkään niin hyvin kuin shampoolla.
Mutta en sitten tiedä mikä tässä meni pieleen? Se, ettei käytetty shampoota vai se, että me käytimme tähän aikaa puolivuotta? Olisiko tämä siedätyshoito täytynyt tehdä viikossa tai kahdessa?
[/quote]
Kyllä olisi pitänyt, suihkussa voi olla vaikka koko iltapäivän leikkimässä, ei pelkästään pesulla käydessä. Otat nyt asian hoitaaksesi ja päätät, että leikitte kunnes lapsi taas suhtautuu veteen vähemmän pelokkaasti. Ilkosilleen molemmat, mukaan leikkikaluja ja vateja ja tosiaan tyhjä shampoopullo ja lasten sateenvarjo. Siitä se lähtee. Ja tilaat jo tänään tuollaisen hiuslierin.
Lapsikin OPPII tarumoihin ja pelkoihin, jos aikaa annetaan kulua kovin pitkään niin, että hän karttelee vettä. Siksi "takaisin satulaan" nopeammin vain! Eikä siinä tarvitse pakottaa, kun vaan otat sen takaisintotuttelun päättävisemmin hanskaan.
61
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 11:28"]
Meillä alle 1,5-vuotias pelkäsi ammetta ja vieraita ihmisiä. Neuvolassa sanottiin, ettei saa pakottaa mihinkään. Pesut hoidettiin sitten suihkussa ja kenenkään vieraan syliin lasta ei laitettu. Pikkuhiljaa tuo vierastaminen hävisi itsestään. Kävimme yksi kerta uimahallissa, jonka jälkeen lapsi ei enää pelännyt ammetta! Ehkä teilläkin tuo uimahalli voisi toimia?
[/quote]
Ei sinne uimahalliin mennä harjoittelemaan hiustenpesua, siellä jokainen pesee hiukset ennen kuin menee altaaseen. Harjoitelkaa kotona ja menkää uimaan, kun lapsi ei vastustele enää pesua!
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:44"]Ap kommentoi tämän yhden kerran.
- Alunperin Jukuparkissa minä purskahdin nauramaan. Lapsi katsoi hämmentyneenä ja kävi itkemään muiden lasten tavoin (olimme vesiliukumäkijonossa). Palasimme useaan kertaan altaaseen vielä tämän episodin jälkeen. Emme tosin vieneet vesiryöpyn alle, mikä ilmeisesti palstan ohjeen mukaan olisi täytynyt tehdä?
- Olemme syksyn mittaan hiljaa vedellä suihkutelleet päätä ja jutelleet samalla niitä näitä. Tuloksena hysteerinen huuto.
- Jatkoimme tällä tyylillä. Aikanaan huuto lakkasi ja saimme pään kasteltua kivasti. Nyt lapsi menee vapaaehtoisesti suihkun alle samalla kastellen päätään itse. Vesi valuu kasvoille reilusti. Tämä on mielestäni pieni riemuvoitto.
- Hiukset eivät ole likaiset eikä rasvaiset. Olemme kuitenkin saaneet kasteltua hiukset ja pään siten, että päänahka on puhdistunut hyvin. Ei tietenkään niin hyvin kuin shampoolla.
Mutta en sitten tiedä mikä tässä meni pieleen? Se, ettei käytetty shampoota vai se, että me käytimme tähän aikaa puolivuotta? Olisiko tämä siedätyshoito täytynyt tehdä viikossa tai kahdessa?
[/quote]
Ehkäpä se ettei kunnon pesua ole tehty yli puoleen vuoteen? Mitä nopeammin pelon saa pois sen helpompi, ei sitä turhaan sanota että hevosenkin selkään pitäisi nousta heti. Jos vaikka joka toinen tai kolmas päivä käytte suihkuhuoneessa vähän leikkimässä ym, pesemässä autoja niin siedätyskertoja tulee se 8-12 kuussa, luulisi tuossa ajassa jo olleen mahdollisuuksia pestä hiukset. Kuulostaa nimittäin siltä, kuin lapsi on huomannut voivansa välttää hiustenpesua kiukkuamalla ja näin tapa jää ja on vaikeampi kitkeä pois.Ja ei tietenkään tarvitse viikossa selvittää mut tuolla menolla saatte hiustenpesun toimimaan vasta vuoden päästäkö?
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:53"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 11:28"]
Meillä alle 1,5-vuotias pelkäsi ammetta ja vieraita ihmisiä. Neuvolassa sanottiin, ettei saa pakottaa mihinkään. Pesut hoidettiin sitten suihkussa ja kenenkään vieraan syliin lasta ei laitettu. Pikkuhiljaa tuo vierastaminen hävisi itsestään. Kävimme yksi kerta uimahallissa, jonka jälkeen lapsi ei enää pelännyt ammetta! Ehkä teilläkin tuo uimahalli voisi toimia?
[/quote]
Ei sinne uimahalliin mennä harjoittelemaan hiustenpesua, siellä jokainen pesee hiukset ennen kuin menee altaaseen. Harjoitelkaa kotona ja menkää uimaan, kun lapsi ei vastustele enää pesua!
[/quote]
Ohiksena: hän puhuu veteen totuttelusta, ei hiusten pesusta hallissa. Ei niitä hiuksia - jos eivät ole selvästi likaiset - tarvitse lapsella ennen altaaseen menoa pestä, kunhAn ne kastelee vaikka kädellä.
Aikuisilla on vähän eri juttu, kun altaaseen mennään kaikki tökötit tukassa hiuksia kastelematta.
Minä inhosin pienenä, alta 3-vuotiaana, hiustenpesua, koska aina meni sampoota silmiin, koska en jostain syystä osannut sulkea silmiäni pesun aikana. Asiaan tuli täydellinen stoppi jossain vaiheessa, mutta isä keksi siihen keinon. Isä istui omalla saunajakkarallaan pesuvadin edessä ja minä istahdin viereen omalle, matalammalle jakkaralle niin, että pääni oli isän sylissä kasvot hänen kasvojaan kohti. Sitten isä valeli hiukseni ensin vesikuppia käyttäen vedellä, sen jälkeen vaahdotti hiukset ja lopuksi huuhteli ne puhtaalla vedellä. Koko ajan minä sain pitää silmäni auki eikä sampoota niihin enää mennyt. Sen jälkeen äiti ei enää saanut pestä hiuksiani vaan isälle lankesi se kunnia joka ainoa pesukerta. Tätä kesti jonkin aikaa, taisi olla jopa vuoden-pari, ennen kuin opin, miten pitää silmät kiinni, kun hiukset pestään. Pian sen jälkeen opin pesemään itse eikä sitten enää ollut minkäänlaisia ongelmia.
En todellakaan kannata lasten ottavan perheestä kuristusotetta tyyliin nyt tanssitaan minun pillini mukaan, mutta omasta kokemuksesta tiedän, että pienten lasten kokemat ahdistus- ja pelkotilat ovat heille kovinkin todellisia. Ne asiat, jotka aikuisille tulevat luonnostaan, ovat lapsille vasta opettelun alla.
Ehkä vähän ohi aiheen mutta itse pienenä veden sijaan inhosin kaikkea ihonmyötäistä, sukkahousuja, sitä lasten kypärämyssyä jne aivan älyttömästi, huutoa ja itkupotkuraivareita aina kun talvisin olisi.pitänyt mennä ulos. Se hiertävä ja epämukava tunne oli niin paha. Kai nykyään tätä voisi luonnehtia muodikkaasti yliherkkyydeksi. No vanhempani lohduttivat kyllä, mutta tekivät selväksi etten saa pyörittää muun perheen ja siskojen elämää. Niinpä laskettelulomilla ym oli selvää että joko pukeudun kerrastoihin ym ja pääsen rinteeseen/luistelemaan muiden mukana tai jään kotiin. Vaikka siihen aikaa menikin niin kyllä sitä alkoi sietämään että saa tehdä jtn hauskaa. Vieläkin saumat, laput vaatteissa tuntuvat välillä inhottavilta, mutta siedänpähän niitä eikä mitään traumoja jäänyt. Eli nyt ihmiset asennetta kasvatukseen, kyllä jotkin asiat on tehtävä ja niistä voi kyllä lapselle ihan sanoa. Vaikka hetki itkua tuliskin nii kyllä se lapsi oppii että ei hiukset likaisena voi mennä tarhaan.:)
Minusta kuulostaa että ap on toiminut ihan oikein. En minäkään pakottaisi pientä selvästi traumaattiseen tilanteeseen, ongelma vaan pahenee. Vaan alkaisin pikkuhiljaa totuttaa veteen, antaa itse suihkuttaa, kastella vaan, ei pestä ja uimahallikin voisi auttaa (että tottuisi etta pää kastuu).
Tuota suihkuhattua ja etukäteen asiasta puhumista kannattaisin. Ensin vaikka ilman shampoota.
Ja ei se tukka ennen murrosikää tosiaan juuri rasvoitu, mutta hyvähän se silti on joskus pestä.
Kauhean tuomitsevia ja ikävia kommentteja taas..
jos se mies on tottunut painepesurilla pesemään autoa?