Roomaan pienten lasten kanssa, onko mitään järkeä?

mutta syksyllä oltiin Lontoossa 1v7kk-ikäisen kanssa viikko ja hyvin meni! Aika samankokoisia kaupunkeja ne kai ovat...

ja kiittelin, ettei ollu tenavat mukana. Ihana kaupunki, mutta kapeita katuja, paljon mukulakiviä, portaita (ei ramppeja), jyrkkiä katuja, hurjasti liikennettä... Kyllä mulla olis menny Rooma ohi, jos olis pitäny rattaiden kanssa tuskailla. Ehkä jollekin parempihermoiselle...? Samoin epäilen, että kesällä on lapsille liian kuuma ja kivinen.

JOku muu kohde Italiassa varmaan parempi tuon ikäisten kanssa. Vuokratkaa talo (uima-altaallinen?) jostain pikkukaupungista, jos budjetti kestää!

Rooma todellakin on aikuisten juttu, lapsille löytyy paljon parempia kohteita, joista hekin nauttivat!! En jaksa uskoa, että pienet lapset nauttii siitä, että kävellään ympäri ämpäri jotain kaupunkia ja katsellaan nähtävyyksiä. Ja aikuisillakin jää kamalasti näkemättä Roomasta, jos lapset on mukana!

hirvittävän kuumaa! Mutta onneksi jäätelö on hyvää.

Ihan pienten kanssa en tuonne lähtisi, itsellä menisi hermot. Mutta jos on tottunut pienten kanssa matkustamaan niin mikä ettei :)

Roomassahan ei välttämättä tarvitse jonottaa nähtävyyksiin, sillä Rooma itsessään on nähtävyys. Minusta hienoimpia hetkiä siellä olivat Vatikaanin kirkon aukiolla illalla ihmettely (kun paikalla ei ollut juuri ketään), kahvilassa käyminen... Forum oli kiva paikka kävellä mutta pienten kanssa tuskallisen kuuma. Keväällä kenties?

nauttivat nimenomaan suurkaupunkilomista. Kyllähän ne rantalomistakin tykkää, mutta jos saisivat valita niin kaupunkilomalle lähtisivät.



Kaikkien reissujen kohokohtia ovat mm. olleet: luonnonhistorialliset museot (isot dino-osastot), isot leikkipaikat, tekniikan museot. Kysyin äsken esikoiselta, mikä esim viimeisessä Berliinin lomassa oli kivointa, oli vastaus: "se kun käytiin katsomassa kaikkea" .

Mutta ehkä se on myös kiinni siitä, miten on lapsensa kasvattanut ja mihin lapset ovat tottuneet.



Roomaan en lähtisi kesällä (edes ilman lapsia), on liian kuuma kaupunkilomalle. Kevät/syksy ovat parhaita Rooman matkan ajankohtia. Jos kesällä menee niin kannattaa mahduttaa ohjelmaan myös uimaretki.

Olin siellä viime heinäkuussa ja varsin kuumaa ja ruuhkaista oli.

mutta muualle italiaan kyllä. Lentäen sinne ja vuokraa auton; voi kätevästi yhdistää rantaloman ja jonku kivan kaupungin, vaikka firenze. ja gardallakin voi käydä...

Lapset nauttivat lomasta, me vanhemmat myös, kun ei otettu mitään järjettömiä tavoitteita sille, mitä pitää käydä katsomassa (1 kohde/päivä riitti meille + ravintolasyömiset) Lokakuussa lämmintä oli koko ajan yli 20 astetta, kesällähän siellä on tosi kuuma, joten en ylipäätään lähtisi sinne paistumaan. Syys-lokakuussa on muutenkin jo turistikohteissa väljempää.



Moniin turistikohteisiin saa liput etukäteen netistä (esim. www piste omniticket piste it) eikä tarvitse siten jonottaa ollenkaan tai juuri lainkaan.



Vinkkinä myös se, että Roomasta löytyy todella paljon vuokra-asuntoja, joiden taso on hyvä ja hinta huomattavasti halvempi kuin hotelleissa. Meillä oli huoneisto historiallisessa keskustassa (hinta n. 250 €/yö), asunto oli tilava (120 m2) ja mikä parasta, siellä oli tietysti myös keittiö, joten esim. aamupalat ja iltapalat söimme asunnolla ja ravintolassa vain kerran tai pari päivällä + kahvilakäynnit. Asunnon lähistöllä oli ihania paikallisten pitämiä pikkukauppoja, joista haimme tuoreet leivät ja muita herkkuja. Huoneistoja voi varata monen nettifirman kautta, meillä oli Rome City Apartmentsin kautta, mutta esim. googlettamalla hakusanoilla Rome apartment rental tms. löytyy monta lisää.

Meillä matka meni hyvin. Toki aikatauluja ei voi vetää niin tiukalle. Suurin ero on siinä, että jos aikuisten reissulla pystyy käymään esim Harrodsilla 3-4 kertaa viikossa, nyt on järkevää käydä vain kerran. Samoiten kohde kuin kohde, ei kannata ees taas juosta, vaan käyttää kerralla enempi aikaa.

Meidän alle 2v tykkäsi kovasti katsella vaunuista maisemia. Esim busseissa mielellään katseli ulos, kun ikkunasta kerran näkyi. Huomasi varmaan jokaisen Lontoon linnun ja pulun, niille nauroi.

Kyllä lapsi tarkkailee maisemia omalla tavallaan. Ja Natural History Museumisas oltiin nyt varmaan 3tuntia, siellä pikkuinen käveli valjaissa mielellään ja taapersi ympäriinsä ja katseli kaikenlaista.

Suurin ero on siinä, että ei voi säntäillä ympäriinsä (kuten minulla ainakin oli lapsettomana tapana tehdä) sinne tänne, vaan menot on suunniteltava paremmin. Sanoisinko, että lapsen kanssa kyllä näkee yhtä paljon, mutta kaiken vain kerran...

Yksin ollessani olisin varmaan käynyt siellä Harrodsilla joka päivä! Nyt sai valitettavasti jäädä yhteen kertaan :(

Mutta mieluummin taaperon kanssa viikko suurkaupungissa kuin niin, että taapero jää kotiin hoitoon ja sitten vaan kahdestaan. Asenteesta se on kiinni. Onhan siinä tietysti vähän vaivaa niistä vaunuista, mutta hyvä puoli on se, että ostokset menevät niissä vaunuissa! Ei tule kädet kipeiksi kantamuksista, kuten tyttövuosina.

...kuten muutama muukin täällä, olen kyllä sitä mieltä, että kaupunkilomat lasten kanssa ja lasten ehdoilla ovat mukavia.



Kannattaa kuitenkin miettiä omien lasten kannalta. Mistä lapset tykkää, jaksaako muuten humputella kaupungilla ja kun teillä on kolme, käykö vanhemmille raskaksi katsoa koko ajan perään. Kaupungissa kuitenkin pakko, vaikka sitten puistoissa olisi.



Myös matkan ajankohtaa kannattaa miettiä. Heinä-elokuussa en lähtisi lasten kanssa enkä ilman. Me oltiin muutama vuosi sitten 1-vuotiaan kanssa kesäkuussa Italiassa. Lennettiin Milanoon, sieltä samana päivänä junalla Venetsiaan, Venetsiasta autolla Ferrarikylän (en nyt muista nimeä) kautta Pisaan ja siltä loppu lomaksi Milanoon. Yhteensä matkalla oltiin kaksi viikkoa ja oli kyllä yksi parhaista lomista :). Nähtiin paljon ja nautiskeltiin piknikeistä puistoissa sekä istuskeltiin ravintoloissa. 1-v ei kyllä paljoa lomailua hidasta :).



Kun lapsi oli 2 käytiin mm. Seattlessa, Vancouverissa, Varsovassa ja missähän muualla. Silloin keskityttiin jo pitkälti eläintarhoihin, leikkipaikkoihin ja huvipuistoihin ja kivaa oli kaikilla.



3-v kanssa käytiin viime kesänä mm. Lissabonissa, Miamissa ja Pariisissa. Ja yllätys yllätys, lapsi rakastui Pariisiin niin kovin, että harva se päivä ilmoittaa haluavansa Pariisiin. Niin hyvin on meidät vanehmmat asiasta vakuuttanut, että ensi vuonna mennään käymään uudelleen :).

On järkeä, kunhan ette mene heinä-elokuussa, jolloin on ihan liian kuuma lapsille. Turhaan vaan tulisi kiukuteltua. Itse olin kesä-heinäkuun vaihteessa mieheni kanssa ja saimme pari kertaa aikaiseksi kunnon riidan ihan vain siitä syystä kun oli tukahduttavan kuuma ja pinna kireällä.



Aivan mahtava kaupunki, mutta suosittelen huhti-toukokuuta tai syyskuun loppua!

Mä en oikein ymmärrä teitä jotka lähdette Roomaan tai Pariisiin tms lasten kanssa. Siis ettekö te itse halua nauttia noista kaupungeista? Käydä iltaisin syömässä ihanissa ravintoloissa, istua iltaa pidempään jossain kivassa paikassa, nukkua aamuisin pitkään ja syödä rauhallinen aamiainen, kierrellä kaupoissa ilman että lapset kiukuttelee... Miten te noita voitte tehdä lasten kanssa?? Rantalomat on eri juttu, kaupunkilomille mä lähden nautiskelemaan.

Kotiuduin juuri eilen Roomasta, jossa olin kahdestaan mieheni kanssa. Itselläni yksi 2-vuotias ja kouluikäinen lapsi.



Jälkikäteen olen erittäin tyytyväinen siihen, että emme ottaneet lapsia mukaan. Liikenne on kaoottinen. Lapsi olisi joutunut koko ajan istumaan rattaissa, koska ei olisi ymmärtänyt varoa liikennettä. Nähtävyyksiin piti jonottaa, kaikki ravintolat ja kahvilat ml. McDonalds aivan täysiä paikallisiin ruoka-aikoihin. Isompi 11-vuotias olisi kyllä jo saanut jotain matkasta irti. Paikalliset kyllä ovat todella lapsiystävällisiä. :-D



Aikuisina kyllä saimme matkasta paljon irti, ja kävelimmekin paljon paikasta ja nähtävyydestä toiseen sekä kävimme puistoissa. Romanttinen kaupunki!

kyllä nautin äärettömästi kaupunkireissuista lasten kanssa. En kyllä ole koskaan ollut niitä ihmisiä, jotka juoksevat aamusta iltaan pakollisia turistikohteita muiden turistien vanavedessä vaan enemmänkin haluan solahtaa paikalliseen kulttuuriin, koska siitä saa niin paljon enemmän irti. Ja lasten kanssa se onnistuu hyvin.

Ei lapsi ole este katukahviloille tai myöhäiselle illalliselle kunnollisessa ravintolassa, ainakin meidän lapset osaavat käyttäytyä ja syödä fiksusti monen ruokalajin illallisia. Olemme myös ohittaneet jos sen vaiheen kun kaupungissa jaksaisi yömyöhäiseen kierrellä - sitä tuli tehtyä enemmän kuin tarpeeksi reissuilla ennen lapsia.



En myöskään ymmärrä, miksi aamulla pitäisi nukkua erityisen pitkään kun hotellihuoneen ulkopuolella odottaa ihana maailma tutustumista ja kiertelyä? Noilla kaupunkilomilla heräilemme klo 8-9 aikaan, menemme aamiaiselle ja lähdemme liikkeelle - samanlainen aikataulu olisi myös ilman lapsia.



Elämä on tasan niin vaikeaa kuin mitä siitä itse tekee.

ellei niissä sitten kiertele koko päivää - sitä en kyllä tekisi edes "lomalla ilman lapsia"



Hassua kuinka isoksi esteeksi ihmiset näkevät lapsensa. Tosiasiassa niiden lasten kanssa kun voi syödä aamiaista rauhassa, kierrellä ja ihastella, nauttia kaupungissa, syödä hyvässä ravintolassa, istua katukahvilassa jne

Tätähän teemme kotonakin.

Mutta nauttiiko alle kolmevuotias lapsi siitä, että joutuu koko ajan olemaan rattaissa? Tosin, silloin täytyy valita paikat, joissa lapsetkin viihtyvät.



Toki lapset kulkevat joka paikassa mukana, mutta silloin kuljetaan lasten ehdoilla, ei aikuisten ehdoilla.



Aina jos lapset ovat mukana, tulee ottaa huomioon lasten näkökulma. Kuinka montaa alle kolmevuotiasta kiinnostavat Rooman nähtävyydet? Kuinka moni sen ikäinen lapsi turhautuu, kun ei pääse tutkimaan paikkoja. On monia muita kaupunkeja, joihin voisin ottaa lapsen mukaan, mutta en Roomaan.



Mummon tai muun läheisen hoitajan kanssa kotona lapsi saattaa viihtyä pari päivää paljon paremmin ja parisuhde saa laatuaikaa. Tosin, kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta...



Meillä vanhemmat menevät kerran vuodessa (jos mahdollista) kaupunkilomalle kahdestaan. Sen me suomme parisuhteellemme. Lasten kanssa pyrimme käymään lapsiystävällisissa ranta- ym kohteissa.

t. ap

Mä en oikein ymmärrä teitä jotka lähdette Roomaan tai Pariisiin tms lasten kanssa. Siis ettekö te itse halua nauttia noista kaupungeista? Käydä iltaisin syömässä ihanissa ravintoloissa, istua iltaa pidempään jossain kivassa paikassa, nukkua aamuisin pitkään ja syödä rauhallinen aamiainen, kierrellä kaupoissa ilman että lapset kiukuttelee... Miten te noita voitte tehdä lasten kanssa?? Rantalomat on eri juttu, kaupunkilomille mä lähden nautiskelemaan.

Juuri toissapäivänä tultiin miehen kanssa sieltä, ja kyllä monessa kohtaa siellä todettiin että ei reissusta olisi saanut niin paljon irti jos olisi lasten kanssa ollut. Esim. Pietarin kirkkoon jonotettiin tosi pitkään, en mitenkään olisi voinut kuvitella että yksikään kolmesta lapsestani olisi jaksanut jonotella siinä kiltisti..

Sama oli Colosseumilla, jyrkkiä portaita ja muutenkin vaikeakulkuista, varsinkin pienille lapsille.

Iltaisin olisi jääneet pitkän kaavan illalliset viineineen väliin jne.

Rantalomat Kreikassa tai Espanjassa taas toimii ainakin meidän alle kouluikäisille paremmin :)



Ehkä vasta kouluikäiset nauttisivat enemmän Rooman tai minkä tahansa muun suurkaupungin anneista, ja vanhemmat myös.

Jos lapset on pienestä pitäen totutettu matkusteluun, museoihin, jne., heidän kanssaan voi mennä ihan minne vain.



Jos taas ei ole, ei heidän kanssaan voi mennä minnekään edes sitten, kun he ovat teinejä.



Tietysti täytyy vanhmpien vähän ohjata lapsia esim. taidenäyttelyissä ja museoissa, herättää kiinnostusta esineisiin ja tauluihin, kertoilla lapsen ikätasolle sopivasti paikan historiasta jne,



Kesällä Rooma on tosi tukala paikka. Mutta mihin muuhun aikaan vuodesta sinne kannattaa mennä! Esim. joulukuussa ei ole jonoa yhtään minnekään nähtävyyksiin.

kerran ne lapset on tehnyt, niin on ne otettava mukaan. Jos tekee mieli reissata itsekseen / miehen kanssa vaan kahdestaan kerran vuodessa tms, niin jotain kyllä mättää. Miksi niitä lapsia sitten pitää tehdä jos niitä pitää sulkea pois elämästä?

Kyllä meille on ollut itsestäänselvyys, että kerran lapsia on, ne tulevat mukaan myös ulkomaanmatkoille.