Roomaan pienten lasten kanssa, onko mitään järkeä?
Kommentit (68)
Melkein kilometrin jono Pietarinkirkkoon!
Itselläni on murrosikäinen tytär, joka ei alle kolmevuotiaana käynyt museoissa tms. mutta on aivan hyvin oppinut ja kiinnostunut museokäynneistä nyt. Kyllä ne lapset oppii, vaikka eivät ihan pienenä pääsisikään. Ja hyvin on aina käyttäytynyt!
Pienille lapsille on sitten heille suunnatut näyttelyt ja tapahtumat erikseen... Ei se ole "totuttamisesta" kiinni.
Ajatelkaa lapsianne! Viekää heidät lomalle sellaiseen paikkaan, jossa he itse viihtyvät! Rooma ei ole pienelle lapselle mukava paikka! Siellä näkee paikallisiakin vielä n. 5-vuotiaana rattaissa (ja paljon) tutti suussa, kun vanhemmat eivät voi laskea heitä kävelemään ydinkeskustassa. Liikaa ihmisiä ja väentungosta -myös joulukuussa!
Minusta paikallisiin leikkipuistoihin ja eläintarhoihin tutustuminen ei ole niin hienoa, että siitä viitsisin erikseen maksaa. Lisäksi haluan valita nähtävyydet, retket, museot, illanvietot, ravintolat, kahvilat, oopperat, musikaalit... sen mukaan mihin itse haluan tutustua ko. kaupungissa, en sen mukaan mikä sopii pienille lapsukaisille.
Ja muutamassa suurkaupungissa asuneena voin todeta, että tottakai pienten lasten kanssa pärjää. Minusta ainakin Lontoossa ja Pariisissa on aivan yhtä helppoa kulkea lapsen kanssa kuin Tukholmassa tai Helsingissäkin (toisin sanoen kulkeminen ei ole lapsesta kiinni vaan riippuu ihan muista seikoista). Ja tottakai kaupunkilomista voi nauttia lastenkin kanssa, mutta mielestäni kaupungeista (joissa käy ehkä elämänsä aikana vain kerran) on kiva nähdä sen paras anti aikuisen näkökulmasta.
Me olemme suosiolla jättäneet monet kaupunkilomakohteet hamaan tulevaisuuteen, jotta käymme niissä sitten kun lapset ovat isompia. Saavat lapsetkin jotain konkreettisia muistoja siitä, kun ovat päässeet mukaan hihenoihin kaupunkeihin.
ja mukana oli kaksi lasta (silloin 3v ja 5v). Matka oli todella onnistunut ja lapset pitivät Roomasta enemmän kuin mitä esim. pariisista. Matkailemme aina lasten kanssa ja kyllä meillä ainakin lapset muistelevat monen vuoden takaisia reissuja.
Toki käymme rantalomillakin, mutta lapset kyllä puhuvat kaihoten enemmän näistä kaupunkilomista kuin rantalomista ja konkreettisia muistoja on jäänyt näille pienillekin.
Meillä lapsukaiset eivät rajoita retkien, kahviloiden tai ravintoloiden valintaa, aavistuksen kyllä kulttuuririentojen - ei lapsille suunnattu joutsenlampi tai taikahuilu kuitenkaan hullumpi ollut :)
Lasten ollessa todella pieniä asuimme vielä ulkomailla ja niinä vuosina tuli kyllä kahlattua useamman keski-eurooppalaisen oopperatalon ohjelmisto.
Menkää kaksin ja sitten lasten kanssa jonnekkin missä lapsille enemmän tekemistä.
kun voi vain todeta, että ei missään tapauksessa kaupunkilomille lasten kanssa vaan lapset hoitoon. Me ei käydä koskaan edes elokuvissa, kun ei ole paikkaa, mihin lapset jättäisi, saati sitten että olisi päiväkausia pois kotoa.
kuvailemallasi tavalla, vaikka meillä oli mukana 1 v 8 kk:n ikäinen
taapero! Kävimme myös pari kuukautta sitten Berliinissä,
kun taaperomme oli noin 1,5 v.
Yhden alle 2-vuotiaan lapsen kanssa on helppoa liikkua, kunhan
vain varaa mukaan kevyet, kokoontaittuvat rattaat, riittävästi vaippoja
sekä lapsen lempipurkkiruokaa ja tarvittaessa myös juomaa (jos
lapsi ei ole enää imetyksellä).
Useamman lapsen kanssa onkin sitten aivan toinen juttu.
Silloin joutuu menemään enemmän lasten ehdoilla.
Kuumana aikana heinä-elokussa ei tietenkään ole lapselle
mukavaa olla kaupunkikohteessa, mutta ei silloin ole mukavaa
aikuisillakaan, kun paahtuu helteessä. Parempi matkustaa
lomalle keväällä tai syksyllä!
Mä en oikein ymmärrä teitä jotka lähdette Roomaan tai Pariisiin tms lasten kanssa. Siis ettekö te itse halua nauttia noista kaupungeista? Käydä iltaisin syömässä ihanissa ravintoloissa, istua iltaa pidempään jossain kivassa paikassa, nukkua aamuisin pitkään ja syödä rauhallinen aamiainen, kierrellä kaupoissa ilman että lapset kiukuttelee... Miten te noita voitte tehdä lasten kanssa?? Rantalomat on eri juttu, kaupunkilomille mä lähden nautiskelemaan.
Ei siellä varmaan sellaista aikaa olekaan että ei pitkiä jonoja olisi.