Antavatko vanhempanne sinulle tai miehellesi rahaa?

ja lisäksi lasten tileleille tulee satunnaisesti"loma"rahaa tai synttäri tai koulu- tai kerhorahaa, mikä sinänsä on hieman kiusallista ainakin mitä omalle tililleni tulee, olenhan jo 35 -vuotias...

Nyt kun ollaan saamassa perheenlisäystä, niin ostelevat vaatteita ja tarvikkeita. Lupasivat myös ostaa vaunut! Koskaan ei olla mitään pyydetty.

Nuorenakin sain itse kaikki hankkia töitä tekemällä, vaikka olin tosi nuori ja koulussa.

Meillä on ollut todella tiukkaa välillä, muttei äiti ole antanut ropoakaan meille.

Ei siinä muuten mitään, mutta elättää +30 vuotiaan veljeni maksalla hänellä KAIKEN, vuokrat, sähköt jne. jne.

Melko reilua...

saadaan miehen vanhemmilta n. 15 000 / vuosi. Omiltani muutamia satasia. Kaksi lasta ja jatko-opintoja.

Mun ei tulis mieleenikään pyytää. Voisin ehkä saada pieniä summia lainaksi, mutta eihän vanhempien kuulu aikuisten lastensa perhe-elämää subventoida. Nauttisivat omista rahoistaan!

noi jotka antaa paljon on monimiljonäärejä, joten marginaalisumma heille. Ja verot maksetaan normaalisti.

ei ole verottaja kysellyt rahojen perään.



Matkustelemme, ostamme vaatteita, huonekaluja, kodin elektroniikkaa, lasten varusteita ym. näillä varoilla. Palkkatuloilla ihan perus asuntolainaa ja muuta elämistä, niin verottaja ei huomaa puuttua tähän.

vaan me joudumme antamaan heille!! :( Tai toiselle vanhemmalle lähinnä..mutta onpa ahdistavaa kun itse olen hoitovapaalla, eikä mieskään tienaa kovin paljoa, ja sitten MINUN pitää auttaa vanhempaani joka ruikuttaa ettei ole syötävää jne.. Monta ruokakassia olen ostanut ja oma luottokorttilasku sen kuin kasvaa sitten kun itselläkään ei rahat riitä..! Kamala tilanne.. :/

Tiedän, että ovat antaneet joskus veljeni perheelle, esim heidän lasten kastetilaisuudessa.

en todellakaan pyydä, mutta lahjaksi antavat rahana tai tavarana.



Miehen vanhemmilta ei heruisi meille, kun kaikki rahat menee kirkon kolehtiin.

Ei todellakaan häiritse minua, jokainen saa omillaan tehdä mitä tykkää.

Ei olla rahavaikeuksissa, mutta haluavat varmistaa meille korkean elintason.

syntymäpäivä- ja joululahjarahoina jne. Lisäksi ostavat joskus junalippuja kun kuskaavat rautatieasemalle. Opiskelijoita olemme, mutta tulemme kohtuu hyvin taloudellisesti toimeen. Jälkikasvun tukeminen on kuitenkin meillä suvun perinne, äidilleni vanhempansa ostivat asunnon, isän vanhemmat poikansa perheelle auton...



Itsellä ja miehellä ikää 28v, lapsi 1v5kk

Miehen vanhemmilta saatiin n. 35 000 korotonta lainaa asuntoa varten (tarkoitus maksaa pois sitten, kun pankkilaina hoidettu, kai) ja parin vuoden välein saadaan 5000-10 000-15 000, näin ainakin viime vuosina ollaan saatu. Jotakin talletuksia niillä on rauennut ja ovat olleet verottomia.

Omilta vanhemmiltani saadaan yleensä jouluna muutama satanen/ostavat jouluksi jotakin isompaa (huonekalun tms.).

Molempien vanhemmat tavallisia duunareita, jotka ikänsä eläneet visusti, nyt haluavat satsata lastensa elintasoon. Meillä kyllä omakin talous kunnossa eli nuo heidän lahjoitukset ei meille kauheasti tunnu, ehkä jotakin ekstraa kuitenkin niillä saadaan. Hätätilanteissa auttaisivat 100 % varmasti ja kyllä apua omilta ja appivanhemmilta pyytäisinkin. Sisarustani vanhempani tukevat minua enemmän (antoivat asuntoon 30 000 ja auton), hänellä pari lasta (meillä vain 1), asuu pk-seudulla, me pikkukaupungissa, pienempipalkkainen työ.

mieheni puolelta anoppi ostelee meille ruokia vierailuidensa aikana, eika suostu ottamaan maksua vastaan.

äiti laittaa välillä tilille rahaa 20-100€, vie syömään ja joskus kustantaa kauppareissun :)

Isältä saan kun pyydän, hän yleensä piffaa minulle esim. parturin ja jotain pieniä hankintoja (kuten tänään uudet kuulokkeet mp3-soittimeen, vanhat hajosivat).

Ennakkoperintönä saan isältä 1000€/vuosi, kuten kaikki muutkin opiskelevat sisarukseni.

Antaisivat jos olisi tarvetta. Siitäkin huolimatta että heillä on 14 lasta, joista vielä puolet asuu kotona ja taloudellinen tilanne on todella tiukka. Joistakin sisaruksilla on ollut todella todella tiukkaa, ja tiedän vanhempieni auttaneen heitä muodossa tai toisessa. MUTTA

tienaan itse 2*isän palkan, plus mies tienaa samanverran kuin isäni, joten olemme itse auttaneet heitä moneen otteeseen. Myös paria sisarusta. Tilanteemme on todella hyvä, mutta koskaan ei tiedä milloin ME olemme avuntarpeessa!

Autamme myös miehen sukua ja perhettä, mielestäni turhankin paljon, koska he ovat kiittämättömiä ja pitävät itsestäänselvyytenä että saavat... Onneksi vuosien varrella vähentynyt tarve tai annettu jo niin paljon ettei enää anneta.

Surkuhupaisaa on että saamme yhdeltä sukulaiselta joka vuosi vähän rahaa, n. 100euroa, mutta kun hän antaa kaikille niin tasapuolisuuden nimissä myös meillekin. Kiitos hänelle siitä:D

Varsinkin anoppi työntää kyllä hyvinkin usein ja on meille niin läheinen, että ei haittaa. Juuri oltiin viikonloppu anoppilassa ja lähtiessä antoi 20 bingon lahjakorttia (á 10 euroa), kun oli reilummasti voittanut. Sanoi vain, että ostakaa näillä ruokaa tai mitä lystäätte.



Tarpeeseen kyllä tulevatkin, mieheni opiskelee ja itse olen pienipalkkaisessa työssä. Mikäli oltais kummatkin hyväpalkkaisessa työssä ja ei selvästikään tarvittais niin ei se anoppikaan varmasti tarjoaisi, mutta tietää, että nyt tulee tarpeeseen.

Ja suurimmillaan kyse on ollut sadoista tuhansista euroista, laillisesti on hoidettu. Omat vanhempani ovat kohtuullisen varakkaita, mutta miehen ovat tosiaan monimiljonäärejä.

suuria summia emme tosin ole edes lainailleet max 100 euroo . eikä kyllä tosiaan ole kummankaan vanhemmat mitään vaunuja sun muita ostaneet.

muutaman kerran miehen äiti on ostanut lapsille toppavaatteita, jos on sattunut jostain alesta bongaamaan=) ilmankin oltais tietty pärjätty, mut en kyllä kieltäydykkään jos lapset uudet ja lämpöiset toppapuvut saa.

Me elätämme omat vanhempamme. He eivät tule toimeen omillaan, mikä on sinänsä ihme suomessa, että lapset joutuvat "repimään" rahaa omille vanhemmilleen?