Mä en jaksa!!!!

Meillä on ystäväpiirissä niitä, joiden lapset on jo koulu/murrosiässä ja niitä ei tarvii koko ajan passata, pärjäävät yksikseen jne. Heillä on se oma elämänsä palannut takaisin, on matkoja ja juhlia ystävien kanssa eikä sitä jatkuvaa korvatulehdusrumbaa. Meitä ei kutsuta ikinä mukaan, ei siis IKINÄ. He mainostavat joka käänteessä sitä että on se ihanaa kun meillä ei ole enää tuommoista... todellakaan ei tarvitse naamaamme näyttää noiden ipanoiden kanssa, eikä viitsi aina palkata hoitajaa että pääsis heille edes päivää sanomaan. Jos lapset on mukana niin me olemme ei-toivottuja heille.



Toinen ryhmä ovat lapsettomat. Paljon niitä kiinnostaa nuo räkänenät! Ne hengailee uon ym. ryhmän kanssa ja nauraa paskaisesti meidän uhmakohtauksille.



Uusia ystäviä en ole onnistunut löytämään kun tuntuu että kaikilla on niin mitta täynnä noita omiakin huolia - jaksa siinä sitten verkostoitua. Koko ajan on joku tauti päällä niin eipä tässä minnekään pääsisikään.



En oikeasti tajunnut että tämä on näin jumalattoman yksinäistä puurtamista.

äläkä syytä sitä lasta, lapsi ei valinnut syntyä sinä teit sen valinnan.



Minä olen 3 lapsen yh-äiti. Minä asun 400km päässä vanhemmistani, ex-mieheni ottaa lapset melkein joka toinen viikko, huom melkein. Silti en vaihtaisi päivääkään pois.Minulla on kavereita, tapailen heitä lasteni kanssa, minä en ole kiinnostunut menemään baariin, saatikka muualle yöelämään. Olen sen vaiheen jo käynyt läpi. Ennemmin menen salille tai olen lasten kanssa. Minä myös olen viimeiset 3 vuotta herännyt lähes joka yö, minä olen vaihtanut tässä työpaikkaa että jaksaisin paremmin. Minä myös olen tässä ollut työtön, minulla myös on rahat tiukalla.

Mulla on lapset murkkuikäisestä 1,5 vuotiaaseen, joten koko skaala löytyy.Silit ei auta valittaa. Kyllä mullakin tulee hetkiä, et mitä helvettiä minä teen, se ei ole lasten syy millään tavalla!



Minä en oikeesti jaksa ymmärtää näitä valittajia, raha on tiukassa, no katso peiliin miksi. valinnoista kaikki on kiinni. Jos ei kiinnosta mennä puistoon, älä mene. kuka käskee? Tee jotain muuta, lapsesi kiukuttelee sulle kahta enemmän kun sinä sitä mieltäs osoitat.



Minun mielestä elämän saa just niin vaikeeks ja negatiiviseksi ku haluaa. OLisko syytä katsoa peiliin.

Olen varma että useimmilla pikkulasten äideillä on näitä huonoja fiiliksiä lapsiperhe-elämästä silloin tällöin. Siitä ei vain saisi puhua.



Jos kaikki huutaisivat heti sossua apuun, kuten täällä heti ehdotetaan, pitäisi sosiaalityöntekijöiden määrä heti tuhatkertaistaa. Paremmin äitejä auttaisi jos asia olisi tunnettu ja hyväksytty, ja siitä olisi ihan okei puhua. Ja jos joku joskus vähän jeesaisi.



Itse olen kolmen alle 6-vuotiaan äiti, ja näitä samoja mä-en-jaksa-enää-tätä kodinkoneen-elämää -fiiliksiä on mullakin. Ei koko ajan eikä joka päivä, mutta kuitenkin.



Mutta ruuan laitosta voin sanoa että ei keittiössä joudu sen useammin hääräämään oli lapsia yksi tai viisi; joutuu vaan tekemään suurempiä määriä kerralla :-) Mulla on tavoitteena että koululaisista on sitten aikanaan jo ihan apuakin. Saavat pyyhkiä pöytiä ja tyhjennellä pesukoneita yms.



Pikkulapsivaihe on raskas, odotan elämän helpottuvan kun lapset vähän kasvavat.

se on juuri tuota mitä täällä on pahimmillaan kuvailta ;)

Mutta itse nautin siitä kun meillä on nyt kolme ekaa kouluiässä (10-14v). Ne ovat aivan ihania ja nautin heistä todellakin. Päätin tehdä toisenkin sarjan lapsia, koska nyt minulla on nämä ekat auttamassa ja elämä on huomattavasti helpompaa. Jos jokainen heistä hoitaa pieniä sisaruksia 2 tuntia päivässä ja hoitaa jonkun siivoushomman niin minulla on jo ruhtinaallisesti omaa aikaa.

Enkä enää stressaa ruoka-ajoilla. Teen yhden lämpimän ruuan päivässä ja muuten jokainen käy kaapilla silloin kun nälättää. Toimii paljon paremmin. Ei ole enää tyytymättömiä naamoja ruokapöydässä että TAAS pitää syödä ja vielä väärää ruokaa. Nukkumaan menen kahdeksalta, lapset hoitavat itsensä ja toisensa petiin kymmeneen mennessä. Eli näin aamullakin on ihanasti omaa aikaa :D

Minä en kyllä noin pystyisi elää."jokainen lapsi hoitaa 2 tuntia pienempiään..." entäs lasten läksyt ja harrastukset ja lepo? Varmasti heitä kiinnostaa tehdä omia lapsia joskus kun nyt jo saavat noin paljon hoitaa.

ja itse nukkumaan kahdeksalta ja lapset hoitavat toisensa... ja lapset ottavat itse ruoan kaapista...

just. jos olisin ihan poikki, olisi kai pakko tehdä noin. mutta en kyllä voisi sillä kehuskella ollenkaan.

Olen varma että useimmilla pikkulasten äideillä on näitä huonoja fiiliksiä lapsiperhe-elämästä silloin tällöin. Siitä ei vain saisi puhua.

Jos kaikki huutaisivat heti sossua apuun, kuten täällä heti ehdotetaan, pitäisi sosiaalityöntekijöiden määrä heti tuhatkertaistaa. Paremmin äitejä auttaisi jos asia olisi tunnettu ja hyväksytty, ja siitä olisi ihan okei puhua. Ja jos joku joskus vähän jeesaisi.

Itse olen kolmen alle 6-vuotiaan äiti, ja näitä samoja mä-en-jaksa-enää-tätä kodinkoneen-elämää -fiiliksiä on mullakin. Ei koko ajan eikä joka päivä, mutta kuitenkin.

Mutta ruuan laitosta voin sanoa että ei keittiössä joudu sen useammin hääräämään oli lapsia yksi tai viisi; joutuu vaan tekemään suurempiä määriä kerralla :-) Mulla on tavoitteena että koululaisista on sitten aikanaan jo ihan apuakin. Saavat pyyhkiä pöytiä ja tyhjennellä pesukoneita yms.

Pikkulapsivaihe on raskas, odotan elämän helpottuvan kun lapset vähän kasvavat.

siis tottakai jokainen lapsi syö oman ruokansa ja mitä enemmän niitä on, sitä useamman perunan, porkkanan jne kuorit ja raastat. ihan helposti siellä saa normiperheessäkin koko päivän kulumaan, jos leivot kaiken itse, teet ruoat alusta loppuun itse, pidät keittiön siistinä...

ja sepäs se, että kun näistä asioista ei saa puhua. Eihän se ole työtä ollenkaan, ei, sapuskan vääntäminen pöytään, ihan makaamista vaan. Ja mistähän johtuu, että katkeria vanhempia naisia on suomi täynnä? olisiko syynä se, että ei saa puhua näistä asioista, vaan esittää, että siinähän se menee helposti perheen pyörittäminen, vaikka on niin väsynyt, että aina ei jaksa vastata lasten kysymyksiin, vaan pakko sanoa, että äiti ei nyt jaksa keskustella. ja mitään apua on turha haaveilla saavansa mistään, äitejä ja vanhempia osataan arvostella joka tuutista, mutta että joku tulisi joskus ja auttaisi, tulisi ja toisi tullessaan valmiin ruoan koko perheelle. ei meillä ainakan.

se on juuri tuota mitä täällä on pahimmillaan kuvailta ;)

Mutta itse nautin siitä kun meillä on nyt kolme ekaa kouluiässä (10-14v). Ne ovat aivan ihania ja nautin heistä todellakin. Päätin tehdä toisenkin sarjan lapsia, koska nyt minulla on nämä ekat auttamassa ja elämä on huomattavasti helpompaa. Jos jokainen heistä hoitaa pieniä sisaruksia 2 tuntia päivässä ja hoitaa jonkun siivoushomman niin minulla on jo ruhtinaallisesti omaa aikaa.

Enkä enää stressaa ruoka-ajoilla. Teen yhden lämpimän ruuan päivässä ja muuten jokainen käy kaapilla silloin kun nälättää. Toimii paljon paremmin. Ei ole enää tyytymättömiä naamoja ruokapöydässä että TAAS pitää syödä ja vielä väärää ruokaa. Nukkumaan menen kahdeksalta, lapset hoitavat itsensä ja toisensa petiin kymmeneen mennessä. Eli näin aamullakin on ihanasti omaa aikaa :D

Minä en kyllä noin pystyisi elää."jokainen lapsi hoitaa 2 tuntia pienempiään..." entäs lasten läksyt ja harrastukset ja lepo? Varmasti heitä kiinnostaa tehdä omia lapsia joskus kun nyt jo saavat noin paljon hoitaa.

ja itse nukkumaan kahdeksalta ja lapset hoitavat toisensa... ja lapset ottavat itse ruoan kaapista...

just. jos olisin ihan poikki, olisi kai pakko tehdä noin. mutta en kyllä voisi sillä kehuskella ollenkaan.

Kuka tässä tapauksessa loppujen lopuksi on näiden pienten äiti? Kuka heitä hoitaa? Kuka heidät laittaa nukkumaan, lukee iltasadun? Kuinka voit velvoittaa koululaisesi tuollaiseen puuhaan? Meilläkin on tuon ikäisiä koululaisia ja pieniä. Koululaiset harrastavat, tapaavat ystäviään, tekevät läksyjä. Pelaamme yhdessä jne. Toki he auttavatkin kotitöissä mutta ei tulisi mieleenkään että hoitaisivat pieniä 2 tuntia päivässä, saati laittaisivat nukkumaan!

Minä en kyllä noin pystyisi elää."jokainen lapsi hoitaa 2 tuntia pienempiään..." entäs lasten läksyt ja harrastukset ja lepo? Varmasti heitä kiinnostaa tehdä omia lapsia joskus kun nyt jo saavat noin paljon hoitaa.

.

Kuinka voit velvoittaa koululaisesi tuollaiseen puuhaan? Meilläkin on tuon ikäisiä koululaisia ja pieniä. Koululaiset harrastavat, tapaavat ystäviään, tekevät läksyjä. Pelaamme yhdessä jne. Toki he auttavatkin kotitöissä mutta ei tulisi mieleenkään että hoitaisivat pieniä 2 tuntia päivässä, saati laittaisivat nukkumaan!

Teinit/kouluikäiset oppivat siihen, että kaikki aika on heidän, vastuuta ja velvollisuuksia ei ole, nuoremmista ei tarvitse välittää, kun äiti hoitaa kaiken. Ei herrajumala! Kaikissa isoissa lapsiperheissä, joita minä tunnen, vanhimmat sisarukset auttavat nimenomaan lastenhoidossa ja sitä kautta oppivat vastuuta. Näin heistäkin tulee hyviä, itseään arvostavia vanhempia sitten myöhemmin.

Tämä on ollut virkistävä ketju lukea, näin yhden lapsen uraäidillekin. Uusi äitiysloma tiedossa ja nyt jo aavistan että rankkaa tulee, kun siirtyy kotihommiin. Tsemppiä kaikille väsähtäneille!

nimim. äiti on vähän väsynyt..

eikö vastuuta kuulu opetella hieman pienemmässä mittakaavassa. ei äidin roolissa?

2 tuntia päivä... on paljon. moni äiti joka käy töissä, ei hoida niin paljon lapsiaan.

Nukkumaan menen kahdeksalta, lapset hoitavat itsensä ja toisensa petiin kymmeneen mennessä. Eli näin aamullakin on ihanasti omaa aikaa :D

Eli äidillä on omaa aikaa illalla ja aamulla, lapsia ei hoideta, ruokaa ei tehdä... Kuulostaa pahasti siltä, että lapsia vaan TEHDÄÄN sarjoissa että saa itse olla kotona.

Päivänselvää on, että isommissa perheissä lasten on käytännön pakko tehdä paljon työtä.

Koska työmäärähän on varmasti käsittämätön. Koska jo 4 hengen talouden pyörittäminen, sapuskat, lastenhoito, siivoukset, on kokopäivätyötä. Raskasta duunia. Ja eron huomaa aivan selvästi, vielä yhden lapsen perheenä homma ei tuntunut työltä. Ja lapsettomana sitä kuvitteli, että kotitöihin on koneet ym. että eihän kotityöt ole mitään.



Mutta joku raja kuitenkin tuohon paljonko vastuuta lapsilta vaaditaan.

äiti menee kasilta nukkumaan. Toivottavasti oli satuilua.

Sitähän tässä nykyään ollaan, ÄITI. Naisena oleminen on mennyttä elämää kun elämisen tarkoitus on palvella lapsia ja uhrata itsensä heille.



Palasin töihin kun en jaksanut enää kotona oloa, mutta nyt on uudet murheet kun lapset sairastaa ihan jatkuvasti. Kahden-kolmen ja max neljän viikon välein on joku kipeänä ja sekös vasta stressaa. Riidellään miehen kanssa kumpi jää kotiin. Että ei auttanut tuokaan ratkaisu kuin hetkittäin.



Saan kyllä omaakin aikaa ja käyn välillä jossain tunnin pari, mutta silloinkin vähän mietityttää miten kotona menee kun tietää, että toinen on siellä väsyneenä. Omalla ajallakin katson siis kelloa vähän väiliä ja mietin, että pitää mennä jo kotiin.



Kolmen pienen kanssa mihinkään muualle ei voi lähteä kuin leikkipuistoon tai sitten on hermot vielä piukemmalla kun se säätäminen on niin tajutonta.



Tälläistähän tämä lasten kanssa eläminen on, itse olen lapseni halunnut, mutta jos olisin tiennyt, että menetän siinä itseni ja kontrollin elämästäni, olisin todella miettinyt pidempään. Myöhäistä huutaa kun on housussa.