Mä en jaksa!!!!

en ole vielä koskaan nähnyt, että siellä olisi muita kuin me.

Muuten ulkoilisimme vain omassa pihassa mutta ei ole liukumäkeä yms niin tuonne puistoon mennään.



Nyt toivottavasti asiat muuttuu ystävien suhteen kun muutamme. Kyseessä nuorisoasuntoliiton talo josta saimme isomman asunnon (nyt yksiö)

ja tässä samassa talossa asuu minun lisäkseni 5 yh äitiä.



Suunnitteilla talon kerhotilaan on leluja lapsille ja me äidit voimme siellä aikaa joskus viettää lasten leikkiessä.



Nyt ollut vaan normaalia rankempi tilanne päällä ja siksi näin purkauduin, hetken tuntui, että tätäkö tämä elämä nyt sitten on.

Onneksi tänään sain tiedon tuosta kerhotilasta ja kohta pääsee kunnon asuntoon jne, kyllä se helpottaa



ap

mukavaa kuulla, että helpotusta tiedossa.

Ihan ymmärrettäviä tunteita nuo sinun tuntemasi asiat on

Kolmen pienen kanssa mihinkään muualle ei voi lähteä kuin leikkipuistoon tai sitten on hermot vielä piukemmalla kun se säätäminen on niin tajutonta.

ja lopen uupunut välillä kun vaan saa olla yksin lapsen kans päivästä toiseen ja tehä ruokaa ja siivota ja hyvä ku saa kahvia juua ku lapsi roikkuu lahkeessa. Minun neiti on 1v 1kk ja joo on ihana mutta silti mulla palaa taulu monestikki. Tuntuu välilä ettei oo hermoja yhtään......Minulla ei ole lapsen kaitsijaa juurikaan koskaan ehkä joskus saan käyä kaupas ilman lasta ja kampaajalla parin kk välein mut ei puhettakaa että sais mennä vaikka elokuviin tai nukkua aamula pitempään kuin 8:aan. Isä ei juuri lasta hoida kun sillä omat menot kavereittensa kanssa...eikä mummot ja papat kerkeä kun on omat touhut, hevoset ja seurustelut....Välillä ajattelen että voisin painua ovesta ulos ja jättää kaiken mutta silti rakastan maailmassa eniten minun omaa pikku neitiä.

...olenko ainoa äiti joka miettii ajoittain sitä että miks hemmetissä mä olen ryhtynyt tähän omasta tahdosta.

Sen kerran kun sitä on uskaltanut varovasti ääneen pohtia, yleisimmät vastaukset ovat olleet:

- itsepähän olet tehnyt/halunnut

- kuka muu niitä jaksaa paremmin kun oma äiti

- mitäs käyt töissä

JoopaJoo!

Olen siis hiljaa, yritän pitää itseni ja perheeni koossa ja nostan sinulle ap hattua kun otit asian puheeksi.



Itsellä kaksi pientä lasta ja viime vuonna olin 3 kk viikot(ma-pe) yksin lasten kanssa, kävin töissä ja hoidin kaiken lapsiperheen arjen itsekseni, en voi kun sanoa että ole ap ylpeä siitä että selviät lapsesi kanssa yksin!



Väsyminen on ihan normaalia!

Olen monasti ajatellut kun ukon kanssa tulee kätinää lastenhoidosta, että en voisi edes erota, koska en kestäisi yh:na. Päivät kolmen pienen kanssa yksin riittävät.

Kerrankin uskaltaa sanoa asiat niinkuin välillä ajattelee ja saa lukea muidenkin samoja ajatuksia.



Kyllä tähän ketjuun mahtu muutamia outojakin kommentteja



Nostan kanssa hattua ap:lle kun nostit aiheen esiin joka koskettaa monia

ei ole kummeja lapsella (ei ole kastettu), sukulaiset kaukana nähdään tyyliin kerran vuodessa kahvin tai ruoan merkeissä, isovanhemmat kiireisiä eläkeläisiä, anoppi tosi vanha, liikkuu ja näkee huonosti...lapsettomat ystävät haluavat tavata ilman lasta.



Täällä äiti, joka ihan oikeesti haluais tutustua muihin samassa tilanteessa oleviin.

niin tehdäänkö niin, että jokainen joka kaipaa seuraa muista äideistä niin laittaa tänne viestiä?



Viestiin ikä, paikkakunta ja vaikka sähköposti jos sitä kautta lähtee rakentamaan tuttavuutta.



Tai jos hirmukaukana kaikista niin miksei meseen vaan jos sitä käyttää ja siellä voisi jutella asioista`?

isommat hoitamaan pienempiä!!

Tietenkin joskus voivat katsoa hetken perään, äidin tehätäv on hoitaa itse lapsensa! Ei ole sisarusten tehtävä.



Tämänkin äiti totaalisen kyllästynyt tähän touhuun ja rumbaan:(



Hyvä, että kerrankin joku aloitti aiheen jossa ei vain puida miten äitiys on ihanaa, tässä näkyy se toinenkin puoli

lapsen etes ottaa niitä pikkukärryjä. JA lapsihan protestoi. Nostan vain kylmän rauhallisesti isoihin kärryihin. Niistä ei karkaa. Sitten jos lapsi huutaa ja kirkuu että kauppa raikuu, sanon että lasken kolmeen jos lapsi ei ole hiljaa niin lähetään kotiin. Jos lapsi ei kolmen jälkeen ole hiljaa niin otan hänet kärryistä pois ja lähden kotiin.

Näin myös muissa asioissa. Jos lapsi ei tottele tai kuuntele, heittäytyy jalattomaksi niin annan jotain ehtoja ja jos ei kelpaa niin teen sen mitä olen "uhannut". Näin lapsi oppii että se on äiti joka päättää, äiti joka määrää eikä hän. Tietyissä asioissa lapsikin saa päättää, laittaako sinisen paidan vai punaisen. Syökö omenan vai banaanin jne.

Ja kyllä, saan lukea lehden ja jopa kirjan rauhassa. Voin tehdä ruokaa rauhassa. JA siivotakin rauhassa. Lapsia on viisi.

Kuulostaa siltä että olet muutenkin hukassa vanhemmuuden kanssa. Ei ole taitoa tai voimia asettaa rajoja? Monestihan sitä etsii ensimmäisen kanssa sitä miten lapsen kanssa toimisi ja mikä olisi parasta. Ylilyöntejäkin saattaa tulla.

Tarvitset kipeästi tukea ja omaa aikaa. Muuten katkerroidut ja tuo marttyyrius vain pahenee.

Meillä jokaisella on huonoja päiviä ja aikoja ja tuntuu että tässä ny "valuu oma elämä hukkaan." Mutta huolestuisin todella jos se tunne olisi lähes jatkuvaa.

Suosittelen myös että teet lapsen kanssa niitä asioita josta itse nautit! Etkä mene sinne puistoon jos siellä on niin tylsää.

Voimia sulle kovasti! Lapsi kasvaa koko ajan ja tulee isommaksi.

shoppailemassa kun saa taiteilla muutenkin tiukan rahatilanteen kanssa.

Nauti nyt vaikka kaupassa käynnistä ku toinen haluaa pikkukärryt ja karkailee niiden kanssa sitten ja vaatii haluan tota ja tätä eikä itse anna periksi ja puoli kauppaa raikuu siitä huudosta!!

olla lähtemättä ulos, sisällä se pää vasta hajoaakin!!

Jos edes kerran pääsisi vaikka ruokakauppaan ihan yksin, olisiko vähän ihanaa

no ei kai ole pakko yhden lapsen kanssa olla niin kauan kotona... ehtii yksi lapsi saada illallakin sitä läheisyyttä...

Virikehoitoon sitten vaan??

Koulu jatkuu vasta syyskuussa ja jonossa pväkotiin ollaan ei sinne noin vaan lasta laiteta.

Päivät yritän sinnitellä läpi ja tehdä kaikkea lapsen kanssa mutta illalla sitten alkaa miettimään että tässäkö se päivän kohokohta on, saa mennä nukkumaan.

JIPPII

ap

marttyyrivanhempi ei yleensä ole hyväksi lapsellekaan, keksi itsellesi harrastus, raivaa aikaa siihen, arvosta itseäsi, arvosta lastasi, huolehdi kunnostasi, sekä fyysisestä että henkisestä

ja onko mulla nyt kivaa vaiko eikö...t. Neljän äiti

helppoa sinulla on kuin vain yksi lapsi juttuja! Ihan tosissani ihmettelen miten koskaan voisin edes toista lasta kuvitella kun tämä jo riittää!!



Yh:na on hyvin vaikeaa raivata itselle tilaa!! Ei ole hoitajaa lapselle, isää ei kiinnosta jne..

Eikö kukaan ihan oikeasti koskaan mieti miksi tähän ryhtyi?? Pystyykö kukaan sanomaa, että olisi ehkä onnellinen myös ilma lapsia?

mutta jotkut asiat sujuisvat toki helpommin. Toisaalta paljon mukavaakin jäisi saamatta. Asioilla on tapana olla kaksi vastakkaista puolta. Kuvittele elämääsi ilman lastasi oikeasti. Mihin käyttäisit sen lapsesta liikenevän ajan?

tätä kestää vain 18 cv ap- jaksellaan

kyllä mua sapettaa jatkuva 5 kertaa päivässä sapuskaa pöytään siivoa jäljet ja pitäisi jaksaa tehdä itse ruoat niin ei tulisi lisäaineita. kuitenkin on työtä jo einesruoankin tarjoilusta. jatkuvasti saa olla puristamassa tiskirättiä ja silti ei ole täydellistä ja puhdasta. Ei jaksa eikä ehdi kotia siivota kuten lapsettomana kerralla kuntoon, kun on pakko ruokkia lapset välissä. yhtenä päivänä vessa, toisena lattiat ... joskus menee kuukausi että on niin veto pois, että ei tule kuin imuroitua

kotitöitä on 100 kertaa enemmän jo parin lapsen kotiäitinä kuin olisi lapsettomana.

inhoan leikkipuistoja, hemmetin tylsää.

inhoan kävellä hitaasti lasten vauhtia. palelen herkästi kun joudun lähes seistä paikallani lasten kulkiess liian hitaasti. (mulla luonnollinen kävelyvauhti nopeampi kuin miehelläni)



ja tältä ei tuntunut vielä ekan jälkeen, tein toisen. mutta ekan jälkeen nautin vain vauva-ajasta ja sitten menin töihin. nyt työtön. (työhaluinen)

Nyt onneksi huomattavasti vähentyneet, kun aloitin työt. Saa edes töissä olla rauhassa ilman, että joku vaatii koko ajan palvelua ja/tai pyytäjällä on useimmiten aikuismaisesti malttia odottaa tarpeensa kanssa edes sekunnin.



Töiden ja pk:sta haun jälkeen tosin ensimmäinen puoli tuntia on aika stressaavaa, kun kaikilla on nälkä ja väsy päivän jälkeen. Silloin tekisi mieli paiskata ovi kiinni ja juosta kauas. Mutta sitten, kun syömiset on ohi, tunnelma rauhoittuu, ja on aikaa ja tarmoa olla lasten kanssa. Tosin joka toinen ilta pyrin harrastamaan edes tunnin jossakin välissä, muutoin pää ei kestä. Mutta silloin lasten isä on saatavilla vuorostaan 100%:sti.