Lue keskustelun säännöt.
Mä en jaksa!!!!
23.02.2009 |
Päiväpäivältä tämä ahdistus/ärsytys lisääntyy kun tätä palstaa lukee...
Kadutko koskaan lapsiasi? -En, he ovat antaneet niin paljon enemmän kuin ottaneet... on melkein aina vastaus.
Kadunko? Usein KYLLÄ, juuh, lapsi on maailman ihanin ja suloisin. Jokaisen uhman kourissa kuitenkin mietin MIKSI helkutissa tähän ryhdyin???
Mitä saan nykyään tehdä?? -Ajatella kaikessa aina lasta, asua keittiössä ruokaa vääntämässä,tapellen pukea ja lähteä sinne hiton puistoon koska se on lapsesta mukavaa.Onko minusta? No EI ole, maailman tylsintä puuhaa.
Enää en voi lähteä noin vain ulos, en tapaa vanhoja kavereita, jne vaan päivästä toiseen laitan aamupalaa, lounasta, välipalaa, päivällistä,iltapalaa, tapellaan nukahtamisen kanssa ja heti kun kerkeän hetken istua niin eikös taas kuulu ÄITIIIII!!!!!!
Tätäkö minä oikeasti halusin?? Mitä tämä minulle antaa? Nojoo, näen lapsen kasvun ja kehityksen, olisin kyllä voinut kummipojan kehitystä seurata.
Eikö kukaan muu oikeasti ajattele näin vai onko muut sellaisia jotka mielellään juoksevat kerhot yms läpi ja ruokaa innolla kotona laittelee??
Kommentit (92)
mutta jos sulla ap on vain yksi, miksi et tapaa kavereita lapsen kanssa? Yhden kanssa liikkuminen on tosi helppoa. Kai sulla jollakin kaverilla edes on myös lapsia? Tavatkaa yhdessä. Käy lapsen kanssa paikoissa, jotka sua itseä kiinnostaa, älä aina mene sinne puistoon. Laita iso satsi ruokaa kerralla, teillähän sellainen riittää moneksi päiväksi, niin ei tarvitse pariin päivään kokata mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tarvitse kokoajan olla se tiskirätti kädessä ja ei itse tarvitse näyttää tiskirätiltä.
Ei tarvitsisi meikata niin, että joku roikkuu kädessä ja vaatii ja tökkii.
Usein nyt vaan vaatteet päälle ja ulos/kauppaan ja ulkonäöstä viis, tarpeeksi taistelua jo pukemisessa..
Olisi kiva joskus näyttää siltä menevältä naiselta mikä joskus olin!!
Niin mitä ne ottaa, Aikaa? Jep, juoksen kerhot ja muut läpi koska NAUTIN olla lastno kanssa.
Ole siinä sitten kahvilla kun joku kokoajan keskeyttää ja vaatii..
Ilman lasta voisi poiketa kahvilaankin ja jopa nauttia siitä kupposesta!!
ja on tosi helppoa tuon uhmiksen kanssa liikkua!! Saa hävetä silmät päästä usein julkisissakin kun mikään ei ole hyvä!!
Saisi edes kerrankin mennä vaikka metrolla ilman, että joku kyselee mikä toi on ja anna mulle se ja tuo!!
Lapsettomia kavereita vaikea tapailla kun lapsi on 24/7 mukana kun ei ole sitä hoitajaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa selvittää lapsen mahdollisuutta päästä sijaisperheeseen osittain tai kokonaan. Sinun ei ole pakko olla lapsesi kanssa, joku muu pystyy varmasti tarjoamaan hänelle hyvän kasvuympäristön missä hän tuntee olevansa toivottu. Hyvä että olet rehellinen ajatustesi kanssa, tunteilleen kun ei mitään mahda. Nyt vaan otat vastuun tilanteesta ja keksit jotain ratkaisuja ennen kuin lapsesi kärsii enemmän. Lapsi kuitenkin aistii ajatuksesi ja ahdistuu. Tsemppiä sulle kovasti tilanteeseesi!!
tuli mieleen: Kun jää lapsen kanssa yksin niin noin vaan ei uutta miestä oteta elämään vaikka itse hänestä kuinka pitäisi!!
Jos ei olisi lasta niin paljon helpompaa tuo tapailukin!!
Taiteile nyt tässä sitten paskavaippojen vaihdon kanssa ja haaveile siitä kun joskus oli omakin elämä!!
Ja kahviahan et päivällä juo, tai ainakaan rauhassa. Odotas kun ottaa iltapäivälehden esiin ni eikös joku tule senkin repimään käsistä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ikävää todeta, että noin ITSEKKÄITÄ aikuisia todella on. MINUN elämäni valuu hukkan lapsen kanssa. Minä en saa edes lehteä lukea jne. Harmi, ettei tullut tosiaan mieleen lasta hankittaessa, että elämä loppuu siihen.
ja jos ei voi, miksi et palkkaa lapselle hoitajaa? yhden kanssa pärjää hyvin jokin naapurin teinityttökin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viesteistä, lohdutti aika paljon. Olen itse 36-vuotias tahattomasti lapseton nainen, jolla monen vuoden lapsettomuushoidot menossa. Ja vaikka haluan lapsen enemmän kuin mitään muuta, tunnustan, että nautin ihan tietoisesti myös tämänhetkisestä elämästäni. Saan tehdä ja syödä ihan mitä haluan, nukkua kun nukuttaa jne. On se kieltämättä ihanaa.
Jos lapsesi kuolisi, olisitko sitten onnellinen?
Näin karrikoidusti minä mietin kun oikein vi*****ta...ja niitä päiviä on paljon :(
Mulla on 4 lasta ja olen aivan loppu, loputonta siivousta, pyykäystä ja sitä v***un ruokaa, taukoamatta kellon ympäri, 6 ihmiselle, melkoisia määriä. siis teen ruokaakin. Yritän silti nauttia, edes pikkuisista hetkistä kun lapsi tulee syliin ja halaa, tai lapset onnistuvat leikkimään edes hetken kivasti keskenään.
Kauhulla mietin että olen jo yli 40v kun nuorinkin lähtee kouluun, siinä sitten sitä omaa aikaa edes vähän?? Tosin meillä on yksi e-lapsi, eli koulukaan ei tuonut sitä helpotusta päinvastoin, älytön homma saada lapselle tietoa päähän jotta selviää luokalta toiselle :( .
Tsemppiä kovasti sulle!!
t. 4:n äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole siinä sitten kahvilla kun joku kokoajan keskeyttää ja vaatii..
Ilman lasta voisi poiketa kahvilaankin ja jopa nauttia siitä kupposesta!!ja on tosi helppoa tuon uhmiksen kanssa liikkua!! Saa hävetä silmät päästä usein julkisissakin kun mikään ei ole hyvä!!
Saisi edes kerrankin mennä vaikka metrolla ilman, että joku kyselee mikä toi on ja anna mulle se ja tuo!!Lapsettomia kavereita vaikea tapailla kun lapsi on 24/7 mukana kun ei ole sitä hoitajaa!!
ja kavereiden lapset on vielä omaakin rasittavampia ;D
ikävää todeta, että noin ITSEKKÄITÄ aikuisia todella on. MINUN elämäni valuu hukkan lapsen kanssa. Minä en saa edes lehteä lukea jne. Harmi, ettei tullut tosiaan mieleen lasta hankittaessa, että elämä loppuu siihen.
Itse allekirjotan jokaisen esitetyn negatiivisen puolen lapsista, vaikka omani saamista en kadu ja toisesta haaveilen. Ei lasten kanssa ole aina oikeesti kivaa eikä se ole itsekkyyttä. Joka muuta väitää valehtelee ;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi teette lapsenne kanssa sellaisia asioita, jotka ovat niin tylsiä??? Kait teitä kiinnostaa joku juttu edes? Käykää lapsenne kanssa ostoskeskuksissa, shoppailemassa, kahvilla, ystäviä tapaamassa, ruokakaupassa tai ihan mitä vain tulee mieleen, sellaista josta myös itse voisitte nauttia. Ei sillä lapselle ole niin välttämätöntä päästä juuri sinne puistoon, varsinkin jos se on äidille yhtä tuskaa. Sen kyllä lapsi vaistoaa ja nauttii varmasti enemmän siitä mistä vanhempikin nauttii. Ei kannata tehdä elämää liian vaikeaksi!
Minullakin on yksi lapsi, toinen tulossa. Toisena päivänä haluan tehdä sitä, mitä lapsi haluaisi tehdä enemmän, mutta toisena päätän tehdä sitä, mikä minua kiinnostaa enemmän, ja kolmantena päätän ettei tehdä yhtään mitään jos ei satu kiinnostamaan. Lapsi nauttii siitäkin, ettei tarvi aina lähteä. On kiva vain olla ja nauttia siitä hetkestä.
mikä helvetin järki koko tässä paskassa on??? ois niiiiin helpoo olla yksin. ku sais edes sen kahvin juotua rauhassa! ja jatkuvasti just saa ruokaa olla vääntämässä ja se ei yleensä sitten lapsille edes kelpaa. aina pitäis jotain makaronivelliä olla. eikä ite kerkiä edes syödä sitä ruokaa että se olisi lämmintä, saa pyyhkiä maitoja pöydiltä ja vessassa pyllyjä kesken syönnin. toiset päivät on taas parempia ja nautin lasten (3alle 6vee)kanssa olossa. meillä nää kaks vanhimpaa on todella äänekkäitä ja vaativia kun silee päälle sattuvat. 1vuotias taas valvottaa yöt:/ Mut en mä silti pois näitä (hyviä) päiviä vaihtaisi. tää on vaan tämä hetki elemässä, ja kestettävä on. ja lapset kasvaa:)
onkohan ap ajatellut asian ihan loppuun asti?
pikkulapsiaika on todella, todella rankkaa! itse olen "vain" arjen yksinhuoltaja, mutta lapset ovat ihollani ihan koko ajan: yöt ja päivät. selviän vain sillä ajatuksella, että jonain päivänä lapsi ei enää halua syliin, pussata tai edes asua kanssamme. siihen menee aikaa, mutta se on vielä edessä jonain päivänä!
kun lapsi tulee halaamaan jne mutta ei se kuitenkaan kumoa tätä saakelin siivousta, pyykkäämistä,paskavaipan vaihtoa jne..
Jos lapseni kuolisi olisinko onnellinen? En, en missään nimessä..
Joskus tulee vain hetkiä, että olisi ollut helpompaa jättää tekemättä.
Jos joku olisi kertonut, että mies lähtee kävelemään en olisi pitänyt.
Vaikea tavata lapsettomia kavereita kun ne nukkuu päivät ja ovat yöt töissä tai sitten päivisin töiden jälkeen he tapaavat kavereitaan shoppailun yms merkeissä!!
Ja ei, tuota lasta en voisi pois noin vaan antaa... yritän päivisin jaksaa uskoa, että helpottaa kun pääsee takaisin kouluun jota ei ole kauaa jäljellä, mutta syyskuuhun on niiiiin pitkä aika ja ÄRSYTTÄÄÄÄ
shoppailemassa kun saa taiteilla muutenkin tiukan rahatilanteen kanssa.
Nauti nyt vaikka kaupassa käynnistä ku toinen haluaa pikkukärryt ja karkailee niiden kanssa sitten ja vaatii haluan tota ja tätä eikä itse anna periksi ja puoli kauppaa raikuu siitä huudosta!!
olla lähtemättä ulos, sisällä se pää vasta hajoaakin!!
Jos edes kerran pääsisi vaikka ruokakauppaan ihan yksin, olisiko vähän ihanaa
ovat kotona omien lapsiensa luona vai ovatko juuri heitä jotka haluavat heidät päivähoitoon ja mammat töihin?
-kävisin töissä
-töiden jälkeen voisin mennä shoppailemaan
-matkustelisin juuri silloin kun huvittaa
-tuhlaisin rahat itseeni
-kävisin juhlimassa
-söisin kun huvittaa ja missä haluan tai jättäisin syömättä
-lukisin kirjaa kun haluaisin
-kämppä pysyisi niin kuin haluaisin sen olevan
-huolehtisin vain itsestäni
-valvoisin jos huvittaa
-tapaisin ystäviäni kun pääsevät töistä yöllä
-nauttisin kun ei olisi tahroja pitkin pöytiä
-nauttisin kun kukaan ei joka hetki vaatisi jotain
-tekisin sitä ruokaa mitä tekee mieli
Siinäpä nyt listaa näin nopeasti kirjoitettu miettimättä