G: Näetkö synnytysunia? Millaisia?

jälkeen olen nähnyt monia synnytysunia. Todellisesta kokemuksesta on pian jo 15 vuotta, mutta aina näitä unia vain pukkaa.



Yleensä olen menossa sairaalaan synnyttämään toista lasta. Supistukset ovat aika voimakkaat. Kokemuksessa on jotakin mystistä. Todellisuudessakin koin synnytyssairaalassa olemisen jotenkin epärealistiseksi, se oli paikkana outo, kuin jonkinlainen avaruusasema. Vaikka vauva oli kasvanut sisälläni kaikki ne kuukaudet, minusta tuntui kuin olisin vastaanottanut asukasta ulkoavaruudesta.



Se tunnelma on monesti noissa unissakin.



Viime yön uni oli ensimmäinen, jossa tajusin nykyisen ikäni. Olin jo liian vanha saamaan lapsia. Silti uskoin, että synnytän nyt toisen lapsen. Menin sairaalaan, missä lääkäri tutki minut. En ollutkaan raskaana, vaan munasoluni olivat kuivuneet sisääni, koska en ollut syönyt oikeanlaisia vitamiineja. Joutuisin leikkaukseen ja vitamiinikuurille.

Näin niitä ennen kuin onnistuin tulemaan ensimmäistä kertaa raskaaksi. Ne olivat aina ihania unia, ja niistä oli kamalaa herätä. Herätys tapahtui aina niin että yhtäkkiä tajusin näkeväni unta ja heräsin hirveään menetyksen tunteeseen.



Nyt kahden lapsen äitinä en muista nähneeni synnytysunia.

Niissä unissa synnytän aina jotain hirviöitä. Nämä on aika tyypillisiä näytteitä mun synnytysunien tyylistä:



- Olen synnyttämässä siellä sairaalassa jossa synnytin kuopukseni. Kätilö kannustaa minua ja alan ponnistaa. Kätilö valahtaa kalpeaksi ja kutsuu lääkärin paikalle. Se mitä sieltä on syntymässä on pelkkää jauhelihaa, veristä jauhelihaa, ei ihmislapsi ollenkaan.



- Joku tappaja ajaa minua takaa, olen viimeisillään raskaana. Tunnen että vauva syntyy ihan kohta, pakko päästä jonnekin synnyttämään se. Huomaan koulurakennuksen jonka ovet on auki, ja menen sinne naistenvessaan. Siellä toivon että saan synnytettyä nopeasti että takaa-ajajani ei saa kiinni minua, voisin sitten jatkaa pakoa vauvan kanssa. Mutta kun sitten synnytys tapahtuu, ulos tulee vain läpikuultavia skorpioneja, ja yhtäkkiä vatsa on ihan litteä eli ei siellä mutua ollutkaan.

ja tähän mennessä mieleen jäänyt 2 "synnytysunta". Ovat olleet kyllä niin älyttömiä, että pistää vaan miettimään mistä ne oikeen tulee.



1. uni:

Lapsia kammoksuva ystäväni on raskaana, polttaa tupakkaa ja vetää viinaa vuodeosastolla. Minä olen hoitaja ja raskaana. Pidän palopuhetta ystävälleni tupakan ja alkoholin vaikutuksesta kehittyvään sikiöön.

Seison ystäväni sängyn vieressä jalkopäähän käsilläni nojaten. Yht'äkkiä mahassani on sektiohaava ja mahasta pullahtaa ulos strutsin munan kokoinen muna. Munan kuori lohkeilee. Järkyttyneenä ajattelen, että nytkö tämä jo syntyy. Otan teräviä kuorenpalasia varovasti irti ettei vauva loukkaa itseään. Munan sisältä kuoriutuu nahkamuna, jonka sisältä vauva viimein saa itsensä ulos. 30cm. Ipana kuitenkin kutistuu olemattoman kokoiseksi, tarrautuu oikeaan kyynärpäähäni ja muuttuu litteäksi etäisesti vauvan muotoiseksi, punottavaksi, koholla olevaksi ihottumaksi. Lähden kotiin.

Kotona minua odottaa puhuva, valkoinen apina, joka haluaa nähdä vauvan. En anna, sillä pelkään apinan tarkoittamatta raapivan lapseni hengiltä pitkillä kynsillään. Lapsi kasvaa isommaksi edelleen kiinnittyneenä käsivarteeni, tosin hän on siirtynyt lähemmäs rannetta. "Napanuora" onkin häntä ja lapseni "lumitiikeri" (ei siis lumileopardi, vaan valkoinen tiikeri). Lopulta lapsi kasvaa "jopa" 15cm pitkäksi ja on irti kädestäni lukuun ottamatta häntäänsä. Olen huolestunut. Pelkään, että poikaani tullaan kiusaamaan koulussa häntänsä takia ja harkitsen sen typistyttämistä (huom! minusta on täysin normaalia, että poikani on tiikeri). Uni loppuu.



Tästä unesta en osaa sanoa oikeastaan mitään muuta kuin sen, että olin edeltävinä päivinä pohtinut mahd. poikani (en tiedä tulevan lapsen sukupuolta) ympärileikkaamista, siksi siis tuo häntä osio - luulisin. Mainittakoon, että mieheni ei ole suomalainen ja hänen kotimaassaan (ei ole muslimi-valtio) kaikki pojat ympärileikataan ja ympärileikkaamaton saa osakseen nimittelyä ym. ikävää.







2. uni



Olen äitipuoleni ja hänen ystävänsä kanssa kerrostaloasunnossa. Tunnen, että suussani on jotain suurta. Yritän ajatella jotain muuta. Minun ei ole vaikea hengittää. Vähän ajan kuluttua tämä "jokin" tuntuu venyttävän leukani auki äärimmilleen ja se tuntuu epämukavalta. Katsahdan alas. Suustani roikkuu ulkona pieni vaalea takamus ja huitovat jalat!

Käännyn katsomaan äitipuoltani joka kysyy pitäisikö hänen soittaa neuvolaan. Nyökkään. Mietin pitäisikö minun nielaista lapsi takaisin vai puskea ulos, viikkoja kun on vasta alle 30. Päätän puhaltaa lapsen ulos. Puhallan, ja lapsi on ulkona.

Katson lastani ja mietin mitä pitäisi tehdä. Painan hänet olkaani vasten, sitten tajuan että voisin kokeilla imettää häntä. Lasken hänet varovasti rintojeni korkeudelle niskaa tukien. Mutta missä ovat rintani?! Viimein löydän rintani - roikkumassa 50cm alempana. Oikeat oranki-tissit, ajattelen ja pusken nännin lapseni suuhun. Uni loppuu.







nm. tuleva äiti vm. -90