***Huhtikuun Helmet vk 9***

Täällä sitä nautitaan yksinolosta ja kiireettömästä keskiviikkoaamusta!!

Lapset halusi välttämättä eilen mennä mummulaan yökylään, en sitte viittinyt kauheesti vastustella menoa kun mummaki oli sitä mieltä et haluais ottaa yövieraat vastaan!!

Mä olen sitten nauttinut (tai yrittänyt ainakin)tästä olosta!!



Sää näyttäis pihalla olla mitä mahtavin, aurinkoa ja pikku pakkasta!! Että ulkoilusää on mitä parhain!!

Palaillaan...



kolmonen3 ja 34+1

Kolmoselle3, mä haluan kanssa olla ihan rauhassa, edes joskus :) Sellasta luksusta en edes muista, kun viimeks sai olla ihan yksin...



Mutta joo, eilen tipahti postiluukusta jo kutsukirje äippäpolille, sain ajan 9.3. Soitin neuvolatädillekin vielä ja hän sanoi, et jos jotain todella hälyyttävää olis huomattu, olisin saanut lähetteen sinne samantien. Joten nyt sitten jänskätään sinne saakka, mut jo hiukan paremmilla fiiliksillä :)



Täällä ilmoittautuu myös yks "mummoille häviäjä". Mulla on nyt tällä viikolla kipeytynyt selkä tästä istumisesta (äitiysloman alkuun reilu 3 viikkoa vielä, aaaaargh!) ja eilen päätin sisuuntuneena, että kunnon reipas kävely varmaan tekis hyvää. Joo, alkupätkä menikin ihan ok, mutta kun 10 min olin siinä tarponut eteenpäin, niin johan alkoi vauhti hidastumaan. Loppupätkä menikin sitten to-del-la rauhallisesti, selkää kolotti entistä enemmän ja mahassa inhottavia kovisteluja. Naapurin mies tietysti seisoi siinä ulkona, kun raahauduin kotiin. Huikkas vaan "et mites se jalka oikein nousee?". Olin varmaan aika säälittävä näky...



Muita mukavia raskausoireita; nenäverenvuotoa, nenän tukkoisuutta, närästystä, levottomat jalat, harjoitussuppareita... Koko setti siis alkaa olemaan kasassa! Mutta muistammehan kaikki, positiivista ajattelua vaan kehiin ;)) Kyllä munkin mielestä täällä saa purnata ja valittaa omista oloistaan, eihän sen miehenkään päälle voi eikä kehtaa ihan kaikkea kaataa... Mulle tää palsta on ainakin tosi tärkee ja ihanaa, kun voi jakaa tuntemuksiaan muiden kanssa!



Täälläkin paistaa aurinko, taidan lähteä ruokatunnilla vähän köpöttelemään tuonne ulkoilmaan ;)



Lumikide ja Emmi rv 31 tasan

En saanu minkään valtakunnan saarnaa neuvolasta vaikka niin pelkäsin. Painoa oli tulllu 650 g/vko, ei varmaan kehdannu sanoo siitä kun olin aidosti ilonen ettei sen enempää. Hemoglobiinin arvon sain syväverinäytteestä, joka siis kuulemma on tarkempi ja se oli jopa 115, eli parempi kun koko raskausaikana!!! Mötköllä kaikki hyvin, riehu niin että sykkeet oli jossain huipussaan, mutta kun rauhottu vähän ni oli 150 - 160, muulloin on ollu 140-145. Sf-mitta oli 33 cm, vähän oltiin menty yläkäyrän yli, mutta saatto olla mittaushetkellä perse pystyssä, joten mittaus ei huolestuttava. Aika tasasesti oli kasvanu. Pää oli alaspäin ja jalat oli sit tuolla oikean kyljen alla, minkä huomasinkin. Verenpaineet oli kuulemma hyvät, vaikka menin sinne kauheella vauhdilla, ja olin just ollu koiran kanssa ulkona... no ainahan ne on mulla alhaiset ollu, siis ei huolestuttavasti.



Nyt vihdoin se neuvolantätikin mainitsi siitä että voisin varailla sinne naistenklinikalle tutustumisaikaa... yleensä kuulemma viikoilla 35 eteenpäin, tai jotain...



Äsken melkein jo luulin meille muuttaneen jonkun rekkamiehen, ku koira pisti niin kovasti kuorsaten. Mutta taidan keitellä kahvit ja tehdä koiralle seuraa päiväunille, jos sit vaikka vähän ahkerois, luulis mieskin että täällä päivän aikana tehdään muutakin kuin räitään kattoon ja rapsutellaan mahaa.



Satuilija ja mötkö rv 34+1 ( meniköhän oikein?)

Täällä kans alkaa istuminen tökkiä. Nappula on tunkenut päänsä syvälle lantioon, niin että hikka tuntuu pakarassa (joku oli tuntenut vasemmassa nivusessa, mulla se on vasen pakara). Se hyvä puoli tässä on että se helpottaa närästystä ja kantapäät ei tunnu tuolla kylkiluissa samalla tavalla, mutta istuminen on yhtä röhnötystä ja ensimmäiset 10 askelta sen jälkeen on yhtä tuskaa. Mulla auttaa muuten uiminen, aina pari päivää on jotenkin parempi olo. Tuli tässä samalla mieleen, että olispa siistiä mennä yksin uimaan. Olen käynyt esikoisen kanssa niin että hän on puolituntia uimakoulussa, eli omaa rauhaa siinä ei saa, mutta saapahan kuntoiltua.Mä en kans muista, milloin olisin ollut yksin kotona, siis yli puoli tuntia putkeen. Meillä pojat on välillä keskenään pihalla, kun laitan ruokaa tms mutta ei se ole sama asia. Meillä mies ottaa usein yhden lapsen mukaan kauppaan tai muuten vaan asioille mennessään, mutta harvoin haluaa kaksi, vaikka tuo isompi osaa jo kulkea tosi nätisti. Ei varmaan vaan osaa vielä luottaa. Mun on tietty ollut pakko opetella (valivali, höpöhöpö)



No, kai tää kolme viikkoa jotenkin menee, vaikka lantiota särkeekin. Sit mulla on omaa aikaa ainakin välillä, kun en ole irtisanonut päivähoitopaikkaa, vaihtanut vaan 3 päivää viikossa mukaiseksi. Pakko pitää ainakin sen aikaa, että pääsen sairaalasta kotiin, kun mies ei välttämättä voi pitää heti koko viikkoa isyyslomaa ja mulla on kokemusta vain 4 päivän sairaalareissuista. Olen sopinut, että pidämme maaliskuun vapaapäivät kuun lopussa ja huhtikuun kuun alussa tai sit tietty jos ennenaikojaan syntyy, niin sit huhtikuun lopussa. Eli niitä vapaapäiviä yksin kotona on ihan oikeesti luvassa, kunhan vaan raskin viedä pojat hoitoon. Samalla sais ne vauvan kamat laitettua.



No, nyt takas työasioihin



tuuti ja nappula 31+5

yks joka ihan oikeasti käveli tänään mummelin kanssa hänen kotiinsa. saatoin hänet jalkahoidosta. naureskeltiin siinä hdessä että kumpikohan nopeammin kävelee. ei ainakaan juoksemaan lähdetä :)



työhaastattelusta en tiedä kuinka meni. tulihan sitä jotain sanottua mutta tuliko niitä tarpeellisia niin sitä ei voi tietää. ensi viikolla päättävät. nolotti kun olin ihan punainen ja hikinen vähän väliä puhuessani. jännitys pukkasi naaman läpi :) jotenkin en ole koskaan tykänny olla ihmisten keskellä puhumassa ihan omana itsenäni. paljon helpompaa on esittää roolia 200 henkilön edessä kuin puhua omana itsenäni.



ihanaa...perjantaina pääsen taas neuvolaan ja on viimeinen työpäiväkin.



tirppana rv34

tirppana2 - toivottavasti meni ihan hyvin haastattelut. Ei kai jännittäminen huono asia ole. Ei ainakaan vaikuta ylimieliseltä sen verran olen jopa itse päässyt seuraamaan haastateltaviakin, että vaikuttaa paremminkin innostuneelta jos on posket punaisena. :8}

Minä olen lajitellut tänään pojan vanhoja vaatteita vauvalle. Niitä pienimpiä. Ovat vain jotkut kovin poikatyyliä, että jos nyt tuleekin tyttö? Valkoisia ja vaaleansinisiä ajattelin viikata laatikoihin, ne kai sopii kummallekin. Jotenkin se vain on niin söpöä niitä pienen pieniä kamppeita laitella. Niin jos tulisi tyttö pääsisi vähän ostoksillekin. (vähänkö olen kateellinen ehkä teille jotka tiedätte tytön saavanne, noitten vaatteiten takia.)

Ulkoiltiin pojan kanssa aamupäivästä ihanassa auringonpaisteessa ja sitten nukuttiin kunnon päiväunetkin. Että eipä ihme että ollaan ihan hyvällä mielellä. Paitsi nyt poika rupesi kiukkuamaan..heippa!

minä taas odottelen että pääsisin ostamaan vaalean sinisiä vaatteita. joka paikka tuntuu olevan täynnä vaalean punaista vaatetta. aikansa sitä oli ihana pukea vauva vaalean punaisiin mutta sit meni yli hilseen.

Olen useasti ollut etenkin vauva aikana kateellinen poikien äitdeille kun pojille sentään saa jotain väriäkin niihin vaatteisiin kuten oranssia ja sinistä eikä aina noita pastelleja. vai tuntuuko vaan sitten siltä?

pikkuäiti: Pahoittelut erehdyksestä!! Niinhän tuo asiayhteys oli tosiaan luettavissa mutta mun pää on nykyisin yhtä höttöä eli ihan kuutamolla tämä mimmi :D

Mutta juhliminen on aina kivaa ja kyllä niitä syitä onneksi aina löytyy :)



Aakunkin lähipiiriin ihania vauvauutisia <3 Onneksi pienet voivat hyvin!! On se jännä miten nämä asiat on niin pienistä kiinni...



kolmonen: Tuo yksin olo on luksusta! Mun äiti asuu tässä lähellä ja ovat mummo ja pojat sellainen tiimi että oksat pois! Nyt viime aikoina pojat ovat olleet mummolla 1(-jopa 2kertaa/)vko yökylässä ja kyllä ne on ihania hetkiä itselle.

On kyllä korvaamaton apu!!



tuuti: Nuo miehet on välillä käsittämättömiä. Meillä on arastellut myös yksin poikien kanssa liikkumista aiemmin(meillä nämä velikullat ovat vallan vauhdikkaita ja riehakkaita tapauksia :) mutta nykyisin onneksi reipastunut ja luottaa että haltsaa hommat itsekin. Muutenkin on arjessa tasavertaisena mukana, onneksi! Ja nyt kun vauva-aika taas edessä niin oon muutenkin sitämieltä että ainoo mitä ei isä pysty tekee niin on imettäminen, muuten hommat tasan. Tietenkin toisen työpäivät huomioiden. Esim. jos lähden jumppaan tms. niin en ajatttele että lapsi jää isälle "hoitoon", hoitoon vieminen on musta oman perheen ulkopuolelle. ööh, ymmärrettävää? :)



Mitenkä muiden miehet, ovatko kuinka suurelta osin arjessa mukana?



Nyt kun tuo isäntä kehaistu niin pitää vähän purnatakin :)

Oli eilen illalla tosi inhottava ja mulla on vieläkin tosi kurja mieli.

Meillä on tänään tapaamisesta kulunut tasan 9v., lieneekö tuota edes muistaa(hyvä syy mököttää lisää :)), meinattiin kuitenkin poikien kanssa lähteä joku lahja ostamaan, katsotaan ymmärtääkö sitten... huoh... Tässä vaiheessa sitä hormoonien keskellä ottaa vielä kaiken niin henkilökohtaisesti...

Sandeko se oli kuka oli kiukuttelevalle miehelle järkännyt ihanan illan. Upea asenne!



tirppana/pikkuäiti: kummassakin on puolensa :) siis tyttöjen ja poikien vaatteissa. Nyt kun reilut 4v. hommannut niitä äijäjuttuja niin oon eilisillan jälkeen vähän väliä pysähtynyt khh:n ovelle ihailemaan miten suloiselta noi pinkit jutut näyttää(telineet täynnä kuivumassa) ;)

Mutta tänä päivänä musta löytyy molemmille aika paljon loistavia juttuja!

mm. nää uusretrot on ihania!

Eräs kaveri, 2n tytön äiti sanoi että hän kompensoi omia lapsuusajan "miksi en saanut tuota ja tuota" tunkemalla nyt kaiken täyteen tyttöjuttuja. Kai se noinkin on :)

Mutta sitten poiutsuille taas kaikki ihanat pääkallojutut(tuteista lähtien! :) ym. Esim. ensimmäinen tarhakuva. Junnun ryhmässä muut piltit istui golitsipuvuissaan ja meidän herra pillifarkuissa ja reteessä kauluspaidassa... ööh.. äiti vähän innostunut? <:) Mutta joustavat ne oli päällä ja kolitsit repussa odottamassa...(selittelyn makua...)

Ei vaan silloin meidän lapsuudessa!! :)



Mutta nyt jatkamaan, hauskaa päivää kaikille!



Jo-hanna ja Lupu 35+3

Täytyy kehaista, meiltä löytyy yksi vanha potkupuku, jossa olen pienenä potkinut silloin kultaisella 70-luvulla. Siinä on ruskeita perhosia valkoisella se on kyllä aika kulahtanut, yli 30 vuotta vanha kuten minäkin siis. Pojalla en sitä osanut pitää kun syntyikin tammikuussa ja silloin piti olla paksumpia, mutta ehkä tälle toiselle voisin sen pukea, edes kerran. Ehkä noita pojan kamppeita voi paremmin pukea tytölle kuin toisin päin. Saatiin pojalle yhden tytön vanha ulkoilupuku, jossa oli runsaasti vaaleanpunaista, niin ei sitä oikein muuna osannut pitää kuin pihapukuna. Mies erikoisesti sanoi, että puvun voisi laittaa pois. No annettiin se sitten eteenpäin.



Meillä on aika lailla jaettu näitä kotihommia perinteisesti miesten ja naisten töihin, johtuen osaksi siitä, että olen tehnyt lyhyempää työpäivää ja työmatkakin ollut lyhempi kuin miehellä, jonka työpäivistä tulee äkkiä 10tuntisia. Ja toisekseen kun hän nytkin tuolla vintillä lomaansa käyttää rakentaen sinne lisää tilaa kasvavalle perheelleen. Joten mun täytys nyt tässä reipastua ja ruveta tekemään ruokaa. Ei meilläkään mies ole pojan kanssa kahden käynyt oikeastaan missään, mutta kyllä täällä kotona ovat pärjänneet ihan alusta asti. Eli vaippoja on vaihtanut ja ruokkinut lastaan myös. Ja ulkoillut pojan kanssa.

On se ennen vanhaan ollut toisenlaista, olen kuullut jopa isistä jotka eivät edes pitäneet lastaan sylissä. Aika etäiseksi isä on varmasti jäänyt. Omasta lapsuudestanikin muistan, että isä oli aina töissä. Nyt on sentäs nämä isyyslomat ja muutkin lomat. Ehkä noita isiäkin jännittää vauvan syntymä ja sillä saattavat kiukutella tai miten nyt kullakin nuo isihormonit vaikuttaa? Voisko olla? Jaa nyt olisi mentävä pyyhkiin tuon potalla istuvan pylly.

pikkuäiti rv35 eli tasan

Meilläkin on yks froteinen potkupuku 60 cm, jossa mun mies on potkinut aikoinaan. Vaalean sininen ja ollut myös käytössä. Ja tulee myös olemaan, vaikka tyttö tulisi :-) Musta olis kans ihanaa ostaa kaikkea tyttökamaa... Mulla vaan on niin poikaolo, etten osaa miettiä oikeesti sitä vaihtoehtoa. Ehkäpä tulee kivana yllärinä!



Meillä on aika perinteinen työnjako, mies hoitaa auton ja talon ja minä lapset ja kodin. Pikanttina lisänä, että meillä mies käy kaupassa, siis ilman mun tekemää listaa, ja tekee viikonlopun ruoat. Ja aina välillä arkisinkin "aikuisten iltaruoan". Eli siis jos ei ole nakkikastiketta tähteeksi jäänyt niin saattaa kokkaa jotain hyvää kuuden jälkeen, kun tulee kotiin. Lasten syöttämisessä on ihan noviisi, laittaa sipulia ja chiliä jauhelihakastikkeeseen ja ihmettelee, kun ei kelpaa ;-) (siis rajusti karrikoiden)



Lasten kanssa pärjää ihan hyvin, mutta ei osallistu normaalisti kokonaisvastuuseen: esim jos minä olen kotona, vastaan siitä koska syödään, koska mennää nukkumaan, että hampaat on pesty, mitä pakataan reissukassiin yms. Viikonloppuaamuina kun on mun vuoro nukkua, saattavat syödä aamupalaa 9.30, eikä toivoakaan, että lähtis spontaanisti poikien kanssa ulos. Poislukien sunnuntai-illat tai vastaavat, kun ollaan oltu aikuisten menoilla pari päivää, ja meno äityy ihan hurjaksi. Silloin mieskin tajuaa, että nyt on saatava lapset jonnekin muualle riehumaan kuin olohuoneen sohvalle. Eli tavallaan kaikki ennakointi puuttuu ja se perus näppituntuma, mikä itsellä on kehittynyt, mutta osaa sit kyllä toimia tarpeen mukaan, kun jää itse vastuuseen.



tuuti rv 31+6

..komiat sukanreunapainaumat oli eileen nilkoissa... Jotta taidan täss vaiheessa jättää sen suolan minimiin, esikoiselta kun paisuin viimeisilläni ihan vaan turvotuksen takia. Se särki aikuisten oikeasti jalkapohjia niin, että todella unelmoin tilasta, jossa pystyn taas kävellä vaivatta yli puoli tuntia.



Meidän esikoinen 4vee on välillä niin äidin perään, että joskus rasittaa. Pian kun vauvakin tulee, hänen pitäsi tottua siihen, ettei mamma aina kerkee/jaksa olla se sadunlukija ja hampaidenpesijä. Mulle tulee siitä myös syyllinen ja paha mieli miehen puolesta. Miestäkin tuntuu vähän surettavan asia. Voikohan sitä selittää joku kehitysvaihe? Ehkäjohtuu siitäkin, että esikoinen on ihan luonteeltaan tosi seuran- ja hellyydenkipeä ja itse ehkä olen samaa kaliiberia..



Toivon, että vauvan kanssa menee hyvin. Mies on selvästi vähän paniikissa pikkuihmisen käsittelystä, mutta aion heti jo sairaalassa lykätä vauvaa miehelle hoidettavaksi ja kotona kylvetettäväksi sekä pidän suuni kiinni jos hän ei tee jotain pikkujuttua vauvalle samoin kun mie..



Kotihommat menee hyvin tasan, meillä mies tekee kaikkea!! On rakas kuin mikä.. itse en osaa mitään "miesten hommia" kuten edes takkatulen tekoa.



Olen panikoinut kaikkee..tuntuu välillä, että lapsivettä tipahtaa housuun, vaikka se on varmasti pelkkää kuvittelua. Sen siitä saa kun lukee kauhujuttuja netistä. Neuvola olis ensi viikolla ja painonnousu kauhistuttaa juuri tän turvotuksen takia.



Sairaalakassi alkaa olla valmis. Siitä puuttuu enää kamera ja toalettilaukku..kameran kanssa pitää muistaa se akkukin ladata :)



Hyvää vointia kaikille naisille!

Niin, pö:n teksti pakotti vielä kirjoittamaan:



Meillä 4 v poika pitää isästä kuin hullu puurosta. Johtuu siis siitä, että isä osaa rakentaa legoilla ja laittaa tietokoneesta pelejä ja ajaa välillä pleikalla rallia poikien kanssa. Mä ehkä osaisin laittaa noita tietokonepelejä, mutta en jaksa legoja enkä ainakaan pleikkaa! Äidin kanssa sitten piirretään ja muovaillaan muovailuvahalla ja rakennetaan palapelejä. Nuorempi on enemmän äidin perään, mutta niin se oli tuo vanhempikin vielä pari vuotta sitten.



Nyt mies on muuten ottanut tietoisesti noita yöheräämisiä itselleen, siis aina kun herää mölyyn, pomppaa rakettina paikalle, etten mä ehdi nousta ensiksi. Osittain varmaan, kun mä olen välillä vähän tavallista väsyneempi mutta on se itsekin sanonut, että pitää ruveta nuoremmalle isäkin kelpaamaan pikkuhiljaa. Voi meinaan olla tuossa keväällä tarpeen. :)



tuuti, joka kohta lähtee ruokaTUNNILLE

Mulla onkin ollut varsinainen aamu kun oon soitellut pitkin neuvolaa, äitipolia, terveyskeskusta..just sain pissanäytteen vietyä labraan joten tuloksia odotellessa:) Aamuyö oli nimittäin sangen erikoinen kun alavatsaa jomotti ja tuli kipeitä supistuksia. Yritin tavoittaa neuvolan th:n mutta siellä ei tietty kumpikaan ollut tänään paikalla, joten soitin suoraan äpkl:lle. Sieltä kehoitti hankkimaan pissanäytelähetteen tänään ja jos tuo tila toistuu niin lähetteen äitipolille. Jomotusta vielä on ja kävellessä supistaa mutta nyt paikallaan ei kuitenkaan, joten en sinne hötkyile ainakaan ennen huomista. Lähetteen labraan sain lopulta tk:n sairaanhoitajalta, äitipolin lähetteen tarvittaessa huomenaamuna lastenneuvolasta..Kätilö käski tulla ensi yönä päivystystapauksena jos taas alkaa jomottaa, mutta en nyt noin "vähäisen" oireilun vuoksi kyllä aamuviideltä sinne aio sännätä. Ehtii sitä aamullakin:) Johan mulla on huomenna 35+0 viikkojakin joten saattaa hyvin olla jotain paikkojen kypsymistä ennemmin kuin tulehdusta. Pitänee seurailla tilannetta.



Meillä tuo kuopus on myös varsinainen mammanpoika ja isänsä kun sanoo aamulla huomenta, niin poika vastaa: et saa.. Sitten kun en ole kotona niin hyvin isi kelpaa ja viime perjantain kun olivat kahdestaan niin illalla ei muu kelvannutkaan kuin isi. Kova voi olla kolaus kyllä kun vauva tulee, en usko että vauvaan kohdistaa kun vauvoista kuitenkin hurjasti tykkää, mutta itkun ja hampaidenkiristelyn määrä varsin triplaantuu..



3-vuotias neitimme muuten on oppinut radiosta ehkä kaikista parhaan kertosäkeen ikinä, mitä lauleskella päiväkodissa ja kaupoissa..Laulaa nimittäin kurkku suorana ja täysin oikein kuultuna: TAHDOOON RAKASTELLA SINUAAAA..huoh..



Jep mutta nyt ei muuta kuin hyviä vointeja kaikille vaan ja mukavaa viikonlopun odottelua!



Aaku rv 34+6

Apua, uutta viestiä pukkaa ennen kuin ehdin lopettelemaan tätä romaaniani. Kiva kun on vilkasta!



Aakulle tsemiä, ei kai se vielä ole syntymässä? Huojentavaa kuitenkin kun viikkoja alkaa olla kasassa. Tää kevät onkin yhtä jännitystä muutenkin kuin oman masun suhteen!



Mielenkiintoista lukea miten muilla menee miesten/naisten hommat. Vielä en yhtään tiedä miten meillä tulee käymään. Vaikka periaatteessa molemmat ajatellaan, että kotihommat pitää jakaa, niin helposti se keikahtaa siihen että mä teen jos siltä tuntuu. Nyt kun olen ollut jo viikkotolkulla kotona, niin kyllä tässä on aika kotirouvaolo tullut, kun teen lounaat, järkkäilen paikkoja vauvalle ja pyöritän pesukoneita. Lisäks vielä mies on yrittäjä, joka tekee tietokonehommat kotona ja nyt pitkää päivää, on luvannut vähentää töitä sitten kun Öttiäinen syntyy, mutta saa nähdä miten käytännössä tapahtuu. Voi olla että hommaa työhuoneen muualta aika nopsaan kun mä univelkaisena työnnän huutavaa kääröä sen työpöydälle...



Noi organisointiasiat on selkeästi naisten juttu. Pitäisi varmasti antaa miehille tilaa ja vapautta tehdä esim. laukun pakkauspuuhia reissuun lähtiessä, mut ei toi enää uskalla kun multa pääsee hirveä huuto jos jotakin unohtuu. Itsessä vähän kontrollifriikin vikaa siis. Ihan varmasti käy niin että musta tulee se lasta paimentava (lue: käskevä) osapuoli ja pieni menee aina hakemaan lohtua isältään.... Joo ja kaikki noi vaatimisasiat lankeaa mulle, oli sit kyse remontista tai auton huollosta, jossa joku meni mönkään. Mutta loistava mies, en vaihtaisi pois millään!



Miten te joilla on jo lapsia ajattelitte ennen esikoisen syntymää, menikö nää asiat niinkuin aavistelitte?



Ihanaa teillä joilta löytyy hoitoapua lähettyviltä, meidän lähin tuleva isovanhempi on 200km päässä.



Vaatepuolesta: mä oon toisaalta iloinen, ettei Öttis suostunut vilauttamaan jalkoväliään ultrassa, joten sitä ei vielä ajattele tyttönä tai poikana, vaan ihan vaan vauvana. Salaa toivon tyttöä tietenkin! Toivoisin että lapsen pystyisi kasvattamaan ilman sukupuolirooliajatuksia, sitten jos hän itse haluaa vaaleanpunaista, oli tyttö tai poika ;), niin antaa mennä. Kammoan noita vaaleanpunaisia/vaaleansinisiä vaatteita ja meillä on paljon uusretroa/aitoa retroa (mun ja veljen vanhoja) odottamassa. Oon ihan rakastunut Lindexin uusretroon, niin että olen asettanut jo porttikiellon itselleni sinne... Tosiasiassa ihan pieni tuskin edes erottaa värejä toisistaan ja sille on ihan sama mitä päällä on, kunhan sitä on päällä sopivasti ja tuntuu makavalta. Eri asia jos pikkuisen äiti jaksaa edes hiukan paremmin kun se huutava kääryle näyttää kivalta =) Koitan tässä valmistella itseäni tulevaan univelkaan ja meteliin ;)



Ihania uutisia Jo-hannan ja Aakun kavereilta!



Pö oli jo pakkaillut sairaalakassia, joko sitä uskaltaisi itsekin? Turhaan menin kehumaan laantuneita suppareita, nyt maha tykittää kivikovana vähän turhan usein. Oli ihan pakko ohittaa yksi mummo eilen ylämäessä ja näin siinä sit kävi! Enimmäkseen kohtu siis kovettuu kivuttomasti, eilen varmaan 30 kertaa, menkkakivut tulee sen kanssa yhdessä tai erikseen. Ja joku mainitsi kivuista jotka tuntuu kuin sukkapuikolla tökkis, no ne tuli nyt tännekin. Ei tässä enää kovin kauaa tarvitse odotella muutenkaan, jännittää!



Velä voimia äippäpolin odotteluun Lumikiteelle. Rauhoittaa hieman tuo mitä neuvolasta sanottiin, tottahan se on.

Ja tsemppiä flunssan kiusaamille!



t. Tsili&Öttis 35+3

Lasten kanssa sattuu ja tapahtuu. Piti kiittää siitä huomiosta,että kameran akku olisi ladattuna. Juu ja tarkistaa, että muistikortilla tilaa..Ja sairaalakassin sisältöä voisi jo miettiä ainakin. Eihän sitä tiedä milloin lähtö tulee. Nyt lähdemme kuitenkin ensin kauppaan sinne n.12km, joten Siwa ei ole ihan lähellä meillä. poika ilmoitti tosin jäävänsä kotiin leikkimään.

Lapset tuli eilen kotiin väsyneinä, mutta onnellisena. Olivat mumman kanssa touhunneet kovasti kyllä päikkärit maistui kotona!!



Täällä kirjoiteltiin miehistä ja niiden osallistumisesta kotiaskareisiin sekä lastenhoitoon. Meillä on aikoinaan käyty kovatkin "keskustelut" näistä asioista ja keskustelut on kyllä kannattanut!!

Mies hoitaa ja huolehtii lapsia siinä missä minäkin, kotihommiakin tekee mutta mun päävastuulle jää pyykinpesu ja ruoanlaitto!! Nykyään ymmärtää itsekin milloin imuri pitää kaivaa kaapista tai mitä lapsille seuraavaksi kun volyymi nousee... Kyllä ne pikku hiljaa tajuaa asioita, vaikka viiveellä kylläkin!! Parempaa isää lapsilleni saa etsiä!! Iskää odotetaan kovasti kotiin, juostaan heti vastaan ja halataan kun saapuu töistä kotia!! Iskän kanssa on mukavampi tehdä autorataa yms... Ei äiti oikein osaa, eikä jaksa konttia lattialla!!

Meille kun odotettiin toista lasta, luulin että esikoinen ikävöi äitiä kovasti kun olen sairaalassa ja on kovin mustasukkainen vauvelille, niin luulo oli kyllä turha ei minkäänlaista ikävää tai mustasukkaisuutta juurikaan ole ollut! Ikäeroa oli 1v 3kk lapsilla. Nyt vauvan ja keskimmäisen ikäeroksi tulee 3v 3kk ja esikoisen ja vauvan ikäeroksi tulee 4v 6kk!!Pitää vain muistaa ja jaksaa ottaa isompia sisaruksia huuomioon enempi ja ottaa vauvan hoitoon mukaan, jospa pahemmilta konflikteilta säästyis!! Onneksi mies on talvilomalla sekä isyyslomalla aluksi...



Ulkoilimme tuossa aamusta, kohta vois mennä pienille unille ja sitten taas ruoanlaitto kutsuu!!



kolmonen3 ja 34+2

Hei kaikki! Olin viime viikolla neuvolanlääkärillä ja ollut sen jälkeen niin huonolla tuulella että en ole sanaakaan saanut kirjoitettua. Jäi tosi huono maku siitä lääkärinkäynnistä ja täytyy sanoa että toiste en enää mene sille lääkärille; uskois että Turussa löytyisi ammattitaitoisia lääkäreitä mut niitä näyttää olevan monen lähtöön. Mun mies ei ikinä kehtais mistä valittaa joten hän ei sinne neuvolaan tulisi ikinä soittamaan eikä antamaan palautetta. Tänään annoin siitä palautteen sitten suoraan neuvolantädille ja hänkin oli ihmeissään kohtelusta/ palvelusta jonka sain osakseen. Menin lääkärille selkäkipujen takia mutta ainut asia mitä lääkäri kysyi oli että tiedäänkö mitä tarkoittaa "Respecta", sieltä kuulemma saa tukivöitä. Ei mitään selittelyä että mistä selkäkivut johtuvat, mitä voin tehdä itse niiden hyväksi, kannattaako lepää kotona sänkyssä vaiko liikkua enemmän. Voiko käyttää lääkkeitä jne..Sitten hän tutkis mun alapään ja oli todella kovakourainen ja rupesin itkemään että miten paljon mua synnytys jännittää kun en kestä kun mun alapäätä sille tutkitaan. Hän totes että ei kerkiä synnytyksestä puhumaan kun muita potilaita odottaa ulkopuolella. Sitten hän aloitti tietokoneelle kirjoittamiseen ja näytti kirjoittavan pitkän raportin musta. Hän halusi että minulle varataan uusi aika jolloin voisin puhua synnytyksestä mut se uusi aika olis ollut vasta huhtikuun alussa (20 min, kun mun pelko ei kuulemma ole niin paha ja hän voi sen hoitaa yhdellä kerralla).Totesin hoitajalle (joka oli lääkärin apuna) että en voi näin kauan odottaa kun silloin lapsi on jo täysaikainen, joten asialle pitää tehdä jotain. Onneksi hoitaja oli ymmärtäväinen ja ei sitten antanut sitä lääkäriaika huhtikuun alkuun ja neuvos puhumaan asiasta oman neuvolantädin kanssa ensiksi ja sitten mut määrätään pelkopoliklinikalle jos tarvetta. Tänään sain sit purkaa mun huonot kokemukset viime viikon lääkärikäynnistä ja helpotti kun sain antaa palautetta. Olisin kaipanut että lääkäri olisi enemmän puhunut mitä hän tutki ja miksi, kuuluko se asiaan jne..en halua että musta kirjoitellaan raportteja tietokoneelle, ei ne raportit mua auta...ja uskois naislääkärin myös ymmärtävän paremmin että alapään tutkimukset kannattaa tehdä varovaisesti...





Muuten neuvolassa kaikki arvot oli ok, SF mitta 27 cm ja mennään hiukan alakäyrän yläpuolella. Paino noussut raskauden alusta sen 9 kg, verenpaineet pikkasen koholla mutta ei paljon, pissa puhdas.



Tänään meille toimitetaan ne Saksasta tilatut vaunut+ turvakaukalo, joten näitä odotelleen :)



Lumikiteelle voimia ja täällä pidetään kans peukkoja että kaikki sulla on hyvin!!



Että sille täälläpäin! T. Ange 32+1

unohdettiin sitten mennä sinne synnytysvalmennukseen. Luulin, että se alko kuudelta, mutta alkokin jo puol viis. Se siitä sitten. Tuskin Nyytti kuitenkaan sisään jää, enköhän mä saa sen puhkuttua ja puhistua maailmaan vähemmälläkin valmennuksella.



Ihme kusipäitä lääkäreitä on liikkeellä. Pistää oikein teidän puolestanne vihaksi. Itse olisin varmaan sanonu, että kiitos nyt t'' ropeltaminen riittää, laittanu pikkarit jalkaan ja sanonu hyvästit.



Meillä mies tekee aika laiskasti kotihommia. Toisaalta mä kun olen täällä himassa notkunu päivät pitkät kuukausitolkulla ja se on tehny hirmu pitkää päivää töissä, niin varmasti luonnollista, että kotirouva tekee kotihommat.

Mies osaa kyllä kaikki, jippii! Eli pyykkää, tekee ruokaa, imuroi jne. Mä esimerkiksi olen kieltäytynyt pesemästä ikkunoita (kun pelottaa, että tipun 6. kerroksesta tohon kadulle) ja silittämästä sen paitoja (kun en omiakaan lumppuja silittele). Lisäksi tietää, että vihaan vaatehuoltoa ja on suht ahkera pyykkääjä. Remppahommat yms. tehdään yhdessä. Mä luulen, että kun se jää himaan, ne pärjää täällä mainiosti. Jotkut laskujutut yms. mä yleensä hoidan, kun oon vähän skarpimpi (mutta vain siinä suhteessa). Ainoa mikä ehkä snadisti häiritsee, on miehen hitaus. Se tekee kaiken niin pieteetillä, että kaikki aina kestää. 15 minuuttia on lyhin aikayksikkö, jonka se tuntee - ja sekin menee silmien räpäyttämiseen. Joten jos Nyytti tulee isäänsä, mä kirjoittelen täällä varmaan itsekseni vielä kesäkuussa.



Huomennahan on jo - pitsaperjantai ;)



Sande + Nyytti 34 +3

Meillä päättyi tänään "Sakun" lisälyönti/poislyönti tarkastus hyvin. Sydän on kuulemma moitteettomassa kunnossa ja mitään pahempia lyöntivirheitä ei tällä hetkellä löydetty. Sanoivat että tuollainen ongelma saattaa hyvin johtua lapsen sydämen kehittymättömyydestä. Rakenteellisesti kaikki siis ok, vauva näyttää voivan hyvin ja liikkuvan terhakkaasti. (no niin varmaan kun myllerrys käy koko ajan).



Siis ollos rauhallisin mielin sinä (taas nimi hukassa, sorry!) jolla löydettiin sama juttu. Nämäkin yllättäen tulleet järkytykset voivat siis loppua onnellisesti.



Mitäs muuta. Tokavika työviikko menossa ja multa meni tänään täysin hermot hermot. Kaikki käy kitisemässä ja itkemässä mun ovella ties mitä. Mulla on kamala kiire, teen kahden edestä töitä, opetan sijaista, juoksen päivällä selvittämässä onko vauvalla "sydänvikaa" ja kaikki pitää oikeutenaan kaataa kaikki omat murheet mun niskaan. Kai mä oon sit yleensä liian kiltti ja yritän ymmärtää ja kuunnella kaikkien murheita, mutta nyt loppu lipputanko. Onneksi työt loppuu kohta. Kun saan ensi viikon kahden päivän seminaarin pidettyä niin sen jälkeen yritän käyttää loppuajan pöydän siivoukseen ja paperien järjestämiseen (niinköhän onnistuu...).



Jollain muullakin oli vatsa kovalla. On se vaan ihan kauheeta. Mä oon vetänyt luumua ties missä muodossa kun haluaisin saada toimimaan sen ilman lääkkeitä. Kyllä miehellä oli naurussa pidättelemistä kun se sai armaalta vaimoltaan tekstarin keskellä päivää, että jee, kävin vessassa!!! Pienet on nää ilot kyllä :-) !



Meillä olisi remontti loppusuoralla, mutta nyt se ei taas edisty kun mies sain 40 asteen kuumeen. Tyttökin kävelee nyt ämpärikourassa kun on niin pahaolo. Voi että kun eivät tartuttaisi muhun.



Kämppä on vieläkin hujan hajan rempan takia ja me nukutaan vieläkin lattialla. Se on sinäänsä ongelmallista, että sieltä ei meinaa päästä millään ylös. Mulla jää kaikki vauvan kamojen laitot äippälomalle. Jos ens viikolla saisi edes osan kamoista takaisin makkariin niin oisin iloinen.



Jaksamista kaikille!



Päkkänä ja Saku 33+0

Tuli sitten aamulla käytyä ylim. ultrassa...

Mulla oli viime viikolla neuvola, jossa huomattiin, että tuo sf-mitta ei ollu kasvanu (28 cm rv 34+2) Neuvolatäti sitten anto lähetteen tuonne ultraan ja se olisi ollu ensi viikolla.Tuo mahan on ollu mulla pieni koko ajan ja painoa on kertyny 13 kg (lähtöpaino 54kg).

Pari viimistä viikkoa on ollu tosi kovaa menoa tuolla mahassa, joten jäin eilen kauhulla huomaamaan, ettei liikkeitä tuntunut lähes ollenkaan. Yölläkin kun heräsin (vessareissu kutsui) niin sai oikein kauan odottaa niitä liikkeitä. Yleensä ne tulee heti kun oon tullu vessasta ja ekaksi on aamulla ennen kun silmät avaa. No sitä sitten tuli paniikki yöllä kun olin ollu ylhäällä puol tuntia ja sitten vasta jotain heikkoa liikettä...

Aamulla soitin heti neuvolaan ja selitin tilanteen. Neuvola täti soitti pian takasin ja sano, että läheppä ajeleen sinne sairaalaan (matkaa 55 km), niin ei tarvitse murehtia kotona turhaan. Liikkeitä oli kuitenkin ollu aamullakin, mutta heikkoja...

Sairaalassa mut laitettiin siihen sydänkäyrä -koneeseen ja oli mukava huomata, että pikkunenkin tais olla hämissään kun liikkeen alko kovenee selkeesti, eli naps, naps vaan aina kun liikkeen tunsin :D Olin koneessa jotain 10 min. kun lääkäri tuli ja kysy ihan nätisti, että mikä se syy oli, että tulit? Kun näytti sitä jo siinä että kaikki ok. Vastasin että sf-mitta ei ollu viime viikolla kasvanu ja eilen ja tänä aamuna liikkeet on ollu selvästi heikot.

Sitten mentiin ultraan kattomaan ja lääkäri totesi että virtaukset, vesi, vauvan koko ym. ovat hyvin.

No ei se mikään turha käynti ollu, sillä oisin tullu kotona hulluksi ilman selvitystä tilanteesta. Plussaa reissussa oli myös se, että lääkäri sanoi vauvan painuneen jo tosi alas sekä kohdun suu oli pehmeä + sen pituus 2cm ja että oli lähes 100 % varma että tämä ei ole menossa yliaikaiseksi. La mulla on tuo 1.4. Pyysi varautumaan siihen, että lähtö voi alkaa jopa 2-3 viikon päästä....

Eli ollaan sellaisessa valmiustilassa nyt :D salaa kuitenkin toivon, että synnyts alkaisi lähempänä tuota huhutikuuta... niin ja ainahan on mahdollista että se menee tuonne vrv 42 asti.



Siinä sitä romaani tuli :) Jotenkin olen vain asennoitunut niin, että yliaikaiseksi menee synnytys, joten olin aika yllättynyt diagnoosista :D



Tämmösiä täältä maalta.. Kylläpä olin tänään ahkerana ostamassa vaippoja ym. tavaraa :D



Ai niin tuo vauvan tän hetkinen koko oli 2,4kg, jos la (1.4) menee, niin kuulemma arvio on 3.7 kg ja viikoille 37-38 voi olla 3,3-3,4kg. Mukavaltahan tuo koko nyt tuntuu, kun olen itsekin aika pieni,



Voimia vaan kaikille!