palkkatyö/kotityöt

Mä hoidan käytännössä kaikki kotityöt -mies saattaa JOSKUS tyhjentää astianpesukoneen- ja tienaan enemmän kuin mies ja teen pidempää päivää kuin hän. Kotitöistä on tapeltu koko yhteiselo, 16vuotta. Mies ei vaan tajua tai halua tajuta että kotitöitä täytyy tehdä koko ajan, joka päivä, aina, terveenä ja sairaana. Aina säännöllisin väiajoin suunnittelen esim. miehen pyykinpesun lopettamista ( keräisin hänen likapyykkinsä jonnekin ja katsoisin kuinka kauan menee ennenkuin tajuaa, että likapyykkikorin ja vaatekomeron väliin mahtuu aika monta työtuntia) Meidän onni on ollut se, että on varaa siivoojaan; nyt ei enää tarvitse tapella joka lauantai siitä, pitääkö vai eikö pidä siivota.

Mun mielestä lyhennytty työaika on loistojuttu pienten lasten vanhemmille, mutta se on siis ensisijaisesti lapsia varten ei kodinhoitoa varten.

Nyt taas kotona, jossa teemme suunnilleen yhtä paljon palkkatöitä ja tienaamme suunnilleen saman verran, teemme kotityötkin varsin tasan. Lisäksi meillä jo lapset tekevat varsin paljon kaikenlaista, ovat kaikki teinejä.



Myös vauva-aikaan meillä mies on tehnyt koti- ja lastenhoitohommia siinä missä minäkin.

Olen aivan ihmeissäni kun näin sanoi. Mites teillä muilla?

Meillä mies tuo rahat kotiin, minä opiskelen puolipäiväisesti (lopun kotona lasten kanssa). Jonkin verran teen enemmän kotitöitä kuin mies, mutta jos olen esim. lasten kanssa myöhempään liikkeellä ja mies on ehtinyt aikaisemmin kotiin, hän on yleensä siivonnut paikkoja tms.

Jos mies vaatisi minun tekevän niin ja niin paljon (=suhteessa palkkaan) enemmän sen takia, että hän tienaa enemmän, olisin sitä mieltä etteivät arvomme enää kohtaa ja ero olisi ilmeinen.

Joistain töistä maksetaan enemmän palkkaa kuin toisista, silti kaikkiin tarvitaan työntekijöitä. On _täysin järjetöntä_ yhdistellä kotityövelvoollisuuksia palkan suuruuteen! Niillä ei ole toistensa kanssa _yhtään_ mitään tekemistä!!

Miten palkka ja kotityöt ovat sidoksissa toisiinsa? Miehesi mielestä hän saa sanella miten kotityöt hoidetaan, koska hän saa työstään enemmän palkkaa? Vähän rumasti sanottu, mutta minusta tuntuu, että miehesi ihanne vaimo olisi jenkkiläinen 50-luvun kotivaimo.



Meillä kotityöt jakautuvat niin, että se tekee kumpi ehtii. Nyt kun olen kotona, luonnollisesti teen enemmän kotitöitä, koska olen enemmän täällä. Tosin iltaisin mies usein tiskaa ja viikonloppuisin imuroi nytkin. Kun lähden taas töihin, työnjako muuttuu ja mies ottaa nykyistä enemmän vastuuta myös kotitöistä. Pakkokin ottaa, koska olen vuorotöissä.

mutta valitettavasti niin totta. Mies tekee todella paljon töitä ja on siis paljon poissa kotoa. Mä taas olen vielä lasten kanssa kotona. Asiat ovat vaan luisuneet siihen, että mä teen ihan kaiken kotona. Mies ei siis osallistu mihinkään. Silloin kun on paikalla, on kyllä lasten kanssa ja on hyvä isä, mutta siihen se jää. Perusongelmahan on aikapula. Eihän mies voi tehdä mitään kotona, koska ei juurikaan töiltään ehdi kotona olla. Tilanne vaan tuntuu kärjistyvän, koska kumpikaan ei saa ikinä omaa aikaa. Mä olen jatkuvasti sidoksissa lapsiin enkä pääse mihinkään enkä pysty tekemään mitään muuta kun lastenhoitoa ja kotitöitä. Eihän miehelläkään omaa aikaa ole, koska on niin paljon töitä. Mitta tuli täyteen ja siivooja palkattiin, mut silti on välillä kireä tunnelma. Kurjaa, että tähän on menty, mut en mitään ratkaisuakaan keksi.

Nyt otat nainen itseäsi niskasta kiinni näytätä "kaapin paikan". Lopetat KAIKKI kotihommat (siivous, pyykinpesu, silitys), puutarhahommat, et hae edes postia postilaatikosta, et käy ruokakaupassa etkä tee ruokaa, et tyhjennä roskiksia. Paitsi lapsille. Itse syöt jotain yhden hengen miskroaterioita.



Katsot missä vaiheessa mies ihmettelee kun koti hukkuu paskaan, sillä ei ole kaapissa puhtaat vaatteet odottamassa ja jääkaappikin on tyhjä.



Sen jälkeen käsket palkkaamaan teille kodinhoitajan, kun kerran on niin hyvätuloinen.



Vaihtoehtoisersti voit alistua orjaksi.

Mies tekee todella paljon töitä ja on siis paljon poissa kotoa. Mä taas olen vielä lasten kanssa kotona. Mies ei siis osallistu mihinkään. Eihän miehelläkään omaa aikaa ole, koska on niin paljon töitä. Kurjaa, että tähän on menty, mut en mitään ratkaisuakaan keksi.

Joskus olen miettinyt vastaavia mielenosoituksia. Mut loppupeleissä ne ois lapset jotka kärsis siitä eniten, että koti olisi "sotatanner" ja ilmapiiri olisi vihamielinen.- Joten mä aina jätän vastaavat tekemättä ja yritän keksiä aikuismaisemman tavan selvittää asiat. Usein toki jäävät selvittämättä, koska en jaksa pilata niitä harvoja yhteisiä hetkiä riitelemällä.

Mies tekee todella paljon töitä ja on siis paljon poissa kotoa. Mä taas olen vielä lasten kanssa kotona. Mies ei siis osallistu mihinkään. Eihän miehelläkään omaa aikaa ole, koska on niin paljon töitä. Kurjaa, että tähän on menty, mut en mitään ratkaisuakaan keksi.

Ei tule maailmanloppua, mut ehkä voi mennä asunto yms. Eli yt-neuvottelut päällä. Töitä on pakko tehdä ja näyttää oma osaaminen. Potkut on tulossa niin monelle työntekijälle. Jos mies saisi potkut, niin aikaahan tietysti olisi, mut asuntokin on maksettava ja eläminen myös. Ymmärrän myös senkin, että töitä on pakko nyt tehdä ja sekin on rankkaa, mut toisaalta tämä jakuva kotonaolokin puuduttaa, kun ei ole pienintäkään taukoa. Kai tässä kaikki yrittää vaan parhaansa. Onneks tosiaan on toi siivooja. Loma-aikoina aina vähän helpottaa.

mutta minua raivostuttaa joka kerta, kun patalaiska mieheni sanoo lapsille. Nyt isi vähän auttaa äitiä äidin hommissa . Auttaa....yhteisiä kodin töitähän ne ovat. Ei minun omia kotitöitä, joiden tekemisessä voi auttaa. Ehkä saivartelua, mutta kumminkin.

Olen itse kokeillut tuota ja ei toimi. Miehelläni paha tapa jättää kaikki (esim. roskat, muksun vaipat, tyhjät pullot ja tölkit, likaiset astiat, vaatteet...) ihan mihin sattuu. Roskia ei saa roskikseen, lehtiä ei saa vietyä lehtiroskikseen, vaatteet lojuu pitkin lattioita jne. Kaiken huippuna, jos sillä kaatuu esim. limsaa lattialle, ottaa kyllä paperia jolla pyyhkii sitä, mutta sitten se paperi jää siihen lattialle... Minä ennen kuljin hänen perässään siivoassa sen roskia, mutta nyt lopetin. Sen takia meillä on aina niin kamalan näköistä kun miehen jättämiä roskia on ympäri asuntoa! Ei ne nimittäin paljon tunnut miestä häiritsevän...



Jos olen esim. viikon vanhempieni luona, kotiin tullessa lavuaari täynnä paskaisia paistinpannuja kun mies ei ole niitä viitsinyt tiskata vaan odottaa että tulen kotia sen tekemään hänen puolestaan. En tosin tee enää ja siksi saankin koko ajan kuulla että "tuo kiukuttelija heitetään kohta täältä kämpästä pihalle"...

Myöskään se, että minä jätän hommat tekemättä, ei vaikuta asiaan. Voin olla siivoamatta vaikka kolme kuukautta (tässä meni minun rajani pisimmillään, tuli kokeiltua kun "lakkoilin"!), mitään ei tapahdu. Miestä kun ei haittaa vaikka asunto olisi kuin kaatopaikka. Minua taas ahdistaa suunnattomasti jos ei ole siistiä, eli tosi vaikea yhtälö.



Mies kun ei aidosti näe siivoamisen tarvetta, niin en tiedä millä ihmeellä hänet saisi tajuamaan. Kaikki tavarat jää myös sinne, missä hän niitä käytti jne. Jatkuvasti tapellaan tästä samasta asiasta. Olen myös yrittänyt sanoa, että ainakin tästä aiheesta riiteleminen loppuu samantien kun alat tekemään kotihommia säännöllisesti. Ei auta.



Ja jos tähän nyt palkkoja ja töitä vedetään mukaan, niin minä hoidan kotona vauvaa, opiskelen maisterivaiheen opintoja yliopistossa ja teen freetoimittajan hommia kotoa käsin. Mies opiskelee ja tekee 4 h viikossa töitä. Minun palkkani on suurempi. Eli ei tältäkään kannalta mitään perusteita sille, miksi minun pitäisi olla päävastuussa kotitöistä. Enkä muutenkaan ole sitä mieltä, että kotonaolijan tulisi tehdä kaikki kotityöt!



Olen ihan neuvoton tämän asian kanssa. Mies on ihan normaali kunnon mies, mutta hajamielinen ja boheemi. Ainoastaan se auttaa, että tiedän, ettei mies ole teoriatasolla sitä mieltä, että kotityöt kuuluisivat enemmän minulle...



Tässä elämäntilanteessa ei ole siivoojaankaan varaa. Mitä ihmettä sitä keksisi että tämä tilanne muuttuisi?