Uskotko että Jumala ottaa joitain ihmisiä jotka tuhoaa

Itse en usko persoonalliseen Jumalaan, vaan Jumalalliseen luomisvoimaan, kaikkialla läsnäolevaan energiaan. Tällainen energia on täysin "tasapuolista", me itse käytämme energiaa miten tahdomme. Olemme kaikki lähtöisin tästä samasta energiasta ja olemme siinä koko ajan, olemme yhteydessä toisiimme ikuisesti. Olemme ja elämme Jumalassa ja Jumalasta. Voimme olla erossa ja "kadotuksessa" Jumalasta mutta vain omassa mielessämme. Ja sen mukaista sitten on elämämmekin.

Vai miten sen selittää että jotkut ihmiset porskuttaa elämässä eteenpäin vaivattomasti ja ilman takaiskuja ja toiset taas ponnistelevat kynnet verillä ja silti vaan painajainen seuraa toistaan?

haluatko tietää kääntyvätko jotkut ihmiset pyhän hengen pakosta

vai kärsivätko jotkut ihmiset muita enemmän jostain syystä?

se tosiasia, että pahoja asioita tapahtuu hyville ihmisille, ei muuten tunnu järkeenkäyvältä. eikä se, että ne tunnetusti pahat ihmiset, pääsevät kaikesta kuin koira veräjästä, sekin saa miettimään, miksi niin on. Kristittynä kuitenkin saamme ajatella toivokkaasti näin: se mitä täällä maanpäällä tapahtuu,on ajallista. Ihmisen elämä on etukäteen Jumalan käsikirjoittama, sillä Hän on luonut meistä jokaisen. Se, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen,on eriasia. Raamatun mukaan jokainen meistä joutuu kerran viimeiselle tuomiolle. Jokainen meistä tuomitaan silloin ja siellä oikeus tapahtuu. Me uskomme sielun kuolemattomiuuteen, ja siihen että on vain kaksi paikkaa,mihin kuolemamme jälkeen päädymme. On taivas, Jumalan luona, jonne pääsee jokainen, joka uskoo Jeesukseen, ja on ottanut Hänet pelastajanaan vastaan. Jokaiselle meistä annetaan etsikkoaika,jolloin Pyhä Henki kutsuu meitä Jumalan ja Jeesuksen luo. Niitä ei kannata ohittaa. Hetki tai hetkiä tulee varmasti.Paantuneinkin ateisti joutuu viimeistään Jumalan edessä

ratkaisunsa tekemään, viimeisellä hengenvedollansa.

Toinen paikka, helvetti, on ikuinen karkotus pois Jumalan luota..raamatussa kerrotaan selvin sanoin, että helvetti on kuin tulinen pätsi,jossa sielu ikuisen levon ja rauhan sijasta, kärsii suuresta tuskasta, ja josta ei takaisin ole tulemista. Minä uskon,että ne jotka eivät pahuuttaan hylkää ja Jeesuksen kieltävät, päätyvät juuri sinne.

Mä uskon että ihmisen sielu syntyy uudelleen ja uudelleen kunnes oppi tarvittavan. Eli jos elät "huonosti" synnyt udelleen.kunnes olet tarpeeksi nöyrä, saat ikuisen rauhan.

tasan ei käy onnen lahjat eikä elämä ole reilua.

Tuollainen Jumalahan on itse paholainen. Millainen on se olento, joka antaa lapsensa kärsiä ikuisesti? Huhhuh, onneksi tuo on vain tarua parin tuhannen vuoden takaa. Niin tai mistäs sen tietää, vaikka paholainen oliskin kirjoittanut koko raamatun, siltä se ainakin vaikuttaa.

Mun hajanaisia ajatuksia ja pohdintoja ja muilta kuultuja selityksiä tästä aiheesta:



Jumala ei oo diktaattori. Jumala ei pakota pahoja ihmisiä muuttumaan. He saavat tehdä mitä lystäävät. Jumala on näet rakkaus. Ja rakkaus ei pakota mihinkään, eikä Jumala pakota ketään rakastamaan itseään tai muita ihmisiä. Jumalan rakastaminenhan itse asiassa tulee näkyä ihmisten rakastamisena.



Toiseksi, maailma on pahan vallassa niin kauan kunnes Jumalan aika tulee täyteen. Se on pitkämielisyyttä. Pienen yksittäisen ihmisen näkökulma asiaan on rajallinen. Menestysteologit opettavat totuutta etsiville, että Jumala ei halua kristityn kärsivän, olevan köyhä, kipeä tai velkainen. Raamatun opetus on, että "kaikkea voi tapahtua kaikille". Jumala voi sallia ihmiselle äärimmäisen tuskan ja menetyksen, omien tarkoitusperiensä tähden.



Jobin kirja sopii luettavaksi sulle, joka mietit kärsimystä ja Jumalan oikeudenmukaisuutta. Jos Jumala olisi täysin oikeudenmukainen, me joka ikinen käristyisimme helvetissä. Job huutaa Jumalalle suorat sanat. Hänen ystävänsä syyttävät Jobia kauniin sanakääntein ja sanovat, että tämän kärsimykset johtuvat hänen omista synneistään. Lopuksi Jumala siunaa Jobia ylenpalttisesti ja panee tämän ystävät nöyrtymään. Jumala ei rankaissut Jobia tämän synneistä, vaan näytti Saatanalle Jobin kärsimyskoulun kautta, että Job on uskollinen Jumalalle.



Kärsimys tuo eri tavalla esiin ihmisluonnon todellista laatua kuin onnellisuus. Sinun kärsimyksesi, epäonnistumisesi ja tuskasi tuo esiin esimerkiksi sen, haluanko auttaa vai ohittaa, olenko kristitty vain sanoissa vai myös teoissa. Se tuo tietysti esiin paljon myös Sinusta. Kiroatko Jumalan, vai kyseletkö, kuten nyt, miksi Hän tekee näin? Haluatko huutaa Hänelle vai kääntää Hänelle selkäsi?



Jos Jumala rankaisisi meitä kaikkia tässä elämässä tekemistämme pahoista teoista, siitä seuraisi pahaa jälkeä. Jumala ei tee näin. Jos Sinulle tai minulle tapahtuu pahaa, oikea ajatus ei ole: tämä on seurausta siitä ja siitä. Toki asioilla on syy-seuraussuhteet; ajat kolarin ja kärsit, jos ajat vastaantulevien kaistaa, ja jos pahoinpitelet naapurisi, saat tuomion.



On kirjoitettu upeita elämäkertoja siitä, kuinka äärimmäinen kärsimys, onnettomuus ja sairaus voi muuttaa ihmiselämän sellaiseen suuntaan, josta tämä ei voinut uneksiakaan. Mieleen tulee esim. Joni Eareckson Tada, joka neliraajahalvaantui teini-ikäisenä ja löysi traagisen tapahtuman johdosta itselleen elämäntehtävän. Luin myös hiljattain Immaculee Ilibagizan tarinan "Elossa kertoakseen" joka on tosikertomus Ruandan verilöylystä.



Tyhjentävää ja tyydyttävääkään vastausta ei kukaan ulkopuolinen voi antaa, miksi maailma on epäoikeudenmukainen ja täynnä surua ja tuskaa. Toisen puolesta vastausta ei voi etsiä. Mutta siihen haluan uskoa, että kaikella sillä on tarkoitus, mikäli se saa etsimään Totuutta ja uutta mahdollisuutta, eikä aja itsemurhaan tai toivosta luopumiseen.

Sinäpä sen sanoit niin hienosti. Just näin mäkin ajattelen ja uskonkin olevan.

Kaunista fuulaa.

mieluummin vaikka tuo new age-juttu kuin Jeesus höpinät. En usko joulupukkiinkaan ja on mun mielestä ihan samaa tasoa kuin Jeesus tarina ja raamattu on mulle pelkkä satukirja. energiaahan tietysti on olemassa, mutta en tiedä onko se mitenkään "jumalallista".

jos Raamattu on sinulle pelkkä satukirja etkä usko Jeesuksen olleen olemassa. Asiasta löytyy aika paljon tieteellistä todistusaineistoa, itse asiassa enemmän kuin siitä, että Napoleon oli olemassa. Siihen kai uskot...? : )