Lue keskustelun säännöt.
Uskoontulo.
19.02.2009 |
Onko paikalla ketään joka olisi tullut yksin uskoon. Siis silleen ettei ole uskovaisesta perheestä, mies ei ole uskossa eikä kukaan ystävistä. Mten olet mennyt siinä tilanteessa eteenpäin?
Kommentit (14)
Asuin silloin vielä vanhempieni luona, olin 16-17v.
Aika pian sen jälkeen rupesi tuntumaan, että olisi kiva löytää yhteys seurakuntaan. Sitten vain menin rohkeasti johonkin tilaisuuteen. Vanhemmille kerroin asiallisesti, että olen tullut uskoon. He olivat siitä oikeastaan ihan hyvillään. Olin ennen ollut vähän sellainen rasavilli huolenaihe heille. Heidän mielestään minussa tapahtui selvä muutos parempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerroitko lähipiirille että olet tullut uskoon vai oletko ollut aina. Miten he reakoivat ja onko sinulla nyt sitten uskovaisia ystäviä.
Minä ainakin kaipaan uskovaisia ihmisiä ympärille joiden kanssa keskustella asioista. Ja kyllä kotona tietyt asiat ärsyttää kun toinen ei ole uskossa. Arvomaailma on jotenkin niin erillainen.
t. ap
mun uskoon tuloni oli pitkän harkinnan ja kypsyttelyn tulos, ei mikään yhtäkkinen päätös, eikä siitä siksi tarvinnut mitään dramaattista ilmoitustakaan järjestää. Kyllä minun mieheni ja tuttavani teitävät, että ole uskossa, vaikka siitä ei käydä mitään järisyttäviä keskusteluja. Mieheni on nähnyt ja kuullut minut rukoilemassa lasten kanssa iltarukousta ja tietää minun käyvän välillä kirkossa. Eikä siihen juuri kukaan ole juuri mitenkään reagoinut. "Jaha" on ollut kommenttien tyyli, kun olen sanonut meneväni kirkkoon tai johonkin tilaisuuteen.
On mulla muutama uskovainenkin ystävä, mutta ei ne vanhatkaan ole sen vähemmän tärkeitä.
Mä en myöskään ole kokenut arvopohjani muuttuneen mitenkään uskoon tulon jälkeen vaan olen oikeastaan aina ollut samaa mieltä arjen asioista. Ninpä olen onneksi jo aikanaan valinnut myös suurin piirtein samanmielisen miehen, vaikka hän ei uskokaan. Meidän yhteiselo ja arjen periaatteet ovat siis melko samanlaisia, vaikkei mies uskokaan.
Ja sori kun sanon näin, mutta mä en myöskään ihan usko näihin yhtäkkisiin arvomaailman muutoksiin. Niissä on jotenkin vähän sellainen maku, että pitää teeskennellä uskon vaikuttavan enemmän kuin se vaikuttaakaan, koska elämään tarvitaan jotain suurta muutosta ja draamaa. En halua kyseenalaistaa sun uskon kokemusta, mutta usein se on oikeasti todella pienistä asioista kiinni. Hymystä siellä ja kiitoksesta täällä ja pienestä rukouksesta hiljaa itsekseen silloin kun tarvitaan voimaa vaikeuksien sietämiseen.
etten ole saanut kerrottua edes sitä että olen tullut uskoon. Enkä osaisi yksin sellaisiin tilaisuuksiin lähteä. Minä tarvisin kaverin että voisin lähteä.
t. ap
Itse asiassa olen aina ollut lapsenuskossa mutta nyt keski-ikää lähestyessä olen monia asioita miettinyt ja kyllä uskon että kun haluni "harjoittaa" uskoa on nyt suurempi niin myös arvomaailmani on muuttunut. Esim en tykkää että mies ottaa vaikka la iltana drinksun (naurettavaa ehkä), tai menee saunailtaan jossa ryypätään, tai kun televisiosta tulee jotain ohjelmaa jossa sekstaillaan kenen kanssa halutaan. Toisaalta siihen voi vaikkuuttaa sekin kun on murkkuikäsiä lapsia että millaista mallia heille annetaan. Tässä muutamia esimerkkejä.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa olen aina ollut lapsenuskossa mutta nyt keski-ikää lähestyessä olen monia asioita miettinyt ja kyllä uskon että kun haluni "harjoittaa" uskoa on nyt suurempi niin myös arvomaailmani on muuttunut. Esim en tykkää että mies ottaa vaikka la iltana drinksun (naurettavaa ehkä), tai menee saunailtaan jossa ryypätään, tai kun televisiosta tulee jotain ohjelmaa jossa sekstaillaan kenen kanssa halutaan. Toisaalta siihen voi vaikkuuttaa sekin kun on murkkuikäsiä lapsia että millaista mallia heille annetaan. Tässä muutamia esimerkkejä.
t. ap
mun uskoni taas on enempi sitä, että yritän itse olla niin hyvä kuin mahdollista. Autan muita missä voin, kiitän, yritän ilahduttaa pikkujutuilla, yritän olla loukkaamatta ja nalkuttamatta. Se mitä muut tekee ei ole mun uskolleni ongelma, ellen mä sitten omilla teoillani saata heitä vaikeuksiin tai kiusauksiin jne. tai ellen mä pysty jollain hyvällä lohduttamaan tai ilahduttamaan heitä parempaan päivään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silti minua nuo mainitsemani asiat häiritsee koska tietenkin toivon että läheiset ihmiset myös löytäisivät Jeesuksen ja saisivat olla uskossa.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka on tullut kotonaan yksin uskoon. Rukoilin Jumalaa johdattamaan eteenpäin. Ja Hän johdatti. Olen saanut paljon ystäviä eri seurakunnista. Suosittelen, että ota yhteyttä johonkin seurakuntaan: luterilainen, vapaakirkko, helluntai- tms.
Itse asiassa olen aina ollut lapsenuskossa mutta nyt keski-ikää lähestyessä olen monia asioita miettinyt ja kyllä uskon että kun haluni "harjoittaa" uskoa on nyt suurempi niin myös arvomaailmani on muuttunut. Esim en tykkää että mies ottaa vaikka la iltana drinksun (naurettavaa ehkä), tai menee saunailtaan jossa ryypätään, tai kun televisiosta tulee jotain ohjelmaa jossa sekstaillaan kenen kanssa halutaan. Toisaalta siihen voi vaikkuuttaa sekin kun on murkkuikäsiä lapsia että millaista mallia heille annetaan. Tässä muutamia esimerkkejä.
t. ap
En arvostele sinua niistä tietenkään, mutta on hyvä myös muistaa, että ne ovat vain ulkoisia asioita. Älä missään nimessä ainakaan moralisoi miestäsi, koska siitä ei ole mitään apua. Se vain ärsyttää. Sinun itsesi ei ole pakko ottaa alkoholia tai katsoa telkkaria, jos ne tuntuvat pahalta.
Minä olen ollut nyt 20 vuotta uskossa, ja monenlaisia ajatuksia elämään liittyen käynyt läpi. En katso hyvällä tolkutonta juomista, mutta drinkki la-iltana on minulle täysin ok, samoin seksin katsominen telkkarista. Jos näen jotain telkusta niin eihän se tarkoita, että minun tarvitsee tehdä samoin. Viittaan nyt tietenkin irtosuhteisiin, en seksiin yleensä.
Miten "oikea" arvomaailmanne osuu yksiin miehen kanssa? Mikä on teille elämässä tärkeintä, mitä tavoittelette, miten haluatte kasvattaa lapsenne? Näistä asioista on olennaista löytää sopu, minusta ei kannata takertua johonkin saunailtaan. :)
Tsemppiä.
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kans Oulun seudulta. Voisin auttaa sua, jos vain haluat. Esim. voin lähteä mukaan srk:aan ja jonkin verran tiedän eri tapahtumista yms.
Kiitos tarjouksesta. Mutta en taida vielä kuitenkaan uskaltaa. Olisi tietysti kiva vaikka tutustua ensin.
t ap
sähän olet uskossa NYT ja sä olet perheessäsi NYT. NYT sun on myös elettävä.
Mä en ole kokenut mitenkään ahdistavaksi, vaikka mies ja tuttavat ei mitenkään uskovaisia olekaan. Mun vanhemmat on kyllä ihan normaaleja kirkon jäseniä. Ei mun tarvi enkä voi siirtyä mihinkään "devouts only" -ympäristöön. Mä elän tässä maailmassa niin hyvin kuin voin ja saan siihen tukea Jumalaltani päivittäisen rukouksen ja silloin tällöin jumalanpalveluksen muodossa.