Saako vanhempi PAKOTTAA lasta tässä tilanteessa???

MUTTA teinä minä olisin kyllä käynyt sen taiston ja opettelut kotona enkä vienyt sitä päiväkodin tätien ongelmaksi.



Ja sitten kannattaa tarkastaa ne hanskat, ettei niissä vain ole mitään "oikeaa vikaa". Siis tyyliin peukalossa on epämukavan tuntuinen mötkäle päässä. Tai se muovinirvake, mikä lasten hanskoihin aina jostain syystä ommellaan, painaa ja raapii ranteeseen sisäpuolella. Tai vuorit kääntyvät pois kaikaltaa nurin joka kerta ku nhanskat ottaa kädestä ja sitten sormet ei enää mahdu paikoilleen takaisinlaittaesssa. Lapset ei aina osaa sanoa näitä syitä, ne vaan kieltäytyy käyttämästä epämukavaa hanskaa.

Jos haluatte tehdä kompromissin, niin ehkä lapselle olisi voinut ehdottaa jotain alukintaita sinne vanhojen talvihanskojen alle. Kuitenkin mielestäni vanhemmat vielä päättävät vaatetusasioista tuonikäisten kanssa.

Eli ulkona on kylmä, joten silloin laitetaan uudet LÄMPIMÄT hanskat käteen. En edes ala keskustella aiheesta. Ei varmaan edes ala kiukuttelemaan tarhassa asiasta, vaikka sinulle kiukuttelisikin. Pistä vanhat hanskat roskikseen tai jonnekin säilöön, että poika ei niitä löydä. Eli vaihtoehtoja ei ole.

Ei 6v tiedä mikä on itselle parhaaksi.

Ja voi selittää, että tuollaisen asian takia ei kiukutella. Usein kyllä helpottaa siinä vaiheessa, kun lapsen kanssa päästään aamulla pihalle. Sisällä toppavaatteissa on kuuma ja väsyttää, kiukuttaa. Ulkoilma helpottaa.

:)

Elämän "reunaehdot" sanelee aina aikuinen; mikä on turvallista, terveellistä, käytännöllistä, millaiset ssäännöt ja perinteet perheellä on, mitä kunnioitetaan jne. Lapsi voi niiden ehtojen sisällä sitten valita. Vanhemmat määräävät mtyös sen mikä on reunaehto mihin lapsi ei voi vaikuttaa. Ja sitten on lapsen oikeus omaan vartaloonsa- sitä on kunnioitettava- siis ei väkisin syöttämistä, ei väkisin suppoja tms minkä lapsi kokee nöyryytyksenä omaa koskemattomuuttaan kohtaan. Ainoa poikkeus sairauden hoito- jossa lapsen mieleipidettä ei aina voi terveyden kustannuksella noudattaa.

Lapselle on hyvin tärkeää oppia sietämään myös epämukavuutta- elämässähän täytyy kestää yhtä sun toista- fyysistä ja henkistä epämukavuutta.

Itseluottamusta kasvatukseen ap; olet laumanjohtaja:)

Saat ihan itse päättää haluatko tässä tilanteessa pakottaa vai yritätkö jotain pehmeämpiä keinoja. Lapsi ei mene pilalle vaikka joskus joustaisikin tai olisi epäjohdonmukainen.



Yleinen ilmapiiri tuntuu olevan sellainen että lapset nähdään villipetoina jotka on voimalla kesytettävä, mutta se tuskin on koko totuus.

Aikuisen pitää huolehtia että lapsella on oikeanlaiset ja keliin sopivat vaatteet ja ne vanhat eivät selvästikään enää olleet kun kerran käsiä paleli päivittäin. Eli vanhat pois vaan, ei se viikkoa kauempaa varmaan mylvi niitten perään.

käytättekö henkistä väkivaltaa kun ette anna pojalle vanhoja hanskoja, käytät ihan selvästi henkistä väkivaltaa. Ajattele mitkä traumat aiheutat lapselle kun hän joutuu luopumaan vanhoista rakkaista hanskoistaan pakolla? Sinuna olisin aloittanut hellästi puhumalla muutoksesta vaikka muutaman viikon ajan ennen kuin hanskojen vaihto oli suunnitteilla ettei se olisi tullut tuollaisena järkytyksenä. Jos lapsi itkee lohduttomasti, tiedät kyllä että olet käyttäytynyt väärin. Tsemppiä tulevaisuudessa, ja toivotaan etteivät päiväkodissa tee ls-ilmoitusta kun tajuavat mitä olet tehnyt.

Ja lapsi sopeutuu siihen, jos ei niin sit laitetaan sopeutumaan.

halusi vielä marraskuussa kulkea tuulitakissa, ja nyt on katellut joillakin isoilla pojilla että niillähän on pelkkä huppari talvipakkasessa. Arvatkaa annoinko käyttää sitä tuulitakkia ja nyt pelkkää hupparia =)

Kyllä vaatetuksesta päättää vanhemmat ja meillä pakotetaan sadesäällä ne pitkät housut jalkaan vaikka ppika kulkis itse sortseissa "kun haluaa olla tosi kovis".

Kuusivuotias kokeilee vanhempiaan melkein kaikessa joten todennäköisesti hanskoissa ei ole vika vaan se on tuo ikä milloin ollaan kaikesta eri mieltä äidin kanssa ja raivotaan ihme jutuista, noita juttuja tulee vielä lisää kevään mittaan =D

Meillä lapsi on mukana ostoksilla ja pehmeitäkin hanskoja löytyy, mm. Ticketiltä.

että lapsi kiukuttelee. Meillä on muutoksista ahdistuva ja hieman aistiyliherkkä lapsi, ja tiedän että kyse ei ole mistään tahtojen taistelusta vaan siitä että uusiin vaatteisiin tottuminen vain ON aivan hirvittävän vaikeaa. Tietenkin lapsen pitää siihen oppia ja oppia sietämään pientä epämukavuutta, mutta ankara pakko ja autoritaarisuus ei välttämättä ole oikea keino. Viimeistään kouluiässä sillä lailla kasvatettu lapsi repii ne huonot hanskat ja takin päältään jo koulumatkalla ja se siitä.



Meillä tuntui auttavan nämä:

- vaatteet ostetaan yhdessä ja jo kaupassa käsken sovittaa tarkasti ja tunnsutella, miltä tuntuu. Jos lapsi sanoo, että ei kovin hyvältä, en osta vaatetta. Jos mikään ei kerta kaikkiaan tunnu kelpaavan, ostetaan vähiten huonot ja toivotaan parasta (meillä on samaa sukuopuolta oleva nuorempi sisarus, jos ei kruusaile, joten tiedän että vaate aikanaan kelpaa hänelle kuitenkin)

- uutta vaatetta pitää käyttää viikko/kaksi viikkoa/10 kertaa vaikka se tuntuisi huonolta. Vasta sitten sen voi viskata komeroon ja kaivaa taas ne vanhat ja risiaiset käyttöön. Vanhojen pois heittämien on meillä aina tuskan takana - siksi olen päätynyt siihen, että niitä saa säilyttää kunnes uusi on ajettu sisään.

- tyyli- ja värikysymyksiin en kiinnitä mitään huomiota. Jos vaate kelpaa ja on kelvollinen käytännöllisyydeltään, siitä vaan. Puen nuoremman lapsen nätteihin merkkivaatteisiin ja esikoinen kulkee karseissa halpahallivaatteissa, mutta mitä siitä, jos ei se häntä haittaa?

- joskus uudet vaatteet on helpompi markkinoida esim. lahjana mieluisalta ihmiseltä. Me onnistuimme vaihtamaan alushousumallia, kun isovanhemmat ostivat vahingossa eri mallisia...

- joskus aikuinenkin voi ajatella uudella tavalla. Meillä lapsi ei suostunut käyttämään kauluria eikä kaulaiinaa - lopulta keksin ostaa aikuisille tarkoitetun fleecestä tehdyn otsapannan. Se on niin väljä, ettei kurista ja niin pehmeä ettei kutita ja tarpeeksi ohut mahtuakseen hyvin takin alle.



Minä suosittelen, että opetat lapsen ottamaan itse vastuuta omasta mukavuudestaan. Kannustat, hieman painostatkin mutta kuitenkin niin, että päätös lopulta on myös hänen itsensä. toivottavasti pääsette samaan kuin me nyt 10-vuotiaan lapsen kanssa: käymme ostoksilla pari kertaa vuodessa, aina samoissa kaupoissa, jossa on tutut merkit. Minulla on lista tarvittavista vaatteista, lapsi sovittaa, kertoo, mikä kelpaa, ostamme sen ja hän käyttää sitä mukisematta seuraavan vuoden. Onhan se toisaalta helpompaa kuin jos lapsi hinkuisi koko ajan uusia muotivaatteita :-)

kädessä. Mulla oli yhden kerran 6v mukana kun ostettiin sille mukavat hanskat niin olen sen jälkeen ostelluut lapsille vain samantyylisiä hanskoja. Pehmeitä ja taipuisia hanskoja löytyy kaupoista. En itsekkään laittais jäykkiä hanskoja käteen.

Meillä ei lapset joka asiasta päätä mutta kyllä joissakin asioissa voi joustaa. Sanoisin sinun tapauksessa että laita nyt tänään ainakin ne niin katsotaan joku kerta jos löydetään kaupasta pehmeämmät.

Meillä lapsi on mukana ostoksilla ja pehmeitäkin hanskoja löytyy, mm. Ticketiltä.

Lapselle on hyvin tärkeää oppia sietämään myös epämukavuutta- elämässähän täytyy kestää yhtä sun toista- fyysistä ja henkistä epämukavuutta.

Itseluottamusta kasvatukseen ap; olet laumanjohtaja:)

En siedä itsekään. Siedätkö sinä sitten? Minä ostan itselleni vain sovittamiani vaatteita, jotka ovat mukavia ja toimivia, eivätkä satuta mistään päin. Minusta se on perusihmisoikeus. Muuta epämukavuutta on elämässä ihan tarpeeksi ja tulee varmasti lapsillekin vastaan.

Kyseessä on TYTTÖlapsi. Ja kintaat olen tarkistanut ja ne ovat tosi pehmoiset ja eivät todellakaan jäykät (tietysti hieman jäykemmät kuin entiset ohuiksi kuluneet hanskat). Tyttö vaan on niin SAIRAALLOISEN tarkka kaikista vaatteistaan. En voi ostaa hänelle mitään uusia vaatteita kun mikään ei kelpaa päälle. Vaatteiden ulkonäkö on hänelle sivuseikka eikä hän siitä ole tarkka. Mitkään uudet vaatteet eivät vain tunnu hyviltä päällä, kaikista löytyy joku vika (iso/pieni/tiukka/löysä tms). Sama juttu esim. jokaisten uusien talvikenkien kans. Ja en enää usko tämän menevän iän myötä ohi, on alkanut jo kun lapsi oli alle 2 v ja pahenee vain!!!



väsynyt äiti

Ja todellakin hanskoissa on eroja, turha kaivaa verta nenästään.

se on melko varmaa jos tytön kohdalla ei ole kyse vaatteen ulkonäöstä vaan tarkkuus on just sopivuuteen liittyvä.



Sun täytyy silloin uskoa, että lapsi oikeasti TUNTEE sen mitä tuntee. Ja se oikea terapia tähän ei välttämtätää ole se, että pakotetaan lapsi pitämään puristavia tai hiertäviä hanskoja vaan ihan si- ja toimintaterapiaa, kuperkeikkoja, mattoonkääräimistä, kutittelemista, silittelemistä painimista jne. millä lapsi oppii tunnistamaan ja hallitsemaan tuntoaistiaan.



Tässä valossa tietysti on niinkin, että se lapsen aiempi valitus käsien palelusta voikin kertoa jostain muusta kuin käsien palelusta. TÄmmösiet lapset ei aina osaa oikein sanoa, missä on vika, tuntevat vain, että jossain on vika...

ainakin tarhassa sanoneet että monesti tarhassa asiat hoituu näppärämmin mitä ehkä kotona.

Kun tyttö 3v ei suostunut uusia kenkiä pukee päälle, olisi pitäny saada vanhat ja kuluneet. Kehottivat tuomaan vaan tarhaan ne uudet.