Ihme syyttelyä tuo kun joku katui lyötyään lastaan

Siis tiedän ammattikasvattajia, jotka ovat väkivaltaan sortuneet.

Perhetyöntekijä tukisti lapsensa lasta ja on oikein ammattitaitoinen ja hyvänä pidetty perhetyöntekijä.

Lto laittaa lapsensa kylmään suihkuun vaatteet päällä. Tämä on jo mielestäni sadistista. Kyseessä lto pariskunta ja en heitä tunne, mutta miehelleni oli mies kertonut.

Ei noi ammattikasvattajat ole yhtään meitä tavis äitejä parempia, enkä heitä arvosta jonkun koulutuksen takia.

satuttaako suutuspäissään lastaan vai pystyykö käsittelemään omia tunteitaan jollain muulla, säädyllisellä tavalla. Vain sellaisilla ihmisillä, joilla on vaikeuksia oman aggressionsa säätelyssä, pinnan palaminen merkitsee lapseen käsiksi käymistä. Se on aika kehittymätön tapa ratkaista ongelmia.



Se että antaa itselleen luvan satuttaa lastaan suutuspäissään on mielestäni huono ratkaisu - pitäisi mielummin keksiä keinoja siihen, miten estäisi ihan oikeasti asian toistuminen eikä tuhlata energiaa toimintansa perustelujen etsintään - tekosyiden rakentamiseen. Kasvattaminen kun merkitsee kasvua lapsen kanssa, ja kasvu merkitsee sitä, että yrittää myös itse kasvaa ihmisenä, löytää uusia tapoja toimia ja hallita toimintaansa.

Lapsi ei voi ikinä tietää, koska äiti pimahtaa, vaan väkivalta on arvaamatonta ja ennakoimatonta. Lapsi joutuu siis pelkäämään koko ajan. Se on paljon pahempaa kuin perinteinen ruumiillisen kurituksen käyttäminen kasvatusmuotona. Ne, jotka ruumiillista kuritusta kannattavat maissa, joissa se edelleen on sallittua nimenomaan painottavat, että lasta ei saa lyödä vihastuksissaan. Jos käytetään ruumiillista kuritusta, sen pitää olla harkittua ja lapsen tietää ennakkoon, mistä joutuu kuritetuksi ja mistä ei.



Toinen vähintään yhtä iso ongelma näissä raivon vallassa läimäyttelyissä on se, että juuri niillä on taipumus riistäytyä käsistä ja muuttua vakaviksi, jopa hengenvaarallisiksi, pahoinpitelyiksi. Harvassa ovat ne vanhemmat, jotka suunnitelmallisesti katkovat lastensa luita tai aiheuttavat aivovammoja ravistelemalla. Kyllä ne ovat juuri näitä, joilla "on vähän PMS päällä ja sitten se kakara oli tosi ärsyttävä ja sitten vaan kiehahti ja ei voinut mitään."

En sitten tiedä onko joku muu. Kyllä toivoisin ettei noitakaan viittä kertaa olisi tapahtunut. Mutta osaan myös olla lyömättä itseeni "huono äiti"-leimaa tuon takia. Yritän ja toivon etten enää ikinä satuta ketään, olen mielestäni myös oppinut paljonkin itsehillintää vuosien varrella. Mutta miksi yksi asia on tabu johon kerrakin erehtynyt tuomitaan täysin, kun taas monia muita virheitä ei pidetä minään, vaikka äiti tekisi niitä tahallaankin.



Esimerkkinä; naapurini syöttää lapsilleen kamalat määrät herkkuja, vanhinta kiusataan jo koulussa ylipainon takia ja kaikilla heillä on paljon reikiä hampaissa. Hän tekee ison virheen pilatessaan lastensa terveyttä, hampaitakaan ei saa koskaan uusia vaan koko aikuisiän joka päivä he kärsivät tästä äidin laiminlyönnistä kun ei viitsinyt pestä vaan juotti sitä limunlitkuaan aamusta iltaan.



Hampaat vain paikataan eikä mikään sosiaalitoimi puutu asiaan, lasten ruokavalioon ei puutu kukaan koska naapuri ei käytä lapsiaan neuvolassakaan. Laiminlyöntiähän tämä on ja vaikutukset lapseen verrattuna kerran tukistamiseen paljon suuremmat mutta kun laki ei kiellä.... Toinen naapuruston rouva haukkuu lastaan nuijaksi, ääliöksi, idiootiksi, lytistää itsetuntoa ja häpäisee lastaan kaikkien kuullen mutta; sakot ja lastensuojelumerkinnän saisin meistä kolmesta minä joka olen menettänyt hermoni lasten raivotessa pari kertaa.



Eli yleinen mielipide ja syyllistäminen rajoittuvat kummasti tähän yhteen asiaan vaikka pahempaakin on. Ja edelleenkin; minä kadun satutettuani lastani ja pyrin ettei se toistu, nämä eukot satuttavat eri tavalla mutta Tarkoituksellisesti ja ihan varmasti lapseen jää jälki tuollaisesta.

En ymmärrä miksi haukuttiin äitiä joka katui tällä palstalla läimästyään lastaan, tukea ja neuvoja hän olisi tarvinnut eikä sitä ainaista syyllistämistä, kaikki tekee jotain virheitä enkä käsitä miksi yksi niistä on paljon muita suurempi

että myös henkinen väkivalta sekä lapsen terveyden laiminlyönti on vastenmielinen asia. Yksi epäkohta ei vähene sillä, että epäkohtia on muitakin.

Sinänsä ymmärrän mitä tarkoitat ap- se että olet satuttanut lastasi muutaman kerran tuskin aiheuttaa elinikäistä traumaa, jos kaikki muu sinun ja lasten välillä on kunnossa. Mutta missä se raja menee - seitsemässä? kymmenessä kerrassa? Jossain se raja menee, milloin väkivalta alkaa vaikuttamaan lapsen psyykeseen ja etenkin lapsen ja aikuisen väliseen vuorovaikutukseen.

Ihan kuten alkoholin käyttö raskausaikana alkaa jossain vaiheessa vaikuttaa sikiön terveyteen ja kehitykseen, eikä kukaan tiedä varmasti, missä "pisteessä sietoraja" ylittyy.



Henkinen väkivalta on asia, mihin kyllä lastensuojelu puuttuisi. Se että itsensä ja lapsensa saa syödä "piloille" on asia, mihin ei varmaan puututa kuin valistamisen kautta- säälittävää kyllä lapsien kannalta, jotka ovat aivan vanhempiensa elintapojen armoilla.

Eiköhän lapsi tiedä koska äiti "pimahtaa" kun äänensävy muttu aina hiukan entistä kovemmaksi ja kyllä kait sen nyt näkee kenen tahansa naamasta kun pinna alkaa tosissan palaa.



Etkö sinä eroita ihmisestä pientä hermostumista ja sitä pistettä milloin kannattaisi lopettaa? Kun äiti huutaa että nyt riitti ja en jaksa enää yhtään niin mistä kohdin se jää epäselväksi. Ne ihmiset jotka raivostuu ihan yllättäen ovat näitä joilla on mielenterveyden ja vihanhallitsemisen ongelmia, taustalla on aina muutakin kuin pelkkä PMS jos aiheutetaan lapsille vammoja!



Ja tiedoksesi: meidän 4v ei suostu siihen että äiti menee rauhottumaan vessaan vaan tulee karjuen perässä ja hakkaa ovea kunnes saa huomiota. Tietoisesti yrittää ärsyttää ja kyllähän se on opittava että jokaisen ihmisen sietokyvyllä on rajansa, äidinkin.

Ei kai nyt lapsillekaan tarvitse opettaa että teet mitä vaan niin kukaan ei koskaan suutu niin kovasti että on jopa pelottava? Kyllä äitikin saa näyttää että jossain menee se raja, ihminen minäkin vain olen. Ihan hyvä oppia kotona että jos joku sanoo että kohta palaa pinna niin se tarkoittaa sitä.

Minun lapseni eivät "pelkää koko ajan", (setäni oli tuollainen yllättäen raivostuva joten tiedän kyllä mitä se on, ja hänkin oli siis sairas) kyllä he tietävät milloin kannattaa lopettaa koska äiti selvästi sanoo.

pelkällä huudolla. Nämä silloin tällöin suutuksissaan tukistavat toimivat lapsen kannalta katsoen ennakoimattomasti ja epäluotettavasti eikä lapsi voi koskaan tietää, milloin on se kerta, kun äiti käykin niskavilloihin.



Ne äidit, jotka reagoivat ennakoimattomasti ärsykkeisiin voivat aiheuttaa lapselle organisoimattoman kiintymyssuhteen (ei kuitenkaan jos tukistaminen tapahtuu kerran puolessa vuodessa...tarvitaan vähän useampaa pahoinpitelyä) - se usein ilmenee lapsen kahtalaisena käyttäytymisenä - toisaalta äitiä tahallaan ärsytetään ja provosoidaan käyttäydytään kuin pieni riiviö, toisena hetkenä lapsi taas saattaa käyttäytyä hyvinkin mielistelevästi ja ylirakastavasti.



usein nuo lyömistilanteet ja tukistustilanteet noudattavat tiettyä kaavaa, mitä lapsi ei pysty katkaisemaan, vaikka huomaisikin, että ajaudutaan kohti kriisiä - lapsi ärsyttää ja ärsyttää, eikä käytös muutu äidin mieleiseksi, koska äidin kiihtyessä ja pinnan alkaessa pimahtaa äiti provosoi itse käytöksellään lastaan.

Miksi lapsen pitäisi silloin pystyä pysäyttämään kiihtyvä tilanne, kun edes äiti, aikuinen ihminen ,ei siihen pysty! Lopettamaan tilannetta kunnialla.



Miksi lapsi ei tottele kiihtyvää äänensävyä? Eikö silloin äidin kasvatusmetodissa ole korjaamisen varaa - jos lapsi ei usko puhetta, niin sitten lasta pitää fyysisesti rajoitaa- estää tekemästä kiellettyä asiaa ihan konkreettisesti. Kyllä noissa ärsytystilanteissa on kyse KAHDEN ihmisen välisestä vuorovaikutuksesta. Myös äidillä on siis syytä katsoa peiliin.

.. mä siis eilen olen se joka eilen läppäsi poikaansa kasvoihin. se on ollutta ja mennyttä nyt eikä tule toistumaan. väärin tein. mutta en voi matkustaa ajassa ja tehdä tehtyä tekemättömäksi. meidän tämänhetkinen tilanne on se, että pojalla on meneillään tähän asti pahin uhmakausi. hän väittää vastaan viimeiseen asti ja kiusaa pikkusiskoaan jatkuvasti. meillä ei toimi se, että lähden pois. poika jaksaa juosta ja huutaa perässä vaikka kuinka pitkään. olen väsynyt. se on fakta. eilen paloi pinna ja se ei tule toistumaan, jonkun keinon keksin kyllä.. lyöminen on väärin. olen samaa mieltä siitä, että lapsen on opittava, ettei äitikään kuuntele ja jaksa kaikkea. en minä ainakaan. lyömistä en kannata ja tiedän että toiste en lyö. lapset on erilaisia, jo nuo meidän naperot on erilaisia kuin yö ja päivä. toivon, että näistä asioista uskallettaisiin keskustella enemmän, sillä moni on varmasti tähänkin syntiin sortunut. elämä jatkuu, enkä ole huomannut että poikani minua jotenkin nyt pelkäisi.

En ole ollut lukemassa eilen nettiä, viikko sitten viimeksi.

Mutta sen tiiän sanoa että mieskin tekee noin: kun lyö vaimoaan, niin seuraavana pyytää anteeksi. On niin ihanaa ja auvosta kunnes taas joskus joku päivä vetäsee turpaan kun toinen tekee jotain ja itseltä loppuu keinot.



Isäni on antanut minulle luunappeja, tukkapöllöä, lyönyt ja antanut piiskaa, raahannut kotiin kadulla. Ihana 80- luku, ei kukaan soittanut poliisille!

Jos joku tekisi niin lapselleen nyt kun olen aikuinen ja minulla on omia lapsia niin itse soittaisin poliisille.



Ei siinä ole MITÄÄN eroa vetääkö avarilla tarhan ulkopuolella tai kotona! Se on samaa lapseen kohdistuvaa väkivaltaa.

Onhan se pieni ero varmaan siinä että joku saattaa hillitä itsensä julkisesti, mutta onko se oikeasti joku hyve? Että sitten neljän seinän sisällä kun kukaan ei näe, voin hakata sinut?



Huudolla ja väkivallalla on taipumus kasvaa. Ihan vaan että SINUN pelottavuus toimii kurina. Et saa lasta lopettamaan muuten.

Minä vaan ihmettelen, miten semmonen voidaan toistaa? Jos lyö kerran ja tarttee lyödä uudestaan niin silloin SINUSSA on vikaa. Ei se lapsi selvästikään lopettanut toimintaa kun löit kerran (siis tämä yleisesti kaikille, ei nro 30). Eli pitää tehdä jotain muuta! Mutta nro 30 kannattaa huomata että KYNNYS siihen että turvaudut väkivaltaan uudestaan kun teit sen kerran on nyt moninkertainen, vaikka juuri nyt ajattelet että et niin tee. Toki voit onnistua, mutta se vaatii sulta aidosti sitoutumista siihen että olet lapsen hakkaamista vastaan.



Jos miehesi lyö avarilla sinua niin parannatko tapasi? Mikä sallii toisen hakkaamisen? Jos lapsesi lyö toista lasta, johon vastaat lyönnillä niin voinko minä lyödä sinua?

Minusta se syy on siinä joka hakkaa! Ei se että lapsi potkasee toisen lattialle voi olla mikään oikeutus! Missä se raja tulee kun lapsi satuttaa toista etkä turvaudu väkivaltaan??? Koska lasta ei voi pahoinpitelyllä opettaa ettei toista saa satuttaa.



Lapselta kuuluu pyytää anteeksi, mutta ei kukaan saa toista lyödä ja luulla että lapsi antaa sen sitten anteeksi!

Koska luonnollisestihan anteeksipyyntö annetaan anteeksi, eikä hakkaamista, "pelkkää nippaamista" voi lapsi antaa anteeksi. Ei sitä aikuisenkaan kuulu antaa toiselle anteeksi.



15

että pidät minua paatuneena rikollisena. ok. tee niin. minä en ole missään vaiheessa sanonut, että on ok lyödä. korostin tehneeni väärin. minun vikanihan se oli, tiedän sen, ei mulla ollut oikeutta poikaa lyödä. ihmiset vaan tekee virheitä. tai ainakin suurin osa. jotkuthan on tietty täydellisiä. olen pahoillani asiasta ja se on lapsen kanssa sovittu ja puhuttu, että äiti teki väärin. täällä nähtävästi kuvitellaan että mä ihan päivittäin hakkaisin täällä lapsiani. en tiedä miksi.. turhauttavaa selittää samaa asiaa monta kertaa. kysykää suoraan jos tarvitsee ettei tarvii kehittää juttuja omasta päästään!

on nyt oppinsa saanut. Se on eri asia piestä lasta vuositolkulla, katumatta sitä ja mitään oppimatta. Että eiköhän lopeteta se koulutus jo.

Rohkeaa puhetta ap ja allekirjoitan mielipiteesi täysin. En ole tosin itse lapsiani läpsinyt, mutta monta kertaa on olut lähellä. Yhden kerran olen puoliksi vahingossa tönäissyt lapsen ( 6 v.) liian kovasti omaan huoneeseensa rauhoittumaan. Ja kuten mainitsit, asiat puhuttiin meilläkin läpi ja homma ok.



Hyvä että ihmiset tajuavat sen, että ei lasta voi kasvattaa pumpulissa vaan vanhemmatkin ovat inhimillisiä ja ihmisiä. Nykyisin tuntuu, että lapset saa tehdä mitä vain ja vanhempien pitää niellä kaikki ja senkun vain tyynnytellä päälakea taputellen. En todellakaan sitten tarkoita sitä, että pitäisi lapsia aina ja usein hakata tai edes läpsiä vaan kuten ap jo sanoi että kohtuus ja suhteellisuus kaikessa!

tukkapöllön ja lyömisen vastakohtana välinpitämättömän tai curling-vanhemmuuden - eiväthän ne ole vastapooleja ja se, että ei koskaan satuta lastaan ei merkitse, että kasvattaisi lasta pumpulissa!

Eivät he tarkoita kiskoa lapsen olkaniveltä pois paikoiltaan tai murtaa lapsen käsivartta. Eivät he tarkoita, että lapsi vanhemman tönäistyä/heitettyä lapsen luotaan kaatuu ja lyö päänsä terävään kulmaan ja saa kallonmurtuman. Onneksi harvemmassa ovat ne sadistit, jotka tahallaan ja tarkoituksella tuottavat lapsilleen vammoja. Tyypillinen vakava pahoinpitely on juuri se "PMS-äiti", joka väsymystään ja itsehillintäongelmiaan ei jaksa lapsen provosoivaa käytöstä (oli se provosoiva käytös sitten lähes 24/7 huutava vauva, 15. uhmakohtaustaan päivässä saava uhmaikäinen tai tahallaan ärsyttävä 5-vuotias), vaan raivoissaan/pimeänä hetkenä haluaa näyttää sille kakaralle/saada sen lapsen lopettamaan. Nimenomaat vakavat vammat syntyvät hetkessä. Perinteinen selkäsauna ei aiheuta vakavampia fyysisiä vammoja, vaatii vanhemmalta suunnittelua ja tietoisen päätöksen, joka myös edesauttaa sitä, että vanhempi pystyy hillitsemään voimankäyttöään edes hieman. Se ei ole hyvä kasvatusmenetelmä, mutta lapsen hengelle ja terveydelle se on huomattavasti vähemmän vaarallinen kuritusväkivallan muoto kuin nuo "pimahtelut."



On turha demonisoida niitä äitejä, jotka ovat sen lapsensa käden katkaisseet tai kiskoneet paikaltaan. Eivät he ole mitään hirviöitä, vaan ihan tavallisia äitejä, joilla on itsehillintäongelma ja rankkaa lapsen kanssa. Siis juuri niitä "PMS-äitejä." Se lapsen loukkaantuminen kun käy alle sekunnissa. Jos taas se "PMS-äiti" kerran sinusta pystyy varmistamaan, että tönäistessään lasta lapsella ei ole vaaraa kaatua esim. pöytää päin ja lyödä päätään, että kädestä riuhtaistaessa ei varmasti ole lapsen asento huono tai voima liiallista, läimäyksen voimasta sitä väistäessään lapsi ei voi lyödä päätään mihinkään jne. niin silloin on varmasti niin paljon itsehillintää, että voi halutessaan jättää myös lyömättä tai retuuttamatta. Joko pimahtaa ja ei pysty hillitsemään itseään (ja voi vahingossa aiheuttaa lapselleen pahankin vamman) tai sitten ei pimahda ja pystyy hillitsemään itsensä (jolloin siis voisi yhtä hyvin olla lyömättä, mutta valitsee lyödä), sellaista vaihtoehtoa ei ole, että ei pysty estämään itseään lyömästä, mutta pystyy tarkasti harkitsemaan, että ei lyönnillään vahingossa aiheuta pahaa vahinkoa.

Moni täällä on heti vaahtoamassa miten lyön lastani, kasvatan väkivallalla.



Jos olen läpännyt poskelle viisi kertaa niin se meinaa keskimäärin kerran/lapsi koko tämän yhdeksän vuoden aikana!

Nuorimmaiselle en ole hermostunut kertaakaan, vanhin on saanut kerran läpsäyksen ja kerran otin tukasta (älkäähän nyt taas sitten liioitelko, en repinyt hiuksia päästä vaan lyhyestä siilitukasta nykäsin =) ) Jos nyt lapsi kasvaa aikuiseksi niin että olen kerran/ kaksi kertaa satuttanut niin sittenkö olen ollut kehno äiti?



Nimittäin tälle eiliselle aloittajalle kehotettiin töihin menoa yms. ottamaan neuvolaan yhteyttä heti kun kerran pinna paloi. Hänhän katui, oli paha olla tekonsa jälkeen ja silloinhan puhuminen aina helpottaa ihmistä. Kummaa porukkaa nämä "täydelliset äidit" jotka näkee heti yhdessä läimäytyksessä pahoinpitelijän.



Uhmaikäisenä meilläkin nuo hermojen pettämiset on tapahtunut, voimia sinulle eilinen aloittaja, älä syyllistä itseäsi vaan ota opiksesi; mieti missä tilanteessa ja miksi näin kävi ja pyri välttämään ko tilannetta ensi kerroilla.



Voihan sitä vannoa että "en tee enää ikinä näin" mutta tuskinpa olit suunnitellut tuotakaan läppäisyä, minäkin vannoin ennen lasten saantia että en kyllä ikinä vois satuttaa lastani. Hyvä jos ei toistu ikinä, siihenhän me kaikki pyritään, mutta virheistä opitaan eikä tehdä vuosien syyllisyysprojektia.



Mielestäni hetkellinen muutaman kerran toistuva virhe on edellenkin täysin eri asia kuin lapsen kurittamalla kasvattaminen!

kun niin hanakasti kannattaa sitä jatkuvaa väkivaltaa verrattuna muutamaan kertaan.



Minä (ap) olen läimässyt lasta pari kertaa poskelle, pari kertaa pyllylle pitäessäni kiinni rimpuilevasta uhmiksesta; EN TODELLAKAAN KOVAA kuten tuo nro 36 näytti käsittävän, ei siitä mitään punaista poskea jäänyt tai pää heilahtanut sivulle jolloin osuisi johonkin :O

Joo ja olen nykässyt jopa kerran pojan tukasta, mutta en ikinä riuhtoisi käsivarsia enkä tönäisisi ketään!



Meillä on ollut pojalla musta silmä pudottuaan sohvalta peuhatessaan ja kerran kompuroi rynnätessään alas portaissa ja oli nilkka kipeänä pitkään joten helpostihan sitä kaikenlaista sattuu. Eli periaatteessa ymmärrän mitä 36 tarkoitti tuolla riuhtomisella yms että vahingossa sattuu pahasti, mutta ne äidit onkin sitten tosissaan raivoissaan tai taustalla ongelmia hillitä itseään.



Miksi mielestäsi joko ei kosketa toiseen ollenkaan tai sitten lyödään niin että korvat soi?? Kyllä sillä kädellä voi ihan hiljempaakin läpsästä, en minä nyt täysin itsehillintääni menetä ja lyö voimalla ketään, joku raja se aina itseä pidättelee (kenties sitten se rakkaus lapseen tai käsitys siitä että tekee just nyt väärin?) ja hyvä niin.

Eli ehkä en sitten "pimahdakaan täysin" kuten 36 esitti, vaan osittain :)

Ei myöskään "pimahdella" niin, että olisi "pakko" läimäistä. Minua itseäni on lapsena hakattu ja olen entisessä työssäni nähnyt näitä "pimahtelevien" äitien ja isien pahoinpitelemiä lapsia. Ja nähnyt myös sen, kuinka pahoillaan nuo vanhemmat jälkikäteen ovat ja kuinka he eivät tarkoittaneet.

Ja edelleen olen sitä mieltä, että jos pystyt "pimahtaessasi" noin tarkasti säätelemään, mitä teet, niin sitten pystyisit myös olemaan läimäisemättä. Olet vain antanut itsellesi luvan läimäistä, koska saat siitä jotain. Ehkä "kostettua" lapselle, ehkä "näytettyä, kuka on kuka", ehkä "mukavan" väylän purkaa omaa pahaa mieltäsi ja keinottomuuttasi. En tiedä. Mutta jos pystyt noin tarkasti säätelemään, kuinka kovaa lyöt, pystyt ihan yhtä helposti olemaan kokonaan lyömättä halutessasi.

Tai vaihtoehtoisesti et pysty hillitsemään itseäsi, etkä näin ollen pysty olemaan lyömättä, mutta haluat kaunistella tapahtumaa oman mielenrauhasi takia ja siksi selität itsellesi, että sinun lyödessäsi mitään ikävää ei voi lapselle kuitenkaan käydä. Kuten sanoin, en voi tietää.

kun niin hanakasti kannattaa sitä jatkuvaa väkivaltaa verrattuna muutamaan kertaan.

...

Eli periaatteessa ymmärrän mitä 36 tarkoitti tuolla riuhtomisella yms että vahingossa sattuu pahasti, mutta ne äidit onkin sitten tosissaan raivoissaan tai taustalla ongelmia hillitä itseään.

Miksi mielestäsi joko ei kosketa toiseen ollenkaan tai sitten lyödään niin että korvat soi?? Kyllä sillä kädellä voi ihan hiljempaakin läpsästä, en minä nyt täysin itsehillintääni menetä ja lyö voimalla ketään, joku raja se aina itseä pidättelee (kenties sitten se rakkaus lapseen tai käsitys siitä että tekee just nyt väärin?) ja hyvä niin.

Eli ehkä en sitten "pimahdakaan täysin" kuten 36 esitti, vaan osittain :)

että kun lapset oikeen raivoaa ja koko viikko on ollut ihan hirveä, valvomista jne niin tarpeeksi kuormittava tilanne saa minut pelkästään turhautuneena lysähtämään kasaan ja itkemään. Kiukku menee niin yli ettei vaan enää jaksa sitäkään.



Sinänsä pelottavaa kai lapsille että äiti itkee, koska molemmilla kerroilla kun näin on käynyt niin lapset hiljeni heti ja tuijottaa suu auki :)

Mutta veikkaanpa että juuri tässä vaiheessa ne "PMS-äidit" kuohahtaa täysin yli ja riuhtaisee sen käden irti, joko kyse on temperamentista tai kuten oikeasti uskon niin taustalla on kyllä muutakin, pitempiaikaista väsymystä jne.



Mulla onneksi itsehillinnän Totaalinen pettäminen purkautuukin sitten itkemällä.

Mutta alkuperäinen kirjoitukseni käsittelikin nimenomaan suhteellistamista mikä on väkivaltaa ja mikä vahinko, niitä nimittäin sattuu suurimmalle osalle vaikkei kaikki sitä edes myönnäkään.



Ei mitään silmät sumentavaa raivoa ja vihaa vaan tavallista ristiriitatilannetta kun tuntuu että keinot loppuu ja joku sitten huutaa, toinen tukistaa. Ikinä en voisi voimalla lyödä lastani turpaan kuten tämä PMS-äideistä kirjoittaja väittää, olin kuinka vihainen tahansa! Tää on aina tätä mustavalkoista ajattelua, hyvä äiti on täydellinen ja piste

että joko hallitsee itsensä täysin eikä edes hipaise lastaan, tai sitten menettää itsehillintänsä täysin ja lyö lujaa.



Kyllä sitä voi kuule niinkin käydä että olet vihainen jotain siltä väliltä. Sillä hetkellä kun se uhmis rimpuilee sylissä ja läppäsen pyllylle niin kyllä vain, saatan olla juuri sen verran vihainen että vaikka tiedän sen olevan väärin niin ajatukset ei pysy täysin teon mukana. Mutta kuitenkin se lapsen suojelun vaisto ja rakkaus lapseen on vahvempi eikä sitä edes pystyisi lyömään kovaa.



Jos olisin antanut itselleni "luvan lyödä" niin ehkäpä olisin tehnyt sitä useamminkin? On vaikeampi hillitä itsensä kuin antaa kiukun viedä, joten miksi hillitsisin jos koen sen olevan ihan ok että silloin tällöin kuritan?



Ehkäpä et lukenut kunnolla tuota kohtaa että kadun jokaista kertaa, kadunhan minä joitakin muitakin tekemiäni asioita, pyrin siihen etten enää ikinä tee näin.

Mutta kokonaisuus on aina tärkeämpi kuin yksittäinen virhe, on uskomatonta tuomita joku äiti heti kun hän kerran poikkeaa kasvatuslinjastaan

on syyllistynyt kyseiseen rikokseen; läimäissyt kahta vanhinta lasta, toista kerran ja toista kaksi (pyllylle ja poskelle), ja tukistanut toista.

Kolmatta lasta kerran ja kahta nuorinta ei kertaakaan. Valitan jos en muista aivan tarkkaan, keskimäärin näin kuitenkin. Ja kouluikäisiä on muut paitsi nuorimmainen, joten läimäys/lapsi on noiden saldo noin yleensä koko kasvuvuosilta.



Ja minäkin olen nyt sitten "väkivaltainen lasten pahoinpitelijä" joka saa vammoja vahingossa aikaan ja rinnastetaan myös vaimonhakkaaja miehiin. Huvittavaa sinänsä mutta ikävä kyllä asialla on kääntöpuolikin; Ilmankos ei kukaan halua hakea apua jos lyö vaikka useamminkin kun syylistäminen on tätä luokkaa :/