Lue keskustelun säännöt.
Ihme syyttelyä tuo kun joku katui lyötyään lastaan
18.02.2009 |
Minä olen 9v kotiäitiyden aikana läimässyt lapsiani (5 lasta) ehkäpä yhteensä viitisen kertaa enkä pode mitään tunnontuskia. Lähes jokaisen pinna palaa joskus; on väsymystä, PMS, rahahuolia ja sitten vielä se 4v kiusaa pikkusiskoa koko päivän eikä mikään tunnu tehoavan...turhautuu ja hermot menee yhtäkkiä.
Kyllä meidän lapsilta on pyydetty aina jälkikäteen anteeksi ja sovittu asia, että sellaista ei saisi tehdä mutta miksi näin nyt kävi...mitä he teki väärin ja mitä äiti, kyllä ne sen ymmärtää että äitikin on vain ihminen eikä jaksa kaikkea.
Ne mitään traumoja ole saanut, nyt on mennyt mammoilta puurot ja vellit sekaisin LAKI KIELTÄÄ LAPSEN RUUMIILLISEN KURITUKSEN, EI SATUNNASESTA KERRAN VUODESSA TAPAHTUNEESTA SUUTTUMISESTA MIHINKÄÄN HOITOON EDES PÄÄSE. Jos kyse ei ole kasvatuskeinosta vaan hetkellisestä hermostumisesta, jonka tietää itsekin olevan väärin ja pyrkii oikeasti välttämään, niin kaksi aivan eri asiaa nuo.
Aika jännä että tuo läimäytys on hurja rikos av-mammojen silmissä mutta lapsen suuta sitten pestään saippualla, ja kaikki täällä kannatti 2vuotiaan istuttamista jäähyllä tuntikausia!
Luulenpa että lapsi jota seisotetaan nurkassa "häpeämässä" muistaa sen vielä aikuisenakin, mutta minun lapseni tuskin muistelevat pahalla jos äiti oli inhimillinen ja pinna paloi kerran kahdessa vuodessa. Ekassa tapauksessa kyseessä on toistuva, tarkoituksellinen ja nöyryyttävä kasvatuskeino ja tokassa taas tarkoitukseton, satunnainen tapaus.
Enkä kehuskele näillä teoillani vaan peräänkuulutan Suhteellisuutta. Kadun joka kertaa kun teen jotain väärin mutta näitä sattuu. Olisitte armollisia itsellenne, ilmankos masennusta riittää nyky-Suomessa kun syyllistetään itseä ja kanssaihmisiä joka virheestä.
Kommentit (50)
Itse olen läimäyttänyt uhmaikäisiäni takapuolelle, kun mitta on tullut täyteen ja kummasti on käytös parantunut ja tavoille oppineet.
Suomalaisten äitien kasvatus alkaa olla jo naurettavuudenkin alapuolella. :/
Terveisin lapsia työkseen kasvattava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo syyllistäminen on niin helppoa etenkin jos on vaan se yksi mukula 3kk ,eikä mitään käsitystä isommista ipanoista ja monilapsisen perheen arjesta.
Mustavalkoista touhua että yks tukistaminen on pahasta mutta sata yksin huoneessa istuttamista ei ole, mutta av-mammat nyt tykkää syyllistää muita niin tuntee ittensä vähän paremmaksi äidiksi
ne mammat, jotka on niin ylpeitä siitä, etteivät koskaan kajoa lapsiinsa... vaan eivät mitenkään muutenkaan saa sitä jälkikasvuaan kasvatettua.
Hävettääs eurata sivusta äitiä, joka joutuu kuljettamaan 2- ja 4-vuotiaita valjailla kiinnitettynä kaksostenrattaissa, koska muuten ne sinkoilee aivan mihin sattuu. Ja äiti kulkee perässä ja huhuilee, et älkääs nyt viittikö ja ettekste vois ja voisittekste...
Mä olen myös sitä mieltä, että nykymeno on ihan perseestä. Kaikilla ei ole auktoriteettia kasvattaa lapsiaan kunnolla pelkällä puheella, silloin on tärkeämpää, että lapsi tulee kasvatettua sitten vaikka niilla satunnaisilla tukkapöllyillä, kuin tämä nykytilanne, että lapset on sekaisin ku seinäkellot, koska kukaan ei saa niihin mitään rotia.
Minäkään en mitenkään lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa kannata tai hyväksy, mutta joskus on joutunut ottaa vähän tukasta ja pari kertaa olen läimäissytkin. Ei siis ole meilläkään mitenkään toistuvaa!! taitaa viime kerrasta olla yli puoli vuotta!
Olemme lasten kanssa keskustelleet aina asiat jälkikäteen, eikä siitä ole kenellekään pahamieli jäänyt. Aina ihan viimeiseen asti vältän tukistamista yms, mutta kyllä nuo riiviöt joskus vaan ovat niin mahdottomia, ettei MIKÄÄN auta. Ja minulla on vain kaksi lasta (ja jottei kukaan sano että älä tee enempää, niin ei ole aikomuskaan!) joten todellakin ymmärrän monen lapsen äitiä joka joutuu joskus turvautumaan tällaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lapsi käyttäytyy hyvin, vaikka onkin "sanoilla" kasvatettu. Jos nyt pitää jotakin aiheeseen sanoa, niin tukistus ja luunappi ei ole niin paha, mitä läimäytys. Mutta en hyväksy kyllä mitään fyysistä kuritusta...
Luulisi niiden oppivan jotain?
Miksi sitten minulla ja tuttavillani, joilla lapset uskovat puhetta (ja jos eivät, riittää fyysinen rajoittaminen, ei satuttaminen!), lapset toimivat suht ihmisiksi?
No, joillakin voi aggressionhallinta pettää, ihan inhimillistä. Mutta en kuitenkaan menisi väittämään, että puheella kasvattavat viihdyttävät lapsiaan, sillä kyllähän nämä puheella kasvattavat yleensä myös fyysiesti rajoittavat lapsen toimintaa, pitämällä kiinni esim.
En näe mitään syytä rinnastaa lapsen fyysistä kuritusta "oikeaan" kasvatukseen ja sen, ettei lasta satuta fyysisesti (hienosti käytätte tästä nimitystä "kurinpito"!)
välinpitämättömään, viihdyttävään kasvatukseen. Ihan kuin siinä välissä ei olisi lukuisia erilaisia mahdollisuuksia toimia järkevänä kasvattajana, ilman, että toimii laittomasti käyttäen fyysistä rangaistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka lastaan satuttaa, on Suomen lain mukaan lainrikkoja, rikollinen.
Ihan sama millä sitä perustelette, kasvatusta se ei kuitenkaan ole, huijaatte vain itseänne. Retoriikalla tilanne ei muutu miksikään siitä, mistä oikeasti on kysymys.
Yleensäkin se että vanhemat ovat olemassa vain viihdyttääkseen lapsiaan eikä minkäänlaisia kurinpitomenetelmiä saisi muka käyttää, on minusta todella omituista ajattelua.
Mielestäni vanhemmilla on ennen kaikkea vastuu kasvattaa lapsiaan, ei viihdyttää heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensäkin se että vanhemat ovat olemassa vain viihdyttääkseen lapsiaan eikä minkäänlaisia kurinpitomenetelmiä saisi muka käyttää, on minusta todella omituista ajattelua.
Mielestäni vanhemmilla on ennen kaikkea vastuu kasvattaa lapsiaan, ei viihdyttää heitä.
Tästä saa sellaisen kuvan, että väkivallaton äiti on sitten lapsen viihdyttäjä?
Kyllä minun sydäntäni kylmää jos näen äidin kohtelevan lapsiaan aggressiivisesti. Siitähän ne lapset varsin oppivatkin aggressiivisiksi itsekin.
Minäkään en mitenkään lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa kannata tai hyväksy, mutta joskus on joutunut ottaa vähän tukasta ja pari kertaa olen läimäissytkin. Ei siis ole meilläkään mitenkään toistuvaa!! taitaa viime kerrasta olla yli puoli vuotta!
Olemme lasten kanssa keskustelleet aina asiat jälkikäteen, eikä siitä ole kenellekään pahamieli jäänyt. Aina ihan viimeiseen asti vältän tukistamista yms, mutta kyllä nuo riiviöt joskus vaan ovat niin mahdottomia, ettei MIKÄÄN auta. Ja minulla on vain kaksi lasta (ja jottei kukaan sano että älä tee enempää, niin ei ole aikomuskaan!) joten todellakin ymmärrän monen lapsen äitiä joka joutuu joskus turvautumaan tällaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin sanoma on se, että he ovat läimäyttäneet lastaan ja ovat siksi inhimillisiä ja parempia kasvattajia kuin ne jotka eivät lapsiaan lyö ja ne jotka eivät lyö niin valehtelevat sillä eihän kukaan heidän mielestään voi olla lyömättä. Jokuhan sanoi, että kaikiltahan joskus pinna palaa?
Toki pinna palaa kaikilta joskus, mutta minä en lastani lyö koskaa, enkä kyllä tiedä, että missä tilanteessa kukaan muukaan kokee oikeudekseen lastansa läimäyttää. Meidän lapsi ei kuitenkaan ole mikään kuriton ja pilalle lellitty, mutta käsiksi en häneen kyllä ole käynyt.
Tuimalla äänellä sanominen ja keskustelu on meidän konsteja ja hyväkäytöksinen ja reipas on meidän lapsesta tullut.
Minä olen läimäyttänyt yhtä lastani kerran (lapsia 3, vanhin heistä 7) ja kyllä se kaduttaa, mutta olenpa kyllä tehnyt pahempaakin, nimenomaan jäähyt.
Esikoisen kokemattomana äitinä olin vähän hukassa kasvatuksessa, enkä osannut luottaa vaistooni riittävästi. Siihen aikaan täällä ja telkkarin kasvatusohjelmissa markkinoitiin jäähyjä ihmekeinona ties mihin, ja painotettiin jatkuvuuden ja johdonmukaisuuden merkitystä. Jos ei tuloksia heti tule, niin sinnikkäästi jäähylle vaan...
Ihan liian pitkään kokeilin tuota temperamenttisen ja herkän poikani kanssa, vaikka tuloksia ei todellakaan tullut, ja tunsin pahoinpiteleväni lasta henkisesti :-(
Onneksi viimein luovutin, ja opin löytämään lapselleni sopivat kasvatuskeinot. Kakkosen ja kolmosen kanssa en ole käyttänyt jäähyjä ollenkaan, ja olen tosi tyytyväinen siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten äidille oli annettu tuomio lapsen läimäyttämisestä.
Tilanne oli että äiti tuli hakemaan lapsensa hoidosta, kuuli että lapsi oli tapellut jonkun lapsen kanssa ja oli kiskassut avarilla poskeen niin että poski punersi.
Tilanne (siis se lapsien keskeinen tappelu) oli aikasemmin jo selvitetty hoitajien avulla ja tilanne oli sovittu.
Joku siitä ilmotti hoitajille ja meni soitto poliisiin tai lastensuojeluun. Ja ihan aiheesta!
Mikään ei anna miehellesikään oikeutta vetää sua avarilla poskeen "jos väsyttää".
Minuakin väsyttää, hoitajiakin väsyttää, poliisiakin väsyttää.
Silloin kun sinä hakkaat lastasi väsyneenä niin tarttee mennä toiseen huoneeseen ja miettiä millä sitä jaksaisi. Ottaa vaikka yhteys neuvolaan.
Jos minä näen kun joku väsyneenä käy lapseensa käsiksi niin menee soitto poliisiin. En edes jää miettimään muuta.
Ihan yhtälailla kun joku tekisi samoin mun kohdalla jos vetäsen avarilla lapsen poskeen.
Jos vanhemmat ei ole lapsensa puolella niin kuka on?
jonkinlaiseen fyysiseen satuttamiseen, minäkin, vaikka en sitä hyväksy.
Siksi siitä pitäisi voida puhua, ilman välitöntä pelkoa tuomitsemisesta, koska kyse on niin yleisestä ongelmasta. Tällä hetkellä äidit eivät voi hakea apua väsymykseen ja vihanhallintaan, koska totuutta ei voi kertoa auttajille, heillä on ilmoitusvelvollisuus.
siinä missä äitejäkin. Jos äidillä on lehmän hermot ja lapsi mukautuvainen tyyppi niin miksei sitä selviäisi koko lapsuusajan läpi menettämättä ikinä malttiaan.
Mutta jos lapsi on vilkas ja voimakasluontoinen, koettelee vanhempiaan vähän väliä eikä hevillä luovuta kun komennetaan ja äiti vielä samansorttinen niin aivan varmasti niitä yhteentörmäyksiä tulee enemmän.
Ja ap:n tarkoitus ei mitenkään ollut puolustella kuritusta kasvatuskeinona kuten jotkut heti arvostelivat, vaan ihmettelin tuota että lyöminen on ehdottomasti tuomittavaa ja hoitoon sellaset äidit jotka edes kerran siihen sortuvat.
Ei kai kukaan kerran juhlissa liikaa juonutkaan säntää heti alkoholiparantolaan?
Tosiasia on että erehdyksiä sattuu eikä niistä mitään traumaa saa.
Minä olen joskus nippannut otsallle uhmaikäistä. Enkä minäkään ole sitä mitenkään katunut. Tapahtunut mikä tapahtunut. Ja tuota nippausta en ole tehnyt kaikella voimalla, mutta niin että vähän tuntuu.
Kukaan ei ole täydellinen.
Tästä voisi muuten hyvinkin nostaa vähän juttelua jossain lehdessä.
Niin ja joku kuka kirjoitti äidistä, joka oli lämässy niin että lapsella poski mustana. Tuohan nyt onkin jo paha, ei kai tähän kirjoittaneista kukaan ole niin tehnyt?
Siis jos joskus lastanne läimäytätte tai tukistatte, niin älkää sitä koskaan kenellekkään tunnustako, koska yhdestäkin läpsäisystä joutuu lastensuojeluun.
Ei ole hyväksyttävää.
Meillä on lyömätön linja, mutta nyt se onkin helppoa, kun lapset ovat kasvaneet.
Olen ehkä itsekkin siihen sortunut, mutta kadun ja ymmärrän tehneeni todella väärin.
Meillä ei kaveri piirissä edes puhuta näistä asioista ja tiedän myös ammattikasvattajia, jotka ovat käyneet lapseensa jollain tapaan käsiksi.
Tärkeintä on pyrkiä lapsen koskemattomuuteen, mutta poliisille ei kannata ilmottautua.
Menkää vessaan ja laskekaa kymmeneen ja tulkaa sitten takaisin. Kiukku laantuu pienellä jäähyllä.
ei nyt ihan liity tähän ketjuun! Jos joku läimäyttää tuollaisesta asiasta ja vielä päiväkodin henkilökunnan nähden niin eiköhän kyse ole silloin ollut laajemmasta ongelmasta. Todennäköisesti lyö lastaan ihan päivittäin.
Ap:n tekstistä käy aika selvästi ilmi että lapsen vaikkapa saatua uhmiskiukkupuuskia koko päivän voi tilanne kuumentua niin että äidilläkin kuohahtaa yli kun ei enää jaksa, joku ottaa tukasta ja toinen karjaisee niin että seinät tärisee ja lapsi säikähtää.
No tuo mamma kyllä löi aivan ihme syystä ja ihan normaalissa tilanteessa joten veikkaanpa että lastensuojelu on tutkinut asioita hiukan tarkemmin ja sakot tuli koska tosiaan kurittaa lapsiparkaa.
kuten täällä tavataan käskeä.
Päiväkoti takuulla traumatisoi lapsia hiukka enemmän. Kun eivätpä nuo sinne ikinä suostuisi menemäänkään, kohtalaisen hyvä kiintymyssuhde, sanoisin, kun kerhoon aloituskin sai itkemään äidin perään useamman viikon ajan.
Että ei ne tunnu mun hoidosta kärsivän koska itse haluavat kotona olla, ja innoissaan ryntäävät ovelle vastaan kun tulen illalla kauppareissulta :D
T. kamala ap joka on joskus Läimäissyt lasta