Kaukana asuvan masentuneen ystävän tukeminen?
Nyt tuntuu että alkaa olla keinot ja vitsit vähissä.
Kuinka auttaa ja itse asiassa kuinka edes olla ystävä läheiselle joka asuu kaukana ja on sairastunut vakavaan työuupumukseen ja masennukseen (pitkä sairasloma, lääkitys + terapia kyllä jo meneillään)?
Hän sanookin sen kyllä ihan suoraan, että ei vain ole siinä kunnossa että saisi pidettyä oikein minkäänlaista yhteyttä missään muotoa (puhelin, tekstarit, sähköposti, mese). Ei vain jaksa ja pysty. Haluaisi kyllä, mutta odottaa vain että olisi kunnossa. Pyytää että jaksaisin odottaa.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä, kun tuntuu ettei tekemättäkään haluaisi olla? Tuntuu kuin vain katselisi hukkuvaa vierestä.Haluaisin olla tukena, apuna, ystävänä, ilontuojana. Mutta mahdotontahan se on kun kunnollista yhteydenpitoa en saa aikaiseksi ja välimatkaa on paljon ja kuviomme muutenkin sellainen etten fyysisesti voi olla hänen kanssaan.
Ja minä kaipaan ystävää ja riudun ikävässäni. Ja sisällä kiehuu viha: mikset anna auttaa ja rakastaa??!!?? Mitä minä teen väärin? Enkö ole riittävän hyvä ystävä jotta tämä onnistuisi??
Kommentit (3)
että hänelle tulee silloin tunne, että pitäisi vastailla, muttei pysty.
Itse en ainakaan enää tässä elämässä jaksa tukea yhtään masentunutta. Yhden vieressä olin aina, yökaudet valvoin ja huolehdin. Sitten se ystävä katkeroitui ja pisti välit poikki. Enää en siis kelvannut kun hän toipui.
Toinen läheinen masentui vakavasti ja auttaa ei voinut. Hän kuoli.
Minun puolestani koko maailma saa masentua enkä tee elettäkään sen auttamiseksi.
Sori tämä kyyninen vastaus.
niitä teksti viestejä että muistat ja ajattelet häntä. Ja kerro vaikka omia kuulumisiakin. Mutta älä loukkaannu vaikka et saa vastausta. Ite laittaisin aika säännöllisesti viestiä, mutta en odottaisi että saisin takaisin mitään. Älä siis vaadi sellaista mitä toinen ei jaksa.