Lue keskustelun säännöt.
Millaisia miehiä teillä on?
18.02.2009 |
Tuntuu niin epätoivoiselta tämä juttu... Onko siis liikaa vaadittu että mies ihan oikeasti miettii syvällisiäkin asioita, puhuu tunteistaan ja suhtautuu vaimoonsa tunteellisesti ja myötätuntoisesti? Ja on sen lisäksi vielä suht koht iloinen eikä mikään synkistelijä? Vai etsinkö jotain ihan liikaa?? Olen niin täynnä näitä ahdustuneita, huono-itsetuntoisia riippakiviä ja vastaavasti täynnä omaa egoaan olevia tyhjäpää-pullistelijoita. Onko tässä maassa koskaan tehty yhtään havaintoa ajattelevasta, sielukkaasta ja silti miehekkäästä miehestä? No tietysti hän on varattu jos sellainen jossain on, mutta ilo sekin, että joku saa nauttia hänen seurastaan. Jos teillä tällainen aarre on niin mistä ihmeestä löysitte?
Kommentit (29)
Minunkin ihana mieheni on ulkomaalainen, Etelä-Euroopasta. Mikä tekee hänestä ihanan?
- valmis ja taitava keskustelemaan mistä tahansa aiheesta, maailmanpolitiikasta parisuhteen analysointiin aamuyön tunteina :-)
- tukee minua kaikessa mitä teen - työasioissa, äitiydessä, omassa tärkeässä harrastuksessani
- osallistuu kotitöihin tasapuolisesti ja mielellään
- on hellä ja huomaavainen arjessa (ei kuitenkaan sillä tavalla romanttinen, että toisi kukkia tai lahjoja, enkä sitä kaipaakaan)
- sopivan sosiaalinen
- rakastava isä, joka osaa myös asettaa rajat
On hänessä pari huonoakin puolta:
- hajamielinen, unohtelee asioita ja on huono hoitamaan paperiasioita
- joskus suomalaiseen kulttuuriin turhan suorasukainen tai meluisa
Selvästi plussan puolella ollaan :-) Mistäkö löytyi - piti hakea kotimaastaan saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suomalainen mies, joka on herkkä, tunteellinen ja miehekäs.Ei välttämättä mikään siivousintoilija mutta tekee kyllä, eikä valita.Ja rakastaa mua vilpittömästi, on mahtava sängyssä sekä komea.Netistä löysin;)
ja on ulkomaalainen myös. En väitä tosin etteikö suomalaisissakin ole hyviä miehiä mutta omani sattuu olemaan ulkkis.
On hellä, viisas, ahkera ja luotettava.Kaikenlisäksi todella komea.
Ei juo eikä polta.
Tapasin hänet ulkomailla ja lyhyen tuttavuuden jälkeen avioiduimme, ei ole tarvinnut katua päivääkään vaikka en voi kyllä suositella kenellekkään vastaava menettelyä. Kannattaa tutustua kunnolla ekana, mutta minulla oli tuuria matkassa ja sain maailman ihanimman aviomiehen. :D
ja on ihan suomalainen. Tapasimme opiskeluaikana ja nyt meillä on kolme lasta. Viisas, ajattelevainen, ahkera, paras ystäväni. Tukee minua omalla urallani, kannustaa pyrkimään aina vain pitemmälle. On väitellyt tohtoriksi, osaa tehdä remonttia, on nyt kotona hoitamassa nuorinta lastamme, tekee osansa kotitöistä (siis remontin lisäksi) ja on ihana rakastaja.
Kauhea, tajusin vasta nyt miten mahtava hän oikeasti on :-)
alkupuolella ja siirryin aidan toiselle puolelle, jossa ruoho todellakin on vihreänpää. Mieheni on belgialaista syntyperää, näytää filmitähdeltä, on kätevä käsistään ja tunneälyltään fiksuin ikinä tapaamani mies. Joka päivä on fiilis kun olisi lotossa voittanut kun mies hymyillen ilmoittaa rakastavansa minua, samalla kun korjaa pesukonetta ja suunnittelee seuraavaa luomustaan (on arkkitehti). Tapasimme yhteisen musiikkiharrastuksen parissa.
Kyllä olen toisaalta Suomessa tavannut muutaman ihan ok fiksun miehen joiden kanssa on puhuttu todellisista asioista. Voisin kuvitella että niitä löytyisi harrastusten parista ja netistä, jossa voinee kai aika pian tsekata että tyypillä jotain on korvien välissä ja osaa sen myös ilmaista suullisesti.
Onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin "ottamishetkellä" hieman ylipainoinen (bmi 26) mutta perusnätti seinäkukkanen. Yksikään suomalainen nuori mies ei ollut kiinnostunut minusta siihen mennessä, mieheni kohteli minua kuin prinsessaa- ja se toimi. Niin, mieheni on latino, sellainen pelätty naistennielijä ;). Kotona viihtyvää sorttia, jäipä tuossa koti-isäksikin. Sanoo päivittäin että olen kaunis ja että rakastaa. Ei painosta seksiin, tekee kotitöitä. Kuitenkin olen huora ja lutka ja mitä vielä suomalaisten mielestä kun ulkomaalaisen miehen otin...
Keskieurooppalainen mutta kasvanut Pohjois-Amerikassa perheensa asuessa siella. Puhuu, pussaa, laittaa paasaantoisesti meidan ruuat, hoitaa lapsia vahintaankin yhta paljon kuin mina, kivan nakoinen, pitaa huolta itsestaan, korkeasti koulutettu (vaitellyt) ja pystyy keskustelemaan laaja-alaisesti asioista kuin asioista. Tutustuimme yliopistolla. Tietysti hankin on vain ihminen ja saattaa olla aika ajoin karttyinen tms. mutta perusluonne ja tapa elaa miellyttaa minua. Minakaan en jaksanut suomalaisia miehia (vaikka varmasti siellakin on ihan mukavia miehia joukossa) erityisesti sen takia etta olivat sosiaalisesti jotekin niin kamalan "vaikeita" ja niin monilla tuntuu olevan niin monenlaista arkeenkin vaikuttavaa ongelmaa (alkoholi, huono itsetunto, erilaiset mielenterveysongelmat tms. - en tieda ovatko nama jotenkin objektiivisesti Suomessa yleisempia kuin muualla, mutta useammin olen niihin tormannyt siella kuin Suomen ulkopuolella).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu niin epätoivoiselta tämä juttu... Onko siis liikaa vaadittu että mies ihan oikeasti miettii syvällisiäkin asioita, puhuu tunteistaan ja suhtautuu vaimoonsa tunteellisesti ja myötätuntoisesti?
Minun mieheni on loistava isä. Hän on hellä ja luotettava perheemme elättäjä. Ei tosin puhu tunteistaan eikä ostele "tunteellisia" lahjoja. Silti tiedän, että hän rakastaa minua ja lapsia ja olisi valmis tekemään mitä tahansa meidän eteemme.
Eli ei ole romantikko niinkuin elokuvissa tapana on, mutta siksipä minä katson romanttisia elokuvia ja "fiilistelen". Paljon tärkeämpää kuin romantiikka , hempeily ja tunteilu on tunne , että toinen rakastaa - ihan oikeasti. Tämä riittää minulle parammin kuin hyvin. Ps: Oletko sinä hemaisevan naisellinen, itsestäsi huoltapitävä, seksikäs, älykäs, huumorintajuinen, aina hyväntuulinen, aina valmiina rakastelemaan....tälläinenhän kuva naisista yleensä annetaan "elokuvissa" ?. Jos vaadimme miehiltämme "romanttisen elokuvan näyttelijän käytöstä/olemusta, meidänkin pitäisi täyttää "naisten kriteerit" ja uskoisin, että tähän onnistuu vain tosi harva, tuskin kukaan. T: yhdessä on oltu 18 vuotta
.
toivottavasti ei joka paikassa, muutenhan kohta ei ole enää suomalaisia olemassa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisin nimittäin pakata äijän kamat samantien!
Argh mikä urpo, pitää mykkäkoulua ja varmaan odottaa että kysyn mikä taas mättää. Taitaa olla kuukautiset hänelläkin kerran kuussa.
Helvetti että menee hermot tollaseen kiukutteluun!!
Pääsinpäs avautumaan....
:)
- valmis ja taitava keskustelemaan mistä tahansa aiheesta, maailmanpolitiikasta parisuhteen analysointiin aamuyön tunteina :-)
- tukee minua kaikessa mitä teen - työasioissa, äitiydessä, omassa tärkeässä harrastuksessani
- osallistuu kotitöihin tasapuolisesti ja mielellään
- on hellä ja huomaavainen arjessa (ei kuitenkaan sillä tavalla romanttinen, että toisi kukkia tai lahjoja, enkä sitä kaipaakaan)
- sopivan sosiaalinen
- rakastava isä, joka osaa myös asettaa rajat
Minullakin on tällainen, mutta suomalainen.
Ainoa huono puoli on että tahtoo murehtia asioita liikaa etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta siis on vastuuntuntoinen, puhuu, ottaa huomioon, on lapsirakas, hyvä isä ja kumppani, hellä, huomaavainen, ostaa lahjoja ja kukkia, ei katsele muita naisia pahat mielessä, viihtyy kotona eikä poikain kanssa kaljalla.
En tiedä, onko kotikasvatuksella miten iso osa, mutta jämäkän äidin poika on. Kotonaan on aina puhuttu vaikeatkin asiat, joten ehkä taustalla suurin merkitys? Myös tietty "kunnollisuus" saattaa alkuun näyttää tylsyydeltä, kun vertaa niihin hohdokkaisiin renttuihin, joita mullakin aikaisemmin oli, mutta se "tylsyys" palkitsee sitten pikkuvauva-vaiheessa moninkertaisesti. On ollut ihanaa, kun mies on halunnut olla kotona, osallistunut kotitöihin ja pitänyt huolta.
Saadaksesi haluamasi sinun tulee joko
a) ottaa ulkomaalainen mies
b) etsiä hyvä suomalainen mies chatista tai netistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saadaksesi haluamasi sinun tulee joko
a) ottaa ulkomaalainen mies
b) etsiä hyvä suomalainen mies chatista tai netistä!
Mies on tosi kiltti ja mukava, osallistuu kotona, on erittäin lapsirakas, älykäs, hänellä on eri alojen tutkintoja, mutta muutenkin hänen kanssaan voi keskustella ihan mistä vaan. Huumorintajuinen, ihana ystävä ja huomaavainen.
En voisi parempaa kuvitellakaan. Naimisissa olemme olleet 15 vuotta.
vaikka kuka sanoisi sinulle mitä tahansa. Parisuhde on työtä, kommunikointia, toisen huomioimista, kunnioittamista ja rakkautta.
Ikävä kyllä Suomessa vallitsee sekä huono parisuhdekulttuuri (ja ylipäänsä toisesta välittämisen kulttuuri), sekä TODELLA huono miehen malli, jossa mies on "loistoheppu" kunhan ei ryyppää eikä hakkaa. Naisilta sitten odotetaankin tuhatta ja sataa asiaa.
Ja lisään vielä että äidiltäni sain mahtavan parisuhdeneuvon jonka mukaan kaikki asiaat vaan "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos". Aikani yritin soveltaa kunnes uuvuin ja masennuin ja ymmärsin itsekin tarvitsevani jotain. Nyt on jo pitkä tie takana, ja olisin valmis kohtaamaan sen sielukkaan miehen, mutta mistä ihmeestä hänet löytää??
Itse olen menettänyt toivoni suomalaisten miesten kanssa. Osittain juuri siksi, että vallitseva ilmapiiri hyväksyy sen, että nainen tekee 80% kotitöistä (lapset ja koti), antaa seksiä miehelle ihan milloin vain -- vaikka mies ei puhua pukahda tai ole hellä tai romanttinen. Mies saa olla mimmoinen porsastelija vaan ja naisten vain pitää sietää.
Kaikkein pahinta on, että naiset tuputtavat kateudesta toisilleen tätä "Kyllä se on ihan hyvä mies -- eihän se ryyppää ja hakkaa."-mentaliteettia. Pelätään kauheasti,että joku heräisi vaatimaan enemmän sisältöä parisuhteelle, koska itse on jäänyt paitsi _oikeasta_ rakkaudesta, hellyydestä ja romantiikasta.
Ei naista/vaimoa/kumppania saa pitää itsestäänselvyytenä.
Olin katsellut sitä pitkään, kun oli mun mielestä niin hyvännäköinen.
Sitten eräänä tylsänä iltana kun notkuin kaverini kanssa paikallisessa, ja suunnittelin jo kotiinlähtöä, tämä mies tuli yllättäen myös sinne paikalliseen...
Olin jo kytännyt häntä niin pitkään, että ajattelin "nyt tai ei koskaan" Ja menin juttelemaan hänelle, tarjosin hänelle juoman, ja saatoin kotiin =D
Tämä oli vuonna 2005, nyt ollaan kihloissa, ja lapsi syntyy kesällä.
Siis meillä on samanlainen musiikkimaku, käydään keikoilla ja festareilla yhdessä. Tehdään muutenkin "retkiä" kylpylöihin ja kaupunkeihin joissa ei olla ennen käyty ym. kivaa. viihdytään toistemme seurassa. Tykätään samanlaisista asioista. Jutellaan...
ihan suomalainenkin vielä.. Puhumisen kanssa kesti opetella,mutta onneksi nuorena tavattiin niin mulla oli aikaa vähän sitä opettaa=) Hoitaa lapsia ja kotia siinä missä minäkin ja työ on vasta toisella sijalla perheen jälkeen.. Illat on niin ihania kun lapset menee nukkumaan ja minä nukun miehen sylissä ja hän saattaa kolme tuntia vaan silitellä.. Oikea unelma,eikä muuten yhtään hassumman näköinenkään.. ;) Tämän minä löysin aikoinaan articin chatista 9 vuotta sitten..