Näkijää paikalla?

Ethän ota viestiäni kovin tosissaan. Katsothan vain onko siinä mitään mistä voisit rakentaa, katsoa eteen päin. Olen sanonut jo aikaisemminkin, en ole varsinainen näkijä, en tee tätä työkseni ja joskus menee niin reippaasti pieleen, että metsä raikaa.



Taidat kokea olevasi se perheen musta lammas, ainakin tyttönä olet jäänty aina veljesi varjoon. Pojat kun ovat tärkeitä ja tytöt hyviä työihmisiä... Sellainen olo minulle tutlee, kun katson viestiäsi. SInusta tuntunee, että olet aina saanut soitella toista viulua ja joku muu on tähtiesiintyjä.



Olet kuitenkin oman elämäsi sankari, näytelmän tähti. Eteen päin pääsee vain luopumalla ylimääräisestä taakasta, tarpeettomasta painolastista. Voitko unohtaa ja antaa anteeksi ne kerrat, kun vanhempasi sai Sinut tuntemaan olosi kurjaksi, voitko unohtaa ikävät ja katkerat sanat. Kaikki muut ne ovat tainneet jo unohtaa. Hellitä ja huomaat, että tilalle tulee rauhaa, iloa.



Vanhemmat lapsesi. Olet äiti ja mitä tahansa maailmassa tapahtuu, niin aina tulet olemaan heidän äitinsä. Kaikki lapset eivät halua äitiä liian läheiseksi, kaikki eivät halua jakaa ihan kaikkea vanhempiensa kanssa. Voit vain kertoa, että olet paikalla jos apua tarvitaan: olkapäänä, tukena ja turvana. Aikuisia lapsiasi et voi juurikaan enää kasvattaa, kritisoida. JOskus säästä puhuminen voi olla yhtä tärkeää kuin sydänsuruista jutustelu. Tärkeintä on olla läsnä.



Nyt älä pahastu! Mutta jostain syystä koen, että lapsesi haluaisivat kuulla Sinulta sanan "anteeksi". VOin olla täysin väärässäkin, älä ota tätä niin vakavasti.



Kateus on myös voimavara. Sinulla on kanttia sanoa, että kadehdit. Mutta mikä on se asia mitä kadehdit... onko se tunne, että on hyväksytty ja rakastettu. Voi olla sellainen kuin on, kelpaa vanhemmille ja tähän elämään. Muistathan, että Sinä olet hyvä, Sinussa on paljon hyviä asioita. Ennen kaikkea Sinulla on rohkeutta kasvaa ja muuttuakin.



Et voi muuttaa toisia ihmisiä. Voit vain muuttaa itseäsi ja sitä miten asennoidut toisiin ihmisiin.



Et taida pitää päiväkirjaa, mutta nyt olisi hyvä aika aloittaa. Päiväkirja voisi olla "Hyvä Päiväkirja", johon kirjaat kaikki ne asiat jotka ovat päivän aikana sujuneet hyvin, kaikki kauniit sanat, jotka SInusta on sanottu, teot jotka ovat tuottaneet iloa. Kuten, että nuori mies piti ovea auki, kaupankassa sanoi jotenkin metkasti päivää.



Olet löytämässä oikean suunnan. Menneisyys painaa, vääryydet painavat. Nyt on oikea aika pistää kaikki kurjat muistot romukoppaan. Milloin viimeksi olet lennättänyt leijaa? Kannattaa kokeilla tuulisena päivänä, vaikka pienen sukulaislapsen kanssa.

Mitä näet minuna ja tummahkon miehen suhteeseen. Kovasti ollaan pihkaannuttu : ) miltä näyttää tuleva. Onko yhteisoloa luvassa?

Toki olet onnellinen. Sinullahan ovat onnen avaimet käsissä! Olet analyyttinen, tarkka, topakka. Onni yleensä suosii Sinunlaisia ihmisiä.



Luottamuksesta. Luottamusta ei voi saada, se pitää ansaita. Olemme niin hassuja, että yleensä parisuhteen alussa luotamme toisiimme täydellisesti. Sitten se luottamus joko vahvistuu, säilyy tai murenee. Voitko yritää vielä rakentaa luottamusta? Rahankäyttöä voi oppia, emme kaikki ole kirjanpitäjiä (allekirjoittaneella on mainittu olevan kirjanpitäjän sieulu). Jos ihminen oppii virheistään, niin silloin ovat asiat ihan hyvin.



Varmasti on muita elämän alueita, joissa mies on myös osoittautunut luottamuksesi arvoiseksi? Ehkä enemmänkin? Näen, että teidän välillänne on vielä paljon hyvää.



Muistatko ensi tapaamisenne? Muistatko ensimmäiset oikeat treffit? Milloin viimeksi muistelitte niitä yhdessä? Katselitte valokuvia?



SInulla taitaa olla vielä jokin haave, unelma takataskussa. Voisitkohan alkaa pikkuhiljaa sitä toteuttaa. Kun on halua löytyvät myös keinot. Ja kuten sanoin, Sinä olet loistava oman onnen seppä. Nyt vain vasara ja alasin esille! Elämä ei ole mihinkään karannut, siellä SInä polskuttelet virran keskellä!



Ai niin. Et ehkä kovin halua lauleskella, ainakaa muiden kuullen. Kajauta laulu päivässä, kun olet itseksesi. Meryl Streep ja Mamma Mia pyörimään, kun seuraavan kerran olet yksiksesi. Vai joko sen katsoit?

Kysyisin sitä, kun olemme neljättä lasta suunnitelleet.... Niin... Molemmat lapsi haluttaisiin( vai haluaako mies sittenkään????), mutta minun opiskelu jutut vaivaavat mieltä.



Kannattaako lasta tähän tilanteeseen tehdä??? Pääsenkö ikinä siihen kouluun mihin haluan ja onkohan se sitten varmasti se mitä haluan???

punatukkainen rapu nostaa, jospa näkijä vielä kerran minulle vastaisi.

Nostan tämän koska taisi jäädä välistä. : )



Niin... Uusi suhde ja vauva tulossa. Taloudellinen tilanne huolettaa.. tuleeko parannusta - esim. saako mies töitä? Asuntoakin pitäisi vaihtaa.. mutta tuleeko oman osto kyseeseen?

Iloista kevättä!!

Nim. Kevätaurinko paistaa

[/quote]

Mietin kysymystäsi pitkään jo eilen. Minulla ei ole Sinulle vastausta. Tiedät itse sydämessäsi, mikä on hyvä, eikös niin?



Voin antaa Sinulle oikeastaan vain yhden työvälineen. Missä haluat perheesi ja itsesi olevan 10 vuoden kuluttua? Kysy miehesi unelmista, suunnitelmista.



Sinulla on ollut paljon onnea, olet monin tavoin siunattu (anteeksi tämä raamatullinen sana). Onkohan lähelläsi joku, jota voisit auttaa? Mummo tai pappa, jolle soittaa tai käydä päiväkahvilla?

Elämäsi maistuu juuri nyt niin elämältä kuin maistua voi. Ole iloinen, riemuitse. Lue kasvavalle vauvallesi runoja ja nauti niiden rytmistä ja sanoista itsekin. Et ehkä koskaan tullut lukeneeksi Kalevalaa, se voisi olla sopiva, 5-10 minuutin päiväannoksina. Älä niinkään piittaa sanoista, anna vauvan vain kuulla äänesi. Pistä bossa nova musiikkia soimaan ja keinuttele sen tahtiin. Houkuttele mies mukaan.



Taloudellisesti te selviätte, mutta nyt en lupaa ruusutarhaa. Sen aika on myöhemmin. Muistathan, että vauvasi ei juurikaan välitä mitä päällensä laittaa ennen murkkuikää, kunhan on puhdasta ja ehjää. Nyt ei ole aika rynnätä ostamaan pelejä ja rensseleitä viimeisen päälle, unohda se Cuccin hoitolaukku. Siitä omaisuudellaan mahtailevasta kamusta älä välitä, ehkä kaikki ei ole kuitenkaan niin kuin hän antaa ymmärtää.



Vahvasti tunnen, että nyt Sinulla pitää olla malttia. Vaurastut kyllä aikanaan, mutta nyt on hyvä miettiä kaikenlaisia tapoja venytellä senttejä. Ethän nyt tuskastu minuun, kun asiaa jankkaan! Se voi olla ihan hauskaakin, a la näin vedän markkinamiehiä nenästä. (Tämän vuoksi en koskaan osta nameja kauppojen kassoilta, minuun eivät nämä markkinamiesten laskelmoivat temput tepsi!).



Uusi suhde on riemullinen, toisen löytäminen upeaa! Muistathan nauttia. Mutta voisittekohan istua alas ja miettiä mitä vauva tuo tullessaan. Minkälaisia odotuksia teillä molemmilla on, mitä haluatte toisen tekevän kotona, vauvanhoidossa? Näen, että tarvitsette selkeät pelisäännöt. Pistäkää paperille ylös, jookos?



Taidat jo huvitella käymässä etuovi.comissa. Jatka vain. Vielä ei ehkä ole ostamisen aika, mutta löydät/löydätte tyylin josta pidätte. Se ei ehkä olekaan ihan sitä,mitä nyt kuvittelet.



Jostain syystä näen vierelläsi jonkun, joka yrittää iloasi jarrutella. Aikomukset ovat ehkä hyvätkin. Mutta ehkä joku suhde vaatii pientä jäähyä. Tarvitset nyt tukea, tosi ystäviä, jotka ovat valmiita jakamaan ilosi.



Way to go girl! Tiedätkö, olen Sinusta ylpeä.

Hotellit tulivat kyllä jotenkin muutoin mieleeni kuin pelkästään yöpymispaikkoina. EHkä voit tarjota jotain palvelua hotelleille? Ainakin haluaisit omistaa ihan ikioman hotellin? Sellaisen pienen linnan tai kartanon? :))



Puhuit onnesta. Olet taonta mestari, siksi Sinulta ei onni lopu. Jumala auttaa niitä, jotka auttavat itse itseään. Mutta on Sinulla myös onnea käänteissäsi.



Miehesi taitaa viihtyä työssään. Hän varmasti myös Sinua tukee ja kannustaa pyrkimyksissäsi. Mutta ethän anna aihetta mustasukkaisuuteen uppoutumalla kokonaan työhön. Mies tarvitsee Sinusta myös osansa.



Ehkä jossain vaiheessa asustat ulkomailla. Jossain on ehkä paikka, joka Sinua puhuttelee. Et ole siellä vielä käynyt, mutta tiedät kun se aika koittaa.



Lapsista hyvin harvoin osaan sanoa mitään. Sinun säteilysi on niin vahvaa, että siitä riittää koko teidän perheelle.

asumme törkeässä homekämpässä ja lapseni on sairastunut mm. allergioihin ja astmaan. Näetkö helotusta tähän sairasteluun, uuden asunnon myötä?

Kyllä liikutuin kun luin tätä. Olen ollutkin vähän herkällä tuulella muutenkin. Pieni tippa linssissä vähän joka asiasta.



En tiedä voimmeko ostaa kämppää tällä menolla... työttömyyttä kun on nyt. Mutta jos sieltä vuokrakämpän löydän.... Pakko mennä isompaan luukkuun, kun neljä tulee olemaan tässä..



Älä nyt - joku jarruttelee onneani.. En tiedä kuka tämä on? Jos hän on tumma nainen - on äitini, mutta en näe että hän jarruttelee mitenkään. Haluasin vain kertoa mm. ex.miehelleni tästä vauvasta, mutta äidin mielestä ei vielä saa.. (emme saaneet toista lasta vaikka 7 vuotta yritettiin... mutta erosin sitten.)



Ja totta - pitää miettiä ne pelisäännöt. Mies on ekaa kertaa (!) suhteessa ja on vähän pihalla. Enkä minä arvuuttelemalla saa hänelle tolkutettua mitä haluan kulloinkin. Pitää pyytää laittamaan ajatukset paperille - siinä on järkeä!!



Kiitos sinulle! Pelastit päiväni tosiaankin - ja vähän enemmänkin. Olin jotenkin jo toivoton tähän kaikkeen.. Että arvostin tätä suuresti kun vastasit!

Hyvää kevättä sinulle

Ihan oikeasti olen SInusta valtavan ylpeä. Olet tavattoman urhea.



Äitiisi voit luottaa. Hänen jarruttelunsa on korkeintaan hyväntahtoista. Olen sanonut aikaisemminkin, joskus menevät tuntemukset ihan pöpelikköön.



Ex-miehelle kertomisesta. Ehkä sitten on aika kertoa, kun yhteinen lapsenne tietää. Parempi kuulla Sinulta kuin lasten suusta. Asia on arka, senhän tiedätkin.



Tilasta älä vielä murehdi. Sekin asia järjestyy. PIkkuinen ei paljon, ensimmäisen vuoden aikana, vaadi.



Halaus!

Vieläkö nuhanenä vastailee?!



Työasiat ovat solmussa ja se huolettaa..



Tietysti muutenkin olisi kiva tietää, jos jotain näkyisi? Rakkaus? Lapsia?



Oletkin aika työllistettynä täällä :) Mutta kiitos paljon, jos voit vastata! Ja ihanaa, että täällä vastailet!!!

Jos näet minusta mitään, niin vaistoat varmasti suuren epätoivon.

Olisin kiitollinen, jos auttaisit minua hiukan, jotta jaksaisin vielä uskoa tulevaan tai siihen, että tulevaisuudessa olisi mitään iloisempaa odotettavissa. Yleensä olen hyvin intuitiivinen ihminen ja vaistoan paljon asioita, ennekuin niitä minulle kerrotaan. Luulen, että osaan aika hyvin lukea ihmisten ilmeitä ja eleistä enemmän kuin he sanovat. Tämä tuntuu hullulta, mutta tämä on tapahtunut usein. Tosin viime kuukausina olen ihan väsymyksestä turta, enkä oikein jaksa enää omiinkaan vaistoihin luottaa.



Meillä on ollut (ja on edelleen) paljon, siis paljon taloudellisia ongelmia yritystoiminnan vuoksi. Tämän vuoksi myös energia on ihan lopussa. Tuntuu, että parisuhdekin häviää aina vain kauemmas. Lapset jaksan juuri ja juuri hoitaa. Heidän takia jaksan vielä yrittää.



Silti jatkuvasti yritän luoda mielikuvia siitä tulevaisuudesta, jonka haluan saada vielä joskus, mutta suuri epätoivo valtaa mielen liiankin usein.

Osaatko auttaa tai näetkö edes jotain positiivista meille tulevaisuudessa.

Paljon huolettaa myös se, että miten tämä ahdinko vaikuttaa lapsiin.



Minulla on vakituinen työpaikka, mutta silti rahat eivät meinaa riittää edes välttämättömiin asioihin. Näetkö mitään positiivista tällä suunnalla. Meillä on tarkoitus tehdä yritystoiminnan suhteen muutoksia, mutta suunta mietityttää. Ja toki sekin mietityttää, että mihin uskaltaa lähteä mukaan.



MInulla on vahvasti tunne suuresta muutoksesta, mutta en tiedä mitä se koskee.



Olen kiitollinen vastausestasi, jos jaksat vastata.

Sellaisen pienen (tai ison ;))) linnan tai kartanon omistaisin kaikista mieluiten, sellaisen, jossa olisi paljon parvekkeita, erkkereitä ja torni.

Sellaisesta olen haaveillut aina, mutta olen mukauttanut unelmani elämäni realiteetteihin ja nyt olemme juuri muuttaneet realististen unelmieni taloon, vanhaan omakotitaloon.



Tuollainen ihana vanha kartano (tai vaikka linnakin!) olisi ainut syy, miksi voisin kuvitella muuttavani pois pk-seudulta, mutta vasta, kun lapset isoja.

Tästä miehenkin kanssa puhuttu, pitäisi olla jokin iso rakennus ja paljon muita rakennuksia, molemmat saisivat tehdä omia töitään rauhassa ja siihen olisi reilusti tilaa, asusteltaisiin siellä keskenämme ja remppailisimme paikkoja ja sitten siellä voitaisiin järjestää myös kaikenlaisia juhlia, lähinnä häitä, eli majoitustoimintaakin olisi välillä (...siis hotelli!)

En ole ajatellut tätä unelmaa noin vuoteen, kun lähdin tavoittelemaan tätä realistisempaa asumismuotoa. Mutta tältä seudulta en siis ole valmis lähtemään, kun lapset vielä asuvat kotona.

En kestä talvea, kaipaan aurinkoon, ehkäpä löydämme pilvilinnamme etelän lämmöstä? :)



Mieheni viihtyy työssään kyllä, on päivätyönsä lisäksi nykyään myös yrittäjä, joten hän syyllistyy työhönsä uppoutumiseen vähintään yhtä paljon kuin minä. Molemmat voitaisiin ilman lapsia tehdä töitä 24h, ja onnellisia oltaisiin. Tavattaisiin ruokatauoilla rehvastellen uusilla ideoillamme ;)



En osaa kuvitella olevani koskaan "oikeasti" eläkkeellä, ehkäpä olen vanhava rouvana hienon kartanohotellin johtaja :)



Kiitos taas kauniista sanoistasi, olet aivan mahtava!

T: Iloinen ap

Yrittäjä-äiti kyselee vielä työasioista, mihin kannattaisin panostaa -jostain syystä teen aina vääriä valintoja? Mikä siis tulee "isona" 34-vuotiaasta Neitsyestä?



Kiitos ihan tuhannesti, jos näät minulle jotakin! Olen aikamoisessa umpikujassa.

Yllätykset ovat pieniä, niistä ei kannata huolta kantaa. Toinen on näyttäisi olevan odottamaton meno (onko pyykinpesukone kunnossa, nukkasuodatin kannattaa puhdistaa ja poistaa kolikot!). Toinen on pettyminen johonkin ihmissuhteeseen. Ehkä lörpöttelevä / kaksinaamainen ystävä. Mutta mistään suurista mullistuksista ei ole kyse.



Lapsissa näen auringonpaistetta. Kaikki hyvin. Ehkä ihan vielä ei ole pikkusisarus tulollaan.



Toivottavasti romanssi on kumppanisi kanssa! Silloinhan kaikki käy paremmin kuin hyvin. Jostain syystä en näe mitään massahurmaajaa, vaan rauhallisen, ystävällisen ihmisen, jonka varmuus ja hiljainen voima Sinua kiehtovat. Sydän on suuri.

Näetkö vielä meille mitään? Työttömyyden uhka painaa ja muutama muukin ongelma. Miten käy asuntohaaveemme, jäämmekö tänne?

Oletkohan alkuperäinen? Tässä tulee jotenkin ristiriitaisia väreitä.

Mietityttää niin kovasti tulevaisuus.

Onko lapsilukumme tässä yhdessä ihanassa tytössä, vai onko toinen raskaus mahdollinen? Itselläni on diagnosoitu sairaus, jota kukaan lääkäri ei oikein tunne, eikä osaa antaa vastauksia. Ei kuitenkaan varsinaisesti mikään hengenvaarallinen sairaus kyseessä.

Koen jaksavani tällä hetkellä ihan hyvin, mutta kaikki tähän liittyvä kun on vähän kysymysmerkkiä?



T. toinen mietteliäs