Kolmosten viikko 8
Enpä ole ennen viikkoketjua aloittanut, mutta kerta kai se on ensimmäinenkin :) Ainakaan en pinoa nähnyt ja pakko päästä valittamaan.
Ei nimittäin taaskaan onnistunut. Huomenna on kp1. Tuhruttaa jo ja kaikki muut tuntemukset varmistaa tilanteen. En tiedä miksi toiveet latautui nyt niin korkealle ja pettymys on suuri. Inhottavaa. Masentaa vähän kaikki nyt. Töissä oli huono päivä, kaipaan jo kevättä, laihdutuskuuri tökkii (tai ei nyt kauhean pahasti) eikä sitä vauvaakaan taida tulla. Nyt tosiaan tuntuu siltä, että vauvaa ei tule meille enää koskaan. Ovulaationkin olen bongannut joka kuussa ja yleensä ihan tikuilla varmistanut ja silti ei vaan tule. Mikä tässä mättää? Onnellinen olen tietysti kahdesta, mutta kyllä ajatus, ettei koskaan enää tule vauvaa, harmittaa.
Parempaa loppuviikkoa minulle ja toivottavasti kenenkään muun viikko ei näin huonosti ole alkanutkaan :)
MammaMia huomenna kp 1 / 27-33, yk 9
Kommentit (47)
Ollaan tää viikko lomailtu anopppilassa ja paljon ulkoiltu. Hiihtoa, luistelua ja pulkkalaskuja on kuulunut runsaasti meidän viikkoon. Kivaa oli.
Oviksen tunsin viikolla, mutta anoppilassa olo ja keskellä nukkuva kuopus vähän häiritsy yrityspuuhia. Tunsin ti-ke ihan kunnon nippailut ja ovislimat, joten olen melko varma siitä. Toivottavasti viikonlopun simpat ovat olleet odottelemassa. Kovin korkeella ei ole toiveet, mutta edes vähän. Vatsatautikin käväisi taas meillä, joten yök.
Onnittelut plussaajille, ja lisäksi osaannotto äitskäxille.
Tervetuloa uusille kuumeilijoille, kivaa kun tulee uutta porukkaa, että ei ihan kutistu tää joukko. Itse olen 32v. ja mies samanikäinen, lapset poika 01 ja tyttö 04. Asumme pääkaupunkiseudun tuntumassa.
kolmosmuru yk 1 tai 2. kp 17-21/28? (kierto vielä hormonikierukanpoistosta sekaisin)
Loppukierto meneillään ja mitään erikoisia tuntemuksia en oo rekisteröinyt. Heti jos rupean ajattelemaan tätä asiaa, niin alkaa tuntumaankin jotain, mutta mitään konkreettista ei toistaiseksi oikeasti ole ollut. Tosin oletetusta oviksestakin alkaa oleen vasta viikko, eli eihän periaatteessa vielä pitäis mitään ollakkaan.
Edellisissä raksauksissa on ollut tosiaan ovisliman tyyppistä vuotoa kiinnitymisen jälkeen. Sitä siis odotellessa.
M-i-n-s-k-u: Tuo on ikävä tilanne, kun tulee yllätetyksi.... :D Enpä kuitenkaan jaksa uskoa, että lapselle siitä mitään vakavaa traumaa jää. Kysehän on kuitenkin siitä , että isi ja äiti tykkää toisistaan :)
Löytyykö pinosta ketään muuta, jolla perussairautena lupus antikoagulantti. Mietiskelen lähinnä sitä, että koska pitäis aloittaa hepariinipistos. Ehkäisyneuvolan lääkäri ei kierukan poistossa osannut kommentoida tähän mitään...:(
Anilja
yk 1, kp 20/ 27?
Jaahas ja täti saapui taas paikalle... :( Flunssa siis vaikutti asiaan, ehkä. Ettei siis onnistunut. Yritystä kyllä oli. Ja siitä pään jomottamisesta.. Ilmeisesti oli jotain hormooni päänsärkyä, siis kun ennen menkkoja joillain särkee päätä. Minulla ei kyllä yleensä, mutta kertahan se on ensimmäinenkin. Mutta näin taas... Alkaa tulla HIEMAN epätoivoinen olo. Mutta ei auta kun vaan yrittää. Ajattelin, että jos tämän vuoden vielä antaisin "armon aikaa" ja sitten tämä homma loppuu.
Hyvää viikon alkua!
Kp 1/28-30 yk ties mikä jo (18)
Huomenta!
Olen aiemmin hetken verran roikkunut kuulolla, mutta silloin päätimme vielä lykätä projektia. Nyt sitten oikeasti aloittelemaan kolmatta toivetta... Homma alkaa hormonikierukan poistolla, jota suunnittelen kuukauden päähän, ja sitä sitten 2010 vauva-ajatuksiin.
Eli lapset on -06 ja -04, mies ja minä 33 ja 32 v. Vielä yksi mahtuisi ehkä kumminkin, vaikka olen asiassa ollut aika varovainen oltuani aika uupunut kuopuksen vauva-aikana. Mies on aina tahtonut kolmannenkin, joten siinä eroamme monista muista perheistä, jossa miestä pitää taivutella. Nyt alkaa aika olla kypsä itsellenikin, mm. työpaikan suhteen on vakinaisuutta olemassa, tähänastiset pienet on tehty määräaiaisuuksien epämääräisen ketjun lomassa. Esikoisen kanssa oli pidempi yritys, clomeilla lopulta onnisti, kuopus tuli yllättäen luomuna. Nyt siis varovasti liikkeelle, pitkäänkin yrittelyyn valmistautuen. Mutta ikää ei saa antaa tulla paljoa lisää, muuten ei onnaa.
Toivottavasti joukkoone mahtuu :)
Adalmina
Niin se täti sitten kurvasi paikalle tänä aamuna. Suoraan sanottuna v-tutti. Hitto, että tämä on vaikeaa puuhaa.
Tervetuloa Adalmina mukaan!
Tähän kiertoon olen sitten hankkinut ne ovistikut. Nyt sitten vaan odotellaan muutama päivä ja ruvetaan taas pissimään tikkuun, jos vaikka löytäisi sen oviksen.
Harmittaa!!!!!!!!!!!!!!!
Marju, kp 1/26-27 yk 6 tai 7 (pitäis tarkistaa, kun en oo varma)
Voi ei Marju73 ja 2poj@näiti :( nyt ei auta kuin lähteä uuteen kiertoon. Se on harmillinen vieras ja pettymys on varmasti kova :( toivottavasti nyt sitten tärppäisi ja seuraavat kuukautiset tulisi sitten vasta joskus kauuukana tulevaisuudessa.
Nyt on ollut niin paljon tekemistä viime päivinä, ettei oo ehtinyt kuumeilemaan... ainakaan kamalasti vaikka koko ajan se mielessä on. Ihan uskomatonta, miten sitä joku vauvasta haaveilu saa ajatukset näin sekaisin!
Minä hullu kun pohdin jo pinnasängyn paikkaa ja nimiä :D
Mulla on nyt oireiden kannalta aika hiljaiseloa. En osaa yhtään sanoa koska ovis on ollut jos sitä on ollut ollenkaan, mut harvemmin sitä olen itse huomannutkaan joten en oo siitä ollenkaan huolissani :) Mä nyt päätin tehdä testin tossa ensi viikon tiistaina ihan uteliaisuuttani vaikka voi hyvin olla, et sillon ei vielä mitään testissä näy, jos vaikka ostais sen cb:n kun se kait on olevinaan herkkä.
Kovasti sitä pohtii oireita, mut samalla miettii, että vaikka olisikin raskaana ei oireita vielä edes olisi.
Eipä mulla mitään järkevää kirjotettavaa ole :) kunhan kuumeilen...
Swingfire kp 20/35(????) ehkä dpo 4 ja yk 2
Ihanaa kuulla plussauutisia! Onnea teille, jos vielä tämän viestin luette.
Otan osaa suruusi isäsi poismenon johdosta! On rankkaa varmasti ja lapsille myös. Jaksamisia!
Olen käynyt tasaisesti taustailemassa, mutta ollut vähän niinkuin en olisikaan hetken. Olen yrittänyt unohtaa koko vauvahaaveet ja keskittyä tähän hetkeen. Arki on niin kiireistä ja perheen yhteinen aika kortilla, että en millään malttaisi hukata hetkeäkään. Jotenkin minusta tuntuu, että vauvakuumeilu on jotenkin pois perheeltäni. En ikäänkuin ole 100 prosenttisesti läsnä. Toisaalta sitten meidän neidit kovasti tahtovat meille vauvaa ja mieskin kolmannen lapsen haluaisi. Eli koko perhe mukana!
Tervetuloa mukaan juhannusruusu. Minulla lapset tasan samalla ikäerolla kuin sinulla :) Tytöt ovat syntyneet -03 ja -05. Niin, ja minä itse täytän 33v tänä vuonna, mies pari vuotta vanhempi. Mekin asuimme pääkaupunkiseudulla, mutta muutimme syksyllä tänne lähikuntaan vapaana olevan tontin ja rakennushaaveiden kera. Nyt talo nousee kovalla vauhdilla. Rankkaa aikaa tämä on, kun mies tekee kaiken raksalla itse töidensä lomassa ja koko aika on ylimääräistä porukkaa majoitettavana! Asutaan väliaikaisesti reilun 60 neliön kolmiossa ja appivanhemmat tai minun äiti meillä tiuhaan auttelemassa. Molemmat tulevat toiselta paikkakunnalta ja saattavat olla viikonkin kerrallaan. Häiritsee jo hieman tuota vauvan alulle laittoa...
Siitä päästäänkin sitten aiheeseen: KAMALAA! Eli toissayönä meidän 5v neiti yllätti meidät itse teosta. Täydessä touhussa oltiin ja tyttö seisoi makuuhuoneen ovella. Onneksi oli niin nukuksissa ettei ihmetellyt näkemäänsä! Jouduttiin kyllä miettimään mitä sanotaan jos aamulla tyttö jotain kyselee. onneksi ei muistanut koko asiaa! Huh!
Minulla menossa kp7. Treenaillaa nyt tulevaa ovista varten tiuhaan...kivaa!!!
Toinen lapsista oksennustaudissa. Sen verran näköjään jo parenpi, että jaksaa tuolla jo olla ylhäällä ja piirrellä. Äitin pieni ressukka! Saa nähdä kuka meistä muista sairastuu seuraavaksi.
Minsku