Kaikki sairaat kotiäidit huom!
Nykyäänhän kotiäiti ei saa kotipalvelua, vaikka olisi itse 40 C kuumeessa ja ripuloisi. Minulla oli toinen jalka kipsissä ja mieheni täytyi mennä töihin, koska työnantaja oli jo joustanut riittävästi.
Kunnasta eivät myöntäneet kotipalvelua ja MLL:aan ei ollut antaa hoitajaa, vaikka sanoin, että en kipisin kanssa ehdi hoitamaan vauvaa ja samalla linkkaamaan uhmakkaan 2 vuotiaan perässä kyynärsauvoilla ja katsoa etteivät tappele 4 vuotiaan kanssa sisällä, kun ulos en heidän kanssaan pääse.
Soitin LASTENSUOJELUUN ja sieltä sanottiin, että hekin ovat ylityöllistettyjä. Sanoin, että jätän lapseni nyt heidän vastuulleen, sillä en pärjää ilman apua. Pian tuli puhelu ja sainkuin sainkin kodinhoitajan!
SOITTAKAA LASTENSUOJELUUN APUA TARVITESSANNE. Jotain muutostahan tähän yhteiskuntaan on saatava, joten kuormittakaa lastensuojelua!
Kommentit (75)
Mulla on paljon ystäviä ja ihana perhe. Ongelmana vaan on se, että muutimme muutama vuosi sitten uudelle paikkakunnalle ja "tukiverkko" jäi sinne 300 km päähän.
Olen tutustunut työkavereihini (8 kpl, nuoria miehiä + pomo, 50-v mies) ja myös muutama lapsiperhe on kavereiksi tästä lähialueilta kertynyt.
MLL:n hoitajaa ollaan käytetty muutaman kerran, mutta silti en keksi ketään - en siis ainoatakaan ihmistä, jonka saisin päivällä auttamaan minua tuollaisessa tilanteessa. Jos jatkuvasti käyttää MLL:n hoitajia, niin kaipa sieltä sitten joku vakkari löytyykin, mutta jos niitä käyttää satunnaisesti pakollisten menojen vuoksi, ei siinä heistäkään oikein sellaista turvaverkkoa rakenna että voisi soittaa keskellä yötä että hei, sä olit silloin pari vuotta sitten katsomassa meidän Emmiä kun kävin hammaslääkärissä, voisitko kiiruhtaa tänne kun mulla on nyt tällainen tilanne että..."
Mm. kolmannen lapsemme ollessa n. 1 kk ikäinen, jouduin lähtemään sairaalaan aamulla viideltä. Mieheni oli matkoilla eikä minulla ollut kertakaikkiaan muuta vaihtoehtoa kuin raahata kaikki kolme aamuvarhaisella sairaalaan mukaan. En keksi ketään kenelle voisin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä soittaa ja pyytää meille hoitamaan lapsia ennalta määräämättömäksi ajaksi. Normaalit ihmiset käyvät päivisin töissä!
Kyllapa taalla on yksi tai kaksi tosi karttyista tyyppia, mikahan on heilla hatana?
On se toisten ihmisten ymmartaminen ja kannustaminen kai valilla niiiiiin vaikeaa. ; D
Minusta ap teki ihan oikein, jos tata kuuluisaa tukiverkkoa ei nyt just silla hetkella ollut saatavilla. Itsella on kaksi muuta aitia, joiden kanssa muodostamme jonkinlaisen verkon, mutta kylla suurin osa tuntemistani ihmisista on paivat toissa, eli heista ei ole apua edes hatatilanteessa.
Tanaan just hoidin yhta poikaa pari tuntia, eli krediittia on kertynyt. ; ) Samoin perjantaina oli meilla lapsi hoidossa. Eipa siita juuri mitaan vaivaa ole, on kiva, kun meidan lapsilla on leikkikaveri. Oikeastaan se helpottaa omaa arkea, kun lapset tuolla keskenaan keksivat omia juttujaan. Eli suosittelen kylla minakin tuota tukiverkkoa, mutta ei siita nyt tarvitse mitaan pultteja ottaa, jos toisilla ei sellaista ole...
Toinen juttuhan on se, etta ihan pikkuvauvaa (vedan itselleni rajan tuohon 1 v ikaan, suunnilleen) en kylla antaisi kellekaan muulle kuin omalle miehelleni tai vanhemmilleni hoitoon. Olen itse joutunut kerran lennattamaan aitini Suomesta samana paivana vauvaa (10kk) hoitamaan, kun itsella oli pakollisia tentteja 5 kpl (uusinnat olis ollu vasta vuoden paasta) ja vauvalla oli vesirokko.
Emme siis asu Suomessa, meillapain ei ole olemassakaan mitaan sossua, jonne soittaa. Tai MLL:llaa. : /
vaikka on tukiverkot mummut ja kumminkaimat niin ei se riitä loputtomiin
eli hätäapua tulisi saada aina sitä tarvitseva
se on sitten eriasia mikä on kenenkin mielestä hätäpua
kyllä miehenkin tulee joustaa töistään jos kyse päivästä kahdesta
mutta niinkuin sanoin joskus voi kolahtaaa oikeen kunnolla ja olet lopun elämääsi sairas, juokset harvase viikko polilla jos jonkinölaisessa kontrollissa, makaat välillä taas sairaalassa viikkoja jne
ei MIKÄÄN TUKIVERKKO RIITÄ silloin, ei kenenkää mummot ja kummin kaimat riitä loputtomiin, ihmisillä on omatkin työt ja elämää jopa
silloin tarvitaan kunnallista kohtuuhintaista apua
Jotain pientä korvausta ehkä työntekijöille, mutta ei muuta. Voisin kuvitellla. Mitä hiton väliä jollain rekisterillä on? Ei mitään. Ihmiset ovat siellä auttaakseen, eivät he ole mitään valvojia jotka arvioivat miten äiti hoitaa lapsensa. Kyllä heidän työhönsä muutakin sisältyy.
Minä en todellakaan kenenkään tuttavan hoiviin lapsiani antaisi, vaikka isompia jo ovat. Ennemmin olen tyhmä ja laitan itseni rekisteriin, jos tosi hätä tulisi, minulla ei ole mitään rekisterikammoa vain siksi, jos lapseni tarvitsevat apua... Noiden muksujen mutsi ei varmaan älyäisi lastensuojelullista apua hakea, vaikka tarvitsisikin. Ei vaan viitsisi, kun hävettäisi niin paljon että maine menee. Mitäs noista lapsista, sama se. Kunhan maine säilyy. Sehän vasta fiksua on ;D
Ei minusta kovinkaan järkevä hinta.
Tietenkin se syy löytyy arkistoista, mutta jos haet koneelta, ei siellä mitään selityksiä ole. Lukee vain että on asiakkuus.
Ainoa hätä mikä Ap:lla on, on henkinen köyhyys, joten turhaa minua mollaat.
Tietenkin se syy löytyy arkistoista, mutta jos haet koneelta, ei siellä mitään selityksiä ole. Lukee vain että on asiakkuus.
Ainoa hätä mikä Ap:lla on, on henkinen köyhyys, joten turhaa minua mollaat.
että jokaisesta kerrasta kirjoitetaan raportti, joten kyllä siellä lukee. En tiedä miltä koneelta mitä olet etsinyt ja keneltä... Taitaa itseäsi vaivata henkinen köyhyys.
siksi, että äidillä on jalkakipeä? Luuletko sinä vähä-älyinen, ettei siellä muka lue selitystä asioille? Totta kai siellä on selitetty, MIKSI lastensuojeluun on ottanut yhteyttä. Sen verran minäkin näistä tiedän työni kautta...Osaan lukea ja ajatella myös itsenäisesti, toisin kuin eräät tällä palstalla.
Mitä pahaa on siinä, jos on kertaalleen lastensuojelun asiakkaana? Itse en ole ollut, mutta ymmärrän hädässä olevia ihmisiä, tai joilla elämäntilanteen vuoksi on sellainen tilanne, että väliaikaisesti sellaiseksi joutuu. Olen elämää nähnyt ja kokenut aivan riittävästi, en ole suvaitsematon tai yksisilmäinen.
Vai että ovat kaikki LOISIA, joilla on ystäviä ja mummoja tukiverkostossa...
Tuo teksti kertoo ainoastaan kirjoittajastaan, eikä ainakaan mitään positiivista.
Me olemme työssäkäyviä, yli kolmikymppisiä, ja silti meillä on isovanhemmat ja muut sukulaiset jotka mielellään hoitavat lapsia tarpeen tullen. Lisäksi meillä on erittäin laaja ystäväpiiri, josta suurin osa on sitä paitsi hankittu ihan työssäolovuosien aikana. Mutta ilmeisesti me olemmekin sitten loisivia teinivanhempia....
noilla teinimutseilla, joiden mummot ja kaverit ja toiset samanlaiset loiset ovat valmiita hoitamaan näiden lapsia aina kun tarve vaatii. Kaikilla ei tilanne todellakaan ole samanlainen. Elämäntilanteeseen voi tulla yllättäen muutoksia, jolloin ketään ei ole.
Meilläkin isovanhemmat toiselta puolen ovat kuolleet ja toiset asuvat yli 500km päässä. Apua en todellakaan saisi keneltäkään, enkä ole saanut sairastellessani valitettavasti. Kun on työssäkäyvä ihminen, ei todellakaan ehdi mitään tukiverkostoja luomaan vapaa-ajalla. Pari kaveria on, mutta heidän varaan en elämääni laskisi. haluamme kuitenkin asua täällä pk-seudulla, jossa muuten viihdymme paremmin.
Minusta ap toimi ihan oikein ja hyvä kun sait apua. On vastuullisen aikuisen tapa hakea apua. Entäs mitä sitten jos siitä merkintä jää? Mitä siellä sitten lukee? Että äiti on sairas ja tarvitsi apua? Voi kamala kun on paha juttu, että sellainen merkintä jää.
Minusta te ap:ta haukkuvat olette itse noloja.
Vai että ovat kaikki LOISIA, joilla on ystäviä ja mummoja tukiverkostossa...
Tuo teksti kertoo ainoastaan kirjoittajastaan, eikä ainakaan mitään positiivista.Me olemme työssäkäyviä, yli kolmikymppisiä, ja silti meillä on isovanhemmat ja muut sukulaiset jotka mielellään hoitavat lapsia tarpeen tullen. Lisäksi meillä on erittäin laaja ystäväpiiri, josta suurin osa on sitä paitsi hankittu ihan työssäolovuosien aikana. Mutta ilmeisesti me olemmekin sitten loisivia teinivanhempia....
Ja kyllä, myönnän että olen kateellinen ettei ole koskaan ketään, mutta myös ymmärrän sen aivan hyvin, että jollain toisella tilanne on samanlainen.
Itsekin olen yli 30-v. työssäkäyvä ihminen, jolla ystäviä, mieleeni ei vain ole koskaan tullut vaivata heitä huolillani. Ärsyttää vain, kun jotkut eivät ollenkaan ymmärrä, että on ihmisiä, joiden todella on pärjättävä keskenään. Tulee väkisinkin mieleen, että täytyy olla joko vähän yksinkertainen tai sitten nuori, ettei ymmärrä että niin ihmisiä kuin elämäntilanteitakin todella on erilaisia, eivätkä kaikki ole yhtä onnekkaita kuin te olette. En tarkoittanut yleistää, että kaikki ovat loisivia teinivanhempia. Täällä on hammasta purren pärjätty, tilanteesta toiseen...
että on asunut myös paikassa, jossa tätä "tukiverkkoa" on ollut, eikä apua ole sairastapauksissa yms. koskaan tullut silti mistään, lapsesta asti on joutunut oppimaan että yksin on pakko pärjätä / yhdessä toisen kanssa. Onneksi sentään parisuhde on onnellinen, kun on yhteistyötä aina tehty. ;)
ymmärtääkseni ap oli siis pahassa, kuumeisessa vatsataudissa. Vaikka olisikin edellämainitun kaltaisia kivoja tukiverkkoja, ja itsellänikin on, en kyllä ikimaailmassa tartuttaisi eläkeläisiin tuollaista tautia. Isovanhemmat saattaisivat jopa käydä ottamassa tartunnan, koska eivät tohdi kieltäytyä avunpyynnöstä, mutta lopputuloksessa ei ole mitään kohtuutta. Samoin en usko että tutun lapsiperheverkoston äiti haluaa käydä tautia perheelleen hommaamassa tai ottaa kyseisestä perheestä lapsia itselleen hoitoon.
ihan vaan vastaisen varalle?
Kuulostaa hullulta että vuosikausia palkkaisin vieraita ihmisiä hoitamaan lapsiani ilman tarvetta vain siksi että joskus VOIN sairastua ja tarvita apua.
Tukiverkon voikin rakentaa ihan vaikka vaan MLL:n hoitajista. Meillä on käynyt jo kuusi vuotta alkujaan sitä kautta saatu hoitaja.
että MLL:n hoitajaa ei saa edes parin päivän varoitusajalla. Tuo, että joku hoitaja, joka alkuaan on tullut tutuksi MLL:n kautta käy edelleen "epävirallisesti" kuullostaa kyllä pimeän työn teettämiseltä.
Väliaikaisen kotiavun saaminen lapsiperheelle on kyllä ollut Suomessa ihan normaalia kunnallista sosiaalityötä sotienjälkeisessä Suomessa ilman lastensuojelumerkintöjä. Esimerkiksi 1970-luvulla välitettiin nelilapsisiin työssäkäyvien vanhempien perheisiin kodinhoitajaharjottelijoita töihin. On aika järkyttävää, että ainoa lyhytaikainen apu ap:n tapauksessa on saatavissa lastensuojelun kautta.