Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

On vissiin tullut aika alkaa hyväksyä sitä, että minusta ei äitiä tule.

Vierailija
15.02.2009 |

Lapsettomuutta takana 1,5 vuotta, lääkitykset on jo kokeiltu, niistä ei apua ollut. Inseminaatiot yms hirvittävät. Luulen, että on tullut hyväksymisprosessin aika. Voin alkaa hautaamaan lapsiperheunelmia, joita ehdin rakennella jo koko aiemmin eletyn elämäni. :¨(

Kommentit (48)

Vierailija
1/48 |
15.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta harkitse vähähiilihydraattista ruokavaliota. Voi tasata esim. hormoniheilahteluja ja auttaa painonhallinnassa ja näläntunteen hallinnassa. Esim. karppaus.info :sta lisää tietoa.

Vierailija
2/48 |
15.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmärrän, että 1,5 v tuntuu pitkältä ajalta, kun toivoo ja odottaa, vaikka se ei sitä tosiasiassa olisikaan. Tunnen ihmisiä, jotka ovat olleet huolissaan kolmen kuukauden jälkeen, hiukan liian aikaisin.. Itsellä yksi kohdunulkoinen ja sitten puoli vuotta yritystä kun sai alkaa yrittää, nyt raskaana, mutta ehdin jo ajatella, että jos ei sittenkään saa enää lasta.



Te ap:n mollaajat, ehkä ap sekoitti tuon mainitsemansa hoidon johonkin rankempaan. Ap, toivon sydämestäni, että vielä saisitte lapsen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/48 |
15.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

46, ai sullako? Voiko sillä selittää myös tyhmyyden?

Vierailija
4/48 |
15.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nimittäin sen saa mihin uskoo ja mitä toivoo, jos uskoo ja toivoo tosissaan. Ja kun uskoo (ja toivoo), on myös valmis tekemään asian eteen kaiken mahdollisen.

Meillä siihen kului 7 vuotta (myönnän, epätoivo valtasi mieleni aina välillä), mutta pidin kiinni kuvitelmistani: kuvittelin joka ainoa päivä ja ilta, miten minä(kin) jonain päivänä työntelen ylpeänä tummansinisiä lastenvaunuja, kuvittelin jokaisen yksityiskohdan hyvinkin tarkasti.

Sitä en kyllä osannut kuvitella, että kun ne vaunut sitten oikeasti ostin, ne olivatkin kaksostenvaunut, kylläkin tummansiniset :-)

Enkä ole hetkeäkään katunut sitä IVF- ja PAS-hoitoa, joka auttoi tekemään kuvitelmastani totta.

Vierailija
5/48 |
15.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksiköhän adoptio on niin vaikeaa monille jotka ei saa lasta luonnollisesti? Itseä ajatus kiehtoisi vaikka saan luonnollisestikin. En ymmärrä miksi jotkut jäävät suremaan lapsettomuuttaan eivätkä hae adoptiolasta....

Vierailija
6/48 |
15.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

elämä ja adoptoi lapsi jolla ei vanhempia ole. joku pieni lapsi suomesta tai mielluumin tietysti ulkomailta joka tarvitsee jonkun pitämään itestään huolta ja haluaa tuntea äidinrakkauden. voitko maailmalle parempaa lahjaa antaa <3

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/48 |
15.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eihän 1,5v ole vielä paljoakaan?? Siis jos ikää riittää lasta yrittää.



Me saimme poikamme 4,5v yrittämisen jälkeen :) Niin ja olimme jo adoptioprosessissakin mukana,nyt kun lapsemme on vähän isompi harkitsemme toisen adoptoimista.

Vierailija
8/48 |
15.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

meille tuli terve lapsi yli 5 vuoden yrittämisen jälkeen joten älä luovuta

Eihän 1,5v ole vielä paljoakaan?? Siis jos ikää riittää lasta yrittää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/48 |
15.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ette mitään hoitoja aio edes yrittää? Aika helpolla heitätte kirveen kaivoon. Inssi on yksi yksinkertaisimmista hoitomenetelmistä esim.

Vierailija
10/48 |
15.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

se on varsin pieni toimenpide ja esim. meillä ei olisi lapsiamme ilman sitä. Selittämätön lapsettomuus, hormonit siis toimivat moitteettomasti molemmilla, reippaasti eteenpäin liikkuvia simppoja riittää ja molemmat vanhemmat ovat perusterveitä ja normaalipainoisia ja mukaviakin :)



Minun kohdunsuuni jotenkin hylkii mieheni siittiöitä eikä päästä niitä sisäänsä. Se on harvinaista mutta mahdollista, olemme ikään kuin allergisia toisillemme tässä mielessä ja hormonikuurit tms. ovat turhia. Meille on tehty 3 inseminaatiota ja meillä on kaksi lasta. Ennen inseminaatioita yritimme 3 vuotta. Olemme olleet yhdessä 15 vuotta ja elämä on auvoisaa juuri nyt ja juuri näin. Se 10 minuuttia, minkä inssi vie, on ollut elämämme parhaita päätöksiä.



Ymmärrän siis että rankemmat hoidot saattavat etukäteen pelottaakin mutta inseminaatio on tapahtuu nopeasti kuin osana sisätutkimusta. Sitä eikannata pelätä jos sitä saattaa avun saada. Toki lapsia voi hankkia muutenkin, mekin olemme sijaisvanhemmiksi juuri ryhtymässä, kun ikämme puolesta kolmonen alkaisi ehkä olla liikaa (olen 38 ja mies 44, lapset 7 ja 5).



Joka tapauksessa voit tulla äidiksi, älä vielä heitä kirvestä kaivoon. Äitiys on ihana asia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/48 |
15.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

2 siksi kun sen adoptiolapsen saaminen on vaikeampaa kuin biolapsen.

.

...mutta....jos ei halua mennä raskaampiin hoitoihin ja luomuna ei lasta tule niin totta hemmetissä adoptio on helpompi toteuttaa kuin rukoilla jumalalta ihmettä ja vielä saada se.

Adoptio kestää pitkään mutta ellei ole jotain tiettyä syytä miksi se ei onnistu (ikä, perussairaus tms) niin sen pitkän odotuksen jälkeen tulee palkinto - lapsi. Se voi kestää 5 vuotta tai vaikka 10 vuotta mutta lapsi tulee. Sen sijaan jos ei ole edellytyksiä saada lasta luomuna niin se ei auta vaikka 10 vuotta odottelisi.

Vierailija
12/48 |
15.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Että niinkin kauheaa joutuisitte tekemään kuin:



1. sinä tikutat ovulaatiosi ja soitat klinikalle kun sen olet tikuttanut

2. mies masturboi tuotoksensa purkkiin kotona (tai klinikalla) ja kiikuttaa purkin labraan

3. sinä olet jalat harallaan gynetuolissa ihan kuin normaalissa gynetarkastuksessa muutaman minuutin kun lääkäri ruiskuttaa miehesi siittiöt kohtuusi emättimen kautta.



Ja ongelma oli???

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/48 |
15.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli psykologista vyöhyketerapiaa. Niin se sari tamminenkin tulu raskaaksi ja itsellä elämä helpottanut huomattavasti.

Vierailija
14/48 |
15.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja adoptiokin on ainakin minun tuttavapiirissäni onnistunut kaikille sitä tosissaan halunneille -- jopa yksinäisille naisille. tosin aikaa siihen saattaa vierähtää, mutta mahdollisuus sekin on. Ja sijaislapsen adoptoiminen on myös mahdollista...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/48 |
15.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

9, ei tule lasta adoptiolla kaikille, todellakaan..

Siis jos jätetään pois laskuista nämä liian vanhat ja perussairaudesta kärsivät jotka jo mainittiin. Avaapa sanainen arkkusi kun kerran niin paljon asiasta tiedät.

Vierailija
16/48 |
15.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja yksinäisiä hakijoita ei ole vuosikausiin huolittu edes jonoihin.



Kannattaisiko päivittää tietonsa ennen kuin alkaa valistaa?

Vierailija
17/48 |
15.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Adoptiolapsia on paljon vähemmän kuin adoptiovanhemmiksi haluavia.



Kotimaista adoptiolasta saa jonottaa viisi vuotta. Sitten lentää ulos jonosta. Ilman lasta.



Ja ulkomailla on kaikkialla vuosikausien jono, eikä kaikille riitä lasta sieltäkään.

Vierailija
18/48 |
15.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rankemmat on sitten vasta IVF ja ICSI. Toisekseen puoltoista vuotta on todella lyhyt aika eli olet ilmeisesti aika nopeasti periksiantavaa tyyppiä? Tai sitten tämä on provo.



Mieti vaihtoehtona adoptiota tai sijaisperheenä olemista.



T. Ex-lapseton rankat hoidot läpikäynyt joka tekisi lastensa eteen kaiken vielä vaikka miljoona kertaa

Vierailija
19/48 |
15.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

pari siirto tehtiin valikoiduista siittiöistä, mun kerättyihin munasoluihin -> tulos ei raskautta.



Sit tuli luomu plussa ja mulla 4kk vanha tyttö

Vierailija
20/48 |
15.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

13, kaikki eivät ole ehkä yhtä suorasukaisen yksinkertaisia kuin sinä

.

No aaveellahan sitä ollaan. ;)

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kuusi yhdeksän