Ärsyttää kun vakituisesta työsuhteesta irtisanotut ruikuttaa

vaikka tarkemmin ajateltuna perusteet ovat tosi hatarat...Eli kun vakituinen työsopimus alunperin tuo vakautta elämään, niin siitä onkin tullut jonkinlainen statussymboli, jonka haltijat ovat muka jotenkin eri kastin ihmisiä kuin pätkätöitä tekevät. Kyllä meillä työpaikalla vakkarit tekivät täsmälleen samoja töitä kuin pätkätyöläisetkin.



Jos nainen on ollut vaikka viisi vuotta kotona lasten kanssa, ei sitä muuta miksikään se, onko hänellä ollut sinä aikana työpaikka odottamassa. Ihan yhtä vähän työkokemusta hänellä on kotonaolonsa ajalta kuin sillä, joka etsii uuden työn hoitovapaan jälkeen...

että vakituisessa työsuhteessa olevien ja pätkätyäläisten työt yleensä eroavat toisistaan.



On eri asia jos on ammatissa jossa suurin osa työpaikoista nimenomaan on vakituisia. Jos iso osa ko. ammateissa olevista irtisanotaan, on sitä työtä vaikeampi löytää vert. pätkätyöläiset jotka usein työskententelevät alalla jossa töitä on tarjolla koko ajan mutta työsopimukset ovat määräaikaisia.



Mainitaan nyt vaikka kärjistäen esimerkkeinä seurakunnanpalveluksessa olevat ja ravintolatyöntekijät;



-Jos kirkko joutuu karsimaan palveluitaan koska väkeä ei enää seurakunnan jutu kiinnosta, niin sen irtisanotun papin (joka on ollut pappina viimeiset 25-vuotta ja siitä 15-vuotta omassa seurakunnassaan) on työtä vaikea löytää. Jos samaan aikaan on papeista irtisanottu vaikkapaa 200 pappia, niin työpaikkaa on mahdoton löytää.



-Tarjoilija/baarimmikko taas jolla ei koskaan ole kovin pitkiä työsopimuksia ollut, löytää puolestaan aina töitä. Henkilöstövuokrausfirmojen kautta saa keikkahomia (varsinkin isoimmissa kaupungeissa) niin paljon kun jaksaa tehdä. Ja jos on valmius matkustaa töiden perässä, niin sesonkien mukaan töitä riittää laskettelukeskuksissa ja kesällä esim. Hangossa.



Toki uudelleen voi aina kouluttautua jne. mutta tietyillä aloilla se menee niin ettei määräaikaisia sopimuksia juurikaan tehdä. Eli ensin ollaan koeajalla/määräaikaisena esim. vuosi, ja sen jälkeen joko sopimusta ei jatketa tai saa vakipaikan.

Toisilla aloilla taas pieni osa saa vakituisen työpaikan, ja suurin osa määräaikaisen koska se kuuluu työnkuvaan.



Kyllähän jokainen ymmärtää, että jos vaikkapa hiihtokeskuksessa työskentelee, niin ei sitä hissipoikaa tai tarjoilijoiden armeijaa kesällä siellä kaivata kun asiakkaita on murto-osa talven määristä.

Toisaalta joillakin aloilla joilla tehdään pitkää kehitystyötä tmv. nimenomaan halutaan että työntekijä on sitoutunut työhänsä ja työpaikkaan eikä vaihda kilpailijalle heti kun oppii työn tekemään ja tlee ammatillaiseksi --> vakituisella työsopimuksella varmistetaan että työntekijä luottaa työpaikan säilymiseen eikä koko ajan vilkuile "mitäs muilla firmoilla olis tarjolla", ainakaan siinä määrin mitä vilkuilisi jos on määräaikaisenä pätkätyöläisenä ko. työpaikassa.

Minäkin olen sellainen, ja juu, on iso talolaina, perhe ja lapset.



Riippuu paljon työhistoriasta ja omasta asenteesta miten osaa suhtautua potkuihin. Itse olen aikanaan irtisanoutunut vakituisesta työstä mielekkäämmän työn takia. Ja sittemminkin vaihtanut työtä pariinkin kertaan, välillä pakosta, välillä omasta halusta. Hieman on minullakin vaikeuksia ymmärtää saman alan ihmisiä, joille pelkkä ajatus potkuista on maailmanloppu. Mutta onhan se toki ihan eri asia, jos on esim. koko ikänsä ollut saman työnantajan palveluksessa vakituisena, ei siinä välttämättä ole paljoa verkostoja tai edes tietoa siitä miten niitä töitä oikein kannattaa hakea..

Meillä on miehen kanssa yhdessä tasan 200 000 lainaa. Olemme molemmat tavallaan pätkätyöläisiä ja välillä yrittäjiä. Ei mitään vakityöläisiä kuitenkaan. Ja tämä on meille ihan arkea ettei tiedä onko töitä puolen vuoden kuluttua esim. Senkin kanssa oppii elämään!



Eli samaa mieltä kuin ap. Ehkä jotkut vakipaikkalaiset turhankin helposti tuudittautuvat siihen uskoon että elämässä on kaikki niin varmaa. Mutta eihän näin ole!!!

Esim. itsekin olen yrittäjä enkä voi tietää onko minulla muutaman kuukauden kuluttua ollenkaan töitä. Silti olen ison lainan nostanut ja uskallan luottaa tulevaisuuteen. Ehkä se on tosiaan niin että jos on ollut samassa vakipaikassa 20 vuotta niin jotkut potkut on suuri häpeä. Ehkä jotkut eivät yhtään tiedä mistään muusta elämästä kuin siitä työstä??



Ajatelkaapa yrittäjäparkoja huonoina aikoina! Mistä me revimme tuloja? Millä elätämme perheen? En minä saa mitään korvauksia vaikka olisin "työtön" kuukaudenkin ajan. Eikä kukaan silloin välitä.



Silti en koskaan vaihtaisi mihknkään "vakipaikkaan". Vakiorjuutta se on, olen itsekin ollut toisella töissä, eikä se hääppöstä aina ollut.

joita tehdään esim. opiskeliu ohessa tai satunnaisesti vrt. mäkkärillä tai hiihtokeskuksissa. Esim. yliopiston opettajat ovat käytännössä aina, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, määräaikaisia, ja meiltä kyllä vaaditaan sitoutumista kouluttamaan seuraava maisterisukupolvi, vaikka työnantaja ei sitoudukaan meihin.

jos minut irtisanotaan! Vai pitäisikö olla tyytyväinen?

huono tilannehan se on. Mutta samaa mieltä kuin ap, voisi kaiken säälin ja ruikutuksen keskellä muistaa tosiaan heitäkin, joilla on takana työttömyyttä ja pätkiä hyvinäkin aikoina. Eikä tuo pätkätyöläisyys siis todellakaan aina johdu omasta itsestä, esim. joillakin alueilla ja aloilla ei ole niin hyvin töitä, eivätkä kaikki halua ja voi muuttaa työn perässä.



Esim. sellutehdaspaikkakuntien irtisanomiset, täytyy sanoa, että en tunne sellaista myötätuntoa kaikkia sieltä työttömiksi jääviä kohtaan kuin ehkä "pitäisi" - mediassa annetaan ymmärtää, että heitä se elämä kaikkein eniten kolhii. Onhan se kauheaa nuorelle asuntovelkaiselle perheelle, mutta joku raimo 53 v joka jää elämässään eka kertaa työttömäksi 35v jälkeen, tervetuloa todellisuuteen ja epävarmuuteen, osaavat siellä elää muutkin. Anteeksi kyynisyyteni..

Itse olen opettaja. Olen toista vuotta työelämässä ja muodollisesti pätevä. Olen toista vuotta viransijaisena. Viranhaltija on tällä hetkellä hoitovapaalla ja on ilmoittanut palaavansa töihin 1.6. Teen täsmälleen samaa työtä kuin viranhaltija, mutta pienemmällä palkalla (koska viranhaltijalle maksetaan palkka kesäloman ajalta ja minä olen sen ajan palkatta).

Mielestäni on todella räikeää ja epäoikeudenmukaista se miten pätkätyöläisen etua ei aja kukaan. Edes ammattiyhdistys ei ole kiinnostunut meistä pätkätyöläisistä. Satuin opiskelemaan aineenopettajaksi sellaisena aikana, kun joka paikassa puhuttiin, että alalla tulee olemaan muutaman vuoden päästä työvoimapula eläkepoistuman takia. Näin ei käynyt. Alalla on pula työpaikoista. Virkoja ei aukea yleiseen hakuun eikä edes ympärivuotisia tuntiopettajuuksia. En todellakaan vaihda enää alaa, kun olen korkeakouluttanut itseni ja työkokemustakin alalta on. Kyllä julkisen sektorin pätkätyöläistäkin tässä vaiheessa jo huolestuttaa..

Joo, ja lapsia löytyy minulta kaksin kappalein. Sain heidät opiskeluaikana.

että vakituisessa työsuhteessa olevien ja pätkätyäläisten työt yleensä eroavat toisistaan.

pätkätyöläiset tekivät täsmälleen samoja töitä kuin vakkarit. Erona oli vain se, että laman uhatessa nämä pätkätyöläiset joutuvat puskurityövoimana nyt lähtemään, jotta vakkarit saavat pitää työpaikkansa ja omistajien voitot eivät pienene.

Olen korkeakoulutettu ja niin olivat nämä muutkin pätkätyöläiset, joista osa on nyt saanut häipyä pätkän loputtua. Itse lähdin jo aiemmin. Osalla vakiväestä ei ole tutkintoa, joten siitä ei ole kyse pätkä-/vakityön saamiselle ko työpaikalla.

että vakituisessa työsuhteessa olevien ja pätkätyäläisten työt yleensä eroavat toisistaan.

Valtiolla on roikuttu pätkätöissä jo edellisestä lamasta alkaen ja miehen maksukyvyn varaan on laskettu lainata ja muut elämismenot.



Tosiaan kuvaavaa on, että joku puolustelee, että pätkätyöläinen tietää, ettei hänelle kuulukaan normaalit asiat kuten omistusasunnot ja kaukomatkat. Vakituisessa työssä olevalle se kuuluu automaattisemmin kuin pätkätyö pätkätyöläiselle. Kuinkahan monta pätkätyöläistä saisi vakipaikan, jos esim julkishallinto vakinaistaisi kaikki nuoret korkekoulutetut naiset, jotka ovat 5 vuoden katkottoman työnteon aikana saaneet varmuutta työn jatkuvuudesta esim 1-3 kk pätkissä.

25-35-vuotiaita naisia. Mikähän äläkkä siitä nousisi, jos yhtäkkiä olisi puolelle DI- ja insinöörimiehistä tarjolla vain 2-6 kuukauden työpätkiä vuodesta toiseen?

Vähän sama juttu kun että perhevapaiden kustannusten tasaamista vastustaa eniten isot "miesten ammattiliitot". Paras selitys oli, että kun tämä asia ei heidän jäsenistössään ole merkittävä asia, ei ole tarvetta muuttaa nykyistä systeemiä.

Näille "Raimoille" ja "Helenoille" 58-v jotka jäävät nyt työttömiksi. Useimmiten kuuluvat kai liittoon, saavat hyvät päivärahat ja ovat saaneet olla kauan työelämässä hyvää palkkaa nostaen. Luulisi että siinä ajassa on jo saanut vähän rahaa säästöönkin ja ainakin asuntonsa maksettua.



Se on vähän kuten joku eläkeläinen valitti telkussa että nyt pitää alkaa säästämään kun tulee lama??! Siis WTF, miksi eläkeläisen pitäisi säästää? Tuskinpa eläke ihan ensimmäisenä lakkautetaan???

Että ei saisi vituttaa kun menettää vakituisen työpaikkansa, koska pitää ajatella että jollain toisella voi olla vielä huonompi tilanne?



Tällä logiikalla ei niiden pätkätyöläistenkään pitäisi valittaa, koska takuulla huonommin menee vaikkapa niillä jotka eivät voi olla töissä koska ovat liian sairaita, jne... Oikeastaan kaikilla jotka eivät ole kuolleita on aina joku jolla menee vielä huonommin. Kuka pystyy oikeasti olemaan immuuni vitutukselle siksi että jollakulla menee vielä huonommin kuin itsellä?

on median ja ay-liikkeen silmissä niin paljon tärkeämpi kuin Miran, 30v, jolla on yliopistokoulutus ja viimeiset viisi vuotta on tehnyt töitä 6kk:n pätkissä. Kun Miran sopimusta ei uusita, se on voi voi, Mira saa etsiä uuden pätkän jostain muualta, ei se ketään kiinnosta. Pari lasta ja asuntolaina löytyy, mutta ei se mitään, onneksi mies, jolla on tietysti vakituinen työpaikka, elättää.



Kansakoulun käyneen Raimon, 58 v puolesta, jolla on lainat maksettu ja lapset lähteneet kotoa, valittavat liittojen edustajat mediassa suureen ääneen, kuinka nyt joutuu vanha mies käymään pari työkkärin kurssia...

olet ap aivan oikeassa.

Mua täällä naurattaa mutta ihan tottahan joka sana on! Näin se Suomessa valitettavasti menee. Viis näistä 30-vuotiaista naisista, jotka yrittävät sooloilla pätkätöineen ja äitiysvapaineen. :DD

ole "toistaiseksi voimassa oleva"? Ei suinkaan "eläkeikään asti" tai "kunnes kuolema meidät erottaa"?

Vakityösuhde ja virka sekoitetaan usein. Viran kun saa, se on suurin piirtein "kunnes kuolema meidät erottaa". Itse sain hakematta (riittävän kauan saman työnantajan palveluksessa oltuani) ja melkein saman tien pistin eropaperit. Olen pätkätyöläinen (freelancer) ihan omasta halustani. Mutta tiedän, että monet haluaisivat vakityösuhteen ja on väärin, jos samassa työpaikassa teetätetään koko ajan pätkätöitä.

Ainahan työttömyys on surkia asia..ja kovaa tahtia ihmisiä irtisanotaan ja lomautetaan..

Mulla vaan suorastaan v-taa, kun vakkarityöntekijä kitisee et oi ku ois ihanaa jos tulis lomautus pitkäks aikaa ja menis koko työpaikka nurin..jeesus sentään..

Ja lisätään sit et ainahan liitosta saa työttömyyskorvauksen..



Joo saa toki, mutta voin sanoa et tällä hetkellä saa rahoja odottaa hyvin pitkän aikaa..omalla kohdallani reilun kuukauden työttömyyden ajalta en ole vielä saanut euroakaan..koska käsittelyajat venyy ja venyy..ku moni muukin hakee päivärahoja..



Tää ei nyt liity alkuperäseen asiaan mitenkään, mutta pätkätyöläisenä en tajua niitä, jotka olleet vakinaisina jo 20. v ni kitisevät kuinka paska työ on ja muuta vaikerrusta..

Et kiva olo tulee, kun ite onnellinen siitä, et on EDES töitä joksikin aikaa..