Mitä haittaa on pienen vauvan yökyläilystä?

viedä hänet muualle kylään, jos se vain on mahdollista. Aina ei ole.



9

itse olen asennoitunut jo heti ensimmäisen vauvani synnyttyä, että nyt ei muutamaan kuukauteen lähdetä sen kummemmin juhlimaan tms. Kyllä se vauva tarvitsee ensimmäisinä kuukausina eniten äitiään ja toki myös isäänsä.

Meidän perheen yhteinen valinta on myös ollut se, että jos ei ole pakottavaa tarvetta, niin vastikkeita ei anneta, eikä tuttipulloa, vaan että olen aina läsnä kun tarvitsee imettää.

Ja miten te muuten jaksatte edes mennä noihin ilta/yörientoihin, kun vauvanne on vasta 2kk? Itse en ole kyllä edes jaksanut, imettäminen ja yövalvominen ovat kyllä pitäneet siitä huolen. Ja jos aivan pakko on johonkin lähteä, niin eikö olisi parempi, että hoitaja tulee vauvan luokse?



Ja en edes lukeudu niihin, joilla olisi vaikeuksia irtaantua lapsistaan. Meillä isä on ollut alusta saakka keskenään vauvan kanssa, jolloin olen käynyt esim. kaupassa, lenkillä, nukkunut, viettänyt aikaa esikoisen kanssa tms. Meillä on myös kummit ja isovanhemmat saaneet hoitaa lapsia, mutta vauva aikana muutama tunti on riittänyt. Esimmäistä kertaa yökylässä (tutussa ja turvallisessa paikassa) ovat olleet siinä vajaa 1vuoden ikäisinä.



Pointtini on, että taitaa nykyajan vanhemmilla olla usein vanhemmuussa ja vastuullisuus hieman hakusessa. Kyllä niihin rientoihin pääsee sitten kun lapset ovat isompia ja aidosti nauttivat yökyläilyistä sukulaisten luona.

Eiköhän luonto ole hoitanut asian niin, että äiti tuntee itsensä "riippuvaiseksi" vauvan läheisyydestä, koska vauva on riippuvainen äidistä. En olisi missään nimessä voinut viedä täysimetettyä vauvaani yökylään. Lapsi söi usein ja nukkui lyhyissä pätkissä ja olin hirveän väsynyt. Mutta en silti olisi voinut olla erossa vauvasta. Tai siis siltä musta tuntui.



Ympärillä oli ihmisiä joihin luotan täysin, kuten äitini, joka olisi varmasti selviytynyt vauvan kanssa koko yön. Enkä ole kova murehtimaan, ei minun tarvinnut koko ajan vahtia vauvaa.



Mutta identiteetiltäni olin kyllä siihen aikaan pelkästään vauvani äiti. Eikä siinä minusta ole mitään pahaa. Muutaman kuukauden täydellinen omistautuminen vauvalle (mikä ei tietenkään tarkoita, etten olisi ollut välillä erossa vauvasta ja esim. käynyt jumpassa) on niin pieni osa elämää, että se ei tuntunut uhrautumiselta tai itseni menettämiseltä.

Ja se taas aiheuttaa psyykkisiä sairauksia myöhemmällä iällä eli aikuisena.

Sitä en ymmärrä näissä kiintymyssuhdejutuissa, että eikö vauvalla voi olla turvallinen kiintymyssuhde äitiin, isään, mummoihin, sisaruksiin ym. Miten perusturvallisuus voi järkkyä jos vauva viedään yökylään liian usein? Eikö vauva juuri silloin opi pitämään yökyläilyä turvallisena ja tavallisena ja kiinny hoitavaan ihmiseen?]

...pienellä vauvalla on hyvin lyhyt muisti. Jos äiti/isä/kuka tahansa joka nyt on se pääasiallinen hoitaja on monen monta tuntia poissa niin pieni vauva unohtaa hänet ja kokee itsensä hyvin hyvin turvattomaksi. Eli pikkuvauva ei vielä opi mitään yökyläilyistä jos ne eivät ole päivittäisiä. Hän ehtii unohtaa koko yökyläilyn ennen seuraavaa yökyläilyä. Samoin hän ei ehdi kiintyä hoitavaan ihmiseen koska hän on jo unohtanut hoitavan ihmisen (ellei tapaa häntä joka ikinen päivä noin muutenkin).

Jopa päiväkodeissa joudutaan ihan pienimmille aktiivisesti muistuttelemaan päivän aikana isän ja äidin olemassaolosta jotteivat he unohdu kokonaan pikkuisen mielestä päivän aikana ja pienelle lapselle (puhun alle 1v ikäisistä) tule suuri turvattomuuden tunne.

Se voi olla isä, äiti tai pappa tai mummu. Mutta siis vain yhteen. Useampi hoitaja rikkoo lapsen kiintymyssuhteen ja tästä voi tutkitusti kehittyä esim. persoonallisuushäiriö.

Sitä en ymmärrä näissä kiintymyssuhdejutuissa, että eikö vauvalla voi olla turvallinen kiintymyssuhde äitiin, isään, mummoihin, sisaruksiin ym. Miten perusturvallisuus voi järkkyä jos vauva viedään yökylään liian usein? Eikö vauva juuri silloin opi pitämään yökyläilyä turvallisena ja tavallisena ja kiinny hoitavaan ihmiset

1. kiintymyssuhde, pienen vauvan erossaolo ensisijaisesta hoitajastaan voi aiheuttaa perusturvallisuuden rikkoutumisen. Vauvan äiti on yleensä se ihminen, joka on läheisin vauvalle, joka on opetellut ymmärtämään lapsensa elekieltä ja vastaamaan sen perusteella vauvan tarpeisiin. Isä on yleensä seuraavana vuorossa, koska on arjessa jatkuvasti mukana. Isovanhemmat näkevät vauvaa satunnaisemmin ja heidän suhteensa on parikuiseen vauvaan vasta tasolla "ihastelu", ei "ymmärrys".



Hitto, mun parivuotiaallakin on vielä vaikeuksia saada erittäin läheisiä isovanhempiaan ymmärtämään tarpeitaan, vaikka tyyppi jo puhuu ja on kaikin puolin kommunikoiva yksilö. Kun on ollut yöhoidossa mummolassa, mummo saattaa ihmetellä, kun lapsi on itkenyt jotain yöllä, ja mä tiedän heti kuvauksesta, mitä on halunnut. Miten sitten kaksikuinen pystyisi kertomaan isovanhemmille hädästään?



2. Imetysvälit on aika hyvä indikaattori siihen, kuinka kauan lapsi on valmis olemaan erossa äidistään. Ei niitä tarvitse orjallisesti noudattaa, jos äiti kaipaa unta tai omaa aikaa, on ihan fiksua sitä järjestää. Mutta SKAALASSA. Jos imetysväli on kaksi tuntia, äidin poissaolo 12 tunnin ajan on yksinkertaisesti liikaa.

siskolla kaksi muksua, kumpikaan ei ikinä tuttia huolinut eikä pullosta juonut.. Mutta kun yökylään menivät niin aikansa huudettuaan kyllä se vaan kelpasi.. Ettei sitä nälkää kannata tekosyynä käyttää,että miksi ei voisi viedä hoitoon.. Tää kekustelu on taas niin ihmeellistä kirjaviisauspaskaa,että voi ei... Mutta itse kysymykseen vastaan ainakin omasta puolestani, että ei mitään haittaa...

Mun molemmat lapset ovat olleet säännöllisesti yökylässä mummolassa jo kolmekuutautisesta lähtien.

Vanhempi lapsista on nyt 15-vuotta ja nuorempi 9-vuotias. Ainoa seuraamus mitä tästä on ollut on se että, mulla ja miehellä on hyvä suhde, lapsilla on läheinen suhde isovanhempiin ja meillä on lapsiin läheiset ja lämpimät välit. Meidän rakkautta ei ole tarvinnut lasten koskaan kyseenalaistaa, se on ja pysyy vaikka ovat olleen yökylässä pienenä ja nyt isompanakin.



Ottakaa meistä mallia. Näin pysyy parisuhdekin kunnossa.

Mutta kun yökylään menivät niin aikansa huudettuaan kyllä se vaan kelpasi.. Ettei sitä nälkää kannata tekosyynä käyttää,että miksi ei voisi viedä hoitoon.. Tää kekustelu on taas niin ihmeellistä kirjaviisauspaskaa,että voi ei... Mutta itse kysymykseen vastaan ainakin omasta puolestani, että ei mitään haittaa...

Miksi ihmeessä haluaisin viedä vauvani yökylään huutamaan?!? Ei käy mun järkeen, ei sitten millään. Nauttisinpa sitten kovasti "laatuajasta" miehen kanssa kun miettisin että siellä se vauva parkuu. Ja omia tissejä pakottaa maidosta...

Eikä tää oo mitään kirjaviisauspaskaa vaan mun omaa kokemusta äitiydestäni. Muut saavat viedä vauvansa hoitoon ihan miten haluavat, minä saan olla viemättä.

jos pystyy kestämään ajatuksen, että vauvaa huutaa tuntikausia nälkäänsä kunnes suostuu pakotettuna juomaan tuttipullosta.



Onneksi minulla ei ollut sellaista tarvetta.



Hassua, olen viimeisillään raskaana ja kuulen korvissani esikoisen nälkä/läheisyydentarve-itkun ja tuntuu kuin maito alkaisi nousta rintoihin.



Mistä muistankin, miksi oli tuskaista olla erossa paria tuntia pidempään vauvasta. Ei ollut yhtään hohdokasta lypsää tissistä maitoa vessassa.

Mun molemmat lapset ovat olleet säännöllisesti yökylässä mummolassa jo kolmekuutautisesta lähtien.

Vanhempi lapsista on nyt 15-vuotta ja nuorempi 9-vuotias. Ainoa seuraamus mitä tästä on ollut on se että, mulla ja miehellä on hyvä suhde, lapsilla on läheinen suhde isovanhempiin ja meillä on lapsiin läheiset ja lämpimät välit. Meidän rakkautta ei ole tarvinnut lasten koskaan kyseenalaistaa, se on ja pysyy vaikka ovat olleen yökylässä pienenä ja nyt isompanakin.

Ottakaa meistä mallia. Näin pysyy parisuhdekin kunnossa.

Mun molemmat lapset ovat olleet säännöllisesti yökylässä mummolassa jo kolmekuutautisesta lähtien.

Vanhempi lapsista on nyt 15-vuotta ja nuorempi 9-vuotias. Ainoa seuraamus mitä tästä on ollut on se että, mulla ja miehellä on hyvä suhde, lapsilla on läheinen suhde isovanhempiin ja meillä on lapsiin läheiset ja lämpimät välit. Meidän rakkautta ei ole tarvinnut lasten koskaan kyseenalaistaa, se on ja pysyy vaikka ovat olleen yökylässä pienenä ja nyt isompanakin.

Ottakaa meistä mallia. Näin pysyy parisuhdekin kunnossa.

Hyvää päivänjatkoa vaan teillekin!