Kerran lentokentällä nähtyä

Sit mä olen aivan überomituinen.

Äiti ja kaksi lasta odottivat lentoa. Tyttö ja poika. Tyttöä en oikein muista oliko minkä ikäisen näköinen, istui vain äitinsä vieressä hiljaa.

Jossakin vaiheessa se poika kävi inttämään jotakin äitinsä kanssa ja kun äiti ei siihen johonkin asiaan (en tiedä mistä väänsivät kättä) suostunut niin poika alkoi itkemään isoon ääneen. HYSTTEERISESTI. Yritti repiä jotakin äitinsä kädestä mutta äitinsä ei antanut sitä. Poika vain kiukutteli ja itki.

Yhtäkkiä äiti huusi sellaisella helevetin kovalla äänellä. Siis karjui niin, että kaikki ympärillä olevat säikähtivät. Että LOPETA! Ja jotakin muutakin siihen vielä mut en muista mitä.

Mäkin ihan säikähdin ja pomppasin varmaan puoli metriä ilmaan.



Poika jatkoi vain itkuaan mutta vähän pienemmällä volymellä.



Tosi outoa käyttäytymistä. Ei mun 10v. poikani ikinä tolleen käyttäydy yleisillä paikoilla. Saatikaan sitten että minä kehtaisin noin kovasti huutaa.



Se oli niin kuin joku kaljamahainen miehen köriläs olisi huutanut. Huh huh.



Miten ihmiset tollasiin tilanteisiin joutuu et ne päätyy huutamaan lapsilleen tuolla tavoin?

Tuo kina varmasti on jatkunut jo kotona, päiviä jos ei viikkoja. Ymmärrän sitä äitiä täysin. Minultakin lopulta aina palaa pinna kiukutteluun, ja karjaisen niin että edes vähän aikaa tajuavat pitää luukkunsa kiinni. Hyi minua.