Kuinka pääsee eroon kaukokaipuusta?

ärsyttää kun ei vaan pakkaa perhettään ja lähde.

Englannissa kuulemma kaikki niiiiin paljon paremmin. Asui siellä joskus sinkkuna.

Sielu vaan on jossain muualla, vaikka onnellinen olenkin.

terkuin eräs joka asuu pallontallajaat-sivustolla miettien minne sitä taas lähtisi reissuun.

Kaipaan mieheni kotimaahan Espanjaan jatkuvasti. Suurin syy kaipuuseen on Suomen ilmasto, mutta muitakin on. Suomessa on valtavasti hyviä puolia ja Espanjassa vastaavasti huonoja, mutta minusta ilmasto on niin merkittävä ja jokapäiväiseen hyvinvointiin vaikuttava tekijä, että ei sitä ihan pelkällä positiivisella asenteella muuteta. Mulla on hyvät ulkoiluvaatteet ja joka päivä liikun kauniissa luonnossamme, mutta ei se vaan tunnu samalta kuin lämpimässä ja aurinkoisessa Espanjassa.



Mulla ulkomaille muuttoa rajoittavat käytännön syyt. Sekä mieheni että minun on helpompi työllistyä Suomessa. Espanjassa myös työpäivät ovat harmillisen pitkiä, ei sovi hyvin lapsiperheen elämään. Palkkataso on siellä huonompi, joten jos asuisimme siellä, niin pääsisimme harvemmin toiseen maahan lomalle. Jos muuttaisimme Espanjaan niin kaipaisin asioita Suomesta, enkä osaa täysin kuvitella tuntuisivatko ne sitten yhtä merkittäviltä kuin nyt tämä Suomen kylmyys ja pimeys.

kannalle kuin Xandrix. Tämä keskustelu leijuu jotenkin kummasti yläilmoissa, ap ja osa muistakin niputtaa kaikki muut maat jonkinlaiseksi onnelaksi, jossa kaikki on paremmin kuin täällä.

Minä olen asunut kolme vuotta miehen työn takia Singaporessa ja kyllä oli mukava palata kotiin Suomeen. Ihan tajuttoman tylsä ja pieni paikka tuo Singapore. Kuulostaa hohdokkaalta, mutta oikeasti se on varmaan koko Aasian ahdasmielisin pikkukaupunki ; D

Kaveri on asunut Johannesburgissa ja Islamabadissa ja oikein painostamalla painosti miehensä muuttamaan takaisin Suomeen, koska turvattomuus ahdisti pahasti (siis todellinen hengenvaara kaiken aikaa kaupungilla liikkuessa).

Että olisi mukava, jos ap ja muut kertoisivat, mikä oli tarkasti ottaen se heidän Paratiisinsa, niin voimme arvioida, puhuvatko pehmoisia vai ei.

Ja hassua ajatella, että ulkomailla asuminen on jotenkin harvinaista luksusta enää nykyaikana ja että kaikki, jotka eivät pidä sitä kovin hohdokkaana ovat vaan kateellisia ; )

Kyse on ihmisistä, joille on muualla asumisen jälkeen jäänyt kaipuu sinne muualle, syystä tai toisesta, joillekin lievempi, joillekin kovempi. Jos he muuttaisivat sinne muualle, niin he todennäköisesti kaipaisivat Suomeen.



Miksi Suomesta ei saisi kaivata muualle? Miksi ei saisi tunnustaa, että ei pidä Suomen ilmastosta, ihmisistä tai huonoista ostosmahdollisuuksista? Voimmehan kai kaikki olla yhtä mieltä siitä, että Johannesburgissa on vaarallisempaa kuin Helsingissä? Mitenkään sikäläisiä loukkaamatta. Miksi Suomessa ei sitten saisi nähdä mitään kielteistä?

ap:n ja kolmosen kirjoitukset ajatuksella. On joku Paratiisi jossain ja sitten tämä Suomi, jossa reppanat suomalaiset ei vaan tiedä, mistä ne jää paitsi.

Kyllä minä näen jatkuvasti kaikenlaista kielteistä Suomessa ja siitä saa minustakin puhua. Mutta ap esimerkiksi ei näe täällä oikein mitään hyvää ja näyttää selvästi näkevän kosteita päiväunia elämästä jossain muualla. Musta on oikein hyvä kysymys, jonka joku tossa asetti (taisi olla Xandrix), että miksei nämä kaipaajat järjestä elämäänsä jotain haastetta ja extraa täällä Suomessa, jos eivät voi muuttaa takaisin ulkomaille.

Ja ostosmahdollisuudet... juu: Singaporessa oli fantsut ostosmahdollisuudet, mutta pidän oikeasti aika köyhäpäisenä jotakin, joka uhoaa kaipaavansa ulkomaille ostosmahdollisuuksia parantaakseen.

Sorry, en vain siis voi sanoa kuuluvani tuohon kerhoon, vaikka ulkomailla olen asunutkin. Ei se mikään tartuntatauti siis ole.

Kyse on ihmisistä, joille on muualla asumisen jälkeen jäänyt kaipuu sinne muualle, syystä tai toisesta, joillekin lievempi, joillekin kovempi. Jos he muuttaisivat sinne muualle, niin he todennäköisesti kaipaisivat Suomeen.

Miksi Suomesta ei saisi kaivata muualle? Miksi ei saisi tunnustaa, että ei pidä Suomen ilmastosta, ihmisistä tai huonoista ostosmahdollisuuksista? Voimmehan kai kaikki olla yhtä mieltä siitä, että Johannesburgissa on vaarallisempaa kuin Helsingissä? Mitenkään sikäläisiä loukkaamatta. Miksi Suomessa ei sitten saisi nähdä mitään kielteistä?

ap:n ja kolmosen kirjoitukset ajatuksella. On joku Paratiisi jossain ja sitten tämä Suomi, jossa reppanat suomalaiset ei vaan tiedä, mistä ne jää paitsi.

Kyllä minä näen jatkuvasti kaikenlaista kielteistä Suomessa ja siitä saa minustakin puhua. Mutta ap esimerkiksi ei näe täällä oikein mitään hyvää ja näyttää selvästi näkevän kosteita päiväunia elämästä jossain muualla. Musta on oikein hyvä kysymys, jonka joku tossa asetti (taisi olla Xandrix), että miksei nämä kaipaajat järjestä elämäänsä jotain haastetta ja extraa täällä Suomessa, jos eivät voi muuttaa takaisin ulkomaille.

Ja ostosmahdollisuudet... juu: Singaporessa oli fantsut ostosmahdollisuudet, mutta pidän oikeasti aika köyhäpäisenä jotakin, joka uhoaa kaipaavansa ulkomaille ostosmahdollisuuksia parantaakseen.

Sorry, en vain siis voi sanoa kuuluvani tuohon kerhoon, vaikka ulkomailla olen asunutkin. Ei se mikään tartuntatauti siis ole.

En silti ole samaa mieltä kanssasi. Ainakin kolmonen toteaa, että ongelmansa on muuallakin. Ja sitten, että kaipaa luultavasti loppuikänsä jonnekin, ja viimeistään eläkkeellä toteuttaa haaveensa. Mikä tässä on niin kummallista?

Jos olet kotoisin vaikka Kuopiosta, tai vietit siellä elämäsi parhaat vuodet opiskellessasi, niin kai saat kaivata sinnekin. Ei ole sen kummempaa kaivata johonkin paikkaan ulkomailla. Tai ulkomaille yleensä, jos ulkomailla asuminen on ollut itselle antoisaa. Ei siitä tarvitse loukkaantua.

Ja että on niitä negatiivisiä asioita siellä minne kaipaakin.

Itse kaipaan, enkä tiedä minne. Kirjoitin tähän ketjuun aiemmin. Asuin Lontoossa, enkä ikimaailmassa sinne muuttaisi enään takaisin lasteni kanssa. Vaatii liikaa rahaa saada mukava elintaso siellä aikaan.

eihän?

Minustakin kyse on nimenomaan menneen kaipauksesta, ihan vastaa vaikkapa menetetyn parisuhteen kaipaamista.

Kummalliseksi se käy, kun kaipuu käy niin voimakkaaksi, että se vie värin arjesta, kuten ap kuvaa:

"Nyt tuntuu että pimeys ja kylmyys vievät viimeisetkin voimat ja päivällisen jälkeen ei enää nenää ovan ulkopuolelle laiteta. Mihinpä täällä korvessa edes menisi? Tällaistako tämä elämä on... "

Minusta silloin kannattaa tehdä asialle jotain. Onko sinusta hedelmällisempää rypeä kaipuussa? Ok.

[Ainakin kolmonen toteaa, että ongelmansa on muuallakin. Ja sitten, että kaipaa luultavasti loppuikänsä jonnekin, ja viimeistään eläkkeellä toteuttaa haaveensa. Mikä tässä on niin kummallista?

Jos olet kotoisin vaikka Kuopiosta, tai vietit siellä elämäsi parhaat vuodet opiskellessasi, niin kai saat kaivata sinnekin. Ei ole sen kummempaa kaivata johonkin paikkaan ulkomailla. Tai ulkomaille yleensä, jos ulkomailla asuminen on ollut itselle antoisaa. Ei siitä tarvitse loukkaantua.

Ja vastaa muidenkin samanlailla kokevien puolesta, josko vaikka joku sellainen ihminen lukisi näitä kommentteja, jonka lähipiirissä joku kaipaa takaisin ulkomaille. Jos vaikka ymmärtäisi tätä läheistään paremmin kuin nämä ihmettelijät. Sellainen tyly lause, että mene sitten takaisin, on kovin helppo tokaista miettimättä yhtään, miten monimutkaisesta asiasta on kyse.



Ulkomailla asumisen täytyy olla ollut ihmiselle positiivinen kokemus, että sitä aikaa voi kaivata. Jos joku ei viihdy jossain, miksi ihmeessä hän lähtisi uudestaan sinne tai muuallekaan? Hakkaisi päätään uudestaan ja uudestaan seinään? Ulkomaillemuutto lapsien kanssa on niin raskas kokemus, että sitä ei tee, ellei tiedä saavansa siinä enemmän kuin häviää. Siksi minusta te, joiden kokemukset olleet negatiivisia, ette voi perustella meille muille, että olemme haihattelijoita kaipuumme kanssa. Emme mekään tuomitse teitä, jotka ette viihtyneet, että vika saattoikin olla teissä, ettette viihtyneet. Ihmiset ovat niin erilaisia taustoineen ja perhetilanteineen, että kenenkään ei tule moittia sitä, mitä tuntee tai kokee näissä asioissa.



Ulkomaankomennuksella olleet tuppaavat usein olemaan niitä, jotka ovat tekemässä sitä jo toistamiseen tai vaikka viidenteen kertaan. Kertokoon se puolestaan. Kun sen askeleen kerran on onnistuneesti ottanut, kynnys madaltuu huimasti jatkaa samalla tiellä. Eikä esim. minun tapauksessani ole lainkaan kyse kaipuusta meidän kohdemaahan. Sen olen nyt nähnyt, mutta tunnen, että haluan nähdä lisää. Ihan kuin kirjan lukeminen: jos luet loistavan kirjan joltain kirjailijalta, haluat lukea häneltä muutakin. Olisikin ehkä hullua tyytyä yhteen. Tunne kaipuun kanssa on sama, saimme kokea jotain muistorikasta. Miksi emme saisi haluta kokea sitä lisää?



Käytännön syistä emme ole lähdössä mihinkään pitkään aikaan, vaikka niin moni kehottikin. Lapsemme ovat siinä iässä, että halusin heidät Suomeen kouluun oppimaan lukemaan ja kirjoittamaan omalla äidinkielellään. Kun tämä taito on saavutettu, otan uuden lähdön ihan taatusti vakavasti harkintaan. Ja kaikilla kotimaahan palanneilla on omat tärkeät syynsä, miksi ovat nyt täällä.



Tämä kaipuu ei hankaloita elämääni millään lailla, en koe, että olisin jossain vaikeroinnin suossa. Päinvastoin, nyt kun muutosta on kulunut muutamia kuukausia, elämä alkaa olla uomissaan täälläkin. Silti minusta kaikilla meillä, jotka jonnekin kaipaavat, on oikeus kaivata ja vaihtaa kommentteja tunteista. Se helpottaa käsittelemään asiaa. Ap halusi tällä ketjulla hakea yhteen meitä, joita aihe koskettaa. Ne, joiden elämässä tämä asia ei ole minkään sortin ongelma ovat kuitenkin niitä kaikkein kärkkäimpiä kommentoijia ja neuvojia.

Tässä kukaan ei varmaan ns. hienostele, että ollaanpas asuttu ulkomailla.

Se kaukokaipuu vaan on jotain mitä ei voi ymmärtää ellei itse sitä ole kokenut.



Minulla on ollut kaukokaipuu pienestä teinistä asti. Edelleen, ikää 36. Asuin 10 vuotta maailmalla, nyt Suomessa.

Ja taas kaipaan pois.

Varsinkin, jos jo lähteissä tietää, että on sen muutaman kuukauden jälkeen menossa takaisin Suomeen.



Minä olin aikanaan ekaks 12 kuukautta opiskelijavaihdossa Englannissa, 10 kuukautta Ranskassa ja sitten 10 kuukautta työkomennuksella Unkarissa. Mikään noista ei ollut mielestäni varsinaista ulkomailla asumista, olivat liian lyhyitä pätkiä.



Nyt olen asunut yhteensä 10 vuotta putkeen Suomesta pois, kahdessa eri maassa. Kun olin ollut 3 vuotta poissa, koin olevani ns. ulkosuomalainen.



Olisi kova pala, jos perhesyistä joutuisin palaamaan pysyvästi Suomeen. Se ei kerta kaikkiaan olisi minulle se ihannemaa. Vaikka varmasti saisin ok elämän sinnekin. Mutta jos valita voi, niin on aika monta muuta paikkaa, jossa mielummin asun..

kerrankin on ihmisiä, jotka ymmärtää mitä mun päässä liikkuu..Kauheasti tekis mieli lähteä jonnekin taas..

Jos koet kärkkääksi sen, että esittää erimielisen kannan, niin ok. En tulkinnut ap:n hakevan aloituksellaan vain samoin ajattelevia. Koin, että hänellä on jonkilainen ongelma, johon voi miettiä ulospääsyä.



Korjaan sinua: ainakaan minulla ei ole ollut negatiivisia kokemuksia ulkomailla olosta. Tai no toki joistain paikoista on, esim. Intia ei ole minun makuuni. Pelkkä "ulkomaillaolo" ei ole itseisarvo, kaipuu kohdistuu tiettyyn paikkaan, tiettyyn tekemiseen ja olotilaan. Joku toinen tässä ketjussa toivoi, että puhuisitte maista oikeilla nimillään, se olisi kiinnostaa minustakin.



Joihinkin paikkoihin voisin muuttaa, mutta en KAIPAA niihin niin, että kokisin jääväni jotakin olennaista paitsi olemalla täällä. Edelleen intän, että elämäänsä voi hankkia vaihtelua ja mielenkiintoa monin tavoin ja asiaa kannattaa miettiä, jos arki tuntuu harmaalta, eikä voi kuitenkaan sitä päähaavettaan toteuttaa.



Kolmonen, tulkitset niin innolla ap:n tuntemuksia, että pakko kysyä: et kai ole ap?

minun kirjoittamani. Pääte on heivannut kirjaantumiseni kun kävin kahvilla...

Elämässäni on kaikki ihan kunnossa, kiitos vaan. Kärjistetysti: kauniit lapset, ihanan mies, kiva talo, siisti auto, sosiaaliset suhteet kunnossa, vakipaikka töissä... Eli kuten kirjoitin: kaikki on kunnossa. Suomen ilmasto ja ahdasmielisyys ahdistavat ja vievät voimat. Tiedän että muutenkin voi elää. Kuitenkin tämän hetken tilanne on se, että meidän elämä on (ainakin toistaiseksi) Suomessa.



Jokunen mun tunteita ymmärtäväkin täällä on. Eli vaikka kaikki on hyvin, kaukokaipuu, "sisäinen rauhaton olo" ja maailman laajuus houkuttavat liikkeelle. Ja tosiaan olen elämääni tyytyväinen. Olihan keskustelunkin otsikko" kuinka kaukokaipuusta pääsee eroon".



Oikeasti haluaisin tuntea "sisäisen rauhan" nykyisessä tilanteessa, ilman että kaipaisin muualle. Kuitenkin tuo tunne on niin voimakas usean vuoden paikallaan olon jälkeen, että mietin asiaa viikkottain... En toki kuvitelekaan mitään paratiisia olevan, vaan ihan arkea se elämä on muuallakin, mutta ERILAISTA arkea.



Kiva, että kohtalotovereitakin löytyi ;0)

Olen asunut ulkomailla kahteen otteeseen; kolmessa maassa yhteensä 5 vuotta. Suomeen palasimme viimeksi lähes kaksi vuotta sitten.



Minä en kaipaa pois. Tai siis kyllä minä voisin lähteäkin, mutta lasteni vuoksi en halua lähteä minnekkään. On maailman suurin pötypuhe, että lapsi sopeutuu helposti.... meidän lapset vieläkin puhuu siitä, että he eivät sitten koskaan muuta enää mihinkään.



Olen asunut Euroopassa ja Aasiassa. Samaa elämää ja arkea se on sielläkin. Hyviä ja huonoja puolia - Suomessa ne hyvät ja puolet ovat toisenlaisia, mutta vaakakuppi on aivan yhtä tasan. Eikä minusta täällä Helsingissä ihmiset ole ihmeemmin erilaisia, ei siellä muuallakaaan kukaan yksinään metrossa hymyile...



Toinen syy, miksi minulla ei ole enää kaukokaipuuta on se, että olen myös matkustellut aika paljon. Esim. olen päässyt käymään kaupungissa, jossa tunsi siirtyvänsä pari sataa vuotta taaksepäin, kun ainoa taksi oli aasinlavetti yms yms. Olen kokenut niin paljon, että tätä kokemusta on paha ylittää.. Jotta saisin taas niin äärimmäisiä kokemuksia, mitä olen jo saanut, niin joudun lähtemään hyvin hyvin kauas, enkä nyt sellaisia rahoja ole valmis maksamaan.



Summa summarum: en minä ymmärrä, miksi täällä Suomessa olisi niin paha asua. No, terveydenhoito on tosi syvältä, mutta kun lapsilla on lapsivakuutus ja itsellä hyvä työterveydenhuolto, niin ei sekään juuri nyt kolhaise syvältä. On omien korvien välissä, jos ottaa elämisestään sosiaalisia paineita.

En ole ap, vaan edelleenkin se kolmonen ja moni muukin numero nyt jo.



Tunnenpahan ap:n ajatusten koskettavan minua. Ja näyttää meitä olevan monta muutakin täällä.



En halua laittaa kohdemaata tähän kahdesta syystä: koska mahdolliset tuttavat tunnistavat minut siitä liian helposti, enkä kuitenkaan halua sitä. En toisaalta näe syytä senkään takia, että saisitte arvioida, voiko kokemukseni olla niin positiviinen kuin on. Nämä ovat minun henkilökohtaisia mielipiteitäni ja kokemuksiani maasta. Sen arvostelu, onko joku maa hyvä asuinpaikka vai, on kaiketi hänen henkilökohtainen mielipiteensä. Maalla ei ole väliä. Vain sillä kaipuulla. Ulkomaillemuutto on suuri kriisi lapsiperheen elämässä ja niin on myös paluu. Sen käsitteleminen kestää, vaatii oman aikansa ja tällaiset keskustelut vievät kriisin käsittelyä eteenpäin. Ja asiaa auttaa hurjasti, jos mielipiteisiinsä saa rakentavia ja ymmärtäviä vastauksia.

kaukokaipuu ei ole aikuisten ihmisten elämää=) Ehkä aikuisuuteen kuuluu myös se, että osaa kunnioittaa toisten ihmisten valintoja ja huomioida se, että ihmiset haluaa elämältään eri asioita=)



Nimimerkillä pakkaan muuttolaatikoita maailmalle lähtöä varten