Kuinka pääsee eroon kaukokaipuusta?

oon viimeisen viikon ajan kironnut tän ilmaston alimpaan h********n ja illat kartoittanut mahdollisuuksia hakea töitä vaikkapa Britanniasta. Täällä Rovaniemellä ei oo ollut ihmisten kelit viime aikoina...=)

kärkevä. Siitä anteeksi.

Tosin halusin lähinnä sanoa, että sellaista se aikuisuus olennaisesti on, että joutuu jatkuvasti tekemään kompromisseja ja miettimään, mitä toiveistaan priorisoi tärkeimmäksi.

En sinänsä ota kantaa siihen, mikä kunkin priorisointijärjestys on. Mutta sitä pidän lapsellisena - anteeksi nyt vaan - jos ihminen ei osaa tehdä päätöstä mihinkään suuntaan, vaan elää ikuisen kaipuun tilassa. Ja nyt siis tarkoitan kaipuuta, joka "vie voimat ja arjesta värin". En sitä että muistelee ilolla ja kaipauksella jotain, mutta on silti sinut valintansa ja elämänsä kanssa.

kaukokaipuu ei ole aikuisten ihmisten elämää=) Ehkä aikuisuuteen kuuluu myös se, että osaa kunnioittaa toisten ihmisten valintoja ja huomioida se, että ihmiset haluaa elämältään eri asioita=)

Nimimerkillä pakkaan muuttolaatikoita maailmalle lähtöä varten

miten jotkut vähättelee ilmaston vaikutusta ihmisen viihtyvyyteen/tyytyväisyyteen.



Ilmasto on kuitenkin iso juttu, joka vaikuttaa nimenomaan jokapäiväisessä elämässä, harrastusten valinnassa jne. Minäkin kärsin kaukokaipuuta nimenomaan ilmaston vuoksi. En koe, että pystyn tässä kylmässä ilmastossa elämään täysipainoista elämää. Kesällä ja ulkomailla olen ihan eri ihminen kuin kylmään aikaan. Minulle ainakin elämänlaatu lämpimässä ilmastossa on parempi ja sen vuoksi onkin heti ulkomaille muutto tiedossa kun vaan saan opiskelut täällä päätettyä. En pysty elämään tässä ilmastossa niin laadukasta elämää kuin jos olisi ainainen kesä ja ympäri vuoden lämmintä. Eli kyllä minulla ainakin tämä ilmasto on se asia mikä aiheuttaa kaukokaipuuta.

Jostain syysta tunsin sisaista levottomuutta Suomessa asuessa, ikaan kuin jokin olisi aina puuttunut, vaikka asiat olivat hyvin. Kun uusi lukuvuosi alkoi, kuuntelin luentoja vain puolella korvalla ja viihdytin itseani suunnittelemalla tulevia matkoja. Villi unelma oli muuttaa ulkomaille, mutta aiti ei paastanyt lahtemaan ;) Samaan aikaan nautin elamasta Suomessa ja koin sen hyvin etuoikeutettuna, vaikka tietty levottomuus ja matkustushalu poltteli.



Tilanne nykyaan: ilman etukateissuunnittelua tapasin miehen, joka vei taysin jalat alta. Luulin menevani naimisiin suomalaisen miehen kanssa ja ylipaansa viettavani elamani Suomessa, mutta niin vain ihana mies toiselta puolelta maapalloa vei mennessaan :) Elama on pysyvasti ulkomailla ja tunnen olevani kuin kotona. Tuntuu kuin palaset olisivat loksahtaneet kohdalleen ja olen onnellisempi kuin koskaan aiemmin. Tosin se taitaa johtua avioliitosta ja perhe-elamasta, eika niinkaan ulkoisista olosuhteista.



Sen olen huomannut, etta maalla ei ole mulle valia. Kulttuurishokin jalkeen sita sopeutuu mita erilaisimpiin olosuhteisiin ja eksoottisuuskin alkaa tuntua kotoisan arkiselta (kuten viimeisimpana seikkailuna pari kuukautta ilman jaakaappia trooppisessa kuumuudessa ;)

Piti viela lisata, etta olen vieraantunut Suomesta ja suomalaisesta kulttuurista niin paljon, etten osaaa kuvitella muuttavani takaisin. Haluan kuitenkin kasvattaa lapsemme edes osittain suomalaisiksi ja opettaa heidat puhumaan sujuvaa suomea. Paaosin kommunikoinkin lapsemme kanssa suomeksi.