Lue keskustelun säännöt.
Oletteko tulleet ajateelleksi kuinka vaikeaa on olla äiti?
08.02.2009 |
Av:llakin kysytään vähän väliä, mitä kaikkea saa/pitää tehdä, kun on raskaana, miten menee täydeliinen synnytys, kuinka kauan täydellinen äiti imettää, tekeekö äiti soseruuat itse vai ostaako kaupasta, milloin on optimaalinen aika viedä lapsi hoitoon, miten tukea lasta koulunkäynnissä, miten estää seksin harjoittaminen/viinan juonti nuoruudessa yms.
Ei ihan pieniä kysymyksiä, ja kun erilaisia vastauksia on paljon, ei ole ihme, etteivät jotkut kestä ja jaksa.
Ja totuus on kuitenkin, että ennen meitä ja meidän jälkeen sadan, jossei tuhannen sukupolven äidit ovat lapsia tehneet ja hyvin hoitaneet. Muutenhan meitä ei täällä av:llakaan olisi.
Pitäiskö meidän nykyäitien joskus hieman relata?
Kommentit (11)
Ennen ei paljon mietitty, että millaiset traumat lapsi saa, jos mä nyt vihapäissäni vähän piiskaa annan tai miten pienet kotona pärjää vauvan kanssa, kun äiti on jossain hommassa kilometrin päässä. On paljon asioita, joita nykyäiti ei voi eikä saa sivuuttaa tai joissa EI VOI relata.
Sitten taas nää, että onko lakanat silitetty tai antaako lounaaksi tänään kalapuikkoja, kun äitiä laiskottaa, niin ne ei ole niin tärkeitä loppupeleissä. :) Olen siis samaa mieltä, että vähemmän vouhotusta triviaaleissa jutuissa. Olen nähnyt viime aikoina monenlaista äitiyttä ja vanhemmuutta, ja huomaan, miten itselläkin jää pikkujutut mielestä, kun kuulee kaverin tavanneen lapsensa ekan kerran viikon jälkeen synnytyksestä (olivat sairauden vuoksi eristyksissä) tai muuta yhtä järisyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hänen viedä lapsensa hoitoon, kun sisarus syntyy tai mitä muilla syödään viikonloppuina?
Eikö se ole oman perheen paras, joka merkkaa ja johon tähdätään?
Ei minusta nyt niin vaikeaa ole olla äiti käytännöllisissä asioissa. Esim noissa, mitä ap luetteli.
Vaikeus tulee siinä, kun miettii, mitä voin tehdä, kun lastani kiusataan, kun lapsellani on huono mieli, kun lapseni on väkivaltainen, kun lapseni ei saa kavereita tms. Vain lapsen ongelmatilanteissa on vaikeaa olla äiti, koska asiasta pitää kantaa äidin vastuu.
että pitää jutella netissä tuntemattomien kanssa. Minä ainakin monena päivänä kommunikoin täällä useamman ihmisen kanssa kuin kotona kahden pienen kanssa.
Ei minusta nyt niin vaikeaa ole olla äiti käytännöllisissä asioissa. Esim noissa, mitä ap luetteli.
Vaikeus tulee siinä, kun miettii, mitä voin tehdä, kun lastani kiusataan, kun lapsellani on huono mieli, kun lapseni on väkivaltainen, kun lapseni ei saa kavereita tms. Vain lapsen ongelmatilanteissa on vaikeaa olla äiti, koska asiasta pitää kantaa äidin vastuu.
Nämä asiat kovertavat minunkin äitiyttäni, ei niinkään ne "käytännön asiat"
Miten osaa tukea lastaan oikein, oikeissa tilanteissa kuitenkaan olematta liian hyökkäävä tai sitten liian välinpitämätön. Se on minulle vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole huomannut mitään sosiaalisia paineita... Ehkä se johtuu siitä, että olen jo 40 v. Ei tässä iässä enää sellaisia paineita oteta.
Ei minusta nyt niin vaikeaa ole olla äiti käytännöllisissä asioissa. Esim noissa, mitä ap luetteli.
Vaikeus tulee siinä, kun miettii, mitä voin tehdä, kun lastani kiusataan, kun lapsellani on huono mieli, kun lapseni on väkivaltainen, kun lapseni ei saa kavereita tms. Vain lapsen ongelmatilanteissa on vaikeaa olla äiti, koska asiasta pitää kantaa äidin vastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa sinänsä oikein edes tajuta, miten voi ollaniin hankalaa kasvattaa lasta omien seinien sisällä ( okei rajaus: normaalia lasta, erilaiset poikkeavuudet erikseen), siis kohteliaaksi, empaattiseksi jne. En ymmärrä kuinka voi olla liian raskasta vaihtaa vaippaa, valvoa, ylipäätään hoitaa lasta.
Ne todelliset äitiyden haasteet on minulle ainakin just ne, että kuinka osaan tukea lapseni itsetuntoa oikein, kuinka saan hänet pärjäämään tässä yhteiskunnassa jne. Siinä ne todelliset haasteet on.
Vihdoinkin validi perustelu mummoäitiydelle! ;)
Ei vaan, kunhan kiusasin. Mutta kyllä mä huomaan joskus ajattelevani, että mitä ihmiset mun ratkaisuistani ajattelevat, vaikka kolmeakymppiä jo käyn. Missään muussa asioissa en ole enää vuosiin ajatellut, mutta lapsiin liittyvissä edelleen... :( Johtuu varmaan ihan kolmenkympin kriisistäkin, sitä miettii aika paljon, mitä on elämässään tehnyt, ja onko tehnyt oikeita ratkaisuja tähän asti jne. Kotiäitiydellä ei hirveästi rehvastella, kuten tältäkin palstalla näkee...
Mutta tuo sosiaalinen paine on aika pientä siihen verrattuna, että pelkää oikeasti mokaavansa jotain perusteellisesti lastensa kanssa. Että on liian ankara, ei tue tarpeeksi tai oikeissa paikoissa, onnistuuko antamaan kunnon eväät elämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin...pitää muistaa, että on olemassa käsite "riittävän hyvä vanhempi". Jos reflektoi tekemisisään ja sanomisiaan, ja jos huomaa tehneensä jotain väärin, niin ei ole liian myöhäistä mennä pyytämään anteeksi tai oikomaan sanomisiaan. Minäkin yritän muutaman viikon välein supatella lapsilleni, kuinka ihania he ovat, maailman parhaimia ja hienoimpia poikia - ja toivon, että paikkaan tällä jotain sanomaani...
Minusta sanonta "rajoja ja rakkautta*" on liian väljä sanonta. Se on sanahelinää....Sanahelinä tarvitsee konkretian! Itse uskon, että jos kykenen arvostamaan lapsiani ihmisinä, kohtelemaan heitä kunnioittavasti, ja osoittamaan, että he tuottavat minulle enemmän iloa kuin rasitetta - niin näin osoitan sitä rakkautta "riittävästi".
Ja rajojen kohdalla: kun pystyn perustelemaan itselleni, millaiset rajat lapsi tarvitsee - olivat nämä 10 käskyä ja käytöstavat - ja kun pysyn johdonmukaisena ja lapseni ymmärtävät, miksi säännöt ovat sellaiset kuin ovat, niin rajoja on "riittävästi". Ei niihin rajoihin tarvitse lisätä av-mamman rajoja myös... ei joka päivä tarvitse olla neljää tuntia ulkona....Minun määrittelemät rajani riittävät.
Mutta tuo sosiaalinen paine on aika pientä siihen verrattuna, että pelkää oikeasti mokaavansa jotain perusteellisesti lastensa kanssa. Että on liian ankara, ei tue tarpeeksi tai oikeissa paikoissa, onnistuuko antamaan kunnon eväät elämään?
kyllä se aika vaikeaa olisi :-) Mutta täähän on itse asiassa vaan viihdettä ja hyvin paljon kärjistettyä, osittai ihan tahallaan provosoiviakin juttuja, joten ei kai kukaan nyt oikeasti ota tosissaan näitä "äitiysvaatimuksia"?