Lue keskustelun säännöt.
Miten kuoleen omaista SAA lohduttaa?
28.01.2015 |
Ketjuja lukeneena ilmeisesti ruokaa ei saa viedä, ei saa kysellä miten voi, ei saa yrittää aktiivisesti piristää (tarjota vaikka lounasta ravintolassa, viedä kaupungille yms.), seuraa ei saa tuputtaa mutta ei saa myöskään jättää sureman rauhassa.
Etenkin tuo kaupungille vieminen (syömään, kahville, rauhassa istuskelemaan) sai ihan kammottavan huonon vastaanoton. Mitä te henkilökohtaisesti haluaisitte?
Kommentit (31)
Kun 30 v. veljeni kuoli yllättäen sairauskohtaukseen, parhaimman osanoton minulle esitti hevosteni kengitysseppä. Kuolemasta oli vasta pari päivää, kengitys oli varattu aikoja sitten ja se oli pakko hoitaa, sillä hevoset tarvitsivat uudet kengät.
En muista tarkkaa sanamuotoa, mutta kengittäjän viesti kun kerroin tapahtuneesta oli jotakuinkin, että hän oli todella pahoillaan puolestani, veljeni kuolema oli todella epäreilu ja koko tilanne perseestä. Se tuntui aidolta ja auttoi enemmän kuin tyhjänpäiväiset kliseet joiden tarkoitus oli tsempata tilanteessa, jossa minun maailmassani ei ollut mitään positiivista tai toivoa tai lohtua tai mitään. Kaikki oli kirjaimellisesti perseestä ja auttoi kun joku sanoi sen ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipasin sitä normaalia elämää, se oli helpottavaa
Onpa taas suomalainen ongelma. Missään päin maailmaa normaali kanssakäyminen ei saa sellaista viharyöppyä kuin Suomessa.
Pahinta on alkaa vältellä surevaa. Kuulumiset voi kysyä, ruokaakin viedä.Kuuntelu on tärkeää!
En usko että olisi mitään suoraan väärää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai saa tarjota kahville menoa, mutta ei pakottaa ja jankata asiasta. Eli jos toinen kieltäytyy, niin ei saa ruvta vänkkäämään, että "No mutta sä piristyisit, lähde nyyyt". Jankkaajat on niin stnana ärsyttäviä.
,
Parhaimmiten autat kysymällä ja tarjoamalla, mutta et pakottamalla ja tunkemalla.
Tekemällä selväksi että valittaminen ei auta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin vaan puhua ja itkeä vaikka kotona jos kaveri jaksaa kuunnella. Kaverin pitäisi oikeasti olla empaattinen ja elämää nähnyt eikä tekopirteä paska. Kammoaisin fraaseja: elämä voittaa, kyllä se siitä, otan osaa...Et ota, kun sulle ei ole käynyt niin! Jos ei tajua empatiasta mitään parempi ettei feikkaa mitään paskaa eikä ota yhteyttä.
Minkälaista elämää pitää olla nähnyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla on kaikki kliseet