Lue keskustelun säännöt.
Miten kuoleen omaista SAA lohduttaa?
28.01.2015 |
Ketjuja lukeneena ilmeisesti ruokaa ei saa viedä, ei saa kysellä miten voi, ei saa yrittää aktiivisesti piristää (tarjota vaikka lounasta ravintolassa, viedä kaupungille yms.), seuraa ei saa tuputtaa mutta ei saa myöskään jättää sureman rauhassa.
Etenkin tuo kaupungille vieminen (syömään, kahville, rauhassa istuskelemaan) sai ihan kammottavan huonon vastaanoton. Mitä te henkilökohtaisesti haluaisitte?
Kommentit (57)
En tiedä. Ihminenhän voi olla sokissa ja vasta myöhemmin tajuta, mikä oli hyvä tapa auttaa. Mä ainakin soitin kaverille ja sanoin, että tulen käymään ja tuon ruokaa. Siinä sitten kysyin, saanko siivota. Siivosin kämpän ja hain vielä lisää ruokaa. Sitten käytiin kävelyillä ja hän sai puhua jos halusi. Välillä oltiin vaan hiljaa. Eihän siinä mitkään sanat oikein auta. Kuuntelu auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen miettinyt ihan samaa, tai sitä miten surevan ihmisen kanssa puhutaan asiasta. Olen varmaan huono ihminen, mutta jos olen ollut seurana surevalle, niin en ole ottanut asiaa puheeksi ellei läheisen menettänyt sitä itse oma-aloitteisesti tee.
Yritän olla mahdollisimman normaalisti jos ihminen ei selvästi halua asiasta puhua/käyttäytyy itse niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. En sitten tiedä pitäisikö sittenkin puhua..
Kun isäni kuoli, kuulin myöhemmin etten edes osannut surra oikein, no en osannut kun oli ensimmäinen läheinen joka kuoli, enkä osaisi varmaan vieläkään. Siksi jos jollakulla kuolee joku läheinen, en tee muuta kuin kuuntelen jos haluaa jutella kun nähdään, silloinkin sattumalta. Kaikki vain siksi ettei jälkeenpäin pidä kuunnella kun en osaa kuitenkaan oikein.
Kysy surevalta mitä hän tarvitsee?
En halunnut lohdutusta koska en ole surevaa tyyppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet seurana. Olet paikalla. Käytettävissä. Lopeta häslääminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysy surevalta mitä hän tarvitsee?
Tämä on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy surevalta mitä hän tarvitsee?
Tämä on hyvä.
Jos olet valmis sitten toteuttamaan surevan tarpeet. En minä ainakaan ole, kuin muutaman ihmisen kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy surevalta mitä hän tarvitsee?
Tämä on hyvä.
Jos olet valmis sitten toteuttamaan surevan tarpeet. En minä ainakaan ole, kuin muutaman ihmisen kohdalla.
Riippuu tarpeista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin vaan puhua ja itkeä vaikka kotona jos kaveri jaksaa kuunnella. Kaverin pitäisi oikeasti olla empaattinen ja elämää nähnyt eikä tekopirteä paska. Kammoaisin fraaseja: elämä voittaa, kyllä se siitä, otan osaa...Et ota, kun sulle ei ole käynyt niin! Jos ei tajua empatiasta mitään parempi ettei feikkaa mitään paskaa eikä ota yhteyttä.
Jopas oot katkera ihminen, itsesäälissä velloja joka pitää itseään parempana ihmisenä kuin muut.
Ihan turhaa niitä suruja on yrittää vertailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ei mikään kelpaa niin eipä voi valittaakaan.
Oletko alunperin läheinen lohdutettavalle? Vai joku toisen surusta voimaantuva?
Vierailija kirjoitti:
Kun ei mikään kelpaa niin eipä voi valittaakaan.
No ei
Ja myös surut on erilaisia. Pitkään huonossa kunnossa olleen, iäkkään isädin kuolemaan ainakin minä reagoin eri tavalla kuin vaikka että tuosta nyt joku mun lapsista kuolisi. Jokainen joka yrittää vilpittömästi olla tukena ihan niillä keinoilla mitä itsellä on, on tervetullut. Ison surun edessä meistä jokainen saattaa puhua mitä sattuu, turha sitä on etu- tai jälkikäteen surra. Se vilpitön halu olla tukena on tärkeintä.