Auttaako jatkuva valittaminen oikeasti?

päivästä toiseen. Mutta minkäs teet, jotkut vaan on niin negatiivisia, mikään ei ole hyvin vaikka mitä tekisi.

Myymälämme on liian kaukana keskustasta, jalkoja särkee kun joutuu sinne asti kävelemään, palvelut ovat huonoja ja myytävät tuotteet liian kalliita... valivalivali... Ei auta vaikka sanoisi mitä, naama pysyy norsunv**ulla.

Toisilla tuntuu olevan joka päivä huono päivä. Eikä se valitus varmaan loppujenlopuksi tee oloa yhtään paremmaksi. sitä vaan etsii jotain negatiivista kaikesta, että voisi valittaa.

Toisaalta olen huomannut että ne jatkuvat valittajat ehkä sitten kuitenkin saa enemmän apuja ja myötätuntuntuoa kuin ne jotka ei ollenkaan valita, vaikka kuinka huonosti menis.



Mulla on ollut todella huonot kaksi vuotta takana, olen joutunut työttömäksi (löysin myöhemmin kyllä uuden paikan, mutta olin jonkin aikaa työttömänä), saanut astman, katkaissut jalkani, joutunut pois kodistani homevaurion vuoksi (uutta kotia ei ole löytynyt, sukulaisten nurkissa nyt). Kaikki säästöt on menny. Aika kehno tilanne siis. Siltikään en mitenkään ihan hirveästi enkä varsinkaan kellekään tutuille yleensä ollenkaan valita, vain puolisolleni ja siskolleni. Nyt kun olen ollut hieman allapäin tästä kaikesta, niin ihmiset on ihan ihmeissään ja olen kuulemma omituinen kun en ole oma itseni, vaikutan kuulemma masentuneelta. Kun vastaan että varmaan itseäsikin masentaisi olla koditon ja rahaton, niin saan osaksi, en myötätuntoa, vaan vain kysyviä katseita.



Olisi siis ehkä kannattanut aloittaa kova valitus jo heti ekan epäonnisen asian jälkeen...

Jotkut vain näkevät lasin aina puolityhjänä.

JA myötätuntoinen halaus täältä!

Tässä on tietysti mukana tuo ongelmakin, että ihmiset eivät välttämättä osaa suhtautua sitten, jos tuollainen " aina aurinkoinen" joskus onkin vähemmän aurinkoinen. Hyvä että olet kuitenki valittanut edes miehellesi ja siskollesi.

Mä en tuosta saanut ihan kuvaa, että oletko niille ihmisille, jotka ovat olotilaasi ihmetelleet rehellisesti kertonut tilanteestasi? totta kai ihmiset on ihmeissään, jos joku vain toteaa olevansa koditon ja rahaton, jos siihen asti on näyttänyt siltä, että kaikki on hyvin.

Mun strategia on se, että mulla on lähipiiri, jonka kanssa jaan asiani. Siihen kuuluu perhettä ja hyviä ystäviä. Muiden ei tarvitse sen kummemmin asioistani tietää. Muutenkin keskityn elämässä niihin positiivisiin asioihin. En vaan jää murehtimaan ja märehtimään sitä, että elämäntilanne itsellänikin on tällähetkellä vähemmän helppo. Kun ei sillä rypemisellä ainakaan muuksi muutu.

Mulle taas monet ihmiset tulee selittämään, että mun elämän täytyy olla tällä hetkellä tosi rankkaa ja kauheaa - musta tuntuu että mulla menee paljon energiaa siihen, että vakuuttelen muita siitä, että mä ihan oikeasti osaan nauttia elämästäni tilanteessa kuin tilanteessa. Että vaikka on rankkaa, niin ei se häiritse. Ja nyt mä tässä korostan, että mulla ei ole mitään tragediaa käynnissä, koska se vetäisi mielen matalaksi, tottakai. Mulla on vaan konkreettisesti ja fyysisesti liian monta rautaa tulessa kerralla, ja tilanteeseen ei voi vaikuttaa, vaan aika on ainoa, joka tulee helpottamaan.

Toisaalta olen huomannut että ne jatkuvat valittajat ehkä sitten kuitenkin saa enemmän apuja ja myötätuntuntuoa kuin ne jotka ei ollenkaan valita, vaikka kuinka huonosti menis.

Mulla on ollut todella huonot kaksi vuotta takana, olen joutunut työttömäksi (löysin myöhemmin kyllä uuden paikan, mutta olin jonkin aikaa työttömänä), saanut astman, katkaissut jalkani, joutunut pois kodistani homevaurion vuoksi (uutta kotia ei ole löytynyt, sukulaisten nurkissa nyt). Kaikki säästöt on menny. Aika kehno tilanne siis. Siltikään en mitenkään ihan hirveästi enkä varsinkaan kellekään tutuille yleensä ollenkaan valita, vain puolisolleni ja siskolleni. Nyt kun olen ollut hieman allapäin tästä kaikesta, niin ihmiset on ihan ihmeissään ja olen kuulemma omituinen kun en ole oma itseni, vaikutan kuulemma masentuneelta. Kun vastaan että varmaan itseäsikin masentaisi olla koditon ja rahaton, niin saan osaksi, en myötätuntoa, vaan vain kysyviä katseita.

Olisi siis ehkä kannattanut aloittaa kova valitus jo heti ekan epäonnisen asian jälkeen...