Kadehdin niin teitä, jotka olette sektiolla saaneet synnyttää

Olen saanut lapset sektiolla, vaikka suuri toiveeni oli ensimmäistä ja toista lasta odottaessani saada edes yksi lapsi alakautta. Sen surun yli olen päässyt, mutta kyllä siihen pari vuotta meni.



Tärkeintä kuitenkin on, että minulla on terveet lapset.



Hmmm... "Paikat säilyy tiukkana" no ehkä vielä kahden lapsen jälkeen.

Kyllä minulla ainakin on vatsalihakset kärsinyt.

Puhumattakaan niistä peloista joita moneen kertaan leikattu sektiohaava itsessään aiheuttaa.



Kyllä se niin on että kaksi lasta synnyttää "helposti" sektiolla... jotkut vielä helpommin alakautta.



-4 lasta sektiolla saanut

Itse en enää kahden sektion jälkeen voi saada lapsia, tai voin mutta saattaisi olla sekä oma että lapsen henki vaarassa jos siihen ryhtyisin. Olen ikionnellinen näistä kahdesta ja tyydyn tähän, mutta siis tämmöinenkin ikävä puoli voi sektioihin liittyä...

sitäkään äitiä jolla vahingossa viillettiin virtsarakkoon sektiossa.

Toivon että kaikki menee hyvin ja saan synnyttää alateitse, vaikka sekin kieltämättä hieman jännittää, mutta riskit lienee kuitenkin pienemmät alatiesynnytyksessä. Pakko tuo mukula on kuitenkin jotenkin ulos saada...

miks joku ennemmin haluais kamalat arvet mahaansa ku alpäähänsä, kuka niitä sieltä näkee :)

Ites synnytin 4.5 kg vauvan alle vuosi sitten, ja alapää on siinä kunnossa kuin ennenkin.

ja ilman mitään pitkiä kipuja. Kummastuttaa täällä nämä pitkiä kipuja sektioiden jälkeen poteneet.. yksilöllistä kai sekin, kuten alatiesynnytyksestäkin toipuminen.



Ekan lapsen kohdalla olin synnytyssalissa 30 tuntia ja 10 cm auki, kun synnytys pysähtyi. Kokemusta on siis myös "oikeasta" synnytyksestä ponnistusvaihetta lukuunottamatta. Ja juu, kyllä mä olisin ollut iloinen, jos se olisi tullut alakautta eikä päätynyt sektioon siitäkin huolimatta, että toivuin leikkauksesta tosi hyvin. Mutta eipä varmaan kannata kadehtia/ihannoida/mollata kumpaakaan tapaa.

eka synnytys päätty kiireelliseen sektioon ollessani 6 cm auki. toinen synty alakautta ja repesin aika pahasti. mulle toi sektioon päättyny synnytys oli parempi. mutta uskon että JOS synnytys sujuisi hyvin ilman isoja repeämiä, niin se olisi varmaan hyvä vaihtoehto. itse olen katkera kun suostuin (pakotettuna) synnyttämään alateitse vaikka riskit oli lapsen ison koon (4,5 kg) takia tiedossa.

Ensimmäinen sektio oli kiirreellinen. Seuraavat olikin jo suunniteltuja. Jälkeenpäin olen ollut tyytyväinen että kaikki lapseni ovat syntyneet sektiolla. Minua ei hävetä tunnustaa tätä.



Sinun ei kannata olla toivoton ja masentunut. Hae apua vaivaasi. Kyllä asialle varmasti voi jotain tehdä!



Terveisin,



kolmen lapsen äiti

Oon synnyttäny sektiolla (oli lääkärin päätös lapsen parhaaksi, itse en olisi halunnut) esikoiseni ja toisen alateitse. Sektion jälkeen vatsalihakset eivät palaudu ennalleen, kipu on pidempään, ei saa nostella mitään, ja ympäristö halveksii kun "ei ole oikeesti synnyttänyt."

Olenkohan ainoa nainen, joka on saanut lapsen kokonaan ilman kipua. Toivuin sektiosta hyvin eikä mitään jälkiharmeja ollut. Eipä voisi vähempää haitata se, etten ole oikeasti synnyttänyt. En olekaan, ja hyvä niin.

Jokainen näistä meni ilman komplikaatioita ja toipuminen sektiostakin meni hyvin. Alatiesynnytys oli 100 kertaa mukavampi tapa synnyttää ja toipuminen oli todellakin niiiin paljon nopeampaa ja helpompaa kuin hyvin menneessä sektiossa.

eli siksi voin sanoa olevani jonkin verran katkera synnytystavasta, en kateellinen helposti sektiolla vauvan saaneille.



Seksi palstalla tästä ulkonäöstä on kyselty, miehiä ei ulkonäkö juuri tunnu haittaavan, tiukkuus on se tärkein ;) Kai yksityisellä tehdään korjauksia. Mulla on välilihan seutu vekillä, muuten ei kaameaa jälkeä, mutta kyllä ottaa pattiin. Miestä ei haittaa yhtään!

Minulla oli synnytys rankka, ja repesin II asteen repeämät ylös sekä alaspäin ja vähän sivullekin, ja ennenkaikkea repeämät oli erittäin hankalat ommella sekä parantua koska menivät syvyyssuunnassa syvälle. Sisältä ei voinut ommella.

Repaleinen onkaloinen jäi. Vuosi kesti parantua, välillä kävin korjauttamassakin.

Ja antibioottikuuria oli sekä tulehduksia alun 4kk kunnes kävin korjauttaas yksityisellä.



Kummasti se on korjaantunut kuitenkin itsestään ajan kanssa. Ei erota että olisi niin pahasti vaurioitunut ikinä ollutkaan. Eikä enää 3v jälkeen tuntunut pahalta, vaikka vuoteen ei ollutkaan seksielämää, ja klitassa ei ollut tuntoa lähes kolmeen vuoteen laisinkaan.



Välissä oli toinen raskaus, ja sektio. En suosittele kadehtimaan, siinäkin meni pieleen jotain, ja vuosin kuin eläin, sekä kohtuni ei meinannut supistua, ja olin lähellä kuolemaa. Ja myös sektiohaava tulehtui. Ja puhumattakaan siitä, että oli rankkaa kahden pienen kanssa. Niin rankkaa, että ei sitä seksielämää ollut silti, vaikka paikat olisikin olleet 2kk sektiosta ihan ok sekstailukunnossa.



Vauva-aika on tarkoitettu vauvalle ja imetys ja valvominen kuitenkin vie sen seksielämän kuoliaaksi ekaksi vuodeksi, että turha sitä on kadehtia!



Seuraava tulis jos tulis, sitä kautta kuin lääkäri näkee terveellisimmäksi synnytyshistoriani takia. En sitä itse päättäisi enää. Kohdunpoistoon se joka tapauksessa päättyisi kuulemma. En tiedä, uskallanko edes sterilisaatioon

mennä, kun komplikaationi olivat sellaiset, eli kärsin kuulemma myös veren hyytymättömyydestäkin. Jo hammaslääkärikäynnitkin on aika painajaista.

Toisesta lapsesta tosiaan toivoin, että saisin sektion. Eka synnytys oli mielestäni liian rankka, kun kesti niin kauan, 38 tuntia. Toinen lapsi syntyi sektiolla perätilan takia, mutta sektio se vasta kauhea kokemus oli. Sen jälkeen synnytin kaksi lasta normaalisti ja ne oli hienoja kokemuksia. Helpoin oli kolmas alatiesynnytys, joka käynnistettiin. Lapsi syntyi ilman kipulääkitystä ja olo oli tosi hyvä koko synnytyksen ajan ja sen jälkeen. Olin heti synnytyksen jälkeen loistokunnossa. Itku pääsi, kun viides lapsi oli perätilassa ja taas jouduttiin operoimaan. Sektiot meni kyllä hyvin ja toivuin normaalisti, mutta silti paljon helpommalla pääsin synnytyksissä.

Kaksi lasta kiireellisellä sektiolla - ekaa punnersin 28 tuntia, tokaa 24 tuntia ja sitten leikattiin. Eka parani hyvin, tokasta ties mitä vaivaa. Nyt vielä neljän vuoden jälkeen tunnen arven ja kiinnikkeet.

Alatiesynnytys oli noin 1000 kertaa mukavampi kuin sektio!! Alapaa oli tietysti aika ruvella tuon alatiesynnytyksen jalkeen ja tulehduksenkin sain. Ja noin 25 tikkia. Ja siihen viela hiivatulehdus paalle.. Silti toivon sydameni pohjasta paasevani taas synnyttamaan alateitse taman kolmosenkin. Se fiilis sen synnytyksen jalkeen oli jotain kasittamattoman mahtavaa!



Sektiosta toipuminen kesti viikkokausia, mitaan ei voinut nostella, ei edes vauvaa. Tunnesiteen syntyminen vauvaan myos kesti, kun alatiesynnytyksessa tuo side muodostui ekasta katsekontaktista. Haava oli tosi kipea, piti syoda vaikka mita laakkeita. Ei enaa koskaan, kiitos!



Onnekas se tuolla ylhaalla, jolla oli hyva sektiokokemus. : )

Sitä tuskin kuitenkaan tulit ajatelleeksi että monen sektioidun lapsi on ollut hengenvaarassa- vieläkö käy kateeksi?

alatiesynnytykset ovat olleet helpompia.

Ja sellaisia, joilla toipuminen on ollut nopeaa eikä pysyviä tuhoja ole jäänyt. Sekä alatie- että sektiosynnyttäjistä löytyy onnekkaita ja vähemmän onnekkaita. Itse olen synnyttänyt kaksi lasta alakautta hyvällä menestyksellä. Nyt odotan kolmatta ja pelkään synnytystä enemmän kuin aiemmin, sillä ole tässä toisen lapsen syntymän jälkeen lueskellut ihan liikaa tarinoita sekä huonoista sektiokokemuksista että tuhoutuneista alapäistä.

Itse olen synnyttänyt kaksi alateitse ja keskimmäisen nukutettiin ja sektiolla - ja kyllä, kaikista pahin olin tämä keskimmäinen! Sairaalassa meinasin pyörtyä kivusta, kun ylös yritin sänkystä. Tosi kipeä oli se sektiohaava! Enkä saanut pienoista rinnalleni pariin päivään.



Toki alkuun molemmat alatiesynnytykset oli supistuksineen ja ponnistusvaiheineen pelottavia, nolottavia ja kivuliaita, mutta kun sen lapsen sai ulos, niin ei mitään. Esikoisen kun sain ulos, niin repesin aika pahasti ja ei meinanut aueta edes alkuun millään. Tämä kuopuksen aikaan aukesin aika hienosti, kun puuskutin ja huusin ja yritin rentoutua ja kiroilin ponnistusvaiheessa ja työnsin nykyttämällä, niin en ees revennyt , vaikken en ruuhkan vuoksi kerinnyt muuta kipulääkettä saada kuin ilokaasun :) Niin kaikki oli ohi, kun lapsi oli ulkopuolella - enkä edes revennyt. Nyt alapää todella hyvässä kunnossa. Ihan kuin en olisi synnyttänytkään. Seksi upeaa. Ennen lapsia kivuliasta puuhaa - nyt nautintoa!



Joten olen todellakin eri mieltä kanssasi. Tulkoot neljäskin alateitse! Harmittaa vaan, kun meidän synnytyssairaalassa ilokaasua ei enää käytetä. Just kun sitä opin käyttämään!!!

Mutta sektioäitien kivut kyllä loppuvat varsin pian ja niiden paikat säilyy tiukkana.



-2 lasta sektiolla synnyttänyt