Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olette pelänneet synnytystä, oletteko itkeneet pelon takia synnytyksen aikana?
07.12.2008 |
Itselläni takana kaksi melkoisen vaikeaa alatiesynnytystä ja kolmas synnytys edessä kesällä... pelottaa. Kuitenkin haluaisin alakautta yrittää, mutta pelkään varmaan niin paljon että itken :(
Kommentit (9)
Itkemistä ei pidä hävetä ja jokainen itkekööt milloin haluaa, eli ei se itkeminen ole ongelmana. Olet varmaan kuullut monia kertoja, kuinka sanotaan, että mene avoimin mielin synnytykseen ja niinhän se on. Jos todella ajattelet koko odotusaikasi synnytyksen kipua ahdistut ja jopa voit masentua.. Synnytys ei ole kivuton, mutta me naiset se kestetään ja mies tukena. Älä ajattele kipua ajattele sitä vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun asian pilkkoo osiin se ei välttämättä ole se kipu mitä eniten pelätään.
Vaan vammautuuko lapsi synnytyksessä hapenpuutteessa, tai jotain muuta menee pieleen.
Repeänkö pahasti, saako pysyviä vammoja synnytyksestä? Pääsenkö koskaan korjausleikkaukseen?
Jos just minulle sattuu se työhönsä leipääntynyt sadisti/natsi kätilö joka haluaa kouluttaa minua.
ja kolmonen: osa synnytystä pelkäävistä pelkää sitä nimenomaan VAUVAN takia, ei niinkään kivun.
Jos just minulle sattuu se työhönsä leipääntynyt sadisti/natsi kätilö joka haluaa kouluttaa minua.
Ja mulle sattui kolkko kätilö ekan synnytyksen loppuun.
Kun asian pilkkoo osiin se ei välttämättä ole se kipu mitä eniten pelätään.
Vaan vammautuuko lapsi synnytyksessä hapenpuutteessa, tai jotain muuta menee pieleen.
Repeänkö pahasti, saako pysyviä vammoja synnytyksestä? Pääsenkö koskaan korjausleikkaukseen?
Jos just minulle sattuu se työhönsä leipääntynyt sadisti/natsi kätilö joka haluaa kouluttaa minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä menetin täysin itsehillintäni ekassa synnytyksessäni. vieläkin hävettää, ja siitä on sentään jo 7 vuotta aikaa.. oisinkin vaan vähän itkenyt. olin aivan paniikissa itkin, huusin ja raivosin. lopulta kuitenkin sain itseni kerättyä ja ponnistin maailman ihanimman vauvan maailmaan!
uskon et henkilökunta puhuu vieläkin minusta (naurettavan hankalasta synnyttäjästä) ja kauhulla odottavat minunkaltaisia.
seuraavat synnytykseni sitten sujuivatkin paljon paremmin ja hallitummin. opin, et mitä rennommin osaa olla sen helpommin ja nopsemmin synnytys menee.
ja tuossa ekassa saattoi vaikuttaa käyttäytymiseen myös kesto joka oli 16 tuntia. täytyyhän sitä jotain selittää..
Tokalla kerralla itkin silkasta pelosta että synnytys tulee olemaan yhtä hankala kuin eke kerta. Ei onneksi ollut, kaikki meni paremmin kuin uskalsin edes unelmoida!
Eli kyllä, itkin tokalla kerralla vain pelosta koska tiesin mitä vaikea synnytys voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta suurin syy oli väsymys, mutta myös pelko, vaikka meninkin synnyttämään sillä asenteella että pahinta mitä voi tapahtua on että molemmat kuollaan. Niin paljoa ei kuitenkaan pelottanut että pelkästään sen pelon takia olisin itkenyt.
avautuminen pysähtyi ja tuntui turhauttavalta, ja sitten heti perään tuskasta, kun kalvot puhkaistiin homman nopeuttamiseksi ja sattui niin että kipu pääsi "päälle". Muut synnytykset ovat menneet hallitummin. Mun mielestä kipua ei tarvitse nykyaikana pelätä, koska jos sitä ei kestä, siihen on saatavilla helpotusta - paitsi just ennen ponnistusvaihetta jos mitään siihen mennessä ei ole saanut/tarvinnut.