Voiko "normaali" lapsi olla älykkäämpi kuin keskimääräinen aikuinen?

jättämistä, mutta me emme suostuneet siihen.

ekaluokka jäisi väliin. Pitää vaan toivoa, että nykyopettajat osaavaat hoitaa opetuksen niin että kaiketasoiset oppilaat kokevat koulunkäynnin mielekkäänä ja mielenkiintoisena.

on siis jo täyttänyt 6 ja eskariin menee syksyllä.



Meillä ei ole vielä ollut mitään koulukypsyysjuttuja. Vasta tällä viikolla oli yleensäkään eskariin ilmoittautumiset täällä Helsingissä.

AP:nkin poika on tosi musikaalinen ja laulaa kotona ollessa "lähes taukoamatta". Osaa paljon biisejä sanaarkasti ulkoa ja laulaa ne myös ihan nuotilleen. Tosinaan keksii ihan omia sanoituksia. Liikunta myös kiinnostaa (luistelu, hiihto, juokseminen jne.) mutta ei niinkään pelit eikä kilpailut. Jotenkin tuntuu että suorituspaineet ja/tai jännitys noissa on liikaa. Poikamme nimittäin on myös jollain tavalla perfektionisti. Eli ei sallisi millään itselleen epäonnistumisia :-(

Siis kyllä minäkin välillä mietin, mitä sitten, kun leikki-ikä on ohi. Löytyykö pojalle samanhenkisiä kavereita jne. Tai ruokkiiko tuollainen älykkyys koulukiusaamista. Mutten tosiaalta halua murehtia vielä liikaa. Pojalla on kuitenkin nyt kavereita ja hän leikkii heidän kanssaan mielellään. Hän on kiinnostunut myös liikunnasta ja musiikista (on varsin musikaalinen). Ei hänen välttämättä tarvitse jalkapalloa tai jääkiekkoa pelata - tärkeintä, että on muita mieluisia harrastuksia, jonka parissa tapaa muita lapsia ja viihtyy.

mutta miten älykkyys määritellään?



Voisin kuvitella, että lapsi voi olla (ja moni lapsi onkin) jossain asiassa parempi kuin keskivertoaikuinen, mutta tuskin kaikissa. Ja älykkyyttäkin on niin montaa sorttia.



Minusta kuulostaa, että teillä on kasvamassa pikku pohdiskelija. Poikanne voi aivan hyvin olla "normaali", hän on vain kiinnostunut matemaattisista ja matemaattis-loogisista asioista, saanut hyvää palautetta ja innostunut lisää. Tuon ikäisethän imevät kaiken kuin sieni, jos motivaatio on kohdallaan.



En olisi huolissaan, jos sosiaaliset suhteet ovat kunnossa. Kannustaisin kuitenkin poikaa sosiaalisuudessa ja ns. taitoaineissa ja liikunnassakin.



Älä huoli etukäteen! Kyllä ne asiat selviävät ja monet aspergerit ovat, vaikkakin rasittavia, niin myös ihania.



Sille yhdelle, jolla samankaltainen poika. Käykää koulukypsyystesteissä. Pojalle voisi hyvää mennä suoraan kouluun.



Mieheni veli oli lapsena tuollainen, ja ihan "normaali" ihminen hänestä tuli ;)

Joku avaruustieteilijä tms. sosiaaliset taidot (ja sosiaalisuuden tarve) eivät ehkä ole ihan huippua, mutta tosiaan pärjää mainiosti.

Ja peppipitkätossunäkökulmasta elämä on aika tylsää...mutta hyvä isä ja aviomies on. Kun taas saman perheen toinen poika (mun mies) on melkoinen huithapeli, normiälyinen ja sosiaalinen eemeli.

tätä me olemme pojallemme juuri painottaneet, kun hän on joskus taidoillaan kehuskellut. Olemme kertoneet, että eskarissa opetellaan muitakin asioita kuin numeroita ja kirjaimia. Pojan hoitajat pk:ssa ovat kyllä todenneet, että luulevat pojan kyllä viihtyvän eskarissa. Kun saa vielä leikkiä ja olla pieni, mutta päivään mahtuu myös kaikenlaisia tehtäviä ja muuta opeteltavaa.

se helsinkiläinen 6-vuotiaan älykön äiti....

kannattaa etukäteen jo tehdä lapselle selväksi se tosiasia, ettei eskaria käydä siksi, että opitaan tietoa, vaan siksi, että opitaan työskentelemään ryhmässä ja kuuntelemaan opettajan neuvoja.

Siellä siis harjoitellaan koulussaOLOA, ei päntätä. Eskarissahan ei edes opeteta lukemaan, vaikka lukemiseen liittyviä asioita harjoitellaankin.

- 15, jonka as-poika siis nyt on eskarissa, eikä silti ole turhautunut -

Meillä myös 2003 syntynyt poika, joka on eri "tasolla" tai "aalloilla" kuin ikätoverit. Pohtii asioita hyvin syvällisesti ja on kiinnostunut paljon isommista asioista kuin sotaleikeistä tai autoilla leikkimisestä.



Hän osaa valtavasti asioita, siis opettamatta. Hän tunnistaa valtavan määrän dinosauruksia, maiden liput, jalkapallojoukkueiden ja jääkiekkojoukkueiden logot (siis satoja) ym. Järjetön muisti tai jotain.



Hänellä ei ole paljoa kavereita, muutama joiden kanssa leikkii, mutta ei mitään bestiksiä. Ja kaipailee erilaisia juttuja kuin nämä kaverit.



Hänen kanssaan voi keskustella liiankin aikuismaisista jutuista ja huomion siirtäminen lasten asioihin on joskus haasteellista. Esikouluun hän ei haluaisi mennä, koska ei koe oppivansa siellä mitään.

uinti on kova juttu, samoin luistelu yms. Joukkuelajeista ei oikein tykkää. HIrveä kilpailuvietti meidän pojalla ja haluaisi olla aina ykkönen. On nyt oppinut sen, että joskus on hyvä hävitäkin... Eli taitaa olla vähän perfektionistia meidänkin pojassamme.

AP:nkin poika on tosi musikaalinen ja laulaa kotona ollessa "lähes taukoamatta". Osaa paljon biisejä sanaarkasti ulkoa ja laulaa ne myös ihan nuotilleen. Tosinaan keksii ihan omia sanoituksia. Liikunta myös kiinnostaa (luistelu, hiihto, juokseminen jne.) mutta ei niinkään pelit eikä kilpailut. Jotenkin tuntuu että suorituspaineet ja/tai jännitys noissa on liikaa. Poikamme nimittäin on myös jollain tavalla perfektionisti. Eli ei sallisi millään itselleen epäonnistumisia :-(

Siis kyllä minäkin välillä mietin, mitä sitten, kun leikki-ikä on ohi. Löytyykö pojalle samanhenkisiä kavereita jne. Tai ruokkiiko tuollainen älykkyys koulukiusaamista. Mutten tosiaalta halua murehtia vielä liikaa. Pojalla on kuitenkin nyt kavereita ja hän leikkii heidän kanssaan mielellään. Hän on kiinnostunut myös liikunnasta ja musiikista (on varsin musikaalinen). Ei hänen välttämättä tarvitse jalkapalloa tai jääkiekkoa pelata - tärkeintä, että on muita mieluisia harrastuksia, jonka parissa tapaa muita lapsia ja viihtyy.

mainitsit eli aistyliherkkyydet, rutiinien tarve ja vaikeudet syömisessä. Ne kun ovat tyypillisiä as-oireita. Siis näin meidän lapsen kohdalla. Eityisope myös sanoi palaverissa, että kun as-lapsethan ovat yleensä älykkäitä kuten teidän lapsenne.

Juuri oppi uimaankin lyhyitä pätkiä :-)



t. ap

oppi uimisen 4-vuotiaana myös.... käy nyt uintikerhoa, jossa opettelevat kroolaamista ja muita erilaisia uintitekniikoita, pelastushyppyjä jne. Poika taitaa kohta olla taitavampi uimarikin kuin äitinsä...



Tuossa joku suositteli, että lasta kannattaisi ohjata liikunnan ja muiden asioiden pariin ja meillä sitä on kyllä tehtykin. Eli poika tosiaan harrastaa musiikkia ja sitten tuota uintia myös. Lisäksi kotona piirrellään paljon ja tehdään jotain luovaa.



Pojan isä muuten on vähän samantyyppinen eli luki ja laski 4-vuotiaana... käytti 6 ensimmäistä kouluvuottaan pelkkään riehumiseen, koska turhautui... Mutta muuten on kyllä menestynyt elämässään hyvin ja hänellä on aina ollut paljon ystäviä.

Näin se yleensä menee. Ero on suuri erityisesti kuudennen ja seitsemännen luokan välillä. Oman ikäiset ovat vielä kilttejä kuudesluokkalaisia ja itse on seitsemännellä luokalla ja poltetaan salaa tupakkaa yms.

ekaluokalle ja jättää eskari väliin. Varsinkin kun on alkuvuodesta syntynytkin.