G; Auttaako teidän vanhemmat teitä taloudellisesti?
Olen antanut itseni ymmärtää, että monet suuret ikäluokat auttavat lapsiaan tosi paljon, sanotaan, että monta kymmentä prosenttia saisi taloudellista apua vanhemmiltaan. En ole tämmöistä omassa lähipiirissä kovin kuullut (lähinnä lainojen takaamista, jollekin maksetaan puhelinkulut), mutta ilmeisen yleistä siis on.
Kysyisinkin siis teiltä, että ovatko vanhempanne auttaneet teitä aikuisiällä taloudellisesti?
Mitään tavallisia synttäri- tai joululahjoja en tässä nyt tarkoita tietystikään vaan enemmänkin semmoisia, että ovat avustaneet asunnon ostossa, antavat autoa käyttöön, antavat joka kuu jonkun satasen kouraan tms?
Minua ei ole itseäni koskaan autettu (vanhempani taitavat itseasiassa yllättäen olla vähävaraisempia kuin minä), miehen ensiasunnosta hänen vanhempansa omistivat jonkun 20%, mutta nykyään ei.
Kommentit (70)
miehen vanhemmat auttaa lapsen hoidossa, jos joku meno (ehkä n.kerran kuussa/kahdessa kuussa) yökylää ei harrasteta kun ei ole tarvetta
antavat paljon synttäri ja joululahjoja
ovat lainantakaajia (asunto)
lainasivat autoa, kun meillä oli vain ýksi, mutta TIETYSTI ostimme itse bensat AINA ja pientä tarviketta ym tarvittaessa . Tarjouduimme myös maksamaan osan vakuútuksista ym.
appi auttaa (pyytämättä) remppahommissa
Suoraan rahallisesti EI eikä se herrantähden tän kaiken muun jälkeen kävisi millään ...
Isompi summa on saatu n.10v aikana kahdesti, halusivat osallistua rahallisesti häiden järjestämiseen ja iso summa 2.autoon.(2500e) Tuolloin meillä oli 2. auto ajankohtainen ja he antoivat kaikille lapsilleen saman summan, kun sattui tulemaan iso summa heille.
Minun vaikea kestää tätä kaikkea, kun itsellä ei vanhempia ja olen ollut omillani 16-17vuotiaasta. Tai olin nythän en voi enää kai niin sanoa. On ollut vaikea oppia ottamaan vastaan.
Ajattelen tämän asian kyllä niin että tämä on vastavuoroista, kun he vanhenevat (nyt kuusissakymmenissä) me autamme heitä. Meillä on (toivottavasti 20v) aikaa auttaa heitä ja nytkin aina tarjoamme apuamme eri juttuihin.
Mut kaikkein mieluiten ottasin vain tuon apu-avun. Olisin ylpeä itsestäni jos voisin edelleen sanoa että tulen toimeen omillani. Mut kieltäytyä lahjoista ei voi, kun kuitekin kaikki vaatteet sunmuu tulee tarpeeseen.
Koitamme myös kaikessa pienessä maksaa takaisin, jos pyynnöstä toimitamme heille esim kaupasta jotain "unohdamme" pyytää maksun.
Sain siihen asumistukea, joten käytössä oli kivasti rahaa: asumistuki + opintotuki. Tietysti vanhemmat maksoi veroja "tuloista", joita eivät koskaan nähneet ja menihän heiltä yhtiövastikekin. Siihen aikaan sai täysimääräiset asumislisät, vaikka asui vanhempien asunnossa, jos oli vuokrasopimus. Sittemmin laki on muuttunut. Tällä tavoin minun ei tarvinnut ottaa lainaa vaan sain opiskella tehokkaasti. Valmistuttuani ostin oman asunnon, johon vanhemmat antoivat silloin 100 000 markkaa omarahoitukseksi. Sen jälkeen olenkin pärjännyt omillani ja opiskeluaikanakin peli oli selvä eli tuon asunnon sain ja sitä kautta tuen, mutta muita laskuja ja tuhlailuja ei todellakaan enää rahoitettu.
Myöhemmin olen saanut kahteen kertaan mittavan summan ennakkoperintöä, jotka olen käyttänyt asuntolainan lisälyhennyksiin. Asuntokin on toki vaihtunut sittemmin isompaan. Samoin jouluna ja synttärinä saan rahaa, joitain satasia. Normaalisti elän omillani ja mitään kuukausiavustusta ei ole ja en kyllä edes pyytäisi. Nyt taantuman iskiessa tiedän kuitenkin, että sieltä saisi apua, jos tiukka paikka tulisi. Varmaan maksaisivat asuntolainan korkoja tai jotain, jos todistetusti ei rahat riittäisi ja kaikkemme yritettäisiin, eikä oltaisi itse syyllisiä tilanteeseen. Noloa se silti olisi ja ennen kaikkea kamalinta olisi, että sen jälkeen täytyisi tehdä tiliä menoistaan sinne. Kuitenkin tuo takaportti on olemassa ja se tuo turvaa. Vanhemmilla on pelkät eläkkeet 5000 Euroa nettona ja päälle muita tuloja. Eikä heillä ole lainoja tai sairauksiakaan vielä, joten kyllä he tarvittaessa pystyisivät antamaan vaikka molemmille lapsille tonnin tai kaksi kuussa. Mutta tuo on ihan vaan teoretisointia ja en kehtaisi varmaan millään tunnustaa, vaikka ongelmia olisikin.
Isäni auttoi vaikeassa elämäntilanteessa, muutaman sairaalalaskun joskus maksanut. Äitini maksaa joskus kauppareissuja, ostaa lapsille vaatetta jne. EI siis tosiaankaan kuukausittain!
sain myös lapsilisärahat käyttööni kun täytin 18
asuttiin vuokralla äidin omistamassa asunnossa alle markkinahintojen
nykyään he keräävät rahaa lasten tileille.
silloin kun muutimme yhteen oli anoppi laittanut miehelle kapio-arkun jossa oli mm. kattilat, ostivat mikron ja telkkarin, mattoja jne. Viimeksi saatiin heidän vanha auto kun ostivat uuden . Automme on -91 toyota
.
Oma äitini toi kirppikseltä ostamansa (sähköviallisen) kahvinkeittimen
ja paketin kahvia.
Miehen vanhemmat ovat kultaisia ja toivoisin että laittaisivat rahat itseensä.
Muuten olen tottunut siihen että omalla työnteolla ja säästäväisyydellä hankitaan aikuisena oma koti.
Pikkusiskoni ei tajunnut rahankäytöstä mitään kun muutti pois kotoa ja kaikki oli oltava heti vimpan päälle ja rahasotkuhan siitä seuras :( Onneks sen jälkeen oppinut elään niin ettei mee yli :)
Että olis tosi noloo jos työssäkäyvä pari sais jotakin kuukausirahaa vanhemmiltaan. ymmärrän kyllä jos on opiskelija tai sosiaalietuuksilla että silloin voi tarvita jeesiä, itselläni tuo kynnys on kyllä kovin korkealla.
opiskeluaikoinani. Tai eihän se oikeastaan ole avustusta, vaan vanhempien velvollisuutena on myös täysi-ikäisyyden jälkeen tukea nuoren opiskeluja, vaikka moni ei tätä tiedä. Arvokkaita ja tarpeellisia lahjoja kyllä saadaan, mutta eläminen, laskut ja velat maksetaan itse.
että vanhemmillamme on kyllä varaa auttaa (velattomia ja todella hyvät tulot), ja itse tarjoutuvat, ei olla pyydetty.
On saatu vanhemmilta vanhoja huonekaluja, ja lahjoiksi mm. pesukoneet, lisäksi minulle vanhemmat antavat välillä vähän rahaa tai avittavat jos jotain isompaa ostettavaa (esim. iltapuku). Teen pätkätöitä, mies apurahalla ja pätkätöillä joten ei rahaa liiaksi ole. Omaa autoa ei ole, anoppi lainaa omaansa (asuu viereisesäs kaupunginosassa ja asuu kirjaimellisesti työpaikkansa vieressä joten itse ei tarvitse kuin harvoin).
Omassa tuttavapiirissä aika yleistä tällainen, joillekin on vanhemmat ostaneet asunnon, jota kaverimme sitten maksavat takaisin (tehty ihan virallinen sopimus miten homma hoidetaan).
Vanhempamme ovat perustelleet asiaa niin, että mieluummin he auttavat meitä nyt kuin keräävät omaisuutta perinnöksi. Silloin taloudellinen tilanteemme on kutienkin todennäköisesti huomattavasti parempi, ja isosta perinnöstä menee isot verot.
enkä sitä odotakaan. Olen aina ollut ylpeä siitä, että tulen toimeen omillani, vaikka tällä hetkellä tuloni yrittäjänä juuri hoitovapaalta palattuani ovatkin tosi pienet. Mielestäni on jotenkin vähän hullua, jos aikuiselle, yli 30v. "lapselle" annetaan rahaa tai muuten kustannetaan menoja. Jonkun hätätilanteen ymmärrän kyllä, ja tiedän, että siinä tapauksessa vanhempani varmasti tarjoaisivat apuaan -myös taloudellista.
Miehen vanhemmat antavat jouluna ehkä 200 euroa. Omat vanhempani enemmän.
Miehen vanhemmilta saadaan perunoita ja herukoita. Omilta vanhemmilta mehua, hilloja, marjoja. Jos tiukka paikka tulisi, niin kyllä auttaisivat.