G; Auttaako teidän vanhemmat teitä taloudellisesti?
Olen antanut itseni ymmärtää, että monet suuret ikäluokat auttavat lapsiaan tosi paljon, sanotaan, että monta kymmentä prosenttia saisi taloudellista apua vanhemmiltaan. En ole tämmöistä omassa lähipiirissä kovin kuullut (lähinnä lainojen takaamista, jollekin maksetaan puhelinkulut), mutta ilmeisen yleistä siis on.
Kysyisinkin siis teiltä, että ovatko vanhempanne auttaneet teitä aikuisiällä taloudellisesti?
Mitään tavallisia synttäri- tai joululahjoja en tässä nyt tarkoita tietystikään vaan enemmänkin semmoisia, että ovat avustaneet asunnon ostossa, antavat autoa käyttöön, antavat joka kuu jonkun satasen kouraan tms?
Minua ei ole itseäni koskaan autettu (vanhempani taitavat itseasiassa yllättäen olla vähävaraisempia kuin minä), miehen ensiasunnosta hänen vanhempansa omistivat jonkun 20%, mutta nykyään ei.
Kommentit (70)
ja toisen autoa saa käyttää ilmaiseksi. Maksoitteko edes noista kymmenien tuhansien eurojen lahjoista veroa?
- Meillä on yksi auto ja heillä kaksi. Joudun välillä käymään työmatkoilla ja lainaan heiltä aina niiksi reissuiksi autoa. Eivät halua edes polttoaineista rahaa, joten nostan matkakorvaukset oman auton mukaan itselle ja kulut menee vanhemmille. Kerran väkisin jätin diesel-rahat auton hansikaslokeroon ja olivat siirtäneet ko. summan lapsen tilille myöhemmin. Muutenkin autoa saa aina lainaan, koska ovat eläkkeellä ja kaksi auto on aivan turhaa.
- Joulut ja synttärit muistavat rahalla. Ei mitään isoja rahoja, mutta joululahjaksi saamme miehen kanssa sen 200 Euroa ja lapsi saa leluja. Veli saa puolisoineen saman rahan kuin mekin.
- Ovat antaneet mulle ja veljelle neljään kertaan isomman rahasumman. Siis puhutaan 20 000 -30 000 Eurosta. Viimeksi tuli tosin 50 000. Näillä rahoilla on tehty remontti ja maksettu asuntoa. Asumme kyllä kasvukeskuksessa, joten lainaa on asunnosta edelleen reippaasti.
- Sitten kaikkea pienempää: leivonnaisia, vaatteita lapselle jne.Silti pärjäämme omillamme. Maksamme lainaa ihan rivakasti, laskut maksamme itse kuten matkatkin. Lapsikin pärjäisi mainiosti ilman mummun lahjavaatteita. Nuo heiltä saadut isommat rahalahjat mahdollistavat vain sen, että laina loppuu ennen kuin ollaan kuusikymppisiä...
ja sen jälkeen nostaa matkakorvauksia? Tuntuisi aika oudolta, että yksityishenkilön omistaman auton käytössä olisi jotain rikollista, jos nostaa kilometrikorvauksia... Laitatko sen säädöksen (laki vai TES?), missä näin lukee? Tietenkään kilometrikorvauksia ei nosteta, jos on liisariauto tai saa jostain muualta jo korvauksia.
ja toisen autoa saa käyttää ilmaiseksi. Maksoitteko edes noista kymmenien tuhansien eurojen lahjoista veroa?
Ei tulisi mieleenikään ottaa vanhemmiltani rahaa vastaan. Edes asuntolainan takaajaksi ei tulisi mieleenikään pyytää. Kaikkea sitä kuuleekin.
Kyllä aikuisten pitää pärjätä omillaan eikä elää vanhempiensa siivellä.
Toivon, että omat vanhempani nauttivat elämästään ja tuhlaavat kaikki rahansa ennen kuin kuolevat. En halua heiltä perintöä.
Olen saanut vanhemmiltani elämän, kultaisia muistoja roppakaupalla sekä rajattoman rakkauden. Tätä ei voi rahalla korvata ja nämä asiat ovat paljon, paljon tärkeämpiä kuin raha.
Opiskeluaikoinani äitini maksoi minulle "kuukausirahaa" jonka ansiosta minun ei tarvinnut nostaa opintolainaa. Kävin silti myös töissä sekä kesällä että välillä opiskelukuukausinakin. Samanlaista avustusta saa tietysti myös nuorempi veljeni, joka tällä hetkellä on opiskelija. Äitini on halunnut lastensa kohdalla toimia näin.
Nykyisin minulla on aviomies ja kaksi lasta. Minä ja mieheni käymme molemmat töissä ja perheemme kuuluu tilastojen valossa yli keskituloisiin. Asumme pääkaupunkiseudulla uudehkossa kerrostalokolmiossa, jota varten olemme ottaneet ison asuntolainan. 10 % asunnon hinnasta rahoitimme säästöillämme, joita kartuttivat (omasta tahdostaan) myös mieheni vanhemmat minun ollessa vanhempain- ja hoitovapaalla. Saamme mieheni vanhemmilta silloin tällöin esim. laadukkaita sisustusjuttuja, lastenvaatteita eli ns."extraa". Omat, ihan kohtuulliset tulomme kuluvat nimittäin asumiskustannuksiin (lyhennämme asuntolainaa reippaaseen tahtiin), päivähoitomaksuihin, vakuutuksiin, ruokakauppaan jne. Myös oma äitini saattaa yllättäen olla halukas rahoittamaan jotain hankintaa. Emme kuitenkaan pyydä vanhemmiltamme rahaa emmekä pidä itsestään selvyytenä sitä, että hyvätuloiset vanhempamme toisinaan "avustavat" meitä taloudellisesti. Tiedämme, että vanhempamme haluavat näin toimia ja avustavat meitä sisaruksia tasapuolisesti, jokaisen elämäntilanteen kuitenkin huomioiden. Oma äitini ainakin pitää tämäntyyppistä toimintaa eräänlaisena ennakkoperintönä omille lapsillensa. Toivon, että minullakin olisi mahdollisuus toimia samoin omia lapsiani kohtaan.
auttoivat silloin alkuun ensimmäisinä vuosina, kun olimme muuttaneet pois kotoa. Mutta siis vaan jotain pieniä rahasummia tarpeeseen tai joskus ostivat jotain, esim. pesukoneen. Mutta ei mitään lainojen takaamista tai autoa tms. Ja eipä niillä varmaan olis varaakaan.
sitä rahaa ja omaisuutta on niin paljon, ettei vanhemmat yksinkertaisesti pysty sitä elinaikanaan tuhlaamaan loppuun? Jos pelkästään sijoitusten koroilla ym. tuotolla elää niin leveästi, että sillä kustantaa myös aikuisien lapsien elämää? Ja silti maksellaan aikanaa vielä perintöverojakin siitä kaikesta mitä ei vain pysty tuhlaamaan.
Ei suuri omaisuus tarkoita sitä, etteikö perheessä olisi rakkautta, välittämistä, ihania muistoja ja hetkiä...
sitä rahaa ja omaisuutta on niin paljon, ettei vanhemmat yksinkertaisesti pysty sitä elinaikanaan tuhlaamaan loppuun? Jos pelkästään sijoitusten koroilla ym. tuotolla elää niin leveästi, että sillä kustantaa myös aikuisien lapsien elämää? Ja silti maksellaan aikanaa vielä perintöverojakin siitä kaikesta mitä ei vain pysty tuhlaamaan.
Ei suuri omaisuus tarkoita sitä, etteikö perheessä olisi rakkautta, välittämistä, ihania muistoja ja hetkiä...
Napanuorani on katkaistu synnytyssalissa ja siitä eteenpäin olen kasavut kohti itsenäisyyttä. Itsenäisyyteen kuuluu omavarainen talous.
En halua vanhemmiltani rahaa, en, en ja en.
T 42
ja monin tavoin. jännä kyllä tämä ei itsetuntoani hetkauta mihinkään suuntaan :)
teidän, jotka sanotte että hävettäisi/nolottaisi pyytää vanhemmilta apua, aikuisen täytyy pärjätä omillaan, miten joku ei ota vastuuta elämästään.. kuulostatte minusta ensinnäkin vähän kateellisilta ja toisekseen siltä, että on vähän huono itsetunto? miksi siitä pitäisi nolostua, että saa joltain rahaa? miten se tekee ihmisestä huonomman tai heikomman? me ollaan ihan hyvä ja toimiva perhe, sekä varmasti aikuisia vaikka vanhempani auttavatkin rahallisesti aika huomattavasti. olemme eläneet myös täysin ilman "apuja", mutta nyt vanhempani haluavat jo siirtää omaisuuttaan minulle ja mikäpäs sen mukavampaa :)
vanhemmat ovat myös taanneet lainojamme, avustaneet auton ostossa jne jne. näin aion tehdä myös minä omille lapsilleni jos vaan mahdollista :)
ja monin tavoin. jännä kyllä tämä ei itsetuntoani hetkauta mihinkään suuntaan :)
teidän, jotka sanotte että hävettäisi/nolottaisi pyytää vanhemmilta apua, aikuisen täytyy pärjätä omillaan, miten joku ei ota vastuuta elämästään.. kuulostatte minusta ensinnäkin vähän kateellisilta ja toisekseen siltä, että on vähän huono itsetunto? miksi siitä pitäisi nolostua, että saa joltain rahaa? miten se tekee ihmisestä huonomman tai heikomman? me ollaan ihan hyvä ja toimiva perhe, sekä varmasti aikuisia vaikka vanhempani auttavatkin rahallisesti aika huomattavasti. olemme eläneet myös täysin ilman "apuja", mutta nyt vanhempani haluavat jo siirtää omaisuuttaan minulle ja mikäpäs sen mukavampaa :)
vanhemmat ovat myös taanneet lainojamme, avustaneet auton ostossa jne jne. näin aion tehdä myös minä omille lapsilleni jos vaan mahdollista :)
Jos et ota rahaa vanhemmiltasi, entä sitten? Saathan vapaasti olla ottamatta vanhemmiltasi rahaa, jos et halua tehdä niin.
Vanhempani ovat taanneet meidän asuntolainan ja lisäksi silloin tällöin (jouluna lähinnä) antavat ennakkoperintöä. Pari kertaa ollaan saatu pieni ennakkoperintö myös "kesälahjaksi". Lahjoja me saadaan edelleen jouluna ja synttärinä. Äiti tapaa mm. ostaa minulle lahjakortit parturiin ja kasvohoitoon synttärilahjaksi. Lapsille ostavat lahjoja ja silloin tällöin jotain ihan muuten vain. Viimeksi kun tyttö oli mummilassa, mummi oli ostanut tälle talvikengät ja toppatakin, eli ihan tarpeeseen.
Mutta siis kaikki on sellaista vapaaehtoista "auttamista", lahjoja lähinnä. Ei pyydetä apua ja normaalielämästä selvitään hyvin omin tuloin. Isovanhempien antama on extraa, jonka haluavat itse, kysymättä antaa.
Ikinä en ole kuullut mistään vanhempien nimillä olevista luottokorteista *huh*. Lukioaikana minulla oli kyllä luottokortti Suomalaiseen Kirjakauppaan, mutta se oli puhtaasti kurssikirjoja varten.
Kotihoidontuki on lakisääteinen kaikille tarpeen vaatiessa kuuluva etuus, josta maksetaan veroa. Ei siis kuulu ollenkaan tähän keskusteluun vetää tätä mukaan. Tottakai olen saanut kotihoidontukea, eihän kotihoito olisi ollut muuten edes mahdollista. Mutta tällaisia ylimääräisiä talousavustuksia en odota vanhemmiltani, joista mielestäni olikin kyse eikä omillaan pärjäämisestä yleensä.. T:33
Sen jälkeen ovat avustaneet häissä ja ekan oman asunnon remontissa 10 000mk:lla (1700€) sekä antoivat korotonta lainaa autoon 5000mk , joka maksettiiin takaisin. Sen jälkeen eivät ole avustaneet. Miehen vanhemmat osallistuivat häiden kustannuksiin mutta muuten eivät.
eli minä ja siskoni perimme mummimme perinnöstä isämme osuuden puoliksi. Samaten osakkeet firmasta johon isä oli tulossa osakkaaksi (4% osuudella) hän luovutti meille (2%+2%). Isän eläkevakuutuksessa olemme edunsaajina minä ja siskoni (siitä nyt ei vielä ole mitään "hyötyä" vielä).
Siinä on se taloudellinen apu mitä on saatu. Pois kotoa kun muutin niin haalin (isäni) kodista joitain kodintavaroita mukaan, asuin siis silloin isäni luona. Äitini ei ole ikinä avustanut taloudellisesti aikuisiällä, eikä isäkään ennen kuin nyt ihan viime vuosina nuo yllämainitut. Ja omillani olen asunut vuodesta 1994 lähtien.
Opiskeluaikana kustansivat lentoja, kun olin ulkomailla kesätöissä. Maksoivat kesätyöaikana mulle lounaat, jotta raaskisin käydä syömässä kunnollisesti. Olen asunut yhtiövastikkeen hinnalla vanhempien omistamassa kämpässä pari vuotta ja nyt antoivat ensiasuntoon 90000 e korotonta lainaa. Lisäksi olen saanut käteistä sen verran, mitä voi verottomasti antaa. En koe tätä kaikkea auttamisena (pärjäisin ilman vanhempien avustuksia) vaan ennakkoperintönä.
Äidillä ei ole avustamiseemme varaa enkä sitä kylä odotakaan.
Miehen vanhemmat taas antavat miehelle rahaa (ovat esim. omista perinnöistään osan taikka kaikki antaneet mihelleni). Tuo auto on myös asia, joka meillä on välillä ollut pitkäänkin lainassa (toisena autona ja tarve on kyllä ollut näennäinen: yhdelläkin olisimme pärjänneet).
Anoppi on myös henkilö, joka tahtoo ja viitsii auttaa ja osallistua järjestetäänpä juhlia tai talkoita. Oma äitikin osallistuu talkoisiin, vaikka voisi kuntoonsa vedota ja olla osallistumatta.
Toisaalta meidän taloudellinen ukeminen ei ole mitenkään välttämätöntä eikä aina edes kovin ylentävää, koska pärjäämme omillamme oikein hyvin. Apu muuten on kyllä tervetullutta ja erityisesti anopin, koska lapset tykkää hänestä.
tosin ovat paljon auttaneet sisaruksiani, nyt ovat aika vähissä varoissa. kaiken olen itse omilla rahoillani hankkinut, mitä minulla on,
Eli ei anna rahaa, vaan lainaa. Kun olin nuorempi ja opiskelija, niin silloin auttoi rahallisesti, eikä tarvinnut maksaa takaisin. Harvemmin on kuitenkaan nykyään tarvinnut edes lainata rahaa, vaikkei ollakaan mitään hyvätuloisia. (bruttotulot max. 4500 euroa/kk)
Mieheni vanhemmat taas lainaavat meiltä n. kerran kuussa, joten heiltä ei voi saada edes lainamuodossa rahallista avustusta.
mutta kyseinen vastaaja kertoi tulleensa aina toimeen täysin omillaan. Yhteiskunnan avustusten vastaanotto ei ole "täysin omillaan toimeen tulemista".
Enkä minäkään ymmärrä miksei varakkaat vanhemmat voisi avustaa aikuisia lapsiaan jo elinaikanaan. Eri juttu sitten jos se avustaminen vaikuttaa isovanhempien omaan elämään (joutuvat tinkimään siksi).