Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun lapsi (5 v.) pelkää iltaisin eikä suostu nukkumaan?
03.02.2009 |
En enää keksi mikä olisi avuksi! Lapsi kukkuu iltaisin aina siihen asti kun aikuiset menee nukkumaan ja on tietenkin väsynyt päivisin. Mikä voisi auttaa? Ollaan katsottu yhdessä kaapit mörkojen yms. varalle, mutta siitäkään ei apua, kerrotaan ainakin tuhat kertaa joka ilta, että ei ole mitään pelättävää, vanhemmat ovat lähellä, mutta silti pelkää. Ja tämä tarkoittaa meille aikuisille sitä, että jompi kumpi joutuu menemään sänkyyn viimeistään klo 21.30, jotta lapsi saisi nukuttua - meidän vieressä tietenkin. Eikä siitä nukkumisesta tule mitään! Välillä ollaan tehty niin, että mies nukkuu lapsen huoneessa patjalla, mutta kun mies menee unille vasta yleensä siinä yhdentoista aikaan, niin tämäkään järjestely ei tuo apua. Kertokaa miten teillä on toimittu?
Kommentit (8)
Tällävälin kannattaisi kokeilla ottaa lapsi omaan makkariin nukkumaan vaikka patjalle lattialle, jotta unet olisi turvattu. Lapsella jonkinlainen turvattomuuden tunne, jolle ei välttämättä löydy järjellistä selitystä. Nukkuminen vanhempien kanssa samassa tilassa jonkun aikaa saattaa auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta vajaa kaksi vuotta nuorempi, joka on nyt 5v, kertoo joka ilta, ettei saa unta, pelkää mörköjä ja sängyn alla olevia rapuja (!), haluaa äidin ja isin sänkyyn. Pikkukaveri pomppii sängystä monesti ylös ja käy hellyttävästi ja vienosti kertomassa, että ei uskalla nukkua yksin. AIka usein otan viereen omaan sänkyymme tai menen lapsen sänkyyn, kunnes hän nukahtaa (siis herään itse jossakin vaiheessa ja totean lapsen nukahtaneen).
Olen miettinyt paljon lapseni käyttäytymistä ja miettinyt, onko kyse todellisesta pelosta vai pompottamisesta (äiti, haluan vettä, äiti, yksi juttu vielä) vai äiti ja isi -ikävästä (rakkausakut täytyy tankata, ennen kuin voi nukahtaa). Olen päätynyt ensimmäiseen tai kolmanteen vaihtoehtoon ja lapsi hellyttää minua, joten olen joustanut ja pitänyt häntä vierellä. Jos oloni olisi, että lapsi yrittää vedättää, olisin tiukempi. Nyt ajattelen, että hän on meidän "vauva", nuorimmaksi jäävä lapsemme, joten otan hänet viereeni ja nuuhkutan hänen hiuksiaan ja pussailen pehmeää poskea. Jos olisi vielä kolmas lapsi, varsinkin vauva, voisi tämä lapsi saada tylymmät passit takaisin omaan sänkyynsä.
on alkanut harrastamaan yöllistä ramppausta. Ja sanoo ettei halua nukkua yksin, eikä nukukaan vaan isoveli 6v nukkuu samassa huoneessa. Pahimmillaan herättelee yöllä 6 kertaa (!!) siis tulee meidän sängyn viereen seisomaan eikä mene omaan sänkyyn ennenkuin hänet sinne viedään ja peitellään. Enkä ala ottamaan viereen sillä meidän kanssa samassa huoneessa nukkuu 1v pinniksessään plus olen raskaana joten ollaan koitettu puhua ja jutella paljonkin asiasta että jokainen nukkuu omassa sängyssään eikä yöllä voi ramppailla noin. Lastenhuoneessakaan ei ole yöllä pimeää vaan himmeä lamppu palaa. Alan olla hiukan poikki tämän takia...
Meillä auttanut
- lapsen oman huoneen ovi raollaan ja hämärä valo palamassa käytävässä
- joskus (harvoin) se, että poika on saanut nukahtaa äidin sänkyyn (vanhemmat omissa puuhissaan muualla) ja sitten on pojan nukahdettua kannettu hänet omaan sänkyynsä (mistä on puhuttu etukäteen, että näin tullaan tekemään)
- poika itse tykkää kerätä kasan tyynyjä ja pehmonalleja sänkyyn joka puolelle ympärilleen, mistä hän ilmeisesti saa lohtua
Tällä tavalla poika on tähän mennessä suostunut nukahtamaan itsekseen *kop kop*
Tuli tosta vitosen viestistä mieleen, kun sun lapsi tulee siihen sängyn viereen yöllä seisomaan että oma lapsi 3- vuotiaana tuli yöllä sängystä ylös ja minä olen tämmönen heikkohermonen sekoilija niin aloin siinä kiljumaan!? Lapsi tietty pelästy kiljumistani ja mies sai raivarin ja alkoi mulle mylvimään. :D
(Nyt sille voi jo vähän nauraakin)
En osaa oikein vastata ap.lle mutta ehdotan jonkunlaisen mörköansan rakentamista lapsen kanssa?
Yövaloa voisin vihjata, oma mies heittäisi semmosella tosin vesilintua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi pelleilee tai tahallaan viivyttelee nukkumaanmenoa, siihen ei tietenkään pidä lähteä mukaan.
Jos lapsi taas todella PELKÄÄ iltaisin, niin tuon ikäisen pelkoa pitää vielä aikuisen lievittää. Nukahtaisiko lapsi paremmin vanhempien sänkyyn, siis vaikka vanhemmat ovat vielä muualla? Voisiko lapsi nukahtaa jossain, missä on mahdollista nähdä vanhemmat? Tämähän riippuu ihan asunnosta, meillä tässä on toiminut olohuoneen viereinen kirjastohuone. Iltarutiinit kannattaa pitää joka ilta samoina, tästä jankutetaan, mutta se on totta. Se rauhoittaa lasta, mutta ei tietenkään toimi heti. Huonetta ei kannata pitää pimeänä, vaan sen verran valoa ettei näy mörköjä turhaan. "Nukuttamista" tuon ikäisellä kannattaa jo välttää, mutta jos ei mikään muu auta niin sitten äiti viereen vaikka lukemaan kirjaa kunnes lapsi nukkuu.
Meillä poika pelkäsi nukkumaanmenoa ikävuodet 1-6, vaikka mitään syytä ei pitäisi olla. Nuoremmat sisarukset ovat aina menneet kiltisti omaan sänkyyn nukkumaan ilman mitään ongelmia, joten vika ei ole vanhemmissa eikä kasvatuksessa. Yritimme olla niin rohkaisevia ja suojelevia kuin suinkin, ja kyllä se pelko sitten 6:nnen ikävuoden aikana katosi. Nyt nukkumaanmeno sujuu jo hienosti, kunhan on ne iltasatu-iltalaulu-iltahali-rutiinit.
Meillä piti vielä marraskuussa äidin olla huoneessa siihen asti, että lapset nukahtavat (3 ja 5), eivät kuulemma uskaltaneet. No äiti olikin sitten pikkujouluissa ja isä oli vain sanonut, että hän ei tänne jää, osaatte kyllä nukahtaa itsekin. Ja hitsi, nehän oli nukahtaneet tosi kiltisti ja nukkuivat aamuun asti!
No seuraavana iltana äitiä pyydettiin taas huoneeseen, mutta isipä sanoikin, että huomennahan on joulukalenterin ekan luukun aukaiseminen: jos nukutte itse, saatte avata ne heti aamupalan jälkeen.
Tätä sitten jatkettiin aattoon asti ja kersat oppivat nukahtamaan itse. Ihanaa. Nykyään ilta menee näin: iltapala, pesut, iltasatu, pusut ja halit, toivotetaan vielä hyvät yöt, äiti vakuuttaa käyvänsä kohta katsomassa heitä, ovi jätetään raolleen (viereisen huoneen valo näkyy+yövalo huoneessa). Ja sinne nukahtavat itse joka ilta. Mukavaa, kun ei enää tarvitse kökkiä puolta tuntia lasten huoneen lattialla.
Tähän siis tarvittiin isin laiskuutta ja "kovuutta", jos olisi minusta ollut kiinni, olisin siellä vielä tällä hetkelläkin...
kunnes lapsi nukahti. Minä yleensä istuin ovenraossa ja luin, ja isänsä makasi patjalla ja otti itsekin torkut. Sääntönä oli, että aikuinen on huoneessa JOS lapsi on hiljaa sängyssään - meidän molemmat nukahti näin aika nopeaan ja vanhemmat oli sitten vapaita tekemään loppuillan mitä huvitti.
Tavasta eroon pääseminen vaati kyllä sitten aikanaan pitkän prosessin. Edelleen 7-vuotias vaatii että häntä käydään katsomassa säännöllisin välein, kunnes hän nukahtaa...