Työpaikkakiusaaminen hoitoalalla

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 17:58"]

Minkä takia lahjoa ilkeitä ihmisiä ja oikein KIITTÄÄ hyvästä työkaveruudesta, jos ei niitä oikeasti tarkoita? Uskon vahvasti että omaa asennetta muuttamalla voi pärjätä ihan hyvin huonossakin työyhteisössä. Kukaan ei voi vahingoittaa sinua, jos et itse loukkaannu.

[/quote]

Kyseessä on aika monimutkainen työpaikan kuvio. Työkavereitteni joukossa oli 2 hyvää työkaveri-ystävää, 4 hyvää työkaveria, 2 pitkäaikaista työkaveria, joiden kanssa tulin aiemmin hyvin juttuun, 1 uudempi työkaveri, jota pidin hyvänä työkaverina ja1 pitkäaikainen työkaveri, joka tekeytyi kasvotusten hyväksi työkaveriksi juonitellen vain selkäni takana ja 1 työkaveri, kuka ei ole koskaan sietänyt minua ja sattui ikävä kyllä olemaan tiiminvetäjä. Työkavereistani osa oli pitkäaikaisia työkavereitani (7 vuotta) ja minulla sujui heidän kanssaan edellisessä työpaikassamme hyvin ja alussa tässä uudessakin. Vain 3 työkaveria oli uusia, tämä tiiminvetäjä oli yksi heistä.

Luulen, että 10 työkaverista vain 2 oli aktiivisia kiusaajia ja 2-3 teki pientä jäynää manipuloituna. Kiusaamisprosessi oli alussa sitä mitä se yleensä on eli selän takana puhumista ja kritisointia. Tästähän kiusattu ei yleensä itse tiedä mitään, jos ne selän takana puhujat ovat kasvotusten ihan mukavia ja ystävällisiä. En tiennyt tästä selän takana pahan puhumisesta mitään vaan suhatuduin työkavereihini niinä mukavina ja hyvinä työkavereina, jollaisia ovat monta vuotta olleet. Ennätin luvata cd-levyt ja viedä kynttilät, kehua, kiittää, puolustaa, joustaa yms. jo ennen kuin näkyvä kiusaaminen alkoi. En toki olisi tehnyt niistä mitään, jos olisin huomannut mitään ilkeilyä. Olen jo aikaisemmin oppinut ettei paskasta kannata kiittää.

Itse kiusaamisprosessi sen jälkeen kun se muuttui näkyväksi oli nopea. 2 - 3 viikkoa tahallista väärin neuvomista, johon osallistui 11 hoitajasta vain 4. Sen jälkeen 2 - 3 viikkoa työkavereista sosiaalisesti eristämistä eli minua ei tervehditty eikä minulle puhuttu. Tähän osallistui 11 hoitajasta 6. Sitten kantelu pomolle asioista, mitä en ole tehnyt ja ulossavustus.

Siis homma oli tosi nopeasti ohi ja siihen osallistui vain osa työkavereista. 11 työkaverista tiedän vain 2 kiusanneen minua aktiivisesti ja 3 teki pientä jäynää manipuloituna. Loput 6 työkaveria ovat syyttömia koko prosessiin ja näiden 6 syyttömän joukossa oli 2 hyvää työkaveri-ystävääni, jotka ovat aina pitäneet puoliani.

Eli kyseessä ei ole mikään "Kaikki olivat paskoja" -tilanne vaan pikemminkin roolijako "2 kiusaajapirua, 3 1 - 2 kertaa jäynää tehnyttä, 2 kultakimpaletta ja loput puolueettomia, mutta silti hyviä työkavereita". Luulin sen jaon olleen "10 hyvää työkaveria, joiden joukossa 2 kultakimpaletta ja sitten se minua inhoava tiiminvetäjä". Oikeastaan 6 työkaveriani kohtelivat minua aina hyvin ja 2 työkaveri-ystävääni aina erittäin hyvin. Suomeksi sanottuna sen paskan sisällä oli myös paljon kultaa. Siitä kullasta halusin kiittää, en siitä paskasta.

Ehtä asiaa valottaa se, että lisäkseni eräät muut epäilee tätä tiiminvetäjää tietynlaiseksi pershäröksi, joka manipuloi "alaisiaan" ja hoviaan inhokkejaan vastaan ja lopulta savustaa inhokit ulos työpaikasta. En ollut ensimmäinen enkä viimeinen ulossavustettu siinä paikassa.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 16:59"]Oletteko tosissanne? Eihän aikuinen ihminen voi kiusata? Eihän...?
[/quote]
Voi v...u. Tässä syy sille miksei työpaikkakiusaamista oteta tosissaan.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 20:21"]

Alasta riippumatta vanhemmat yleensä keski-ikäiset naiset ovat monesti todella ilkeitä ja nuivia nuorempia naispuolisia työntekijöitä. Kiusaamista esiintyy hyvin paljon monissa naisvaltaisissa työpaikoissa.

Itsekin olen saanut kiusaamista tältä taholta osakseni, mutta en ole siihen takertunut, sillä muut työkaverit ovat olleet mukavia ja normaaleja.

Olen tullut siihen tulokseen, että taustalla on usein se epävarmuus, huono itsetunto ja kateus (?). Pärjään nuorempana ja vasta opiskelleena tietotekniikan kanssa paremmin, osaan kieliä paremmin (pystyn jopa asiakkaiden kanssa kommunikoimaan muutenkin kuin suomeksi) ja olen rennompi asiakaspalvelija sekä muutenkin joustavampi. Pasmani eivät mene sekaisin, jos aikataulut tai työtehtävät muuttuvat. Itsetuntoni on kunnossa, enkä lähde mukaan "kuppikuntiin" tai juoruilemaan ikävästi toisista.

Toivon sydämestäni, ettei minusta tule vuosien saatossa sellaista nuivaa, epävarmaa ja toisia vähättelevää kääkkää.

[/quote]

Varmaan osa keski-ikäisistä on tällaisia, muttei todellakaan kaikki. Jollain työpaikoilla keski-ikäiset ovat olleet niitä, ketkä eivät kiusaa ketään vaan kiusaajat ovat olleet alle 35-v. tai lähellä eläkeikää olleita yli kuusikymppisiä. Eiköhän se kiusaaminen ole kuitenkin luonnekysymys. Kiltistä, empaattisesta, hyväsydämisestä, herttaisesta ja eettisesti käyttäytyvästä ihmisestä ei oikein tule kiusaajaa missään iässä.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 09:35"]Olen työpaikassa jossa suuri osa työntekijöistä on nuoria, vasta valmistuneita tai vielä opiskelevia. Keski- ikä on varmaan jotain 27.

Ei siinä mitään, mutta ihmettelen tätä lastetarha- meininkiä, jota harrastetaan ammatillisuuden jäädessä sivuseikaksi.

Puhetyyliksi on valikoitunut lässytys ja nassutus. Murutellaan työkaveria (no moikka MURU!), puhutaan lapsen äänellä sössöttäen, ihastellaan uusien crocksien Hello Kitty ja My little pony- jiibitsejä, letitetään toistensa hiuksia, halataan näkyvästi kovaa ilosta hihkuen potilaiden katsoessa silmät pyöreenä, kerrotaan viikonloppusista baarireissuista "salaperäisesti vihjaillen" niin, että varmasti muut tuntevat itsensä ulkopuolisiksi, suunnitellaan tulevan viikonlopun hih hih hihihhiiii- baarireissua, hihitetään ja viljellään "jaxuhaleja, siideripissiksiä, eeppisyyttä, aikuisten oikeeta, parhautta ja broiskua".

Liittoudutaan kahden ihmisen joukkueiksi, bestiksiksi jotka sitten kahdestaan hihitellen pitävät lapsellsita hauskaa läpi työvuoron häpäisten siinä samalla niin itsensä kuin firman maineenkin potilaiden silmissä. Ja jos et jaksa osallistua tähän nassutukseen ja lässytykseen tekopirteä kumihymy naamalla, olet tylsimys jota selän takana avoimesti haukutaan ja ihmetellään kun se on niin jotenkin outo ja tylsä ihminen.
[/quote]

Niin tuttua!

Joo, työpaikalla voi olla kaikenkaisia ihmisiä. Osa on kiusattuja, osa kiusaajia, osa apureita, osa puolueettomia sivusta sueraajia tai eivät vaan uskalla puolustaa kiusattua vaikka haluaisivatkin ja sitten on myös näitä puolustajia. Eli ei ole niin, että on vaan ne kiusatut ja kiusaajat.

Ehkä tuollainen tilanne, jossa pitkäaikainen hyvänä työkaverinia pidetty työkaveri osoittautuu kiusaajaksi ja ehkä ulossavustajaksikin on rankempi, kun sitä ei ole osannut odottaa ja voi olla että kiusattu on siitä ihmisestä jopa pitänyt ja luottanut häneen.

Minulla pahimmaksi kiusaajaksi osoittautui ihminen jota olin pitänyt ns. työystävänä. Luotin häneen ja pidin hänestä. Juttelimme paljon kaikesta ja luulin, että tulemme hyvin toimeen. Vapaa-ajalla emme koskaan tavanneet. En tiedä, mistä se kiusaamiseni alkoi ja mikä sen kiusaamiseni lopullinen syy oli.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 17:58"]

Minkä takia lahjoa ilkeitä ihmisiä ja oikein KIITTÄÄ hyvästä työkaveruudesta, jos ei niitä oikeasti tarkoita? Uskon vahvasti että omaa asennetta muuttamalla voi pärjätä ihan hyvin huonossakin työyhteisössä. Kukaan ei voi vahingoittaa sinua, jos et itse loukkaannu.

[/quote]

Yritän vastata vielä selkeämmin. Kiitin siitä hyvästä mitä sain parhailta työkaveri-ystäviltäni ja muutamalta muulta hyvältä työkaveriltani. En kiittänyt siitä paskasta, mitä en ollut vielä saanut niskaani, en edes tiennyt saavani sitä myöhemmin, koska siitä ei ollut vielä merkkejä ilmassa. Ainoa negatiivinen mitä siinä vaiheessa sain osakseni oli tiiminvetäjän nuiva suhtautuminen.

Alasta riippumatta vanhemmat yleensä keski-ikäiset naiset ovat monesti todella ilkeitä ja nuivia nuorempia naispuolisia työntekijöitä. Kiusaamista esiintyy hyvin paljon monissa naisvaltaisissa työpaikoissa.

Itsekin olen saanut kiusaamista tältä taholta osakseni, mutta en ole siihen takertunut, sillä muut työkaverit ovat olleet mukavia ja normaaleja.

Olen tullut siihen tulokseen, että taustalla on usein se epävarmuus, huono itsetunto ja kateus (?). Pärjään nuorempana ja vasta opiskelleena tietotekniikan kanssa paremmin, osaan kieliä paremmin (pystyn jopa asiakkaiden kanssa kommunikoimaan muutenkin kuin suomeksi) ja olen rennompi asiakaspalvelija sekä muutenkin joustavampi. Pasmani eivät mene sekaisin, jos aikataulut tai työtehtävät muuttuvat. Itsetuntoni on kunnossa, enkä lähde mukaan "kuppikuntiin" tai juoruilemaan ikävästi toisista.

Toivon sydämestäni, ettei minusta tule vuosien saatossa sellaista nuivaa, epävarmaa ja toisia vähättelevää kääkkää.

* naispuolisia työntekijöitä kohtaan

Todennäköisesti narsistinen lähiesimies kiusasi minua edellisessä työpaikassani ja lopulta lopetti sijaisuuteni kyseenalaisin perustein. Sen työsuhteen menettäminen teki hallaa taloudelleni, koska olen pienillä tuloilla elävä sijainen. Lisäksi ammatillinen itsetuntoni heikkeni.

Huomenna menen työhaastatteluun. Kyseessä on pitkähkö sijaisuus ja jos sen sijaisuuden saan olkoon se "kostoni" ja osoitus siitä, että minäkin kelpaan vielä jonnekin sijaiseksi. Muuten en aio kostaa enkä halua tehdä pahaa edes tälle ihmiselle pahaa. Hän ei varmaan pystynyt narsisminsa (?) takia toimimaan muuten.

Minunkin ulossavustamisesta päätti ainoastaan yksi työkaveri, jolla oli valtaa (myöskin tiiminvetäjä). Toiset työkaverini ovat kuulemma ihan ymmällään koko asiasta ja ihmettelevät savustamiseni syytä. Heiltä ei ole kuulemma kysytty yhtään mitään siinä tilanteessa. Onhan se aika hurjaa, että 1 todennäköisesti narsistinen työkaveri voi jostain syystä (kateus, viha, pelko, vallan väärinkäyttö...?) aiheuttaa inhokilleen vaikka minkälaista haittaa ja vahinkoa. Osastonhoitaja on kiltti ihminen, joka ei uskalla sanoa tälle tiiminvetäjälle missään asiassa vastaan vaan on talutusnuorassa ja tekee sen, mitä tiiminvetäjä pyytää.

Jotenkin nuo narsistiset yksilöt pitäisi tunnistaa ja seuloa pois ainakin asemasta, missä on vähänkin valtaa. Pystyvät valta-asemassa sekoittamaan työpaikan pasmat, heikentämään muiden työhyvinvointia ja työssä viihtymistä sekä aiheuttamaan joillekin suurtakin huolta ja harmia (taloudellinen tilanne, terveys, mielenterveys, työnsaanti jatkossa yms.).

Onneksi menen pariin työhaastatteluun tiiminvetäjän lomaillessa eli hän ei pysty vaikuttamaan työpaikan saamisiini mitenkään. Muutenkaan en ole puhunut työhaastatteluista muille entisille työkavereilleni paitsi kahdelle työkaveri-ystävälleni, joihin luotan. Tiedän, etteivät kerro siitä muille.

Edellisessä työpaikassani oli myös mitä todennäköisemmin narsistinen tiiminvetäjä. Ensin sitä epäili yksi jo ulossavustettu sijainen, sitten minä ja eräs toinen sijainen - mekin olemme jo ulossavustettuja. Eli voisi ajatella niin, että jos hän epäilee sijaisten tunnistavan hänet, hän savustaa ko. sijaisen ulos. Tällä hetkellä ainakin 2 tai 3 vakituista hoitajaa epäilee että tiiminvetäjässä on tiettyjä piirteitä ja että hän käyttää väärin valta-asemaansa. Ainoa ongelma on se, että hän on saanut osastonhoitajan ja muut tiiminvetäjät hoviinsa ja nämä kehuvat kilpaa ko. tiiminvetäjää. Eli hänellä on valta-asemassa oleva hovi.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 05:44"]

Tämä on jännä juttu, itse olen törmännyt vain mukaviin työyhteisöihin joissa ei kiusaamista ole havaittavissa ollut. Mutta se mitä ihmettelen on se että kun hoitoalalla on töitä niin että valita saa minne haluaa, niin mikä ihme saa ihmisen jäämään useiksi vuosiksi johonkin huonoon paikkaan "savustettavaksi"?? Kuulostaa ihan älyttömältä, itse lähtisin kävelemään samantien, ja sen takia otankin vastaan vain lyhyitä pätkiä ensin ja vasta katsottuani että paikka on mukava, saatan viihtyä pidempäänkin.

[/quote] Jossain pääkaupunkiseudulla voi olla vielä hoitoalalla sen verran töitä, että voi valita mieleisensä. Muualla alan työpaikat sen verran vähissä, että monen on vaan pakko kestää huonossakin työpaikassa, jos työpaikka vielä on.

Kohdallani on jännää se, etten koe yhtäkään työ- tai opiskeluyhteisöätäysin huonoksi, vaikka niissä on kiusattukin ja jopa minua on jossain kiusattu. Jokaisessa yhteisössä on ollut myös mukavia työ- tai opiskelukavereita, joiden seurasta olen pitänyt ja joihin olen jopa kiintynyt, 14 entisen työ- ja opiskelukaverin kanssa olen jopa ystävystynyt ja kaikki nämä ystävyydet jatkuvat edelleen. Eli asiat eivät ole mustavalkoisia - yhteisöt eivät läpensä huonoja ja kaikki työkaverit ilkeitä jos siellä 1 - 5 ihmistä kiusaa. Sellaisessa työyhteisössä on yleensä myös mukavia työkavereita ja jopa ihmisiä, joiden kanssa ystävystyy. Mutta olen ehkä oppinut näkemään jokaisen ihmisen sellaisena kuin hän on ilman että leimaisin kaikki yhteisön jäsenet 1 tai 2 ihmisen mukaan hyviksi tai huonoiksi. En leimaa mitään yhteisöäkään hyväksi tai huonoksi 1 tai 2 ihmisen perusteella.

Elämä ja ihmisyhteisöt ovat kaikenkirjavia, ainakin minulle. Edellisessä työpaikassani näin mustaa, mutta myös harmaata, valkoista ja jopa kultaakin vaikka tulinkin siellä kiusatuksi. Sain sieltä kuitenkin 5 ystävää, joiden kanssa pidän yhteyttä edelleen. Toisaalta tämä värikkyys ja jopa kullan näkeminen "huonossa" yhteisössä johtaa siihen, että viihdyn näissä paikoissa joidenkin mielestä liiankin kauan. Minusta vaan olisi kurjaa vaihtaa työyhteisöjä sellaista pikavauhtia, että suhteet kaikkiin työkavereihin jäisivät pinnallisiksi ja lyhytaikaisiksi. Olen aikanani työskennellyt kiertävänä sijaisena enkä ennättänyt tutustumaan kunnolla kenenkään kanssa. Jollekin sellainen sopii, mutta koin sen lähinnä yksinäiseksi puurtamiseksi ainoastaan rahan takia. En tarkoita sitä, että olisin töissä ystäviä hakemassa ja etsimässä, menen työpaikalle tekemään töitä. Mutta ne ystävyydet ovat kehittyneet siinä työnteon lomassa omalla painollaan.

Yhteenvetona voin todeta että olen tullut joillain työpaikoilla kiusatuksi, mutta olen saanut samasta työpaikasta myös ystäviä. Ja jotenkin arvostan ystävyyttä ja ystävystymisen mahdollisuutta niin paljon, etten pienestä kiusanteosta välitä. Vakavammat kiusaamiset on sitten ihan eri asia.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 17:20"]

Itseä huolestuttaa melko helvetisti se, että kaikki entiset tietämäni ja tuntemani pahemman luokan koulukiusaajat ovat hakeutuneet opiskelemaan joko sosiaali- ja terveysaloille, tai opettajakoulutukseen ja päässeet jopa sisään kouluihin ja yliopistoihin. Toivottavasti en joudu kohtaamaan ikinä yhtäkään heistä yhdessäkään terveyskeskuksessa tai vanhempainillassa, pelottaa jo nyt niiden ihmisten puolesta jotka joutuvat tekemisiin tämän idioottisakin kanssa. Itse olen sitä mieltä että käytösnumeron lisäksi peruskoulun todistukseen tulisi antaa lausunto mikäli oppilas on ollut toistuvasti kiduttamassa muita oppilaita kiusaamalla, ja se voisi vaikuttaa koulutuspaikan ja työpaikan saantiin. Uskon että n. 70% kiusaajista ei kykene kehittymään paremmaksi ihmiseksi aikuisenakaan.

[/quote]

Olen itse huomannut samaa. Ainoa ilkeältä vaikuttanut yliopistossa tapaamani ihminen opiskeli opettajaksi, ja kaikki yläasteen koulukiusaajat meni lähihoitajakouluun. Mutta olen myös tavannut tottakai mukavia molempien alan edustajia mutta siis on huolestuttavaa että ne empatiakyvyttömät kiusaajat menee noille aloille. 

Olen työskennellyt hoitoalalla noin 23 vuotta ja olen lähes joka paikassa kohdannut kiusaamista. Joko olen ollut kiusattu tai sitten olen puolustanut kiusattuja. Olen usein miettinyt miten tästä hoitoalan työpaikkojen "mätäpaiseesta" pääsisi eroon eli mikä saisi tietyt hoitajat lopettamaan sen idioottimaisen kiusaamisen. Tosin olen kiusaajien suhteen niin pessimistinen, etten enää jaksa uskoa heidän muuttuvan. Suuri osa kiusaajista taitavat olla niitä persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä, joiden muuttuminen taitaa olla mahdotonta. He kun luulevat olevansa täydellisiä ihmisiä, joilla on muka oikeus kohdella ihmisiä siten kun itse haluavat. Näille luonnesairaille ihmisille ei vissiin kukaan voi mitään vaan he saavat rellestää täällä ihan vapaasti.

Sen verran voin sanoa, että olen joutunut ainakin 3 persoonallisuushäiriöisen hoitoalan ihmisen hampaisiin. Yksi oli alan opettaja, yksi harjoitteluohjaaja ja yksi työyksikön tiiminvetäjä. Kyse ei ollut mistään huulenheitosta eikä pienestä piruilusta, otan ne ihan huumorilla (vaikkei ne aina nauratakaan) tai sitten en sen tasoisesta nälvimisestä enää välitä. Näiden 3 ihmisen harjoittama kiusaaminen oli vakavampaa, juuri sitä ulossavustamista ja sillä uhkaamista ja tarkoitus oli aiheuttaa minulle mahdollisimman suurta vahinkoa (taloudellisesti, maineelleni, uralleni, itsetunnolleni). Olen todella miettinyt, olenko tehnyt näille 3 ihmiselle paljonkin pahaa, mutten keksi muuta kuin sen, etten ole nuoleskellut enkä imarrellut heitä. Olen kyllä ollut heidän kanssaan asiallinen ja yrittänyt tulla heidänkin kanssaan toimeen.

Hälyttävän yleistä tämä hoitoalalla esiintyvä kiusaaminen on. Jotenkin tuntuu että alalle on pesiytynyt ns. "Pikku-Hitlereitä". En tiedä, mutta jostain pitäisi löytää sellanen taho, joka todellakin uskaltaisi laittaa nämä "Pikku-Hitlerit" vastuuseen. Ainakin rankimmat jutut täyttävät jo jonkinlaisen rikoksen kriteerit.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 11:40"]

Työkaveri-ystävä...ei tällaista termiä käytetä missään muualla ja luulenpa, että sillä on jotain tekemistä kiusaamiskokemuksen kanssa. Jos et ole minun ystävä, niin olet automaattisesti kiusaaja!

[/quote] En tiedä missä tarkotuksessa toiset käyttää termiä työkaveri-ystävä, mutta tarkoitan sillä ihmistä kuka on sekä työkaveri että ystävä, jonka kanssa vietän aikaa myös vapaa-ajalla. En tarkoita sitä, että kaikki muut kuin työkaveri-ystävät olisivat kiusaajia. On olemassa myös hyviä ja reiluja työkavereita, vaikkeivat he ystävän määritelmää täytäkään. Näitä vm. työkavereita voisi kutsua myös termillä työystävä. Ainakaan minä en halua syyttää kiusaajiksi ketään muita kuin niitä, jotka todellakin kiusaavat.

Mielenkiintoinen seikka on se että pääsääntöisesti kiusaajat ovat tosi "rumia" (siis myös ulkoisesti).En ole koskaan törmännyt kauniiseen kiusaajaan.

Ei oo ikävä neljän seinän sisään kun näitä lukee :-/

T: ensihoitaja

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 22:18"]

Mielenkiintoinen seikka on se että pääsääntöisesti kiusaajat ovat tosi "rumia" (siis myös ulkoisesti).En ole koskaan törmännyt kauniiseen kiusaajaan.

[/quote]

Olen kyllä tavannut ulkoisesti kauniitakin kiusaajia. Voihan se teitty olla että käytöksensä vuoksi muuttuvat rumiksi ihmisten silmissä ulkoisestikin... Mutta siis sellaisia kauniita, ilkeitä, ylimielisiä hoitajia olen kyllä kohdannut.

Mulla kokemusta lastenhoito-alasta ja oln ollut 6 eri päiväkodissa töissä. Jokaisessa on ollut vähintään yksi narsistinen kusipää, joka selän takana haukkunut yms, kiusannut. Tolle alalle mahtuu myös tosi mukavia ja empaattisia ihmisiä mutta raskasta on kun tuntuu että joka työpaikassa on se yksi mätämuna. Ja kaikki nämä kiusaajat ovat olleet vanhempia keski-ikäisiä naisia, ei mitään kaunottaria ja jotkut lihavia. Joskus törmännyt myös virkaintoisiin opiskelijoihin jotka syrjineet minua (sijainen) ja nuoleskellut vakkarien perseitä. Ikävää sillä yritän olla kaikille aina mukava. Mutta ilmeisesti meitä herkkiä ja empaattisia ihmisiä kiusataan aina.