Lue keskustelun säännöt.
Työpaikkakiusaaminen hoitoalalla
27.01.2015 |
Olen 15 vuotta hoitoalalla työskennellyt sairaanhoitaja ja olisin kysynyt teiltä muilta hoitajilta onko työpaikkakiusaaminen ja narsistisesti käyttäytyvät sisar hento valkoiset teille tuttuja. Olen ammattitaitoinen,avoin ja tunnollinen työntekijä.Nyt olen kahden viime vuoden aikana joutunut kahdessa eri työpaikassa savustuksen uhriksi. Esimiehilläni ei ole ollut rohkeutta puolustaa minua,vaikka hyvin kumpikin tiesivät asian laidan.Toinen heistä on pyytänyt anteeksi jälki käteen ja se hieman helpotti.Toisessa paikassa työterveyslääkäri teki työsuojelupiirin kanssa tarkastuksen-Ongelmat jatkuneet vuosikausia ja molemmissa paikoissa narsistit sairastuttaneet hovinsa. Hoviin kuulumattomat lähtevät joko itse tai heidät ajetaan sairausloman kautta irtisanoutumaan..
Nyt olen ollut fyysisten ja psyykkisten oireiden vuoksi puoli vuotta sairauslomalla ja toden teolla miettinyt haluanko enää hoitoalalla kateellisten kollegojen puukotettavaksi. Minulta vietiin itsetunto ja ihmisarvo.Missä on kollegiaalisuus silloin,kun joku joutuu savustusoperaation uhriksi..Raakaa toimintaa ns.auttajilta:(
En viitsi enää alkaa vaihtaa alaa,vaan vaihtoehtoja on yrittäjyys tai jatko-opiskelu.Mikä ei tapa,vahvistaa ja nousen täältä vielä-Vahvempana:).
Kommentit (364)
kettuile takas vaa,ja lujaa,jos niillä lapsia, hauku nekin
t.psyk. hoitsu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työskennellyt hoitoalalla 20 vuotta ja en ole kertaakaan törmännyt sellaiseen työyhteisöön, joka olisi ollut jotenkin täysin narsistin vallassa tai hovina. Siis täysin myrkyttynyt. Sen sijaan olen törmännyt muutamiin hankaliin yksilöihin, jotka eivät ole olleet tervejärkisiä. He eivät kuitenkaan ole saaneet laajempaa valtaa, koska heiltä on puuttunut tietyt sosiaaliset taidot ja he ovat olleet enemmän tällaisia ilkeitä töksäyttelijöitä. Yksi esimies/henkilö täytti kyllä luonnevikaisen kriteerit, mutta hän tiettävästi tappeli enemmän muiden johtajien kanssa valtaa hamutessaan. Me alaiset saimme olla jotenkuten rauhassa.
TTN kirjoitti:
Oppisopimuksella
Aloitin lh-opiskelut oppisopimuksella. Olen jo iäkkäämpi ja elämässä monenlaisia töitä tehnyt. Nyt reilun kuukauden tällä tiellä olleena itku kurkussa vapaapäivää vietän. En ymmärrä miksi tunnun olevan kettuilun ja pompottamisen kohteena. Työpaikalla tätä tekee jotenkin yksi kolmen kopla systemaattisesti kuin sovitusti. En ole missään muualla elämässäni kokenut moista.
En nyt tarkoita vähätellä, mutta oletko tehnyt hommia ahkerasti? On yksi tyyppi, mitä hoitoalalla inhotaan yli kaiken ja se on laiska ja saamaton työkaveri. Tämä siksi, että ne hommat ja vastuu siirtyy tällaisen jäljiltä aina sille toiselle. Jos työkaverit näkevät sinussa potentiaalisen laiskottelijan, saattaa heiltä hermot mennä. Mutta tällä en puolustele huonoa käytöstä.
Selvitä mistä on kyse. Jos et sovellu alalle, vaihda äkkiä pois. Se ei tule siitä muuttumaan. Kaikkien on pakko kyetä työhön eikä itkua sallita.
Vanhalle työpaikalle tuli sairaanhoitaja muualta juurikin siksi että oli kuulemma edellisissä työpaikoissa huonoilmapiiri ja muita ongelmia. Ei mennyt kauan kun tämä besserwisseri sitten alkoi pomottamaan ja ohjeistamaan muita miten työt kuuluu hoitaa. Lisäksi hyppi jatkuvasti osastonhoitajalla valittamassa muista. Pikkutarkka nipottaja joka keräsi nopeasti hovin itselleen. Perzeen nuolijoita tuollaisilla tyypeillä aina riittää, munattomia kun ovat. En jaksanut katsella sitä touhua kovin pitkään ja vaihdoin osastoa. Hyvä päätös oli, mutta näitä nipottajia ja kiusaajia alalla kyllä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt hoitoalalla 20 vuotta ja en ole kertaakaan törmännyt sellaiseen työyhteisöön, joka olisi ollut jotenkin täysin narsistin vallassa tai hovina. Siis täysin myrkyttynyt. Sen sijaan olen törmännyt muutamiin hankaliin yksilöihin, jotka eivät ole olleet tervejärkisiä. He eivät kuitenkaan ole saaneet laajempaa valtaa, koska heiltä on puuttunut tietyt sosiaaliset taidot ja he ovat olleet enemmän tällaisia ilkeitä töksäyttelijöitä. Yksi esimies/henkilö täytti kyllä luonnevikaisen kriteerit, mutta hän tiettävästi tappeli enemmän muiden johtajien kanssa valtaa hamutessaan. Me alaiset saimme olla jotenkuten rauhassa.
Yleensä sairaalamaailmassa ei pääse syntymään mitään tiettyjä klikkejä, koska siellä tehdään tiukkojen säädösten mukaisesti ja kolmivuorotyön vaihtelevuus takaa ettei samat "bestikset" voi aina olla samoissa vuoroissa. Lisäksi työ on hektistä, jolloin sille turhalle paskanjauhamiselle jää vähemmän tilaa. Pisteenä iin päällä sairaaloissa, varsinkin erikoissairaanhoidossa työskentelevät ovat yleensä keskimääräistä fiksumpia ja orientoituneempia työhönsä, mikä sekin vähentää riskejä.
Pahimpia ovat erilaiset hoivakodit, joissa voi syntyä ihan sairaita kuvioita. Ei tarvita kuin nämä kaksi tekijää: pahasti persoonallisuushäiriöinen rivityöntekijä ja heikko esihenkilö - silloin on äärimmäinen riski että tilanne tulehtuu. Ennen pitkää tämä työntekijä alkaa käyttää hyväkseen esihenkilön heikkoutta ja valitsee itselleen parhaat vuorot. Sitten alkaa työtapoihin puuttuminen, jonka heikko esihenkilö niin ikää hiljaa hyväksyy ja luovuttaa johtajuuden tajuamattaan tälle työntekijälle. Lopulta tämä työntekijä valitsee hovinsa ja käyttää valtaansa uusiin, erityisesti niihin jotka näkevät kuvion läpi. Näissä laitoksissa saattaa olla niin sairaita työyhteisöjä, että ei mitään rajaa. Osa on hiljaa, koska muuta ei ole ja alistuu siksi. Esim pienillä paikkakunnilla ei ole valinnanvaraa kun on se yksi ainoa hoivakoti jossa ollaan. Osa on sitten taas niin yksinkertaisia, että eivät tajua mitään ja menevät typeryyttään tähän touhuun. En tarkoita pahaa, mutta kaikkein skarpein aines ei noihin hakeudu, vaikka poikkeuksia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono itsetunto, ja huono työmotivaatio, oma paha olo , saavat kiusaamaan. On erittäin älyvapaata touhua hoito alalla sekä opetusalalla , jossa pitäisi olla yhteen hiileen puhaltamista, arvokasta työtä, työn kohteena ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vanhalle työpaikalle tuli sairaanhoitaja muualta juurikin siksi että oli kuulemma edellisissä työpaikoissa huonoilmapiiri ja muita ongelmia. Ei mennyt kauan kun tämä besserwisseri sitten alkoi pomottamaan ja ohjeistamaan muita miten työt kuuluu hoitaa. Lisäksi hyppi jatkuvasti osastonhoitajalla valittamassa muista. Pikkutarkka nipottaja joka keräsi nopeasti hovin itselleen. Perzeen nuolijoita tuollaisilla tyypeillä aina riittää, munattomia kun ovat. En jaksanut katsella sitä touhua kovin pitkään ja vaihdoin osastoa. Hyvä päätös oli, mutta näitä nipottajia ja kiusaajia alalla kyllä riittää.
Nuo liper zeezeen, tai kengänkuva kiusaajille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta piti tulla lähihoitaja vuosia sitten kun ala kiinnosti kovasti ja halu auttaa ihmisiä,etenkin vanhusten pariin olisin halunnut työllistyä.
Ensimmäinen työharjoittelupaikkani oli koulun määräämä päiväkoti,jossa jouduin heti kiusatuksi.
Varsinkin yksi työntekijä otti minut silmätikukseen ja lateli ohjeita, joita parhaani mukaan noudatin mutta aina tein kaiken hänen mielestään väärin.
Hän sai tuntemaan oloni joka päivä idiootiksi ja tyhmäksi. Ikinä en mitään positiivista häneltä kuullut.
Tuntui etten osaa mitään tehdä oikein enkä olla lasten kanssa oikein, enkä hoitaa lapsia(vaikka olen äiti)
Alku innostus vaihtui itseinhoon ja soimasin itseäni tyhmäksi ja kelvottomaksi. Työpäivien jälkeen itkin autossa ennenkun hain oman lapseni päiväkodista. Se oli ihan kauhea tunne mikä tuli joka työpäivän jälkeen sielä harjoittelupaikassa.
Lohduttauduin sillä etten tule lasten parissa työskentelemään vaan haluan vanhusten pariin kun valmistun.
Sitten koittikin se kauan odottamani vanhusten parissa työskentelyjakso.
Lähdin siihen motivoituneena ja aivan uudella innolla, mutta sekin meni aivan mönkään.
Taas eräs työntekijä otti minut silmätikukseen ja vahtasi minua koko ajan vaikkei ollut edes minun ohjaajani.
Minua vähäteltiin,naureskeltiin,pidettiin tyhmänä ja haukuttiin muille työntekijöille etten osaa mitään tehdä oikein.
Lisäksi tämä sama työntekijä kohteli kaltoin vanhuksia, eikä minua uskottu kun kerroin pomolle mitä olin nähnyt hänen tekevän ja sanovan vanhuksille.
Aloin nähdä painajaisia tästä työntekijästä ja pelkäsin mennä töihin kun jouduin kohtaamaan hänet siellä.
Lopulta yhtenä aamuna laitoin itkien viestin työpaikalle etten tule enää ja koululle opettajalle että minä lopetan koulun tähän. Se oli elämäni paras päätös ja se kamala taakka tippui harteilta kun tiesin etten joudu enää kuuntelemaan sitä kiusaamista.
Hoitajaa minusta ei tullut, mutta olen ollut henkilökohtaisena avustajana kohta 10 vuotta ja aivan ihana työ, jossa minua ja apuani arvostetaan! Saan kehuja ja kiitosta. Olen kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Yleinen "piirre" naisvaltaisilla työpaikoilla.
Hoito- ja sosiaalialan työyhteisöihin pitää saada lisää miehiä. Sama koskee varhaiskasvatus- ja sosiaalialaa.
Toisaalta ongelman aiheuttaa se, että on liian vähän töitä. Voidaan keskittyä enemmän työkaverin kiusaamiseen. Eipä naisvaltaisilla kokoonpanolinjoilla paljon kaveria kiusata. Siellä tehdään päivä töitä ja sen jälkeen kotiin.
Kiusaamisongelma on jostain ihmeellisestä syystä pääosin julkisella sektorilla, siellä on myös sisäilmaongelmat, miksiköhän? Vain mielikuvitus asettaa rajat valittamisen aiheille.
Miksi yksityisissä hoivayrityksissä tms vastaavissa naisvaltaisissa työpaikoissa ei niinkään em. ongelmia esiinny? Ongelma lienee julkisen sektorin työkulttuurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TTN kirjoitti:
Oppisopimuksella
Aloitin lh-opiskelut oppisopimuksella. Olen jo iäkkäämpi ja elämässä monenlaisia töitä tehnyt. Nyt reilun kuukauden tällä tiellä olleena itku kurkussa vapaapäivää vietän. En ymmärrä miksi tunnun olevan kettuilun ja pompottamisen kohteena. Työpaikalla tätä tekee jotenkin yksi kolmen kopla systemaattisesti kuin sovitusti. En ole missään muualla elämässäni kokenut moista.
En nyt tarkoita vähätellä, mutta oletko tehnyt hommia ahkerasti? On yksi tyyppi, mitä hoitoalalla inhotaan yli kaiken ja se on laiska ja saamaton työkaveri. Tämä siksi, että ne hommat ja vastuu siirtyy tällaisen jäljiltä aina sille toiselle. Jos työkaverit näkevät sinussa potentiaalisen laiskottelijan, saattaa heiltä hermot mennä. Mutta tällä en puolustele huonoa käytöstä.
Selvitä mistä on kyse. Jos et sovellu alalle, vaihda äkkiä pois. Se ei tule siitä muuttumaan. Kaikkien on pakko kyetä työhön eikä itkua sallita.
Silloin jos näyttää ettei työtehtävät suju, on keskusteltava asiallisesti ja selviteltävä, että mistä tämä johtuu. Onko perehdytyksessä ollut puutteita, voisiko työntekijää jotenkin tukea oppiakseen työtehtävät paremmin.
Mikään tekosyy ei anna syytä työpaikkakiusaamiselle.
Haluaisin jatkaa tätä ketjua ja vaihtaa ajatuksia aiheesta.
En tiedä olenko varsinaisesti joutunut kiusatuksi. Tänään vain tuntuu, että töissä kohdattu negatiivinen vuorovaikutus menee pahasti ihon alle. Työpaikallani on muutama erityisen hallitseva persoona, joiden kanssa työskentely on epämiellyttävää. Heidän seurassaan olen koko ajan varpaillani. Tuntuu, että teen kaiken väärin.
Olen pohtinut paljon vuorovaikutusta ja kiusaamisen rajoja, mutta omat pohdinnat eivät ole tuoneet vastausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan mitään sellaista hoitoalan työpaikkaa, jossa olisi mukava olla?
On kiusattu. Eräässä paikassa, jossa olin työnkierrossa, kaksi johtoakkaa kävi jatkuvasti hiillostamassa. Työkaverit tässä puljussa valehtelivat kaikenlaista minusta. Lisäksi minulla todettiin eräs sairaus. Joka ei vaikuta työntekoon.
Mm oli valehtelu että olen muistisairas, olen puhunut pomoista pahaa seläntakana. Olen empatiakyvytön jne
j
Syynä oli ko paikan henkilöstön vähentäminen. Vaihdoin työpaikkaa. Tapahtumista on jo n 10v. Olen edelleen kokoaikatyössä.
Aihetettiin kärsimystä, aloin itsekin epäillä jo muistiani. Joka pelaa täysin edelleen ym.
Yksi näistä pahoitteli myöhemmin, sanoi että se oli ajojahti, ja tiedä ettei hän ollut siinä mukana. No eipä tehnyt tämäkään mitään asioiden oikaisemiseksi.
Sanon kaikille kiusatuille, vaihtakaa työpaikkaa, oman mielenterveytenne takia mahd pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahimpia kiusaajia ovat iäkkäämmät hoitajat, jotka ovat joko hirveitä jyriä (kovaäänisiä, riitaa haastavia ja dominoivia) tai epävarmoja omasta osaamisestaan (yleensä kouluttautuneet hoitajaksi vanhemmalla iällä). Nuoremmilla hoitajilla on yleensä enemmän sopeutumiskykyä ja paremmat sosiaaliset taidot.
Mistä voisi saada voimaa ja rohkeutta puolustaa itseään?
Minun työpaikallani on tällä hetkellä huono ilmapiiri: jotkut kollegat huutavat ja raivoavat toisille pikkuasioista. Selän takana puhuminen, panettelu ja p:n jauhanta on arkipäivää. Olen joutunut kiusatuksi itse ja myös nähnyt muita kiusattavan. Muuan uusi työntekijä on ottanut esille epäkohtia ja kehittämisen aiheita mutta on siinä sivussa joutunut mustamaalauksen kohteeksi.
Esimiehille on kerrottu kiusaamisesta, mutta puuttuminen tuntuu olevan vaivalloista ja hidasta. Työnohjausta on kuulemma tulossa, tosin en tiedä milloin se toteutuu.
Ilmapiiriä on myrkyttämässä erityisesti kolme henkilöä. Yksi on jyräävä alistaja, toinen on epävarma ja kolmas on häiriintynyt. Itselleni töissäkäynti on muuttunut tuskaisaksi ja itken lähes päivittäin. Mietin työpaikan vaihtoa. Sen toteutan kyllä, jos muutosta ei tule.
Päivätoiminta, joka koostuu sosionomeista ja lähihoitajista.
Hoitoalan pahimpia kiusaajia ovat epävarmat ja pahankuriset hoitajat jotka pomottavat paremmin osaavampaa henkilökuntaa oman epävarmuutensa johdosta. Ihan hirveä melu tyhjästä ja käskytetään ja mustamaalataan muita.En suosittele hoitoalaa kenellekään, tai sitten kannattaa valita paikka jossa ei ole ns heikkolahjaisia jotka ovat niitä koviten toisia määräileviä.
Ihan hirveitä paikkoja. Haukutaan työkavereita seläntakana. Kannellaan osastonhoitajalle asioista, keksitään kilttien hoitajien päähän asioita kateuksissaan, pomotetaan viisaampia. Huudetaan ja annetaan palautetta ilman syytä. Ei ymmärretä sairauksia vaan panetellaan ja härnätään jos jollain on joku perussairaus jolle hän ei voi itse mitään. En mene enää koskaan.
Tuttuja tarinoita. Palkka on murheista pienin.
-Työpaikalle tullaan hengailemaan kavereiden kanssa ja jätetään se yksi ulkopuolinen tekemään töitä sitten kahden edestä, kun kaveriporukka hoitaa yksinhoidettavia kahdestaan ja tietenkin säännölliset juoruilutauot on pidettävä välissä.
-Koskaan mitään ei saa uudistaa vaan kaikki tehdään niinkuin 80-luvulla on opetettu.
-perinteinen paskanpuhuminen selän takana ja ajoittain huudetaan sitten kurkku suorana kollegalle. Uusille työntekijöille ja keikkalaisille ei puhuta mitään ja sitten huudetaan ja haukutaan ammattitaidottomaksi, kun ensimmäisenä työpäivänä ei tunneta asukkaita eikä tiedetä työtapoja kertomatta.
Huh, onneksi pääsin pois!
Oppisopimuksella
Aloitin lh-opiskelut oppisopimuksella. Olen jo iäkkäämpi ja elämässä monenlaisia töitä tehnyt. Nyt reilun kuukauden tällä tiellä olleena itku kurkussa vapaapäivää vietän. En ymmärrä miksi tunnun olevan kettuilun ja pompottamisen kohteena. Työpaikalla tätä tekee jotenkin yksi kolmen kopla systemaattisesti kuin sovitusti. En ole missään muualla elämässäni kokenut moista.