Lue keskustelun säännöt.
Työpaikkakiusaaminen hoitoalalla
27.01.2015 |
Olen 15 vuotta hoitoalalla työskennellyt sairaanhoitaja ja olisin kysynyt teiltä muilta hoitajilta onko työpaikkakiusaaminen ja narsistisesti käyttäytyvät sisar hento valkoiset teille tuttuja. Olen ammattitaitoinen,avoin ja tunnollinen työntekijä.Nyt olen kahden viime vuoden aikana joutunut kahdessa eri työpaikassa savustuksen uhriksi. Esimiehilläni ei ole ollut rohkeutta puolustaa minua,vaikka hyvin kumpikin tiesivät asian laidan.Toinen heistä on pyytänyt anteeksi jälki käteen ja se hieman helpotti.Toisessa paikassa työterveyslääkäri teki työsuojelupiirin kanssa tarkastuksen-Ongelmat jatkuneet vuosikausia ja molemmissa paikoissa narsistit sairastuttaneet hovinsa. Hoviin kuulumattomat lähtevät joko itse tai heidät ajetaan sairausloman kautta irtisanoutumaan..
Nyt olen ollut fyysisten ja psyykkisten oireiden vuoksi puoli vuotta sairauslomalla ja toden teolla miettinyt haluanko enää hoitoalalla kateellisten kollegojen puukotettavaksi. Minulta vietiin itsetunto ja ihmisarvo.Missä on kollegiaalisuus silloin,kun joku joutuu savustusoperaation uhriksi..Raakaa toimintaa ns.auttajilta:(
En viitsi enää alkaa vaihtaa alaa,vaan vaihtoehtoja on yrittäjyys tai jatko-opiskelu.Mikä ei tapa,vahvistaa ja nousen täältä vielä-Vahvempana:).
Kommentit (364)
Tuttua on. Lähdin sote-alan työpaikastani siksi, etten enää jaksanut sairasta ilmapiiriä siellä. Pahin kombo on tässä: pieni työryhmä, osaamaton pomo, pershäiriöinen kollega, joka ollut samassa paikassa iät ja ajat. Tämä sairain yksilö junailee kaiken oman etunsa mukaisesti. Ikinä ei tule pois mukavuusalueeltaan. Tämän kaiken heikko pomo hyväksyy hiljaisesti. Selkäänpuukotusta, paskan puhumista, asioiden vääristelyä, manipulointia jne.
Pomo ei millään lailla voinut tukea minua, vaikka se hänen vastuualueeseensa olisi kuulunut. Kiusaajan hoviin kuului hän. Samoin siihen tempastiin mukaan myös uusin työntekijä.
Kaikista eniten vituttaa se, että olisin tykännyt työstäni. Asiakkaat olivat aivan ihania. Mutta minun oli pelastettava itseni ja työkykyni.
Myöhemmin minulle selvisi, että en toki ollut ensimmäinen savustettu. Tämä sairas kuvio oli saanut jatkua vuosikausia. Tein tapauksestani kirjelmän johdolle. Ainakin siellä nyt tiedetään, mikä todellisuus tuossa yksikössä on. Se, miten siihen pystyvät vaikuttamaan, on toki asia erikseen. Eikä minua enää kiinnostakaan.
Sain onneksi uuden työpaikan. Mutta tuota kaikkea paskaa ei niin vain pyyhkäistä pois mielestä. Yritän kuitenkin aloittaa siellä mahdollisimman puhtaalta pöydältä. Toivoa paremmasta on, sillä tulevat kollegani eivät ole hoitajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esimiehestä riippuu aika pitkälti, että minkälainen työyhteisö on, esimiehellä täytyy olla auktoriteettia.
Kiusaajalla itsellään on paha olla ja se puretaan muihin työntekijöihin. Miten pahaa jälkeä yksi ihminen voi saada aikaan? Entisestä työpaikastani monet hoitajat lähteneet hänen takiaan pois ja tällä hetkellä vaikee saada tuohon paikkaan hoitajia, kun pieni paikkakunta ja juorut leviää. Itse lähdin, myös kyseisestä paikasta, enkä ole katunut tätä päätöstä. Esimies on arka nyhverö, eikä uskalla puuttua tilanteeseen.
Lappeenranta?
Viekee niille purkki estrogeenia 👍
Meinasin hakea hoitoalalle, mutta alkoi pelottaa mahd.kiusaaminen opiskeluaikana 🤔
Hoitoalan opiskelijat ovat täysin lainsuojattomia! Apua ei tule mistään, jos hoitoalan oppilaitosten rehtorit ja opettajat sattuvat vielä olemaan "kiusaajahoitajien" kavereita.
Suurin osa hoitoalan opintojen keskeyttämisistä johtuu opiskelijan epäasiallisesta kohtelusta ja työpaikkakiusaamisesta pakollisessa harjoittelussa! Opiskelijan huono kohtelu opintoihin kuuluvassa, pakollisessa harjoittelussa on henkistä väkivaltaa pahimmillaan!
Kiusaamista on ammattioppilaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa. Vanhainkoti, kotihoito, terveyskeskus, yliopistosairaala, poliklinikka, vuodeosasto. Ihan sama, mikä työpaikka on. Kurjaa kohtelua löytyy monesta paikasta. Pahinta on, jos opiskelijan ohjaaja on narsistinen työpaikkakiusaaja. Elämäänsä ja työhönsä kyllästynyt, aina naama norsunvi##lla kulkeva ammattivalittaja. Vanne kiristää päätä ja pahasti!
Jokaiseen oppilaitokseen tulee palkata ulkopuolinen häirintäyhdyshenkilö. Ja mustalle listalle kaikki ne harjoittelupaikat ja ilkeät ohjaajat, joista opiskelijat antavat negatiivista palautetta! Opiskelijat, keikkalaiset ja sijaiset kohtaavat eniten epäasiallista kohtelua ja työpaikkakiusaamista. Joten eipä tarvitse ihmetellä hoitoalan työvoimapulaa!!!
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt hoitoalalla yli 20 vuotta ja jo ensimmäisessä harjottelupaikassa törmäsin kiusaamiseen. Sen jälkeen olen joutunut kiusatuksi muutaman kerran, esim. nykyisessä työpaikassa tai sitten olen monesti huomannut muita kiusattavan. Hoitoalalla tuntuu kiusaajia riittävän, ikävä kyllä. Pahinta on se, kun joutuu kohtaamaan sellaisia ihmisiä, joiden tavoitteena on tuhota toisen ihmisen ura, terveys ja elämä. Olen joskus miettinyt sitä, mistä tämä hoitoalalla kiusaaminen oikein johtuu. En tiedä kuvittelevatko nämä toisia kiusaavat ihmiset olevansa parempia ja täydellisempiä kuin ne ihmiset, joita kiusaavat. Minusta kiusaajilla on henkinen kasvu ja kehittyminen jäänyt puolitiehen, koska heidän täytyy toisia kiusata ja kaataa oma huono olonsa toisten niskaan.
Minulta on 3 kertaa yritetty tuhota ura. Jo ph-opiskelujen aikana silloisen oppilaitokseni 3 opettajaa ja 1 harjoittelupaikan hoitajat yrittivät savustaa minut pois koko alalta, koska olin heidän mielestään alalle sopimaton. Onneksi sain pari ihmistä puolelleni ja sain valmistua perushoitajaksi. Sen jälkeen meni n 20 vuotta ennen kuin seuraava eli edellinen pomoni yritti samaa. Siinä hän onnistuikin ikävä kyllä sikäli, että esti sh:na työskentelyni nykyisessä työpaikassani. Hän antoi nykyisen pomoni ymmärtää, ettei minusta ole sh:ksi. Nykyisellä työpaikalla minua on 2 kertaa yritetty savustaa ulos. Molemmilla kerroilla 1 -4 työkaveria on käynyt juoruamasta minusta oh:lle. Ensimmäinen savustamisyritys kaatui siihen, kun syyttivät minua jostain asiasta, mitä en voinut tehdä, koska en ollut kyseisenä päivänä töissä. Onneksi minulla oli edellisenä ja seuraavana yönä yövuorot ja pätevä alibi. Viimeisin yritys on tuore. Silloin 2 - 4 työkaveria kävi kertomassa pomolle, että olen työilmapiirin pahin pilaaja, olen kohdellut työkavereitani ja asukkaita huonosti, olen työkyvytön ja minulla olisi mielenterveydellisiä ongelmia. Sitä ennen olen kyllä joutunut kokemaan mm. sen, miten minua yhden lääkkeen annon yhteydessä tahallaan neuvottiin joka kerta eri tavalla (annoin lääkkeen aina edellisellä kerralla saamieni ohjeiden mukaan), miten minua ei tarvinnut edes tervehtiä eikä minulle varmaan olisi saanut edes puhua. Lisäksi minusta puhutaan selän takana ja esim. työskentelyäni kritisoidaan selän takana jatkuvasti. Neuvoja ja tietoja olen kysynyt ja pyytänyt, mutta niitä ei anneta. Tämä työyhteisöjen ilmapiirin myrkyttämis-syytös on sinänsä mielenkiintoinen, kun sijaisena olen ollut nykyään vain harvoin töissä ja olen välillä kuukaudenkin poissa. Jos olen 6 viikon aikana tehnyt kyseisellä osastolla 7 vuoroa, niin en kyllä ennätä enkä pysty sitä ilmapiiriä hirveän paljon myrkyttämään. Lisäksi olin pitkään ystävällinen, iloinen, kohtelias, positiivinen, kiitollinen, kehuva ja aina työkavereitteni puolia pitävä työkaveri ja olen kohdellut asukkaitakin aina hyvin. Ehkä olen myrkyttänyt ilmapiirin sillä kun ilman kesälomasijaisuutta jäätyäni sanoin asiallisesti, että minun pitää kysellä sijaisuuksia muualtakin, että saan asuntolainani maksettua.
Saa nähdä ennätänkö vaihtamaan työpaikkaa ennen kuin minut savustetaan ulos. Olen luvannut tehdä elokuussa 3 viikon sijaisuuden, mutta jotenkin tuntuu siltä, että sekin voidaan minulta viedä. Olen onneksi jo toisen rekrytointifirman listoilla ja minulle on luvattu sieltä sijaisuuksia. Vielä talvella en voinut kuvitella lähteväni nykyisistä työyhteisöistäni, sillä niissäkin on/oli kaikista huolimatta hyviäkin työkavereita, joista 3 on ystäviäni. Minua on koko ajan kehoitettu lähtemään tuolta ja menemään muualle töihin. Ensin nämä kehoittelijat olivat sellaisia työkavereita, jotka eivät ole sietäneet minua koko aikana tai sitten toisia sijaisia. Tällä hetkellä parhaat työkaverini ja työkaveri-ystäväni neuvovat, kannustavat ja rohkaisevat minua lähtemään muualle(kin) töihin vaikka muutama kuukausi aikaisemmin toivoivat minun jäävän. Muutos tapahtui sen jälkeen, kun minut jätettiin ilman kesälomasijaisuutta ja kohteluni muuttui huonommaksi. Lisäksi he ovat huomanneet ja kuulleet sen, kuka on ns. päävastustajani. Uskon että nämä tämän hetkiset neuvot lähteä muualle töihin ovat ystävänneuvoja, joiden tarkoitus on säästää ja suojella minua ja pelastaa mielenterveyteni. Eräs entinen työkaverini ja nykyinen ystäväni sanoi minulle: "Lähde ennenkuin se narsisti tuhoaa sinut". Itse en ole kyseistä työkaveria narsistiseksi nimittänyt.
En ole tällä hetkellä masentunut, ahdistunut, aggressiivinen, uupunut enkä muutakaan. Itsetuntoni vaan on kärsinyt. Oikeastaan minulla on aina ollut huono ammatillinen itsetunto, koska olen joutunut niin usein kokemaan sitä, etten kelpaa muille hoitajille, että olen jotenkin huono, liian hidas, teen asiat väärällä tavalla tai sitten olen vain vääränlainen.
Muutaman kerran olen ihan vakavasti miettinyt alan vaihtoa, sillä hoitoalalla meininki on välillä ihan sairasta. Jonain päivänä aion julkaista hoitoalan elämänkertani eikä se ole järin kaunista luettavaa. Mutta onneksi tällä alalla on myös niitä mukavia ja ihania työkavereita, jotka kohtelevat kanssaihmisiään hyvin. Heille olen kiitollinen ja heitä arvostan. Muista en oikein jaksa enää välittää. Toki asiallinen olen kaikille, kaikkia tervehdin ja kaikille juttelen, mutta ystävä en kaikkien kanssa ole. Asialliseen kohteluun meillä kaikilla on oikeus ja meillä kaikilla on velvollisuus kohdella toisiamme asiallisesti!
Hoito alan ihmiset olettaa saavan ura valinnallaan itsensä puhtaaksi kaikesta pahasta. Onhan ne siellä auttamassa niin se on kuin todistus hyvästä ihmisestä. Sitten saakin olla miten haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitajapulan syventyessä myös hoidon laatu heikkenee. Pakko ottaa töihin kaikenlaisia sadistihoitajia. Tuurilla avoimeen paikkaan hakee yksi ja tiedät että pakko valita oli minkälainen tahansa. Varoituksia voi antaa jne, mutta irtisanominen hankalaa, jos ei ole ketään tulossa tilalle.
Hyvä ketju.. on työpaikkoja ja työpaikkoja.
Lähdin tuollaisesta kauhujen työpaikasta noin 12vuotta sitten, tilanne oli niin paha, että irtisanoin itseni eikä uutta työtä ollut tiedossa.
Vuoden siinä kotona mietin ja itkin mitä tekisin, vaihtaisinko alaa vai yritänkö muualla uudestaan.
Päätin yrittää ja löysin elämäni parhaan työpaikan jossa olin 10 vuotta ja nautin jokaisesta päivästä. Ihanat työkaverit ja ihanat asiakkaat.
Mutta tämä pieni yksikkö fuusioitui isoon yksikköön, työkaverit ja esimiehet jäivät eläkkeelle ja vaihtoivat työpaikkaa.
Jäin yksin uusien ihmisien keskelle, ja pian huomasin esimiehinä olevan outoja ja kummallisia ihmisiä. Sisäinen hälytyskelloni soi ja lähdin pois.
Olen nyt vuoden ajan etsinyt kivaa, tervettä työyhteisöä. Tämä kolmas vaikuttaa lupaavalle 🥰.
Kaksi kokeilemaani olivat sairaita ja otollisia työpaikkakiusaajien temmellyskenttiä.
Minä arvostan mielenterveyttäni, itseäni ja perhettäni niin paljon etten jää sairaisiin työyhteisöihin.
Voimia ja lämpimiä halauksia kaikille työpaikkakiusatuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tuttua. Kateelliset ja kaikki tietävät hoitajat kulkevat valittamassa osastonhoitajalle joka asiasta ja pilaavat toisen maineen. Todella törkeää, eipä ihme että tuonne osastolle ei ole tulijoita. Onneksi pääsin paikkaan jossa hyvät esimiehet jotka ei noita pahanilmanlintuja kuuntele. Pitäisi uskaltaa puhua suoraan mutta nämä narsisti hoitajat kuvittelee että vain minä osaan ja tiedän ja jos toinen on kiltti ja ystävällinen sen tekemiset on kaikki väärin.
Juu, tietyissä paikoissa vanhat ja itsensä kaikki voipaiseksi kuvittelevat luuskat pilaavat koko osaston ilmapiirin. Puhuvat paskaa seläntakana ja mustamaalavat muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt hoitoalalla yli 20 vuotta ja jo ensimmäisessä harjottelupaikassa törmäsin kiusaamiseen. Sen jälkeen olen joutunut kiusatuksi muutaman kerran, esim. nykyisessä työpaikassa tai sitten olen monesti huomannut muita kiusattavan. Hoitoalalla tuntuu kiusaajia riittävän, ikävä kyllä. Pahinta on se, kun joutuu kohtaamaan sellaisia ihmisiä, joiden tavoitteena on tuhota toisen ihmisen ura, terveys ja elämä. Olen joskus miettinyt sitä, mistä tämä hoitoalalla kiusaaminen oikein johtuu. En tiedä kuvittelevatko nämä toisia kiusaavat ihmiset olevansa parempia ja täydellisempiä kuin ne ihmiset, joita kiusaavat. Minusta kiusaajilla on henkinen kasvu ja kehittyminen jäänyt puolitiehen, koska heidän täytyy toisia kiusata ja kaataa oma huono olonsa toisten niskaan.
Minulta on 3 kertaa yritetty tuhota ura. Jo ph-opiskelujen aikana silloisen oppilaitokseni 3 opettajaa ja 1 harjoittelupaikan hoitajat yrittivät savustaa minut pois koko alalta, koska olin heidän mielestään alalle sopimaton. Onneksi sain pari ihmistä puolelleni ja sain valmistua perushoitajaksi. Sen jälkeen meni n 20 vuotta ennen kuin seuraava eli edellinen pomoni yritti samaa. Siinä hän onnistuikin ikävä kyllä sikäli, että esti sh:na työskentelyni nykyisessä työpaikassani. Hän antoi nykyisen pomoni ymmärtää, ettei minusta ole sh:ksi. Nykyisellä työpaikalla minua on 2 kertaa yritetty savustaa ulos. Molemmilla kerroilla 1 -4 työkaveria on käynyt juoruamasta minusta oh:lle. Ensimmäinen savustamisyritys kaatui siihen, kun syyttivät minua jostain asiasta, mitä en voinut tehdä, koska en ollut kyseisenä päivänä töissä. Onneksi minulla oli edellisenä ja seuraavana yönä yövuorot ja pätevä alibi. Viimeisin yritys on tuore. Silloin 2 - 4 työkaveria kävi kertomassa pomolle, että olen työilmapiirin pahin pilaaja, olen kohdellut työkavereitani ja asukkaita huonosti, olen työkyvytön ja minulla olisi mielenterveydellisiä ongelmia. Sitä ennen olen kyllä joutunut kokemaan mm. sen, miten minua yhden lääkkeen annon yhteydessä tahallaan neuvottiin joka kerta eri tavalla (annoin lääkkeen aina edellisellä kerralla saamieni ohjeiden mukaan), miten minua ei tarvinnut edes tervehtiä eikä minulle varmaan olisi saanut edes puhua. Lisäksi minusta puhutaan selän takana ja esim. työskentelyäni kritisoidaan selän takana jatkuvasti. Neuvoja ja tietoja olen kysynyt ja pyytänyt, mutta niitä ei anneta. Tämä työyhteisöjen ilmapiirin myrkyttämis-syytös on sinänsä mielenkiintoinen, kun sijaisena olen ollut nykyään vain harvoin töissä ja olen välillä kuukaudenkin poissa. Jos olen 6 viikon aikana tehnyt kyseisellä osastolla 7 vuoroa, niin en kyllä ennätä enkä pysty sitä ilmapiiriä hirveän paljon myrkyttämään. Lisäksi olin pitkään ystävällinen, iloinen, kohtelias, positiivinen, kiitollinen, kehuva ja aina työkavereitteni puolia pitävä työkaveri ja olen kohdellut asukkaitakin aina hyvin. Ehkä olen myrkyttänyt ilmapiirin sillä kun ilman kesälomasijaisuutta jäätyäni sanoin asiallisesti, että minun pitää kysellä sijaisuuksia muualtakin, että saan asuntolainani maksettua.
Saa nähdä ennätänkö vaihtamaan työpaikkaa ennen kuin minut savustetaan ulos. Olen luvannut tehdä elokuussa 3 viikon sijaisuuden, mutta jotenkin tuntuu siltä, että sekin voidaan minulta viedä. Olen onneksi jo toisen rekrytointifirman listoilla ja minulle on luvattu sieltä sijaisuuksia. Vielä talvella en voinut kuvitella lähteväni nykyisistä työyhteisöistäni, sillä niissäkin on/oli kaikista huolimatta hyviäkin työkavereita, joista 3 on ystäviäni. Minua on koko ajan kehoitettu lähtemään tuolta ja menemään muualle töihin. Ensin nämä kehoittelijat olivat sellaisia työkavereita, jotka eivät ole sietäneet minua koko aikana tai sitten toisia sijaisia. Tällä hetkellä parhaat työkaverini ja työkaveri-ystäväni neuvovat, kannustavat ja rohkaisevat minua lähtemään muualle(kin) töihin vaikka muutama kuukausi aikaisemmin toivoivat minun jäävän. Muutos tapahtui sen jälkeen, kun minut jätettiin ilman kesälomasijaisuutta ja kohteluni muuttui huonommaksi. Lisäksi he ovat huomanneet ja kuulleet sen, kuka on ns. päävastustajani. Uskon että nämä tämän hetkiset neuvot lähteä muualle töihin ovat ystävänneuvoja, joiden tarkoitus on säästää ja suojella minua ja pelastaa mielenterveyteni. Eräs entinen työkaverini ja nykyinen ystäväni sanoi minulle: "Lähde ennenkuin se narsisti tuhoaa sinut". Itse en ole kyseistä työkaveria narsistiseksi nimittänyt.
En ole tällä hetkellä masentunut, ahdistunut, aggressiivinen, uupunut enkä muutakaan. Itsetuntoni vaan on kärsinyt. Oikeastaan minulla on aina ollut huono ammatillinen itsetunto, koska olen joutunut niin usein kokemaan sitä, etten kelpaa muille hoitajille, että olen jotenkin huono, liian hidas, teen asiat väärällä tavalla tai sitten olen vain vääränlainen.
Muutaman kerran olen ihan vakavasti miettinyt alan vaihtoa, sillä hoitoalalla meininki on välillä ihan sairasta. Jonain päivänä aion julkaista hoitoalan elämänkertani eikä se ole järin kaunista luettavaa. Mutta onneksi tällä alalla on myös niitä mukavia ja ihania työkavereita, jotka kohtelevat kanssaihmisiään hyvin. Heille olen kiitollinen ja heitä arvostan. Muista en oikein jaksa enää välittää. Toki asiallinen olen kaikille, kaikkia tervehdin ja kaikille juttelen, mutta ystävä en kaikkien kanssa ole. Asialliseen kohteluun meillä kaikilla on oikeus ja meillä kaikilla on velvollisuus kohdella toisiamme asiallisesti!
Itse alalla 32 vuotta. Mikään ei ole muuttunut. Se kateus. Samaa työtä tehdään ja samanarvoisia ollaan. Menen töihin, hoidan työni asiakaslähtöisellä työotteella.
Vierailija kirjoitti:
Juu, tietyissä paikoissa vanhat ja itsensä kaikki voipaiseksi kuvittelevat luuskat pilaavat koko osaston ilmapiirin. Puhuvat paskaa seläntakana ja mustamaalavat muita.
Harmi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 20:04"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 07:40"]Työskentelin nuorena miesvaltaisilla aloilla ja kukaan ei kiusannut ketään, mutta sitten opiskelin hoitoalalle ja tyrmistyin, että ämmät ovat varsinaisa noita-akkoja toisiaan kohtaan, varsinkin juuri tyhmät ja taitamattomat ovat niitä kiusaajia. Sabotivat jopa toisen työtä ja vaarantavat potilasturvallisuuden. t. ent lab.hoitaja
Saman olen kuullut. Miehet sanovat suoraa ja olevat lojaaleja toisia kohtaa. Esim yhden tuttuni työpaikassa..miesvaltaisella alalla oli ollut joku narsu joka oli pyöritellyt kaikkia vähän miten sattuu. Niin olipa kerran kaikkien yhteinen ruokailuhetki, joka ikinen työntekijä nousi pöydästä ylös ja jätti narsun syömään yksin omaa ruokaa keittiöön. Kannanottoja hyvinkin tehokas metodi! Tuo ero on siinä, että ei mielistellä vaan tosiaan sanotaan suoraan.
Höpö höpö. Tiedän miesvaltaisia työpaikkoja, joissa kiusaaja on noussut esimiesasemaan ja ottanut varsinkin työsuojeluvaltuutetun kiusauksen kohteeksi. Myös muita savustettu sairausloman kautta ulos. Lisäksi hoitoalalla tiedän kaksi paikkaa, missä juuri se mies on pahin kiusaaja ja narsisti.
Mutta hoitoalalla on se ongelma, että on vähän miehiä ja naisilla on miehiä kohtaan ruusunpunaiset lasit silmillä ja uskotaan kaikki, mitä mies sanoo ja halutaan sen ainoan miehen suosioon. Naiset ovat oiva hoki, kun lähtevät sitten kilvan syömään niitä ihmisiä pois, mitä se mies siellä jalustalla käskee.
Minä kyllä puhuin miesvaltaisesta alasta, en hoitoalasta, jossanon myös miehiä.
Omissa miesvaltaisissa paikoissa olin ainoa nainen. Miehet olivat MIEHIÄ.
Kaduin suuresti, että lähdin pois.
T.entinen lab.hoitaja
Täälläkin yksi loppuun ajettu ja ahdistunut sh, joka sinnitellyt sairaassa työyhteisössä parisen vuotta.
En olisi voinut uskoa, että tälläinen sirkus on edes mahdollista, ennen kuin jouduin itse kokemaan.
Muutama lähihoitaja pyörittää omaa show'ta, ja koko yhteisö on joutunut taipumaan.
Ammatillisuudesta, kollegialisuudesta tai edes käytöstavoista ei jälkeäkään.
Kaikkein pahinta on, että hoidon laatu on surkeaa.
Olen ajanut itseni ihan loppuun yrittämällä parhaani, enkä ole ainoa. Sairaanhoitajia tuleeja menee, kun emme enää kestä.
Minäkin olen lähdössä.
Mahdollisesti koko alalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeä ketju aiheesta, josta ei puhuta tarpeeksi.
Up.
Tärkeä ketju aiheesta, josta ei puhuta tarpeeksi.
Up.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä ketju aiheesta, josta ei puhuta tarpeeksi.
Up.
Olen kertonut aikoinani tässä ketjussa kuvattuja asioita Tehyyn. Vähäteltiin, henkilökohtaistettiin ja vaiettiin hiljaiseksi. Annettiin ymmärtää, että alalla ei esiinny tällaista käytöstä ja ongelmia.
Koko hoitoala on täysin hanurista. Lähtekää pois, paetkaa!! Parempaa löytyy.
Parhaiten pärjää kun mielistelee näitä osaston ilkeitä sairaanhoitajia jos ei siihen kykene joutuu todennäköisesti kiusatuksi. Kukaan ei ole toista parempi.
Ihan kamalaa. Ajattelisi että hoitoalalla oleva osaisi asettua toisen asemaan ja jättää kiusanteon väliin mutta ei. Kaikilla ei ole empatiakykyä.
Lähiesimiesten valinnassa toimii laajalti myös ns. Stalinin metodi: Valitaan sellainen henkilö jolla ei ole kykyä ja kapasiteettia uhata omaa asemaa jatkossa.