* * * MAALISMASUT VK 6 * * *
Aloitetaanpas taas uusi viikko! Hei, ensi kuu on "meidän" kuu =)
sari84---1.3.---1.---Rovaniemi---24/28---LKS
AnniHelena---1.3.---2.---Tampere---34/33---TAYS
kolmekamua---1.3.---3.---Pääkaupunkiseutu---26/28---Joku Helsingin sairaala =)
maikku80---2.3.---3.---Joensuu---28/28---P-KKS
mammutter---3.3.---3.---Keski-Suomi---32/33---K-SKS
Mimmiu---4.3.---3---Pohjanmaa---36/38---VKS
minni74---5.3.---7.---Vantaa---34/38---NKL
Tintti23---5.3.---2.---Pori---25/29---SatKS
Anzi---5.3.---1.---Pohjanmaa---26/28---E-PKS
sohvero---5.3.---1. ja 2. =) ---Joensuu---24/24---P-KKS
ansku85---6.3.---1.---Pohjois-Pohjanmaa---23/23---OYS
Tuleva_09---6.3.---1.---Pirkanmaa---22/26---TAYS
Kumkwatti---6.3.---2.---Lounais-Suomi---35/??---???
Sunny08---7.3.---2.---Outokumpu---25/24---P-KKS
hanttu82---7.3.---1.---Kotka---26/30---KOKS
Lilja09---8.3.---1.---Pori---24/39---Stks
Onsku76---9.3.---2.---Helsinki---32/31---NKL
Alfiina---9.3.---6.---Pääkaupunkiseutu---31/32---NKL
keyes---9.3.---2.---Rovaniemi---27/28---LKS
Äiti1983---10.3.---3.---Etelä-Häme---25/30---K-HKS
Woodbecker---12.3.---Pääkaupunkiseutu---29/32---Jorvi
kellohelma---13.3.---2.---27/39---KOS
eveys---14.3.---2.---Muurame---26/25---K-SKS
Emilii24---15.3.---3.---Etelä-Lappi---28/32---L-PKS
Mirabella---15.3.---3.---Vantaa---31/33---KOS
kotilo---18.3.---3.---Pohjois-Uusimaa---29/33---Hysa
kaaka---18.3.---3.---Espoo---32/31---Jorvi
Vacsuli75---18.3.---1.---Pääkaupunkiseutu---33/29---Jorvi
veksuli---18.3.---2.---Lounais-Suomi---34/35---TYKS
inkeli---18.3.---3.---Outokumpu---22/26---P-KKS
Katzy75---20.3.---2.---Keski-Suomi---33/35---K-SKS
Piiperö-78---21.3.---3.---Pohjois-Karjala---29/32---P-KKS
Särki1---21.3.---2.---Mikkeli---29/32---MKS
LillaMy---22.3.---2.---Ulvila---25/26---SatKS
Nasse75---22.3.---2.---Pirkanmaa---33/34---TAYS
Kinde71---23.3.---5.---Joensuun lähistö---34/46---P-KKS
sallap84---24.3.---2.---Nurmijärvi---24/27---Hysa
Kaarna@laiva---24.3.---3.---Keski-Suomi---32/33---K-SKS
Kaisa_kissa---24.3.---1.---Joensuu---22/44---P-KKS
Nasuliini---24.3.---2.---Keski-Suomi---25/34---K-SKS
annika73---24.3.---3.---Pohjanmaa---35/38---MTHA
Daim---25.3.---2.---Tampere---26/30---TAYS
iiiik---25.3.---3.---Keski-Suomi---30/32---K-SKS
kupla3---25.3.---3.---Pori---30/38---SatKS
jatta78---26.3.---1.---Espoo---30/30---Jorvi
Maria08---28.3.---1.---Kemijärvi---26/30---LKS
Milli75---28.3.---2.---Rovaniemi---33/35---LKS
Ja vielä linkki edelliseen viikkoon! Mukavaa viikkoa!
[http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WA...|http://www.vauva.fi/…]
Kommentit (67)
Mulla on ollut alkuraskaudesta asti pikäkestoinen insuliini käytössä. Kerran päivässä, aamuisin, pistän. Mulla on aamuarvot aina ok, mutta ennen päivällistä arvo on ongelma.
Suht hyvin on mennyt, paitsi kaksi viime viikkoa. Makean himo on ihan kamala. Olen syönyt vähän väljemmin ja se on näkynyt. Esim. lounaan päälle keksin tai kaksi.
Painoa ei ole koko raskaudessa tullut. Ensin paino meni miinuksille, mutta on nyt +/- 0.
Ainoa kiva asia tässä onkin ollut painon lasku :). Olisi kiva, jos olisi pysyvä olotila. Mietin, että tuleeko sitä ihan sekopäiseksi, kun raskaus on ohi ja syö monen kuukauden herkut kerralla...
Eilen vauvan arvioitu koko oli 2,7. Ultraus tehtiin muista syistä ja sokeriasioissa menen polille perjantaina. Eli kaksi ultraa tällä viikolla.
38 viikolla olisi käynnistys, jos koon takia tarvisi. Tuskin niin enää voi käydä.
Edellisessä raskaudessa oli rd, mutta ruokavaliolla vaan. Välttelin makeita, en paljon muuta. Ei siis mitään verrattuna tähän. Ja vauvakin oli ihan keskikokoinen.
Insuliiniannostusta on nostettu kaksi kertaa viime viikosta. 18 yksikköä pistän tällä hetkellä.
Viime viikolla miettivät ateriainsuliinia, sitä jännitän, jos perjantaina määräävät sen. En millään haluaisi enää uusia juttuja opeteltavaksi tässä raskauden vaiheessa.
Tsempit Kinde ja Mirabella! Loppusuoralla ollaan!
AnniHelena rv 36+2
Kiitos tsempeistä, samaa toivotan myös sinulle =)!
Mulla menee aterian jälk insuliinit joka aterialle: muille aterioille 8 yksikköä - paitsi iltapala vain 2 yks. Ja varmasti taas annosta nostetaan, kun seuraava kontrolli 13.2. Arvoja alkaa taas paukkumaan rikki, vaikka tuntuu ettei syö mitään muuta kuin salaattia =(. Mulla on välillä ihan oikeasti järkyttävä nälkä ja siitä osittain johtuu tämä hillitön makeannälkäkin.
Normaalistikin olen oikein karkkihiiri, voin vain kuvitella mitä sitten tapahtuu, kun vauva on maailmassa. Kysyin jo sisätautilääkäriltäkin, mitä tapahtuu jos vedän hippasen suklaatia sitten synnytyksen kunniaksi =D. Ja sain siihen luvan =).
Olisi hienoa, jos pysyisi tässä ruokavaliossa, kyllä saisi kilot kyytiä! Mutta itsestäni tiedän, että näin ei tule tapahtumaan ainakaan pariin viikkoon synnytyksen jälkeen: toiset syö ja herkuttelee odotusaikana, minä heti sen jälkeen.
Kinde
Täällähän onkin vilkasta kun on viikko vaihtunut ja moni tuntuu jo olevan kotona, itseni näihin onnellisiin mukaan lukien.
Yöheräilyjä kellon lyömälleen kello 4 pissalle, muuten aina kun pitää kääntää kylkeä, kun tekee niin hiton kipeää. Tänään on taas selkä vihoitellut enemmän ja neuvolassa jäin viittä vaille siihen pöydälle kun harjoittelija etsi ääniä oikein koko rahalla... No hyvät olivat ja sf mitta komiat 35. Paineet kohdallaan, hb laskenut 116 kun en ole taas päivittäin rautaa popsinut. Kotiin päästyä söin ja vetäsin sen rautalitkun siihen päälle. Tunnin päästä alkoi niin armoton oksetus, että olin varma että yrjötautia pukkaa... No onneksi maha tyhjeni perinteistä reittiä ja lapset soivat mammalle pienet torkut. Sillä se meni ohi. Tässä raskaudessa on kyllä monesti ollut herkillä tuo huono olo alkuraskaudenkin jälkeen. En tiedä lieko muilla vastaavia pahanolon aaltoja?
Supisteluja on selvästi enemmän ja tänään huomasin, että kädet ja jalat olivat turvoksissa ekaa kertaa aamulla herätessä, jippii. Loppuraskauden tursotus alkaa siis lähestyä vääjäämättä. No josko sen saisi jätettyä vielä tuonne uima-altaaseen. Itse ajattelin vielä jonkin aikaa uskaltautua uimaan. Luotan luontoäitiin, että toimii niin kuin pitää. Kun ei kuitenkaan senttikaupalla tuo kohdunsuu ole auki. Sormelle voisin arvella olevan jo kun 3 raskaus kuitenkin on, mutta kanavan tötteröä siinä on kuitenkin vielä suojana ja kaikki limat sun muut. (sorry herkemmät).
Painon suhteen olen ollut suht tyytyväinen. Kokonaisnousua nyt n. 8 kiloa, jos saisi pidettyä ettei yli kymmentä tulisi niin voisi olla kohtuullisen tyytyväinen, edellisistä on tullut kerättyä kuitenkin 15 ja 18 kiloa...Mutta kyllä nämä kolminumeroiset luvut masentaa silti. Ei sille mitään voi. Onneksi ei ole mitään sokeriongelmia tai muuta vaivaa tästä painosta, ettei ole aivan suurennuslasin alla.
Tsemppiä kaikille mahakkaille!
kotilo rv 33+6
Onpa ollut aktiivista porukkaa! Mukava lukea teidän juttuja.
Täällä alkaa olla äitiysloman odottelu päällimmäisenä. Vielä olis ensi viikko töitä. Ei kyllä yhtään huvittaisi!!!
Eilen kävin oikein pitkällä lenkillä ja kyllä illan supisteli sit íhan mojovasti.. Ei nyt mitenkään kauhean kipeästi, mut ilkeästi.
Mun mummo on tulossa meille viikonloppuna seuraksi, kun mies on töissä. Ihan mukavaa, kun ei tartte lasten kanssa olla yksin.
Kauhea into olis käsitöitä tehdä, mut en oo taas oikein toteutuksen asteelle päässy. Voimat menee työhön ja kodin kasassa pitämiseen.. Paljon olis suunnitelmia..
Ajattelin tänään pestä ekat vauvanvaatteet. On tullu paineita, kun tuntuu et teillä kaikilla on hommat jo hanskassa. Tietty mulla on lask.aika vasta kuun lopulla, mut mitäpä, jos hän innostuiskin tulemaan aiemmin..
Nyt työt kutsuu, joten heippa taas hetkeksi!
t. iiik ja pikkuinen 33+0
No niin, taas on yksi neuvola takanapäin. Kaikki ok, paitsi vauveliini on edelleen pää tuossa jossakin oletetun pallean alapuolella.. Olen nykyään todella ryhdikäs, koska ei kärsi olla mitenkään lysähtänyt, koska ei vain voi!
No nyt laitettu Jorviin lähetettä että jos ultraisivat ja tarkastaisivat todellisen asennon ja sit jos siltä näyttää niin yritetään kääntää jne. Tästä eteenpäin mulla onkin joka viikko neuvola, kun verenpaine on vähän koholla (oli nyt 127/84). Paino oli laskenut 400g viikossa. Nyt tullut painoa 12kg, vähemipikin toki olisi mulle riittänyt, mutta toivotaan että kilot lähtee sitten jossakin vaiheessa poiskin.
Nyt tuntuu että yöt ovat jotenkin helpottuneet, toki käyn kerran aina yöllä vessassa, mutta pystyn sen jälkeen jatkamaan unia. Se yöllinen valvominen ilman mitään sen kummempaa tekemistä oli aika turhauttavaa. Liitoskivut vaivaavat edelleen tasaiseen tahtiin, mutta tuntuu että en kiinnitä niihin enää niin paljon huomiota, elleivät ole sitten tosi kovia. Ehkä niihinkin tottuu.
If:ltä tilattu turvakaukalokin tuli, on ihan jees (paitsi väri: tumma sininen ja tumma vihertävänturkoosi) Mutta kyllä se nyt menee. Ja kun sain hoitopöydänkin kasattua, niin alkaa olla nuo isot tavarat paikallaan. Nyt täytyy alkaa miettiä mitä kaikkea muuta tarpeellista pitäisi hankkia.. Ja kun ei oikein ole käsitystä miten paljon noita vaatteitakaan pitäisi olla että on riittävästi, muttei liikaa. Ja millaiset sitten on hyviä, mutta ehkä käytäntö opettaa. Olen jo alkanut epäillä, että hankinko edes sopivia rattaita, ne kun on yhdistelmät pehmeällä kantokopalla, mut mietin et olisko sittenkin pitänyt olla kova koppa.. Ehkä nääkin on näitä ikuisuuskysymyksiä.
Huomenna alkaisi äippäloma, kelasta tosin ei vieläkään ole kuulunut mitään, hakemukset on kyllä kirjattu saapuneeksi. Mutta näin apteekkipuolella joskus toimineena tiedän että Kelassa vuodenvaihteet on kiireisiä ja muutenkin toiminta voi joskus olla hidasta..
Mutta nyt täytyy alkaa toimimaan, ettei mene kokopäivä hukkaan!
Woodbecker rv 34+6
Tuli sitten eilen iltapäivällä piipahdettua neuvolassa. Soitin noista oireista ja käski käymään samana päivänä. Ei onneksi ollut mitään, verenpaine ok eikä valkuaista. Täytyy kuitenkin seurata vähän tilannetta.
Kinde ja AnniHelena - mä pistän iltainsuliinia 18 yksikköä. Määrä on noussut tuolta 12 yksiköstä tuohon ja pistämisen aloitin rv 25. Mulla on lähinnä ollut ongelmana noi paastoarvot, aterian jälkeiset ok, mutta nyt nekin näyttää siltä että vähän kohollaan on. Maanantaina käynti taas äitipolilla niin katsotaan mitä tapahtuu. Mä olen kyllä valitettavasti välillä lipsunut tuosta ruokavaliosta kun on ruokahalut olleet vähän sitä sun tätä ja sitten sortunut johonkin huonompaan vaihtoehtoon.
Vielä muutama päivä kärvistelyä täällä sorvin ääressä ja sitten saakin jäädä hyvin ansaitulle äippälomalle. Onhan sitä puuhaa sitten lomallakin että saadaan tulokkaalle vähän tavaroita valmiiksi.
Tsemppiä myös Kindelle ja AnniHelenalle rd:n kanssa ja muille tietysti myös!
t. Mirabella ja Hilma 34+3
Onpas meidän pinosta tullut aktiivinen, no onhan aika moni jo aloittanut äitiysloman ja jos ei vielä ole, niin siintäähän se edessämme.
Omat fiilikset äitiysloman suhteen ovat kahtalaiset. En kuitenkaan voi olla "lomalla", kun pitää lukea tenttiin ja kirjoittaa gradua, mutta toisaalta niin kuin kirjoitettiin se tuo synnytystä ja sitä kautta vauvaakin lähemmäs.
Näin viime yönä unta taas synnytyksen käynnistymisestä. Olin vanhempien luona käymässä ja siellä sitten yksi kaverini totesi roskien hajusta päätelleenä, että sairaalaan se on lähdettävä. Sitten multa irtosi limatulppa ja se oli kirjaimellisesti tulppa. Jotain hyvin ällöttävän näköistä. No sit se uni oikeastaan loppui, mutta koko loppu yön oli mulla synnytys käynnissä ja sellaista.
Kyllä sitä jo odottaa. Tosin mun oloni ei ole vielä lainkaan tukala, eli sen takia en haluaisi vauvaa maailmaan. Lähinnä se, etten vaan jaksaisi odottaa, kun kaikki on jo niin valmiina tulokasta varten (paitsi ettei hoitopöytä ja pinnasänky ole vielä kasattu).
Mulla on pieni dilemma, te, joilla on jo lapsia tai jotka on pitemmillä viikoilla kuin minä, niin miltä matkustaminen teistä ajatuksena tuntuu? Meillä olisi meinaan yhdet häät Pohjanmaalla (noin 5 tunnin ajomatka) 14.3. ja laskettu aika siis 24.3. Pitäisikö mun suosiolla peruuttaa meidän osallistuminen niihin häihin, vai toivoa, että vauva kestää mahassa ja mamma autossa sen matkan ajan?
Koska mulla nyt on niin "hyvä olo", en osaa suhteuttaa tätäkään todelliseen elämää. Ensimmäistä kun odotan, niin ei mulla ole käsitystäkään siitä, mitä tarkoittaa se loppuajan tukala olo.
Tänään me mennään sairaalaan tutustumaan ja kuuntelemaan se synnytysvalmennusluento. Ihan kiva jo tässä vaiheessa orientoitua synnytykseen. Siinä ne menot tälle viikolle sitten olikin :D.
Mennään käymään sukulaisissa viikonloppuna ja siellä on luvassa railakasta menoa. Pitää vain pyöritellä silmiä ja yrittää kestää se yletön alkoholin kanssa lutraaminen. Ihan hauskaahan siellä voi olla... (tosin mulla on vahvat ennakkokäsitykset kaikesta)
Masuvauvan kanssa menee hyvin. Se on alkanut möyrimään ihan kunnolla ja välillä ihan säpsäyttää kun tulee niin napakasti monoa. Luulen, että raivotarjonnassa ollaan, mutta eihän sitä voi tietää. Se selviää ensi viikolla, kun meillä on neuvola. Kohtahan ne alkaa meilläkin viikon välein nuo neuvolakäynnit.
Onko teille ollut mahdollista ottaa miehenne mukaan neuvoloihin? Miten siellä yleensä suhtaudutaan siihen jos kumppani on matkassa mukana tai jos ei ole?
Mä mietin sitä, että tohdinko ottaa miestä mukaan joka kerta neuvoloihin, kun tarkastukset ovat viikon välein. Onkohan se noloa vai suloista?
(Kuvitelkaa, tällaisia mä mietin täällä päivät pitkät..)
Niistä vaatteista, joista Woodbecker puhui, mä sain neuvon, että kannattaisi varata pieniä kokoja 10-15 kpl, loput varmaan saa lahjoina, kun lapsi syntyy. Näin eräs äiti suositteli mulle. Itse meinaan mietin ihan samaa. Nyt tosin tuntuu siltä, etten saa niitä vaatteita mistään. Sama äiti sanoi, että toimivimpia asukokonaisuuksia heillä oli body ja puolipotkari. Kietaisupaitoja oli joku kehunut, mutta hänen mielestään ne vaan rullautuivat ja menivät kasaan vauvan päällä. Mutta mielipiteitä on varmasti satoja näissä pukeutumisasioissa. Jokaisella on omat suosikkinsa :D.
Kokemus kertoo varmasti parhaiten...
No eipä tässä sen ihmeempiä. Pitäisi alkaa tiskaamaan ja sitten akateemisien aineiden pariin. Hauskaa keskiviikkopäivää teille kaikille, pitäkää itsestänne ja vatsoistanne huoli!
Terveisin
Kaisa_kissa ja Reijo rv 33+1
Ps. Tänne kirjoittaessa kannattaa aina kopioida teksti ennen lähettämistä. Kokoajan palvelin on muka epäkunnossa tai keskustelut pois käytöstä. Luojalle kiitos siis copy pastesta!
Tosiaan, aika alkaa jo lähestyä ja olo on aika sekava kun tuo aika on mennyt niin nopeasti. Toivovottavasti kaikilla sujuu asiat hyvin loppuun asti!
Mulla alkoi maanantaina jo äitiysloma mutta lupauduin sitten tekemään vielä pari työvuoroa tällä viikolla sairaslomien takia, taidan olla hullu. Nyt vietän vapaapäivää ja ens viikolla aloitan kunnon siivoilun ja puunailun niin ei sitten taas hetkeen tarvitse tehdä mitään. Loppuraskaus taitaa kuitenkin kulua miehen kera taloa rakennellen, josko sinne kesällä sitten päästään muuttamaan... :)
Onneksi on kohtalotovereita tuon yöllisen valvomisen kanssa, tuntuu että koko ajan olis yöllä hereillä ja pinna on silloin äärimmäisen kireellä, vielä jos mies yrittää tulla lähelle (kauhee hiki päällä itellä) ja kuorsaa armottomasti, nuku siinä sitten.. mhh, todella rentouttavaa loppuraskauden aikaa. =) päivisin sitten pussit silmien alla ja seuraavana yönä sama juttu. No, eipä tätä oloa kuitenkaan pois vaihtaisi, niin ainutlaatuista tämä odotus on.
No lopuksi vielä vähän intiimiimpään asiaan, viimeiset viikot olen joutunut käyttämään pikkuhousunsuojia koska kirkasta vuotoa tulee jonkin verran. Siis ei sentään lapsivettä. :) Ilmeisesti kuuluu loppuraskauteen? Muilla samaa vaivaa?
Pian meillä onkin jo pienet tuhisijat vieressä (niiden rakkaiden miesten ja ehkä aiempien lasten lisänä.)
Terkuin,
Lilja & Oivariini 35+3
Nyt on taas neuvolassa käyty.
Tällä kertaa ei terkalla ollut niin kiire kuin viimeksi ja ihan rauhassa saatiin kaikki tarpeelliset hoidettua (viimeksi kun olin sisällä vain 10min.!)
RR 122/85 (130/86)
HB 118 (106)
Sf 34 (32)
turvotus ++ (-)
paino -250/vko (+950g/vko)
liikkeet ++
syke 130-142
tarjonta rt
pissa - (-)
Ihan kiva oli, ettei paino ole noussut.
Liekö osuutensa sillä, että olen käynyt uimassa 2-3 kertaa viikossa. Terkka sanoi vaan, että viikon 36 jälkeen ei saa mennä enää uimaan, joten siihen saakka siis täytyy käydä ahkerasti.
Vauva on kuulemma laskeutunut ja kiinnittynyt myös jo. Kysyi millä viikoilla esikoinen syntyi (vko 42+1) ja hänen mielestään tämä olisi nyt sitten tulossa huomattavasti aiemmin.
No, niin ne sanoi esikoisestakin ja yli meni niin että heilahti =)
Seuraava käynti onkin sitten lääkärille kahden viikon päästä.
Mä ajattelin mennä Kättärille tutustumiskäynnille. Edellisestä synnytyksestä on kuitenkin jo 7 vuotta, joten ei ihan tuoreessa muistissa ole ja muistaakseni joku oli kättärille soitellutkin ja sieltä oli ehdottomasti kehoitettu tulemaan tutustumaan, koska paljon kuulemma muuttunut vuosien varrella.
Mä kanssa mietin tuota sairaalakassi pakkailua.
Teinkin jo listaa mitä sinne mukaan tarvitsen ja aamulla kaupassa käydessäni ostin pussillisen luumuja, lakuja ja trip-mehuja.
Osa tavaroistahan on sellaisia joita tarvitsee päivittäin kotonakin, joten laitan listan jääkaapin oveen, että varmasti sitten muistaa kaiken tarvittavan ottaa mukaan h-hetkellä...
Kaisa_kissa: meillä mies on ollut vaan yhdessä neuvolassa mukana. EI töiden takia pääse, vaikka haluaisikin.
Terkka ei ainakaan mitenkään kummemmin kommentoinut hänen mukanaoloaan ja isikin sai käydä vaa´alla vertailun vuoksi.
Eli reippaasti mukaan vaan!
Kellohelma 34+5
Auringon alla ei mitään uutta.
Välillä supistelee ja jos jotakin enemmän tekee, vaivaa kovat liitoskivut. Mies jo muisteli, etten ollut kahdesta edellisestä näin kipeä. Ja kyseli, pitäisikö sängyn paikka vaihtaa alakertaan. Kävely tekee hyvää, mutta se kostautuu sitten myöhemmin. Olo on, kuin nivuset olisi revähtäneet ja häpyluu murtunut. No onneksi tämä ei ole vaarallista. Yöt saan kuitenkin nukuttua hyvin.
Aika vaan alkaa käymään pitkäksi. Olen ollut kotona jo melkein pari kuukautta. Alkuvaiheen siivousinnostus on jäänyt taakse ja harmittaa, kun ei saa mitään aikaiseksi.
Joku kyseli matkustamisesta loppuvaiheessa. Kolmatta odotan nyt ja aikomus olisi lähteä risteilylle rv 36. Matkaa autollakin kertyy reilut 200km/sivu.
Esikoista odottaessa olin vauhdissa ihan loppuun asti. Pari viikkoa ennen laskettua aikaa huushollasin täyden päivän yksissä rippijuhlissa muutaman sadan kilometrin päässä kotoa. Tyyny selän taakse autossa ja välillä aina jaloittelua. Ja tietysti tarvittavat tavarat mukaan, jos synnytys käynnistyykin aiemmin.
Ja voihan menon perua lähempänä, jos vointi muuttuu.
Näin täällä. Täytyy taas mennä vakoilemaan, kuinka tammikuisten synnytykset etenee.
Kaarna@laiva rv 33+1
Onkos kenelläkään muulla sellaista ongelmaa, ettei nukuta yhtään yöllä? Tosi ärsyttävää kun saa joka yö kupata monta tuntia ja esikoinen herättää sitten aamulla, ja tietää, että vauvan synnyttyä ei sitten ikinä saa nukkua rauhassa. Miten sitä jaksaa synnyttääkään jos on univelkaa jo valmiiksi?
Vaavi on perätilassa, huomenna koittavat kääntää, en usko että kääntyy kun ei esikkokaan kääntynyt. Yön pimeinä tunteina olen tullut siihen tulokseen että tää on MUN synnytys, ei sairaalahenkilökunnan, ja jos alkavat liikaa määräilemään miten mun pitää synnyttää niin en välttämättä vaan yksinkertaisesti suostu. Olen miettinyt, voivatko ne pakottaa mut leikkaukseen ellen halua?
Voi olla, että jos satun synnytyksen aikana olemaan pahalla päällä, niin määräilevät kätilöt, tipat ja katetrit saavat aika kovaa kyytiä. Sen verran mua ärsyttää tää suomalainen synnytyskäytäntö. Että pitää mennä sairaalaan operoitavaksi ja laitteisiin kytkettäväksi ja niillä on sormet sun pillussa puolen tunnin välein. Mitä ihmettä ne tekevät sillä tiedolla onko se nyt kaks vai kolme senttiä auki? Eiköhän se vauva sieltä tule sitten kun on tullakseen? Sitäkään en oikein ymmärrä että kätilö määrää koska saa ponnistaa? Sekö sen tietää paremmin kuin minä?
Mutta eipä sille perätilasynnytykselle nyt mitään estettäkään kai tunnu olevan. Vituttaa vaan jos siinä on puoli tusinaa erikoislääkäriä ympärillä kyttäämässä ja mut sidotaan sänkyyn kiinni ponnistamaan. Mutta katetria ja välilihan leikkausta en ainakaan huoli. Asuapa Hollannissa niin saisi synnyttää kuin ihminen!
Tosi kiva elämäntilanne muutenkin lähteä tästä synnyttämään. Vuokraisäntä on nimittäin heittämässä meitä pihalle koska on niin stressaantunut hullun naapurin takia joka vahtii meidän jokaisen liikkeen ja soittelee raukalle illallakin kun se on jo nukkumassa. Sitten vuokraisäntä joutuu soittelemaan meille ja kyselemään mitä täällä tapahtuu ja kun viimeksi sanoin sille että mulle alkaa riittää tää kyttääminen niin se suuttui ja sanoi että heittää meidät pihalle. :) Muutenkin se päätti viikko sitten myydä tän kämpän meidän alta vaikka tiesi jo meidän muuttaessa tähän että oon raskaana. Tosi kivaa valmistautua synnyttämään kun ei tiedä onko kotia missään. Aika epäreilua mun mielestä. Saatais toki kunnalta kämppä koska vaan, mutta mitenkäs tässä sitten muutat viimeisilläs, vastasyntyneen ja mahdollisesti vielä sektiohaavan kanssa?? Enhän mä pysty mitään kantamaankaan kun kaikki mitä otan syliin osuu tota vauvaa päähän!
Voi luoja. No, muuten on hyvä olo, vaikka välillä vähän närästää, mutta olo pysyy kaikin puolin parempana kun koittaa olla syömättä liikaa. Mulla taitaa olla paljon helpompi olo kuin teillä muilla tän perätilan takia vaikka viikkoja on jo 36+3, vaavi majailee tossa mahan keskivaiheilla eikä ole liian ahdas olo ylhäällä eikä alhaalla. Vaippahousuja oon tässä koittanu tehtailla mutta neulominen on kyllä vähän vaikeaa välillä kun kohtu painaa kylkiluihin. Se onkin sitten melkein ainoa vaiva.
Tämä ei täällä mahassa kyllä varmaankaan maaliskuun puolelle pysy, LA on 1.3. ja mies on ollut jo pitkään ihan hermona, harmittaa katsella kun se vaan tuskastuu kotona ja jännittää eikä osaa tehdä oikein mitään. Joisi edes kaljaa välillä että rauhoittuisi, tai kävisi jossain eikä istuisi täällä kotona jännäämässä, raukka. =)
...toinen äitiyslomapäivä menossa =) ajattelin että jospa kohta pakkaisin sairaalakassin valmiiksi...
Joku vauvan vaatteita mietiskeli...mun mielestä ehdottomasti parhaat pienelle vauvalle on ollut nepparillinen kietaisubody ja puolipotkarit. Ja ehdottomasti nimenomaan tuo nepparillinen body koska niissä narullisissa ei mun mielestä ne narut pysy kiinni. Ja kietaisupaita on mielestäni kuin muutkin aluspaidat vauvoilla; aivan turhia. Ei tosiaan pysy päällä... Mutta totta myös että makuasioista ei voi kiistellä...voihan olla että mä en osaa käyttää niitä paitoja =)
Tänään tuli äitiysrahapäätös, hitto että ärsyttää! 700 eurosta kiinni etteivät ota huomioon viimeisen puolen vuoden tuloja vaan 2007 tulot. Kuitenkin olis päivärahoissa merkinnyt 100 euroa kuukaudessa enemmän. Se olis aika paljon kuitenkin lapsiperheessä...
Meidän kaverit saivat sunnuntaina pojan ja toiset eilen pojan. Tuntuu jotenkin oudolta, että kohta on itselläkin nyytti kainalossa, kun niitä kaikille alkaa tulemaan. Ärsyttää vaan kun on joku hemmetin virustauti päällä enkä pääse vauvoja katsomaan! Kolmannella kaverilla on nyt kohta kaksiviikkoinen poika ja sitäkään pientä ihmettä en voi mennä katsomaan... =( olis kiva nähdä ennen ku itse tästä jakautuu.
Olo on aika kurja kokoajan. Yöt menee valvoessa niinku näköjään monella muullakin! Todellakin yöllä herää aivan pirteänä eikä saa millään unta uudestaan. Sitten aamuyöstä joskus nukahtaa ja on aamulla ku nukkuneen rukous eikä meinaa päästä sängystä ylös ollenkaan. Selkä valvotti kyllä viime yönä reippaasti. Silloin olisi nukuttanut, mutta ei mikään asento ollut hyvä. Tosi ahdistavaa.
No, jospa tässä vähän pötköttelisi ennen ku mies ja lapset tulee kotiin!
Viikonjatkoa ja hyviä/parempia vointeja teille!
Äiti1983 ja Alma 35+1
Kaisa_kissan matkustusajatuksiin sanoisin kuten joku muukin että mukavia häitä vaan, perut sitten myöhemmin jos vointi radikaalisti muuttuu. Junalla voisi olla mukavampi mennä, saisi jaloiteltua jne,mutta saahan sen henkilöautonkin pysäytettyä. Ekaa odottaessa olin itse täydessä vauhdissa ihan loppuun asti, vaivoja ei ollut nimeksikään. TOisaalta tämä ei tarkoittanut sitä etteikö syntyisi ajoissa, sillä vielä nla:ssa 39+2 näytti siltä että yli menee (laskeutumaton ja kiinnittymätön), mutta syntyikin sitten varsin nopeasti 39+5. Eli varaa varmuudeksi sairaalakassi mukaan matkaan ja selvitä missä paikoissa matkan varrella voi synnyttää :-)
Meillä mies ei ole ollut töiden takia mukana yhdessäkään ultrassa saatika neuvolassa näiden kahden odotuksen aikana. Lastenneuvolassa on kerran käynyt isäkuukauden aikana ja silloin en ollut itse mukana. Ei ole mitään kommenttia tästä tullut, tietää th kyllä että on matkatöissä.
Vaatteidentarvetta ei voi tietää etukäteen. Riippuu ihan siitä puklaileeko vauva (jos, niin voi mennä vaatekerta/syöttö), onko sinulla suihkutissit (joiden kanssa toimimaan opetellessa suttaantuu vauvakin useamman kerran), kuinka äkkiä löydät istuvan vaippamerkin (vai falskaako sinappikakat housuihin/selkään), kuinka iso pesukone teillä on (meillä on iso, joten pyykkiä pestään nyt 3 hengen kanssa vain kerran pari viikossa, jolloin vaatettakin täytyy olla enemmän) jne jne. 10-15 vaatekertaa kuulostaa kyllä tämän kaiken huomioon ottaenkin minusta paljolta. Lapselle ei ole pakko vaihtaa puhtaita vaatteita vaan vaihtamisen takia. Meillä esikoinen oli siisti ja vaatteita tuli vaihdettua suunnilleen siksi ettei halunnut katsella vauvaa samoissa kovin montaa päivää peräkkäin :-) Ja lahjaksi sitä pientä vaatetta tuli tosiaan aika paljon. 50 senttiset oli alussa kivoja kun eivät pyörineet päällä, Tutan 56 cm mahtui puolestaan tosi pitkään ja oli alussa valtava.
Minkä tyyppisistä vaatteista tykkää on kiinni vaihtajasta. Varovaisempi äiti/isä tykkää kietaisubodeista ja puolipotkareista, koska ei tarvitse vetää mitään vauvan pään yli eikä muutenkaan pahemmin taivutella ja nostella lasta pukiessa. Ronskimmin vauvaa käsittelevälle taas ei ole mikään ongelma kiskoa paitaa pään yli tai potkuhousun henkseleitä selän alle. Itse tykkäsin talvella syntyneellä esikolla bodista+sukkahousuista ja siihen päälle haalarista, jossa umpinaiset lahkeensuut. Ihan lemppari oli sellainen, jossa oli vain nepit haarojen välissä ja olkapäällä. Mies kammoksui puolestaan lapsen pujottamista siihen. Ja heikkohermoisempi lapsi olisi toki myös hermostunut, mutta meillä sattui olemaan sellainen viilipytty, jolle puettavana olo ei ollut ongelma.
Porolla tuntui olevan aika kypsä asenne synnyttämiseen! En tiedä mistä moinen on peräisin, itsellä esikoisen synnytys on mielessä ihan positiivisena kokemuksena, vaikka lopulta imukuppiavusteisesti jalat tukiin nostettuina sitten tulikin. Toki olimme kotona pitkään enkä ollut sairaalan "kiusattavana" kuin vajaan tunnin ennen syntymää. Sektioita ei kuitenkaan kenellekään huvikseen määrätä vaan vain jos joko äidin tai lapsen terveys sitä edellyttää. Epparia ei nykyään myöskään mitenkään välttämättä leikata, mutta jos näyttää että paha repeämä uhkaa niin onhan tuo parempi vaihtoehto (suunta hallittu, ei tule ulostamisongelmia tms myöhemmin). Neuvolan kautta saa kyllä välitettyä sairaalaan synnytystä koskevia toivomuksia jo etukäteen tai ne voi ottaa lapulla mukaan synnyttämään mentäessä siltä varalta ettei saa itse siinä tilassa enää toiveitaan selkeästi julki.
Jotain piti vielä kommentoida, mutta unohtui matkan varrella.
Lomaa odotellessa,
äippä + papu 33+6
Ekaa viikkoa äitiyslomalla, vihdoinkin! Olin töissä sijaisena ja työpanoksestani kiiteltiin kovasti, joten jäi oikeen hyvä mieli ja oli kiva ryhtyä "lomailemaan".
Mulla on sitten vissiin aika vähän vaivoja kun teitä muita kuuntelee. Kerran yössä wc:ssä ja nukun hyvin. Liitoskipuja hyvin vähän, välillä kun on pitkään istunut niin on vaikea aluksi kävellä. Autosta nouseminen kaikista hankalinta. Maha on alhaalla nykyään, joten ei niinkään ahdista enää. Närästystä satunnaisesti.
Pelkään (!!!) siis todella vauvan kokoa!!! Viimeksi tasan 3900g, käsikopelolla arvioitiin reilu 3kg painavaksi edeltävästi. Solisluu meni vauvalla poikki kovan pamauksen/rusahduksen kera. Joten, mua todella jännittää minkä kokoinen on tulossa, en uskalla isompaa synnyttää. Muutekin traumoja edellisestä kerrasta on (kaavinta jne), joten jos tietäis että ei ole isompi tulossa, rauhoittaisi se mua kovasti. Rd mulla on siis sokerirasituksella poissuljettu. Painoa tullut nyt 13kg (olen hoikahko normaalisti, BMI 20.9). Joten en olis kyllä varmaan asiaan voinu mitenkään vaikuttaa itse. Itse olen 175cm ja mies 195cm, joten vauvakin sit varmaan sitä myöten isohko? Muuten suhtaudun luottavaisesti synnytykseen.
Joku muukin koki että kaikki ärsyttää. Mä oon huomannu saman, että välillä tosiaan esim. radiosta tuleva musiikki TODELLA ärsyttää, vaikka normaalisti osaan suhtautua vastaaviin asioihin melko tyynesti.
Olen alusta asti asennoitunut, että vauva syntyy etuajassa. Ed syntyi 39+1. Nyt alkaa pelottamaan, että jos näin ei käykään, kääk! Varmaan olis ollu parempi alunperinkin asennoitua että yli menee, niin vois sitten yllättyä positiivisesti...
Kiva että listallamme on aktiivisia kirjoittajia, nyt kun on kotona aikaa netissä pyöriä. Huomenna olis lääkärineuvola/synnytystapa-arvio. Saa nähdä mitä vauvan koosta sanoo. Jos vaikka sais lähtetteen ultraan (vaikka sehän kyllä kans sen kilon voi heittää..). Panikoin varmaan asian suhteen ihan turhaa, mut en voi asialle mitään!
Voikaa hyvin! Loppusuoralla ollaan...
Onsku76 rv 35+2
Vaatteista: minäkin tykkäsin eniten bosy+puolipotkarit tai kokopotkarit kotona. Kietaisupaidat ihme nyörityksillä oli todellakin viheliäisintä mitä tiesin esikoisen kohdalla ja paidat muutenkin. Olen siis aivan bodyjen kannattaja. Silloin esikoisen aikaan ei noita nepparillisia kietaisubodyja ollut,mut nyt ostin H&M muutaman,ainakin ne nepparit pysyy kiinni :) näyttivät käteviltä vaikka mulla hieman ennakkoluuloa onkin kietaisuja kohtaan :)
Uni: joo-o,tutulta kuulostaa,viime "yönä" sain unen noin klo 4 aikaan... sänkyyn menin 01 kohdalla,sitä ennen nyt on osoittautunut aivan turhaksi. Väsyttikin,mutta ei vaan tullut uni.
Vessassa mie joudun ravaan noin 2--3 krt yössä!!
Ja sitten vielä päälle tuo valkovuoto joka on aivan järjetöntä yhtäkkiä (et on tuttua!! Kotiloko se kyseli? Voi olla et muistan väärin...heh)
Tuosta epparista ja repeämästä josta äippä sanoi.. Mun täytyy sanoa et toivon todellakin,että vältyn siltä tällä kertaa myöskin!!!
Koska se ei pidä aivan paikkaansa,että se olis parempi vaihtoehto jos näyttää et repeää. ON nimittäin omakohtaista kokemusta ;)
Esikoisesta tehtiin eppari kun haluttiin välttyä repeämiseltä.. no just,eli repsin sitten täysin vastakkaiselta puolelta ja niimpä mua ommeltiin kahta puolta ja oli todella syvät viillot tuolla alapäässä... oikealla ja vasemmalla puolella. Ja 6kk meni tuon paranemiseen ennenkuin veski käynnit yms intiimimmät hommat onnistua ilman kyyneliä silmissä.
Itse pelkään vähän synnytystä,siihen on pari syytä,toinen on tuo repeäminen,sit yks on se,etten koe et mua ois kuunneltu kunnolla (osittain johtui kauheasta kiireestä ja ymmärrän tämän kyllä.. jotenkin...).
MUTTA kaikenkaikkiaan mulla silti jäi ihan positiivinen olo :D niin hullua kuin se onkin :D
Mie oon välttynyt melkein kokonaan liitoskivulta tähän mennessä ja odottelenkin et milloin ne oikein iskee.
Lonkkakipua,selkäkipua ja iho-ongelmia on senkin edestä :D
Mullahan on myös RD mutta mulla se hoituu jo toista raskautta ruokavaliolla ja kotimittarilla. Jos arvot täällä nousis niin Rovaniemellä on tapana kokeilla ensin sitä jauhetta (jonka nimeä en muista) kuin insuliinipistoksia.
Kaverilla nousi arvot ruokavalioista huolimatta niin tuo jauhe pitää ne nyt hyvin kurissa!?
Eipäs enempää tällä kertaa :)
keyes rv35 jotain
eli tosiaan sanoin että epparilla voidaan estää repeämä epäedulliseen suuntaan, ei tietenkään aina, mikä Keyesinkin kokemus oli. Joskus aiemmin eppareita on tehty jotta repeämiä ei tulisi ollenkaan mutta tästä tavasta ollaan pääsemässä eroon (ainakin useimmat kätilöt ja sairaalat käsittääkseni ovat) perustuen ihan siihen että luonnollinen repeämä paranee yleensä paremmin kuin leikattu (haavan rosoinen reunapinta umpeutuu paremmin kuin sileä). Kokemusta itselläni luonnollisesta repeämästä todellakin on (syvä emättimen suuntainen oikealla, matalampi vasemmalla), kiitos nopean synnytyksen, jossa vielä lopulta turvauduttiin imukuppiin kun tarjonta oli huono. Repeämien luokittelu perustuu siihen miten repeämä suuntautuu kohti peräsuolta ja repeääkö sinne asti, ei niinkään repeämän syvyyteen, mikä itselläni oli suurin vaiva. Tikkejä tuli moneen kerrokseen ja määrää kysyessäni synnytyslääkäri ei suostunut kertomaan paljonko, sanoi vaan että tarpeeksi on laitettava. Pahin synnytystrauma on siis tuosta huonolla puudutuksella hoidetusta tikkauksesta, ei itse synnyttämisestä. Ja tosiaan paraneminen vei melkoisen pitkään, kivuttomaksi pystyi sanomaan vasta yli puolen vuoden päästä (kirvely loppui aiemmin, jomotus jalkeillaolon ja nostelun seurauksen jatkui pitkään). Kuitenkin jo jälkitarkastuksessa 7 vkoa synnytyksestä repeämä oli kokonaan ummessa eli sinänsä paraneminen nopeaa. Tässä kuitenkaan eppari ei olisi auttanut kun nopea imuveto nuo syvät vahingot aiheutti. Peräsuoleen asti tapahtuvat repeämät voivat kuitenkin aiheuttaa haittoja moneksi vuodeksi ja kaikki näistä eivät parane edes korjausleikkauksilla. Tietyssä tilanteessa leikkaaminen on siis ihan perusteltua.
Tulipa vuodatus. Tarkoitus ei ollut pelotella asiaa vielä kokemattomia, mutta jotenkin aika kohtuuttomasti Poro mielestäni haukkui tapaa hoitaa synnytyksiä Suomessa. Sekä hyviä että huonoja kokemuksia löytyy, kuten myös enemmän ja vähemmän pidettyä henkilökuntaa ja sairaaloita. Sillä voi kuitenkin asiaan vaikuttaa aika paljon, millä mielellä itse tapahtumaan lähtee. Kauheasti en lähtisi suunnittelemaan, kun sitä ei voi kukaan tietää mitä tuleman pitää. Kun ei ole odotuksia (kuin se vauva), ei tule niin isoja pettymyksiäkään. Buddhalainen "elämä on kärsimystä" ajattelu takaa yleensä vain positiivisia yllätyksiä :-)
pitkään että sain kaikki uudet kirjotukset luettua,oli niitä niiiin paljon=)
Kaisa_kissa:saat raportoida siitä tän päivän sairaalaan tutustumisreissusta,mä ite suunnittelin sinne kans tulevani mutta ei se nyt miehen töitten takia onnistu....Mistä ovista sinne mennään sisälle,ja miten löytää koko synnytysosaston,ja mitä ne kertoo kivunlievityksistä?Ei oo niistäkään kokemusta...
Siis kyllähän mä oon nähny siellä polilla käydessä,kun lukee et synnyttäjät,se on se ensiavun ovi ilmeisesti,mut miten siitä sitten eteenpäin?jos nimittäin hyvin tuskainen sattuu olemaan jo siinä vaiheessa kun sairaalalle kerkiää niin ei siinä tee mieli mitään ylimääräisiä käpeksiä ja ihmetellä että missä helvetissä sitä oikein ollaan.Näin kävi esikon kanssa,ja sai siinä seiniin nojailla ja puuskuttaa kun mies kipitteli ympäriinsä etsimässä jotain henkilökuntaan kuuluvaa jolta kysyä suuntaa!!kamalaa..
tilanne naurattaa näin jälkeen päin kylläkin=)
Porolle tsempitykset,mä oon kans sitä mieltä et äitihän se synnyttää eikä kätilöt,et jos ponnistuttaa niin silloin ponnistuttaa,ei siinä mitään lupia pysty odottelemaan!En mä ainakaan ois moiseen kyenny...!?
Mun mukana ei oo mies ollu neuvoloissa,rakenneultrissa vain.
Esikkoa kyllä käytti vauvana itsekseen sitten neuvolassa,ja mä käytin sen yksinolo ajan ihan puhtaasti rentoutumiseen.Mut siitähän ei nyt ollu kysekkään!alkaa nää jutut rönsyillä!
Ens viikolla ois TAAS neuvola,jotenki alkaa jo tympästä jatkuvaan ravata siellä...ja sitä seuraavalla onkin viimenen synnytystapalääkäri äippäpolilla.Joku vois valaista siitäkin et mitä siellä tehään,muutakun onko paikat jo auki?...kun en esikosta kerinny sielläkään käydä niin ei voi tietää.
Nyt kotihommia tekemään.....
Sunny 35+4
kirjotus virheitä....että muutakun kun KAHTOOVAT että onko paikat jo auki?piti kirjottamani...
Ja supistuksista.Ne on taas laantunu,tänään on tullut huimat 1kpl,ja sekin lenkillä.Että tuskin tulee tämä enneaikaisena,tai mistä sen tietää.Mutta sehän on vaan hyvä.Vauvan kannalta.Viime yö oli taas syvältä,närästi(niinkun joka yö nykyään)niin että tuntu et ruokatorvi ois ollu tulessa =O
Eiiii kiva.
Kotilo: pahoinvointia on edelleen, varsinkin jos ruokaväli menee yli 2h tai unta alle 8h tai syöliikaa herkkuja niin sit seuraavana päivänä aivan karmea "herkku krapula". (mistä tulikin mielee että haen ruokaa).
Lilja09: mullakin valkkariavuotoa ollut useamman viikon ja runsasta. Hajutonta, kirksta joten ei tulehdukseen viittaavaa.
Mies neuvolassa: en joka kerta sinne halua edes mukaan kun ei se siitä juuri mitään irti saa kun mun ympärillä asiat pyörii. Ultrista mies tykänny ja jos tulee ylimääräinen ultra asennon takia niin siinne on mukaan tulossa.
Pikkuhiljaa ajattelin ruveta kasaamaan sairaala kassia ja vauvan kotiutumis vaatteetkin on ajateltuna, kunhan vaan pakkais.
Kävely on tuskaa kun tuonne pakaroiden tiimoille sattuu, on vissiin niitä liitoskipuja. Tukivyötä kokeilin ja tuntu aivan karmealta ja ahdisti. Olen nyt viim. viikon ajan kävellä köpötellyt lähes päivittäin 20-60min ja paino tänään heilahti alas päin. Nyt vaan mua ulkoiluttaneet hoitokoirat lähti. Yritän taistella itseni pihalle kerran päivässä. Kävellessä mullakin välillä supistelee, ja pitää ihän pysähtyä kun tuntuu inhalta vaikka ei satu.
Huomenna neuvola, jolloin selviää tehdäänkö Jorviin äippäpolille lähete asennon takia. Tähän asti ollut poikkitilassa, mut eilisetä illasta on ollut jotenkin eri asennossa (toivottavasti pää alaspäin).
WC:ssä ravauttaa yöt läpeensä ja nukkuminen levotonta. Onneksi meis nyt monta yötä kotona niin voi halia edes. Tai no jos se kestää mun vieressä nukkua kun olen levoton ja mahd. kuorsaan. :-/
Virallsiesti äippäloma alkaa ens viikolla, mut yhtä "lomaa" tää saikka ollut. Kohta en varmaan uskalla autoa ajaa. Joku suositus oli ajamissta ja raskaus viikoista mutta en just nyt muista että mikä.
Ensi viikolla mennään synnäriin tutustumaan. Odotan sitä kovasti.
TIlasin myäs netistä kestovaippatarvikkeita ja ompelusket alkaa tässä kohtapuoleen, jos huvittaa tai sit vauvan synnyttyä, kun pieniä kokoja on jo varastossa yllinkyllin.
T:Vacsuli ja papu 34+0
Mulla oli viimeyönä ihan sama homma! Kaks tuntii valvoin ja ähisin sängyssä kun särki alaserkää ja alavatsaa niin ettei voinut nukkua! Välillä unsin mahan supistuvan, mut ei ne sellasia ihan selkeitä synnytyssuppareita kyllä ollu. Kolmatta odottelen, ja saas nähdä jatkuuko nää ny sit joka yö...
:) Piiperö78& tyttö 33+3