***Huhtikuun Helmet 6.vko***

Heräsin suonenvetoon ja kurkkukipuun aika lieviä molemmat, mutta kuitenkin. Rupesin illalla miettimään mitä valmisteluja pitäsi vauvaa varten tehdä. Ensimmäistä odottaessa vain jännitin synnyttämistä, se tietysti on luonnollista, olen myöhemmin ajatellut, että jännitin niin paljon, että en edes tiedä sattuiko oikeasti vai jännitinkö vain ihan jäykkänä, ja siksi synnytyksen ponnistusvaihe kesti melkein pari tuntia ja olin ihan puhki. Enemmän kannattaa varmaan suunnitella sitä kun vauva on jo syntynyt ja sen kanssa elellään kotona. Kaikkea ikävää voi tietysti sattua, mutta niin voi jäädä auton alle heti kun ovesta astuu ulos. Niin se mun lista valmisteluista vauvaa varten (kirjoitan ensisijaisesti kootakseni ajatukseni ei välttämättä muille mitään iloa) Vaunun kopan pehmusteet ja turvakaukolon pehmusteet on jo pesty. Vaunuja ja turvakaukaloa tarvitsee heti että pääse neljän seinän sisältä. Itkuhälyttimen toiminta on tarkistettu ja patterit on vaihdettu ja niitä on kaapissa lisää. Siskolta sain toisen vauvan makuupussin (en nyt ottanut äitiyspakkausta kun tavaraa on muutenkin ja tutut luvanneet lisää) Makuupusseja ja täkkejä vauvalla saa mielestäni olla pissi ja pulautus juttujen takia ainakin pari. Marketista pitää sitten ostaa äitiyslomalle jäämisen kunniaksi vaippoja, kosteuspyyhkeitä, siteitä, liivinsuojuksia, ehkä myös uusi tuttipullo ja vaihtotutteja siihen, äidinmaidonkorviketta jos oma maito ei riitä... joo ja pakastin täytyy laittaa täyteen ruokaa mitä mieskin osaa lämmittää. Bebanthenia löytyy kipeisiin rintoihin ja vauvan hoitoon tarvittaessa. Hei muuten sinä joka siellä kiipeilet vetoa raskauteen ja mies kiipeilköön. Säikähdin. Meillä ainakin mies saa nyt ripustaa lakanat narulle ja muutenkin kiipeillä, on mua pitempikin. Vauvan syntymä ,oma lapsi kyllä saa isätkin auttamaan kotitöissä ainakin vähän koska äiti on alussa niin kiinni vauvassa että on pakko. Nyt poju heräsi ja hal uaa painaa numroa no paina jhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhh77777

Kiitos Jo-hanna! Välillä on tosiaan sellainen olo, et mä oon luulosairas, kun jatkuvasti tuo sama kohta mahasta kipeänä. Se voi tosiaan olla joku hermojuttu, en tullut tuota ajatelleeks. Se on just sellainen kuvailemasi kosketusarka, välillä sattuu jo pelkästään kun on joku paita siinä päällä. No, täytyy taas terkalta kysyä seuraavaks tuosta. Vastaus on todennäköisesti vaan että kyllä se ohi menee, kun vauva/kohtu kasvaa tai viimeistään sitten vauvan synnyttyä... huoh!



Kivaa muuten, kun meitä on ainakin 3 (prinsessat2, Iza80 ja minä), kenellä on sama laskettu aika! Me kolme ollaan täällä varmaan sitten vielä toukokuussakin pitämässä pinoa pystyssä ;) nimimerkillä viimeks meni 13 päivää yli lasketun ajan...



Jaahans, työkaverit tuli tupakkatauolta, tarvii vissiin palata ruotuun :(((



Lumikide ja Emmi 28+1 (..ja täällä Tampereen seudulla asustellaan)

Tervetuloa uusillekin mukaan! :) Ja heti tuli puheeksi tuo lemmikkiaihe, joka on niin lähellä itseäni. Minulla on kaksi koiraa ja tähän asti (siis eka lapsi nyt vasta tulossa) koirat ovat olleet koko elämäni keksipiste. Olen mm. kilpaillut vanhan koiran kanssa Suomenmestaruustasolla ja ulkomaillakin, eli olen panostanut hommaan ihan tosissaan. Tuo vanha (nyt 9 v.) koira tuli minulle 3-vuotiaana, eikä ole koskaan tykännyt lapsista. Nuori nyt onkin vasta vajaan vuoden ja sellainen hössöttäjä, ettei tajua arastella mitään. Minulle se kyllä olisi suoraan sanoen maailman loppu, jos lapsen myötä en syystä tai toisesta voisi pitää enää koiriani. Voisin vaikka lähteä koirien kanssa lätkimään ja jättää sen lapsen miehelle.... noin kärjistetysti sanottuna. Tietenkin todellisuus lienee sitten toinen, jos olisi tosi kyseessä, mutta silti! Niille kyselijöille, jotka ovat epäilleet koiren ja vauvan yhteiseloa olen tokaissut, että ainahan sille vauvalle varmasti uusi koti löytyy... Toivon tietenkin totisesti ettei mitään ongelmia tule lapsen ja koirien yhteiselon kanssa.



Hmm... mistähän muusta täällä on ollut puhetta viime aikoina (ettei kävisi mietiskely liian synkäksi :) Vaunuista ainakin. Vaunut ovat ainoa hankinta, jonka toistaiseksi olemme tehneet vauvalle. Ostin ne viime vuoden lopussa, kun -08 malleja sai alennuksella. Ovat Jovi Air -merkkiset. Aika isot ja ehkä hankalat kuskata, mutta vakaat ja kulkevat hyvin myös epätasaisemmalla alustalla (ainakin mainoksen mukaan :) Se lienee täällä syrjäseuduilla tärkeintä :)



Äitiyspakkaus on tullut ja siinähän olikin kivasti vaatteita. Lisäksi on saatu pari pussillista pikkuvaatteita kaverilta. Turvakaukalo saadaan lainaksi toiselta kaverilta. Mutta muuten... varmaan olisi vielä paljon hankittavaa. Sänky nyt ainakin vauvalle.



Äitiyspäivärahasta ja äitiysloman alusta en ole saanut vieläkään päätöstä. Kelan sivulla lukee vain, että otettu käsittelyyn 9.12. Aika kauan taitaa kestää päätöksen tulo.



Minä myös kärsin öisin todellä ärhäköistä suonenvedoista pohkeissa. Ei sitten auta muu kuin könytä ylös sängystä ja toivoa, että jossain vaiheessa saisi vielä nukahdettua. Minulle käy aina niin, että jos yöllä herään, en saa millään enää unta. Se on kyllä aika tylsää.



No jaa, pirtsakkaa viikon jatkoa mammat! Ja Verticialle vielä tsemppiä häävalmisteluihin :)



Shinon 30+ (kai?)

Eilen oli ns. ylimääräinen lääkärineuvola supistelujen ja muiden vaivojen takia. Lääkäri kirjoitti tämän loppu ajan eli kuukauden sairaslomaa, meinas että olotilani ei ainakaan helpommaksi tule. Nyt sitten ollaan kotona ja nautitaan tästä ajasta!

Mitään vauvajuttuja en oo valmiiksi laittanut, että siinäpä sitten touhua onkin. Vaikka kaikki on edellisiltä valmiina, mutta pitäähän vaatteet pestä ja sänky koota yms... Muutaman vaatteet olen ostanut uudelle tulokkaalle. Ja ainahan kotona tekemistä löytyy...



Keittiön kaappeja tuossa aamusta siivoilin ja pyykkiähän aina riittää!!

Ulkona sää näyttää kivalta, vois käydä pienen happihypyn tässä, jos laiskuus ei pääse voittamaan!!



kolmonen 3 ja rv 31+2

Jos kirjoittelisi hetken tännekin taas niin menisi tämä aika tässä vähän nopeammin..



Siis kyllä edelleen kismittää tuo että turussa lääkärit kirjoittaa vaan 2vko kerrallaan sairaslomaa. Nyt on taasen tiistaina se lekurineuvola ja se kirjoittaa varmaan sen 2vko taas saikkua ja sitten mennään taas vastaanotolle ja otetaan taas 2vko saikkua ja taas ja taas ja taas.. Kurja sit ku miehelle lupasin auton käyttöön nyt kun itsellä ei ole töitä niin sitten joudun sitä entist enemmän lainailee lekurikäyntien takia ja mies joutuu menee bussil ja on sitten väsyneempi kun joutuu paljon aikaisemmin heräämään. Kun ollaan tehty diili et mie saan auton aina sillon sit ku on neuvola tai lekuri tms tärkeää.. Noo, mutta tiistaina näkee sitten taas että paljonkos sitä saikkua sitten tulee, eihän mun periaattees tarttis saaha kuin 16pvä asti ku sit jään työttömäks mut jos kela tai työkkäri haluaa saikkutodistuksen niin kait se on ain sit vaa lekurille mentävä..



Mitäpäs sitten.. Unohin jo mitä muuta piti kommentoida kun luin noita viestejä.. Kävin myös kurkkaamassa tammikuisten keskuteluita jotka menee yliviikoilla jo :D



No eilen oli synnytysvalmennus ja pääsi sitten iso itku kun kotio pääsi. Onneks isosisko jaksaa kuunnella.. Meillä tosiaan kun ei ole ketään kavereita/tuttavia tai sukulaisia täällä turussa, että kaikilla sukulaisil ja tuttavil on vähintään 2h ajomatka..

Niin synnytysvalmennukses sitten kävi ilmi muutama asia mikä pani itkuksi. Ensinnäkin tyksissä on vierailuaika 18-19. Eli kukaan ei tule meitä katsomaan sairaalaan. Kun kaikkien pittää ol kotiin päin ajamas jo viimeistään kello 18. Tämä se oli suurin itkun aihe. Joudun yksin siellä olemaan ja kirjaimellisesti yksin koska isien pitää poistua osastolta viimeistään kello 20 eli mieheni ei ehdi töiden jälkeen sinne kuin maksimissaan tunniksi, eli.. yksin ollaan siis siellä vauvan kanssa. Ja tuosta itkin sitten kanssa.

Noo, sitten se että tyksin hinnat on noussut, vuorokausi on yli 30e ja menee molemmilta vanhemmilta! Ja ensisynnyttäjiä pidetään synnytyksen jälkeen 4pvä siellä ja sit mitä sitä ennen joutuu olemaan niin meillä ei ole varaa maksaa tuota laskua vaikka turku tarjoaakin 3vrk äidille ilmaiseksi. Mutta, kun rahaa ei tule nyt 2kk mistään niin meillä ei ole varaa siihenkää summaan mikä sieltä sitten tulee.

Ja tuo, että ensisynnyttäjät joutuu olemaan sen 4pvä siellä niin mä voin melkein 100% varmuudella sanoa saavani paniikkikohtauksen vähintään kerran siellä. En tahdo olla 4pvä siellä. Ymmärrän kyllä täysin sen että vanhempien pitää oppia jne, mutta silti. 4 päivää on liikaa!

Siinä ne suurimmat.. Sitten on kaikkia muita pikkuisia juttuja tyksissä tuollaisia sääntöjä et huh heijaa. Ja minä kun sanon miehelle että harkitsen oikeesti jotain muuta synnytyspaikkaa niin tämä vaan nauraa ja sanoo että hän ei sitten muualle ainakaan tule.



Synnytysvalmennus muuten.. Niin en nyt tiedä oliko se niin hirveen tarpeellinen. Synnytysvideo oli 90 luvulta :/ ja tiedot mitä käytii läpi oli samoja kuin perhevalmennusilloissa.. :( Vielä olisi yksi kerta ja sitten olisi fysioterapia..



Mutta nyt pitää ehtiä miehelle sisäpelikenkiä jostain.. Päätti lähteä urheilemaan.. Täytyy sitten kävellen mennä miun kauppaan :/



Jaksamisia



Verticia & masukkiasukki Rv 29+6

Vierailu: Multa on yksi kaveri jo kysynyt, et saako tulla katsomaan osastolle. Tietenkin saa, ja jos mun mieli muuttuu niin sitten perun tai siirrän. Sinä, joka itkeskelit Tyksin suppeita vierailuaikoja...oisko mahdollista jos vierailisitte sairaalan kahviossa? Riippuu varmaan monesta asiasta ja etenkin siitä missä kunnossa sulla on paikat. Itse oon ollut joskus Naistenklinikan kahviossa töissä ja siellä ainakin ramppasi vauvojen ja äitejen vieraita pitkin päivää, kun illasta vasta oli osastoilla vierailuaika.



Synnytysvalmennus: Itse asun Helsingissä, Laaksossa käyn neuvolassa ja Naistenklinikalle oon menossa synnyttämään, mutta miksei kukaan oo ohjannut tai sanonut mitään koko synnytysvalmennuksesta? Öh eiks sellasta oo Helsingissä? Perhevalmennuksessa ollaan kyllä käyty, vaiks eka kerta tuntuikin aika turhalta. Pitää varmaan alkaa valmentaa itseitseään ja tehdä jotain rentoutusharjoituksia.



Suonenveto: Ei ole ihmeemmin piinannut-ihan joinain öinä vain. Äiti neuvoi, että jos suonta vetää niin siihen auttaa kantapään lyöminen lattiaan. Mua on auttanut--lakkaa sitten välittömästi. Muiksi avuiksi olen kuullut magnesiumin syönnin ja veden juomisen.



Vielä vaunuista/rattaista: Kattelin tämän foorumin kautta neuvottuja linkkejä nettikauppoja. Yllätys oli aika moinen, itse tuntuisin säästävän n. 200€ jos ostan netistä enkä AT Lastenturvasta Vantaalta. Vähän harmittaa, kun pitäs ostaa sieltä mistä on saanut hyvää palvelua. Ja en kyl uskaltaisi ostaa vain netistä, ellen ois kaupassa käynyt kattelemassa. Ihmettelen vaan miks Timmyjä ei myydä netissä. Ja sä jolla on Timmyt todellakin ostasin niihin vaan pussin, mutta helppohan se on sanoa toisen puolesta. Kyllä ne ovat meille vähän naureskeelleet noissa Vantaan liikkeissä, kun kehoittavat mittaamaan mahtuuko autoon..ja yhdessä kaupassa alettiin myydä autoon turvakaukaloa ja eihän meillä mitään autoa ole eikä ole tulossakaan. Toi onkin monella iso investointi, jos lähdetään autoa vaihtamaan...mutta toisaalta kyllähän mekin vaihdettiin asuntoa isompaan jo aiemmin kun alkoi olla sellainen olo, et jos ei oltaiskaan vaan kaksin.



Tiuhti ja Mini rv 29+6

Harmittelit vierailu aikaa... Toivottavasti saisit mukavan huonekaverin niin aika menee mukavasti. Minä olen ollut esikoisen kanssa 3 kokonaista päivää kun päästiin vasta illasta kotiin ja kuopuksen kanssa oltiin se noin 2,5 päivää. Mies kävi kyllä vierailemassa mutta oli varmaan puolisen tuntia vaan. Ei tykkää sairaaloista ja varpajaiset oli enemmän mielessä ;) itse olin vähän yllättänyt kun olin kuopuksen kanssa sairaalassa niin miehen veli tyttöystävineen tuli katsomaan vauvaa. En osannut sinne oikein ketään kaivata. Puhelimessa oli sitten kivempi jutella ja huonekavereista oli seuraa sen mitä halusi.



Synnytystä en osaa oikein etukäteen pelätä enkä mitään erityistoiveita esitä. Suolihuuhtelu oli ihan ok ja sen varmaan nytkin pyydän. Epiduraalia/spinaalia pelkään (siis sitä laittoa) sektio myös olisi pelottava asia.



Timmyt taitaa olla suomessa myytävä malli eli siksi ei ainakaan ulkomaalaisilta sivuilta löydy.



Meillä on tänään ollu aika pitkä päivä kun esikoisella oli eilen lämpöä niin olla möllötetään vaan kotona.



Toivottavasti kaikki odottajat saavat huomata että niin vain kaikesta selviää. Uudet asiat tietenkin jännittävät ja pelottavat mutta kyllä se vauva opettaa =) Meidän esikoisella oli pahat allergiat vauvana ja jouduimme luopumaan koirasta =( testien mukaan oli herkistynyt koiralla ja iho oli koko ajan punainen. Onneksi nyt 5v kärsii enää atooppisesta ihosta näin talvisin mutta kaikki ruoka-aineallergiat ovat pois. Kuopuksen kanssa sitten ihmeteltiin kun olikin koliikkivauva. Saa nähdä mitä nyt kolmannen kanssa... Ikävään saumaan tuli kyllä miehen irtisanominen. Onneksi on vauvan tarvikkeet valmiina eli senkin puoleen voi olla että nuo timmyt menee sitten vauvalle. Ja onhan meillä mökillä ihanat vanhat emmaljungat missä kunnon vaunukoppa =)



No huomenna jos sitten taas jotain lisää =) kyllä tää netti taitaa olla kotona olijan pelastus ;)



rvk 28+1

omias kuulumisia: kävin eilen neuvolassa ja yhdessä neuvola tätin kanssa oltiin sitä mieltä että vauva tällä hetkellä pää alaspäin. voi kuulemma vielä kääntyä moneen kertaan. voipi sitä kuitenkin nyt iloita :) kaikki hyvin muutenkin. verenpaine vaan laskee 107/70 ihan oikealla mittarilla mitattuna. en oikein hoitajana luota noihin digitaalisiin joka mulla kotonakin on. oikeasti mitattu on oikeasti mitattu. töissäkin mittaan mielummin asiakkaalta oikealla mittarilla.

Menen myös ensi viikolla neuvolaan vaikkei mitään hämminkiä olekaan. kahden viikon päästä nimittäin täti on lomalla ja sijainen tarvitsee harjoitusta. menen siis "koekaniiniksi" tällä sijaiselle joka ei vuosiin ole tehnyt äippä puolella. kuulemma kehtaa minua varmimmin kysyä kun kuulun talon henkilökuntaan. mielelläänhän minä menen. ainahan se mukavaa on neuvolassa käydä. :)

oli puhetta neuvolassa siitä mun ultra lääkäristä. on kuulemma ollut millekin yhtä onneton. tätin mielestä kävisi mielummin leikkauspuolelle kuin asiakas työhön poliklinikalle. luin epikriisin eikä siinä mitään erikoista ollut laitettu. neuvola täti kehoitti ottamaan yhteyttä äippäpolille ja pyytämään ajan pelkopolille. minun pelko kylläkin on "vääränlainen" siihen mihin ovat tottuneet mutta pelko kuitenkin. yleensä kuitenkin äitit pelkää synnytystä mutta minä sektioon joutumista.



oli tosi nopeaa toimintaa nettikaupassa. tilasin sunnuntaina vaunut ja jo eilen kasattiin. ratas osa siis oran jovi kuomuratas ja lisäksi tilasin oran peruskantokassin. ihan mukaville vaikuttavat. kovin ovat raskaat ja leveät mutta tukevat ainakin. toisaalta sutaan maalla eikä tarvitse kovin usein autoonkaan tunkea(vaikka hyvin kyllä mahtuvat) niitä. pyörät ihanan leveät ja kahdet jarrutkin renkaissa. rattaissa heittoaisa ja aika suuri alakori.



tirppana 31+1 etelä-savosta

Verticia-Meidän yksi kaveri pääsi Tyksistä pois kolmen päivän jälkeen pois vaikka oli ensisynnyttäjä. Joten jos vauvalla ja äidilla on kaikki kunnossa, niin on hyvät mahikset että pääsee pois aikaisemmin mutta pitää osata vaatia sitä. Tuo 30 € per yöpäivä tuntuu kyl aika kalliilta se sairaalapäivä jopa meille työssäkävijöille, tuntuu että niitä menoja on paljon. Meille ei synnytysvamennuksessa kerrottu näistä sairaala kustannuksista, enkä tajunnut kysyä. Meille sanottiin että Saloonkin voi mennä synnyttämään jos haluaa ja Turku maksaa ne kolme päivää. Itse en juurikaan eksyy sinnepäin, joten aion mennä Tyksiin.



Ihana huomata että täällä on niin paljon eläintenystäviä. :) Mulla tekisi mieli ottaa toinen kissa ja viel yks koira mut asunto asettaa rajoitteet kun on vaan 59 neliö käytössä ja vauvakin tulossa. Ehkä tulevaisuudessa sitten...



Suonenvetoja on ollut täälläkin silloin tällöin, ne on varsin inhottavia ja sattuu paljon kun semmoinen tulee. Yritän kyls syödä monivitamiineja, jotta saisin kaikki tarvittavat vitamiinit ja sen lisäksi syön aika monipuolisesti.



t. Ange 29+1

Huomenna olisi meillä neuvolapäivä maha ja pojan 3v. Seikkailin nettiviidakossa ja jäin jumiin johonkin niin piti tulla kokeileen pääsenkös nyt tänne. Meille tuli tämä nettiyhteys vasta viikonloppuna, kuten huomaatte olen täälllä harjoittelemassa kirjoitin jo hippendaalinakin, mutta tein virheitä ja piti rekisteröityä sitten uudestaan. Luin tuolta jostain surullisia niin surullisia juttuja, lapsensa menettäneistä, että maha on ihan kovana. Vaikka olisi vaikeaa niin jaksetaan loppuun asti. :(

tiuhti kyseli et mikä juttu se synnytysvlmennus on ku kukaan ei kerro - siis se perhevalmennus- nimellä kulkeva setti käsittää tuon - se on niin että katsotaan leffa ilmeisesti toisella tai kolmannella kerralla ja thats it mun käsittääkseni.. ja sit on sen lisäksi se tutustuminen sairaalaan.

Itelle kuulosti vähäiseltä tuo valmennus niin menin omin päin työväenopiston loistavalle kurssille missä puhutaan vaan synnytyksestä. Tykänny hirveesti.

Hesassa siis minäkin ja naikkarille menossa.

Meinaan jossain vaiheessa sitten tiedustella sieltä naikkarilta suoraan noita tutustumisia, neuvolaryhmässä kun tuntui kaikki olevan menossa kättärille niin enpä kuitenkaan samaan syssyyn ole menossa jos sieltä jotain ollaan järkkäämässä.



iza

Verticia; tuo tunnin vierailuaika on oikeesti ihan hyvä juttu, meinaan jos itsellä ei käy kauheesti vieraita, niin sairaalassa on tosi ankeeta vierailuaikaan. Muilla ramppaa vieraita ja itse yrittää jotain kirjaa verhon takana lukea. Ja sit tietty väsyttäis ja kolottais ja tekis mieli nukkua ja muut vaan pajattaa... Mä olen ollut molempien poitsujen kanssa 4 päivää sairaalassa ja olen varmaan tälläkin kerralla, ainakin kaikki lääkärit on kehottaneet valmistautumaan siihen ajatukseen, kun molemmat pojat joutuivat valohoitoon. Ekalla kerralla mies ei päässyt yks ilta käymään ja silloin tuo vierailutunti oli musta kamala. Olis helpottanut huomattavasti, jos olis tiennyt että se tulee edes kohta, mutta ei, kun ei. Toisella kerralla sattui ihan mahtavat huonekaverit ja päästiin vielä lähtemään samana päivänä, niin meillä riitti juttua ihan urakalla. Ei olis maltettu nukkua. Ekalla kerralla oli tylsempää, mutta luin silloin Harry Potteria ne ajat kun en tuijottanut sitä uskomattoman komeaa 2,7 kg miestä. Mähän en saanut pitää sitä sylissä kun 30 min joka kolmas tunti, kun piti muuten olla valossa. Mutta oli sitä ihana silti tuijottaa ja pitää kädestä. Silmät tuli kyllä kipeeksi siitä valosta :-) Ihania muistoja, sniff.



Siis tällä kaikella yritin sanoa että yhteensä 8 päivän sairaalakokemuksella mulla on ollut ankeaa tasan yhden tunnin, ja se oli vierailutunti. Mulla itsellä ei ole koskaan käynyt paljoa vieraita enkä ole halunnutkaan, mutta joillakin huonekavereilla kävi vieraita pitkin päivää ja ne meni silloin kahvilaan tai telkkarihuoneeseen.



Rahapuolesta vielä, miten niin isästä joutuu sairaalassa maksamaan? Siis tietty jos ottaa perhehuoneen niin silloin, mutta ei kai normisti mitään maksa?



tuuti

Jos te ette ole miehesi kanssa perhehuoneessa ja hän ei syö sairaalan ruokia, niin ette todellakaan joudu maksamaan mitään maksuja miehestä. Jos siis Turku tarjoaa 3vrk sairaalassa, niin silloinhan normaalitilanteessa te maksatte 30e ja hyvällä tuurilla (jos siis pääset päivää aiemmin kotiin) ette maksa mitään. Minä olin esikoisen syntymän jälkeen sairaalassa kaksi yötä ja oikeasti ei siellä ketään väkisin pidetä jos kaikki on hyvin. Eli jos sinä ja vauva olette hyvässä kunnossa ja imetys sujuu, niin olen ihan varma siitä että pääsette kotiin heti kun sinä haluat. Ja jos teillä on talous noin tiukalla, niin luulisi teidän saavan toimeentulotukea ainakin sairaalamaksuja varten.



Vierailuista sen verran, että varmasti tyksistäkin löytyy kahvio/ravintola, jossa voit tavata vieraita vierailuaikojen ulkopuolellakin. Noita vierailuaikoja rajoitetaan sen takia, että useat äidit ja vauvat kaipaavat rauhaa ja lepoa ja sitä ei saa jos huonetoverilla ramppaa paljon vieraita. Ja minulla ainakin sattui mukavia huonekavereita, joiden kanssa saattoi jutella niitä näitä kun sille päälle sattui. Kuitenkin iso osa sairaalassaoloajasta minulla meni sängyllä nuokkuessa pikku nyytti kainalossa ja välillä imetin, vaihdoin vaippaa ja kävin itse syömässä. En kyllä oikeasti ehtinyt kaivata miestä tai vieraita, vaikka mies kävi molempina iltoina ja ekana iltana äitini ja siskoni. Joten älä Verticia huolehdi, kaikki menee varmasti ihan mukavasti.



Juliaana

Kävin juuri kuukausi sitten tyksissä ja treffasin kaverini "hissiaulassa".

Synnytysosaston oven ulkopuolellla on penkit, siihen on helppo tuoda vauva näytille joten Verticia pelko pois:)

Ja olen samaa mieltä tuutin kanssa siitä että se tunti on ihan ok, ainoastaan mun mielestä on tosi tylyä ettei vauvan sisarukset saa olla siellä kauempaa.



Etkä sä miehestäsi mitään maksa ellei teillä ole perhehuonetta! Tai minä en ainakaan maksa!

Joudun maksamaan joka päivästä tyksissä kun asun tässä 30km päässä turusta:(



Lemmikeistä, meillä ei ikävä kyllä ole niitä kun äijä ja esikoinen molemmat on allergisia:(

Olenki sanonut miehelleni että sitten kun erotaan ja esikoinen on muuttanut kotoa pois niin otan koiran itselleni, vitsi vitsi...



Sain ostettua viimeinkin vaunut tosin saan ne sitten vasta kun vauva on syntynyt.

Käytettynä ostan emmaljungat -05.

Onko kellään kokemusta niistä?



Toinen lääkäri on mulla ensi viikolla joten eipä ole mahasta nyt paljoo kerrottavaa, närästys on ruvennut nyt kiusaamaan.



Kyllästynyt olen mahaani, voisin lähteä jo laitokselle ja ruveta laihduttamaan!

Mutta kai tässä vielä joutuu odottelemaan:)



Uteliaisuuttani kysyn että ketkä kaikki tulee huhtikuun lopussa tyksiin synnyttämään?Voitais sopii treffit:):) Meinaan synnyttää vapunpäivänä;)

Olisi sitten kiva kun on aina liputuspäivä kun vaavilla on synttärit:)



Ja missä on PÖTSIPAMELA? Nyt rupeen kyllä olemaan tosissan huolissani hänestä, kumpa kaikki olisi hyvin vaaveilla ja äidillä!



Lumipyryistä päivää kaikille ja ajetaan autolla varovasti!



Sailori&Panu 28+3

Niinpä, missä on pötsipamela.. Alkaa olemaan iso huoli :(, ties koska viimeksi mitään kuulunut hänestä? 3vko sitten? :S eikä mun mielestä kertonut mistään matkasta tms..



Tyksiin synnyttää pitäis mennä joo, 17.4 kun on se laskettu aika mut mie olen tilannut synnytyksen loppukuulle, härkähoroskoopin puolelle :D



Tosin ajattelin paukuttaa kuulalla tyksin maan tasolle. Kysyin tyksistä noita vierailujuttuja. Niin ei päivisin saa käydä lainkaan vieraita tosiaan, se on ehdoton ei. Mutta minulle sanottiin näin että osaston ovien ulkopuolella voi käydä juttelemassa vieraidensa kanssa. No kiva jossain ovien ulkopuolella jutella..

Ja sitten toinen niin ennen synnytystäkin niin isien pitää lähteä kello 20 pois! Että huh huh!

Aloin miettimään salon sairaalaa, mut se on kans niinku vsshp:tä eli siel on tod.näk samat säännökset.



Ja onhan se niinkin että ei ole kiva jos vieraita käy muilla mutta ei itsellä, mutta ei ole kiva kun niitä ei sitten itsellä käy nyt lainkaan. Ja sit et mies ehtii piipahtaa ehkä kerran sen tunnin niin ei sekään ole kivaa, mut meil ainakin on suku ja mies ja minä sen verran läheisiä et kyl me halutaan niinku olla yhdessä ja se et halutaan tulla katsomaan vauvaa jne.. Mut nyt sit on jo kuullut et ei me sit täältä tulla sen tunnin takia niin myöhään.



En ole ikinä törmännyt tällaisiin kellonaikasäädöksiin, siksi tämä pistää vihaksi. Ei kuitenkaan ollut helsingis ku kaveria kävin kattoos niin mitään tällasta eikä ollut porissa eikä tays:sis. Aina olen päivällä päässyt katsomaan ja porissa oli vielä niin et oli aikas paljon vieraita samaan aikaan ja kukaan mitään valittanut jne.. huokaus..



Pakko se on nyt keskittää energia silti voileipäkakun tekoon. Teen tuommoisen mis on hyydykse sisäl niin pakko harjoitella yksi kappale ennen juhlia. Ja sit pitäisi ripustaa verhot lastenhuoneeseen :) Kiva.



Onpi muuten taasen perjantai :) .. viikonloppu :)



Verticia & masukkiasukki tasan 30+0 tänään!! Jei

Suonenvedoista: Sydämestäni tsemppiä kaikille asian kanssa kamppaileville! Kahdessa aiemmassa raskaudessa kärsin niistä vähän väliä, etenkin yöaikaan. Kiva oli herätä karjumaan, mies tottuneesti unenpöpperöissään hamusi pohkeen hierottavaksi... Se on tosiaan yhtä helvettiä :(

Jännä juttu muuten että nyt tässä raskaudessa olen säästynyt niiltä vielä kokonaan(kop kop...) kuten ummetukseltakin joka myös molemmissa aiemmissa kiusasi... Olisiko sitten tyttö-, ja poikaraskauksien eroja?



Vierailuista: Täällä myös liputetaan ehdottomasti rajoitetun vierailukäytännön puolesta. Meillä täällä itä-suomessa on muistaakseni tunti vai kaks ja se on tarkoitettu vain omalle perheelle+isovanhemmille. Sitä on synnytyksen jälkeen niin herkillä, vuotoa yli äyräiden, paikat riekaleina(noin karrikoidusti...elkää ensikertalaiset peljästykö ;), tissit kipeinä kun koettaa imetystä treenata ja nukkuakin olis kiva. Nämä ns. verhoeristeet on onnettomat eli yksityisyydestä ei hirveesti voi haaveilla.. Niin jos naapuripedin koko suku ja ystäväkatras pölöttäisi siinä vieressä päivän niin minä ainakin ottaisin paineita.. Kyllä sen ajan saa kulumaan, lueskelee, nukkuu mahdollisimman paljon ja opettelee vauvan hoitoa ja yleensäkin tutustuu uuteen tyyppiin.



Me saatiin halpa äkkilähtö stokikseen(a-hytti, 29 eukkii :), huomenna lähtö. Reissu ihan lasten ehdoilla, syörään pirun hyvin, uimassa käydään, levätään leikitään ym. Ja junibacken meinattiin jos käytäis katsomassa. Onko kellään muuten tietoa että onko vahdinvaihdoissa hepat talviaikaan mukana?

Pitäkää nyt sisaret peukkuja että en synnyttämmän laivalla rupea... :D



Ei muuta kun mukavia viikonloppuja kaikille!



Jo-hanna ja Lupu 32+4

Mukavanlaisesti ollut porukkaa langoilla.



Itellä oli neuvola keskiviikkona ja siellä ilokseni sain kuulla rr:n hieman laskeneen. Paino oli myös laskenut kuten sf-mitta sen myötä. Näille kiitos siitä kun rupesin katsomaan mitä suuhuni laitan. Voipi olla myös vaikutusta tuon rr:n laskemisellekin. Ei tekisi mieli saada taas 23 kg raskauden aikana kuten esikoisen kanssa. Sain kyllä hienosti imetyksen avulla nuo kilot sitten pois. Pitää kyl kattoa ettei paino lähe liikaa laskee, mutta hyvä mieli tuli itelle kuitenkin kun alkaa olemaan jo sellanen muumimamma olo.



Minä vietin sairaalassa myös esikoisen kanssa malkosen paljon yksin aikaa, kun olin yksin huoneessa ja meillä sukulaisia tällä suunnalla vain veljeni vaimoineen, anoppia ja miehen sisko perheineen. Mies ei myöskään oikein sairaalassa viihdy ja silloin rakensi ahkeraan taloamme ni eihän hää joutanut siellä luuraamaan. Tosin minä olinkin jo paripv ennen esikoisen syntymää siellä ja sit kun vaaveli syntyi niin mieskin viihtyi siellä paremmin. Puhelinta ei saanut Jorvissa pitää osastolla auki niin piti aina mennä alas aulaan soittamaan jos halusi jonkun kanssa jutella. Toisaalta en kyllä toivokaan vältämättä huonekavereita kun olen äärimmäisen huono nukkuja sairaalassa.



Lemmikeistä: Meillä oli koira (sakemannin ja kultasen noutajan sekoitus) joka oli miun vaaveli. Koira oli esikoisen syntyessä 8,5 vuotias ja jännitin kuinka vanha koira vauvaan reagoi. No kaikki meni siihen saakka oikein hienosti ennen kuin vauveli lähti liikkeelle. Sisätiloissa joutui aika tarkkaan vahtimaan kun lapsi liikuskeli että antoi olla koiran rauhassa. Koiraa oli myös opetettu väistämään, mutta sisätiloissa ei aina niin helppoa. Sitten lopulta pojan ollessa 2-vuotias tapahtui se mitä olin eniten pelännyt. Koira puraisi poikaa kasvoista, kun poika kävi kiusallaan koiraa taputtelemassa, vaikka oli kiellettyä yksin niin tehdä. Itse olin juuri sulkemassa tv:tä kun olimme ulos lähdössä. Samantien tein päätöksen että koiralta lähtee henki, vaikka hää miulle äärimmäisen rakas, mutta vastaavaa en halua uudelleen kokea. Lapsi todellakin meni meillä eläimen edelle. Poika selvisi antibioottikuurilla ja haavat parantui hienosti. Luojan lykky ettei etuhampaat osuneet silmään vaan silmän alle. Ja koiran hyvästelin viimeiselle matkalleen kaksi pv tapahtuman jälkeen. Eläinlääkäri kyllä totesi koiralla pahan kaihin (olin kyllä jo huomannut näön huonontuneen selkeästi), pahan ja kivuliaan takajalan lonkkasairauden (ollut jo vuosia johon söi välillä jo säännöllisesti kipulääkettä) sekä myöskin kivessyövän (jota olin epäillyt löytäneeni pari kk aiemmin patin kiveksen vierestä). Sen puoleen kun koira oli jo vanha ja paljon sairauksia ei tehnyt niin pahaa itselleni tehdessäni niin suuren päätöksen. Koiralle ikää kertyi siis 10.5 vuotta.



Jatkuu....

Minunkin on pakko kommentoida tuota sairalassaoloa. Olin 6 päivää sairaalassa sektion takia ja olin silloin tosi kipeä. Imettäminen oli aika vaivalloista, siinä hääri kaks hoitajaa ja yritti laittaa vauvaa rinnalle. Toinen piti vauvasta kiinni ja toinen venytti nänniä, et vauva sain hyvän otteen, ite vaan makasin ja "seurailin sivusta". Olin 3 hengen huoneessa ja tietysti siinä ekalla sänkypaikalla. Hitto, jos siinä ois koko ajan rampannut jotain ulkopuolisia niin ois ollut ihan hirveetä. Kyllä vierailuajat on hyvä juttu, mulla meni se 6 päivää ihan toipuessa ja vauvaa ihmetellessä. Siitä ajasta jäi kuitenkin ihan hyvät muistot vaikka kipeä olinkin.



Mulla alkaa nyt talviloma, jeeeeee! Luvassa ihan rentoutumista perheen kesken,

käydään ehkä kylpylässä ja viikonloppuna Helsinkiin. Pääasia, että saa nää työkuviot pois mielestään, aika stressaavaa täällä on nyt ollut ja hirmuisesti töitä. Loman jälkeen 5 viikkoa töitä jäljellä, kohta alan jo laskemaan tunteja....



Mukavaa viikonloppua!



Lumikide ja Emmi 28+2

Tukivyöstä: itselläni on käytössä Anitan tukivyö johon olen tyytyväinen. Esikoisella käytin sitä ennaltaehkäisevästi töissä ja muutenkin tuki vatsaa jumppia pitäessä jne.. Nyt minulla alkanut vaivaamaan sektio arvessa kiinnike jota tulee hyvin. Myös vatsaa tukee hyvin ja silloin se auttaa myös selkälihaksia pääsemään helpommalla. Istuessa yleensä otan sen pois, kun silloin vaaveli alkaa möyryämään ja se taitaa silloin painaa häntä, kun hän jo asettautunut niin alas ja pääalaspäin. Helppo on kyllä ottaa pois ja laittaa paikoilleen. Suosittelen!



Mihinkähän miun piti vielä kommentoida? No ainakin siihen että kiva kun vieläkin uusia huhtikuisia on liittynyt joukkoon, TERVETULOA!! Jotakin minun piti vielä kysyäkin, mutta mitä? Taitaa vaivata tää "tautiin" kuuluva dementia jo. Innolla jään odottamaan iltaa ja kun haetaan miehen kanssa pitsat Rosso Expressistä. Nyt kun voi hyvällä omalla tunnolla hieman herkutella kun olen saanut herkutteluhanat kiinni.



Joo no nyt muistan miti piti kommentoida. meillä siis täällä neuvolassa miut on ultrattu lähes joka kerralla. neuvolatätsy aina kysyy et haluanko kurkata pikkusta niin mie sanon et ihan sama. Kivahan se on nähdä pikkuista. Viime vko:lla miuta ultrattiin kaksi kertaa kun oli neuvolalääkäri maanantaina ja torstaina piti käydä uudelleen miuttauttaa rr ni ultras silloinkin. Esikoista odottaessa Espoossa ei todellakaan ultrattu kuin just ne kaksi kertaa alkuraskaudessa kun kävin Jorvissa äippäpolilla sekä sit tietty aivan lopussa myös äippäpolilla kontrolleissa. Poika on nyt aina ollut mukana neuvolassa niin hää on nyt kaksi viimeistä kertaa ollut innoissaan katsomassa kuvaruutua et vilkuttaako vauva hänelle.



Jeps, mutta nyt pitää mennä kun poika vielä päikkäreillä niin kerkeis tekee jotain muutakin olla koneella. Mukavaa vkoloppua ja voikaa hyvin? Kysyisin myös et mitähän Helmielinalle kuuluu?



Terveisin Miia56 ja 29+3

Itellä auttanut suonenvetoon yöllä etenkin lämpimät sukat jalkaan. Magnesiumia söin ennen ja se auttoi, enää en kyllä näköjään tarvitse. Ja laittakaa ne ukot hieromaan jalkojanne iltaisin niin saa aineenvaihdunnan ja verenkierron liikkeelle ja samalla aaaah,, miten rentouttavaa!



Terein samainen Miia56