Nyt vanhana äitinä olen ymmärtänyt, että suurin osa nuoren äitien piikittelystä johtuu
kateudesta. Nuorena luulin, että se on ennakkoluuloa ja tietämättömyyttä.
On totta, että joukkoon mahtuu huonojakin nuoria äitejä ja näistä nuorten äitien kauneutta, seksikkyyttä, pirteyttä, viattomuutta kadehtivat keski-ikäiset mammat saa tekosyyn lytätä myös lapsensa erittäin hyvin hoitavat nuoret äidit. Tietysti nämä kauniit ja lapsiinsa panostavat nuoret äidit on väsyneiden, elämäänsä pettyneiden keski-ikäisten äitien kateuden kohteena -> ilkeilyä.
Nyt kun olen "vanha äiti" olen tämän ymmärtänyt. Oikeasti ei ole mitään mikä automaattisesti tekisi vanhemmasta äidistä loistavan äidin verrattuna nuorempaan. Vanhemmalla on elämänkokemusta, nuoremmalla fyysistä jaksavuutta enemmän. Jos nuori äiti tahtoo lapseensa panostaa, hän pystyy tämän hyvin hoitamaan, ja senhän me vanhat toki tiedetään.
Joten sinä nuori äiti, leuka pystyyn. Olet upea ja kadehtimisen arvoinen!
Ja tämä tuli mieleen linnan juhlista ja upeiden naisten haukkumisesta, mikä toki johtuu myös kateudesta ja siitä että yritetään todistaa ennen kaikkea itselleen (ja siinä sivussa muille kovaäänisesti) ettei se hehkeä ja sädehtivä minua parempi ainakaan ole.
t. vanhaksi tullut äiti
Kommentit (31)
En parhaalla tahdollanikaan pysty tunnistamaan itseäni sinun kuvauksestasi. Ei elämän pitäisi antaa tuollalailla masentaa vaikka ikää lisää tuleekin :)
On totta, että joukkoon mahtuu huonojakin nuoria äitejä ja näistä nuorten äitien kauneutta, seksikkyyttä, pirteyttä, viattomuutta kadehtivat keski-ikäiset mammat saa tekosyyn lytätä myös lapsensa erittäin hyvin hoitavat nuoret äidit. Tietysti nämä kauniit ja lapsiinsa panostavat nuoret äidit on väsyneiden, elämäänsä pettyneiden keski-ikäisten äitien kateuden kohteena -> ilkeilyä.t. vanhaksi tullut äiti
Lisään vielä, että minusta on ihanaa nähdä nuori onnellinen perhe, joten en tunnusta itse kadehtivani...
36 v ja kolme pientä lasta
osalla käy pahasti itsetunnon päälle se tyttömäisen säteilevä nuori äiti siinä viereisen keinun luona lastaan keinuttamassa.
Ja kyllähän se vaan niin on, että ikä muuttaa jokaisen meistä ulkomuotoa. Ei se välttämättä huonokaan asia ole, kun sen hyväksyy. Iäkkäämpikin nainen voi olla kaunis ja tyylikäs. Mutta myönnettäköön, ettei me 4-kymppiset enää näytetä sillä tavalla hehkeiltä ja tyttömäisiltä ja söpöiltä kuin nuoret äidit. Ihan erilailla kääntyy miesten päät niiden nuorten äitien (liki jokaisen) perään kuin meidän vanhempien :) Aika aikaansa kutakin ja onhan toki nainen jokaisessa iässä kaunis, kauneus vaan muuttaa muotoaan.
t. vanhaksi tullut äiti
miehet katsovat naisten perään oli ne sitten äitejä tai ei. Varsinkin jos nainen on naisellinen ja siedettävän näköinen.
Minun perääni miehet ovat katsoneet, kun olin nuori ja lapseton. Mutta myöskin sen jälkeen kun olen saanut lapseni reilusti yli kolmikymppisenä.
Se on ihan sama onko niitä lapsia vai ei tai onko nainen nuori tai ei. Aina joku mies katsoo kuitenkin perään;) Siitä nyt on aivan turha tehdä kiistelyn aihetta.
Mistä luulo, että vanhemmat äidit ovat ilkeitä nuorille, hakkuvat heitä ja aliarvioivat heitä??
Tunnen aika monen monta nelikymppistä äitiä, enkä koskaan ole kuullut heidän puhuvan halveksivasti nuorista äideistä.
Oikeastaan epäilen ap.n olevan se sama nuori äiti, joka on tehnyt tästä vastaavia aloituksia ennenkin, vaikkakin nuoren näkökantilta.
En minäkään tunnista tekstistä itseäni, minä vanha 30v äiti. Minulle muuten nuori äiti on 15v, ei 25v...
Kyllä minä näen, että olen ihmisenä kehittynyt siitä, kun olin parikymppinen, enkä todellakaan kadehdi yhtäkään tuon ikäistä. Herranen aika, nehän voisi olla omia lapsia. Sain esikoiseni 21-vuotiaana ja nyt 39-vuotiaana tuli toinen lapsi. Olen varmasti ihmisenä kehittyneempi kuin silloin ja jaksan ihan yhtä hyvin. Voi olla, että koliikkivauvan kanssa olisi raskasta, mutta helpot lapset on olleet ja ei mitään väsymystä ole näköpiirissä. Nuorena väsymys tuntui enemmän turhautumisena, nyt sitä jotenkin on kärsivällisempi ja eikä välitä siitä, että vauva vie osansa ja vaatii kaiken. Toisaalta oli nuorena äitinä myös hyvä, mutta en missään tapauksessa parempi.
Mitä tulee tuohon kateuteen seksikkyydestä, nuoruudesta jne. Oletko tosissasi? Minähän voin lohduttautua, että joku kuusikymppinen pitää minua nuorena.:) Ihan vakavasti: ei kuulosta tasapainoiselta, jos nelikymppinen vertaa itseään kaksikymppiseen. tottakai nuorena on erilainen ulkoisesti, mutta sitähän tämä elämä on ja toisaalta koen oloni edelleen seksikkääksi ja nätiksi. Olen sinut itseni kanssa ja jokainen vuosi elämää on kuitenkin ollut kokemus, josta en luopuisi. En ikinä vaihtaisi elämääni kaksikymppisten elämään.
Hieman tyhminä pidän kyllä...moni heistä polttaa sisällä, raskaana....ja kyselee ihmeissään, että mistä liimakorva ja jatkuva yskä johtuu..poikkeuksia teitty on, että ei tarvitsis takertua mun mielipiteeseen, että nuoremmat äidit on vähän jäässä...ja nuorella äidillä tarkoitan 25v ja siitä nuoremmat...(itsekin alle 30v)
ja jotenkin mua kerhoissa ärsyttää jotkut nuoret äidit, kireät farkut ja sössöttävällä äänellä puhuvat jotain mielestäni ihan itsestäänselvää ja "nokkelaa" vauvoistaan.toki yksinkertaisuus ärsyttää kaikenikäisissä, myös mummeleissa.Mutta jotenkin en ole kiinnostunut kauhean naivin oloisten nuorten äitien seurasta.Itseäni jo elämä kolhinut pahemman kerran, molemmat omat vanhemmat kuolleet ja ympäri suomea ollaan asuttu....Sen kyllä allekirjoitan että ikä ei tuo "kypsyyttä", jotkut ihan nuoret ovat tosi mahtavia ja syvällisiä tyyppejä.
Oma äitini sanoi minulle kun olin nuori (n. 15v) että ei ole koskaan kahdehtinut nuoruutta eikä haluaisi olla nuorempi, vaan on onnellinen sen ikäsienä kuin on (silloin 45v). Minun oli sitä silloin hirveän vaikea ymmärtää, vaikka selvästi se oli totta. Nyt ymmärrän.
- äiti 40v
Tämä oli minusta hienosti kirjoitettu:
Mitä tulee tuohon kateuteen seksikkyydestä, nuoruudesta jne. Oletko tosissasi? Minähän voin lohduttautua, että joku kuusikymppinen pitää minua nuorena.:) Ihan vakavasti: ei kuulosta tasapainoiselta, jos nelikymppinen vertaa itseään kaksikymppiseen. tottakai nuorena on erilainen ulkoisesti, mutta sitähän tämä elämä on ja toisaalta koen oloni edelleen seksikkääksi ja nätiksi. Olen sinut itseni kanssa ja jokainen vuosi elämää on kuitenkin ollut kokemus, josta en luopuisi. En ikinä vaihtaisi elämääni kaksikymppisten elämään.
ovat kauneus ja viattomuus, tietty lapsenmielisyys, mutta sopivatko ne yhteen äitiyden kanssa?
Itse olen kolmikymppinen äiti, joka näyttää ulkoisesti nuoremmalta ja siksi on saanut kuulla joiltakin "mummoilta" olevansa nuori äiti.
Esimerkiksi jos lapsi on heittäytynyt joskus kaupassa(johon toki olen reagoinut asianmukaisesti, en ole antanut periksi jne) Olen kuullut heti, että kun ne on nuoret vanhemmat sellaisia jne.
Joten ymmärrän hyvin, miten nuorista äideistä nämä kommentit voivat tuntua pahoilta. Olen katsellut ympärilleni ja samalla tavoin käyttäytyvät vanhempienkin naisten lapset aika ajoin, ei ole kysymys että lapseni olisivat häiriintyneitä. Automaattisesti pistetään vain sen olettamuksen piikkiin kaikki, että kun äiti on niin nuori. Näytän lyhyyteni ja hoikkuuteni vuoksi ikäistäni nuoremmalta yleisesti ottaen. Pukeudun tavallisesti aikuismaisesti ja samoin käyttäydyn, mutta näytän lapselta itsekin. ;)
Olen kuitenkin työssäkäyvä, alemman korkeakoulututkinnon suorittanut ja mielestäni aika "normaali äiti", en koe olevani erityisen nuori, mutta en vanhakaan. Olen kolmikymppinen.
Olen tuntenut nuoria äitejä, esim. kerhossa tapasin fiksun parikymppisen äidin, jolla oli parisuhde kunnossa, selkeät tulevaisuuden suunnitelmat ja lapsensa hän osasi hoitaa hyvin. Järkeviä ja jämäköitä asioita elämästä hän pohti ja oli järjestelmällinen. Ihmettelin itsekin usein, etten varmasti olisi hänen iässään osannut olla niin kypsä ihmisenä.
Miksi äidin iästä pitää tehdä joku numero? On hyviä nuoria äitejä ja huonoja vanhoja äitejä. Ei ikä yksin äitiyteen vaikuta, vaikka jotkut kovasti sen puolesta liputtavatkin. Toki tietyllä tavalla ihminen kasvaa iän myötä, mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla RIITTÄVÄN kypsä vanhemmaksi. Joku haluaa kiertää ympäri maailman, opiskella kolme ammattia ja tavata ensin elämänsä rakkauden. Se suotakoon hänelle ja hienoa, että hän itsekin tiedostaa tämän kypsymättömyytensä.
Naisen fysiologisesti paras ikä synnyttämiseen olisi 20-35, mutta tämä ei tarkoita etteikö raskaus ja äitiys voisi sujua hienosti sen jälkeenkin.
Minusta tuntuu, että näillä spekulaatioilla ihmiset ikään kuin haluavat puolustella itse itselleen tekemiä valintoja. Se mikä käy toiselle, ei käy kaikille.
Joskus olen hämmästellyt myös kommentteja nuoresta äidistä, sillä entisaikaanhan kaikki äidit olivat nuoria? Vaan eipä ollutkaan ongelmia raskautumisessa, eikä synnyttämisessä niin paljon kuin nykyään.
kadehdin sitä itse äitiyttä tai tarkmmin sitä et saa kokea äityden, raskauden, riemun oman lapsen syntymästä ja hänen pikku ihmeistään elämänsä aikana.
Siinä minun kadehdintani kohteet, mielelläni rusahtaisin ja menettäsin kiinetän vatsanahkani, ilolla ottaisin ryppyjä silmien ympärille valvotuista öistä, merkkinä eletystä elämästä perheen kanssa..
Ikää minulla on 24 vuotta,ja neljättä lasta odotan=)
Välillä ei itestä tunnu siltä että olisin nuori....mutta niin se vain on et nuoriahan täs viel ollaan=) ja ylpeä olen muksuistani,joista vanhin eskari-ikäinen.
Juuri täytin 24 vuotta, vanhin lapsi jo koululainen ja nuorempikin jo 5-vuotias.
mä taasen kadehdin vanhoja äitejä, miten te jaksatte vielä "tuossa iässä"??
Juu,eli mulla on noi muksut 02,03,06 syntyneitä ja neljättä odotan n.10 viikolla.
Ja itseasiassa mä olen miettiny tota samaa asiaa et kuin "vanhat äitit" jaksaa......he saavat olla ylpeitä myöskin=)
En kadehdi ketään. Miksi kadehtisin? Mulla on ihana, rakas mies ja lapset - ja vielä se unelmieni kotikin :) Voi olla, että kasvot ja kroppa on rupsahtaneemmat kuin jollain nuoremmalla, mutta mitä siitä... Se on juttu, jonka kanssa jokaisen on opittava elämään. Kaikki me vanhetaan.
Vanhat, nuoret äidit... ihan sama.... Jos on omaan elämäänsä tyytyväinen, ei tarvi kadehtia ketään, eikä pönkittää omaa olematonta itsetuntoaan morkkaamalla muita.
Omasta mielestäni en mikään nuori äiti, 25v, mutta melkein kaikkien muiden mielestä kyllä. Olen kyllä tyytyväinen siihen että jaksan lapseni kanssa hyvin, näytän vielä hyvältä, raskaus kilot häipyivät ilman suurempia jumppia, vatsanahka ei lörpötä yms. Miehet katselevat perääni, jota en kyllä ymmärrä, miksi joku mies katselee ylipäätään äidin perään joka liikkuu lapsensa kanssa? No ehkä se kuitenkin imartelee, en ole rupsahtanut :) Minusta tuntuu että äitiys ja sen mukanaan tuoma onni kaunistaa, tiedäppä tuota..