Säälittää noin/yli 30-v. toista nuoruuttaan elävät yh-äidit

[yh-äitien olevan sellaisia, todellakaan. Siis en arvostele yh-äitejä yleisesti ottaen, vaan äitejä jotka jäävät yksinhuoltajaksi siksi, että saisivat elää nuoruuttaan uudelleen. Tarkennukseksi, minulla ei ole todellakaan mitään yh-äitejä vastaan!!! Joten jospa lukisit vaikka ketjun alusta... ap





i]Lapseni on 3-vuotias. En ole kertaakaan ollut hänen elinoloaikanaan baarissa - enkä myöskään jakanut "toosaani" kenellekään, saatika useammille. Ei ole lapsenvahteja (ml. isäviikonloppuja), enkä halua lapselleni satunnaisia lapsenvahteja.



Voit siis laittaa yleistyksesi säälittävistä baarinotkuja "kaikki-miehet-kelpaavat"-yksinhuoltajista vaikkapa takapuoleesi.

[/quote]

kuten fiksumpi lukija varmasti ymmärsi.



Voit siis laittaa yleistyksesi säälittävistä baarinotkuja "kaikki-miehet-kelpaavat"-yksinhuoltajista vaikkapa takapuoleesi.

[/quote]

[/quote]

taas syyllistetään äitejä ja naisia,niissä miehissähän ei tietenkään mitään vikaa ole vaan saavat 30v lentää kukasta kukkaan ja kaikkien mielestä se on ok...baareissakin saavat käydä niin paljon kuin haluavat mutta kun nainen menee kerran niin johan nousee haloo... "hirvee jakorasia ja tyrkky!".Ainahan se ero on tietenkin naisen vika,nainen kun ei halua kasvaa aikuiseksi ja perhe ei enään 30v :nä kiinnosta.



eikö niin ap??



Ps:voisit ottaa järjen käyttöön,elämä ei ole niin mustavalkoista



pps:baareissa käy myös miehiä,jopa enemmän kun naisia.

haluaisi itsekkin elää ja olla ja mennä

Seuraavan kerran jos hyvä tuuri käy niin juhlin ulkona tämän vuoden toukokuussa, kun valmistun.

Muuten olen kotona, käyn töissä ja koulussa.

[imua säälittää nuo 25-vuotiaat]äidit, jotka on jo lukioiässä alkanut leikkiin keski-ikäistä heti kun on saanu jonku pojan nalkkiin. Vastuuntuntoisesti tietenkin ainoassa oikeassa järjestyksessä mennään kihloihin muutetaan yhteen, opiskellaan, valmistutaan, mennään naimisiin, ostetaan asunto, auto ja koira ja tehdään lapsi

[/quote]

Kuin mun näppikseltä!

Sanopa muuta.

Ap:n aloituksen tyyli oli aika naiivi ja provosoiva, mutta onhan tuossa perääkin.

Omassa lähipiirissä on kaksi tapausta, jotka ovat menneet juuri ap:n kuvailemalla tavalla; nuorena sännätään lasten tekoon ja sitten kun muksut ovat kouluikäisiä, aletaan miettiä mihin se oma nuoruus baarijuoksuineen jne. oikein katosi.

Toinen tuntemani tapaus on oma äiti, joka alkoi puskea meitä lapsia selvästi liian aikaisin ("kesken nuoruuden"). On muistuttanut meitä sittemmin "uhrauksistaan"... koki voimakkaan kapinavaiheen 3-kympin hujakoilla, eikä ole siitä oikein vieläkään toipunut.

Toinen tapaus oli hyvä ystäväni, joka kiirehti naimisiin ja lapsentekoon 18-vuotiaana, eikä ehtinyt riittävästi "mennä" ennen sitä. Kun lapsi oli lähellä kouluikää, ystävälle tuli kiire elää nuoruttaan. Palasi ruotuun toisen lapsen syntymän ajaksi, mutta sitten alkoi taas kadotetun nuoruuden etsintä...

Kukin taaplaa tyylillään, eihän siinä mitään. Mutta sääliksi tosiaan on käynyt lapsia näissä kummassakin tapauksessa. Kun tuollainen äiti sattuu omalle kohdalle - kuten itsellä - niin eipä se kivalle tunnu.

-Mä niin komppaan tätä! Oma äitini tuli äidiksi 20v ja oli ihan liian kypsymätön siihen hommaan. Kun olin 10v niin alko juosta baareissa kaikki viikonloput ja itse olin milloin missäkin:mummoilla,kavereilla yms. Äitini ei myöskään osaanut vuosiin olla sinut omien valintojensa kanssa. Ajatusmaailma pyörii sen ympärillä on mitä on menettänyt ja mitä on jäänyt kokematta ja näkemättä. Itse en halunnut omille lapsille missään nimessä lapsille samanlaista lapsuutta. Koska kyllä se aiheuttaa turvattomuudentunteita yms. kun mamma juoksee baareissa ja ei se nyt niin kiva ollut lapsena katella äidin vaihtuvia poikaystäviä ja varsinkin kun asuttiin pikkupaikkakunnalla niin voi sitä juoruilun määrää. Itse juoksin juoksuni ja kävin maailmallakin kokeilemassa siipiä,perustin perheen 33v ja se sopi minulle. Ei ollut enää mitään hampaankolossa että jokin asia jäi kokeilematta.

Säälittää että voi löytyä tuollaisia ihmisiä jotka availevat ketjuja vuodelta 2009. Melkein 5 vuotta sitten ja joku muistaa tälläisiä??!!! 

Olen itse 30+ eronnut mutta en tosiaankaan minkään uuden nuoruuden kaipuussa. Päinvastoin, kasvoin aikuiseksi ja opin arvostamaan itseäni niin paljon etten enää voinut tyytyä tunnekylmään mieheen joka ei minua arvostanut. Mielummin siis minä ja lapset.

Samaan aikaan erosi 2 ystävätärtäkin, heidän kanssaan käytiin vapaana viikonloppuna tanssimassa. Siis vakioita selvinpäin. Eikä sieltä koskaan tarttunut mitään jannua mukaan. Ne pari laastaria joita yh aikana oli hoidettiin lapsilta näkymättömissä. Toisesta eivät tiedä vieläkään, toisen tapasivat kerran vuoden tapailun jälkeen.

En koe mitenkään rypeneeni, tarjonneeni toosaa jokaiselle vastaantulijalle tai muutenkaan käyttäytyneeni sopimattomasti kuten ah-niin-moralistinen ap tuntuu luulevan.

Ihmiset käyttäytyy erilailla eri tilanteissa,tuskin on yhtä totuutta. Itse olen törmännyt tyyppejä joilla on ihan karannut lapasesta biletys ja poikaystävien kierrätys ja myöskin sellaisia yh-äitejä jotka innokkaasti opiskelee ja kehittää itseään muilla tavoin kuin baareissa riekkumalla. Kun omat tytöt kasvat niin toivon heidän ensin katselevan maailman menoa ettei ihan heti 18v perustaisi perhettä,mutta jos niin käy niin pyrin elämään asian kanssa.

Ihmeellinen käsitys nuoruudesta tässä ketjussa. Minun nuoruuteeni ainakin kuului pitkiä ja syvällisiä keskusteluja ystävien kanssa, päämäärättömiä automatkoja kesä-Suomessa, halvan punaviinin juomista rantakallioilla, söpöjä poikaystäviä, kitaran soittamista, haaveilua, elämästä nauttimista. Kyllähän tuollaista mielellään elää uudelleen.

Tuota. Lapseni olen saanut nuorena, olin 26v jo 4 lapsen äiti. Elämä ei vaan aina mene kuten suunnittelee ja reilu 30v jäin sitten yh:ksi. Nyt ovat lapset kasvaneet, kolme vanhinta täysi-ikäisiä ja nuorin kohta 16v ja itse täytän 42. Aion taatusti nauttia elämästäni matkustellen, ystäviä tavaten vaikka sitten baari-iltojen merkeissä. Olen oman kasvatustyöni tehnyt ja elänyt vuosikymmeniä ns. lasten ehdoilla, nyt on taas aika nauttia elämästä myös aikuisen naisena, vaikka äiti olenkin.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2009 klo 18:07"]

Pakkoko oli lähteä leikkimään aikuista, jos kerran siihen ei vielä ollutkaan valmis? Jatkuvasti ympärilläni tapahtuu näitä parikymppisenä lapsensa saaneiden eroja, jotka alkavat "elää nuoruutta" vähän väärään aikaan. Kyllä siinä käy lapsia ja miestäkin sääliksi, kun "äiti" juoksee baareissa ja tarjoaa toosaa vastaantulijoille.

Miksi ihmeessä ihmiset elävät näin? Olen itsekin ollut aikanani nuorehko äiti (25-v. ensimmäinen lapsi) nyt yli 30-v. eikä tulisi mieleenkään vaihtaa tätä seesteistä perhe-elämää muuhun. Ymmärrän, että eroja tulee tai ettei elämä mene kuten suunnittelee ja ymmärrän eron jos mies on esim. juoppo, hullu tmv. mutta näitä "toista nuoruuttaan" eläviä en ymmärrä. Eikä käy kateeksi päivääkään. Itse halusin lapsia ja tiesin ottavani suuren vastuun heidät saatuani. Miksi nykyaikana eletään kertakäyttöelämää?

Eikä tämä elämä ole itsellänikään aina niin helppoa ollut.

[/quote]

herää kysymys että jos sulla on kaikki kunnossa, niin miten sä edes viitsit miettiä ja vielä paheksua sitä miten joku toinen elää. Ehkä sunkin pitäisi elää hetki jotain muuta kuin sitä "seesteistä" perhe-elämääsi, voisi hieman lisätä ymmärrystä ja laajentaa näkemystäsi. On pelkästään lapsellista nostaa itseään ja paheksua niitä jotka elävä eri lailla. Itse olen eronnut nelikymppinen- siis ihan mummo varmaan- ja kyllä vain nautin sen seesteisen ja sisältäpäin ummehtuneen liittoni jälkeen siitä että voin tavata uusia ihmisiä, tässä iässä osaa jo etsiä sellaisia joiden kanssa on oikeasti hyvät jutut, voi mennä mihin lystää. Ei ne lapset siitä kärsi että äidillä on omaa aikaa. Eikä ne lapset tiedä sitäkään olinko selvinpäin vai en. Lapsistaan pitää tietysti pitää hyvää huolta, muuten se miten ihminen elää ja rentoutuu ei todellakaan kuulu naapureille. osoitat vain oman rajoittuneisuutesi tällä avauksella, ap.

Huh ompas täällä monta peppukipeää av-mammaa. Taidatte keuhkoajat olla juuri näitä toista nuoruutta eläviä kolmekymppisiä wt-akkoja jotka lähipubissa pelti kiinni hieroo itteään biliskeppiin ja toivoo et joku Pena vie panolle.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2009 klo 18:07"]

Pakkoko oli lähteä leikkimään aikuista, jos kerran siihen ei vielä ollutkaan valmis? Jatkuvasti ympärilläni tapahtuu näitä parikymppisenä lapsensa saaneiden eroja, jotka alkavat "elää nuoruutta" vähän väärään aikaan. Kyllä siinä käy lapsia ja miestäkin sääliksi, kun "äiti" juoksee baareissa ja tarjoaa toosaa vastaantulijoille.

Miksi ihmeessä ihmiset elävät näin? Olen itsekin ollut aikanani nuorehko äiti (25-v. ensimmäinen lapsi) nyt yli 30-v. eikä tulisi mieleenkään vaihtaa tätä seesteistä perhe-elämää muuhun. Ymmärrän, että eroja tulee tai ettei elämä mene kuten suunnittelee ja ymmärrän eron jos mies on esim. juoppo, hullu tmv. mutta näitä "toista nuoruuttaan" eläviä en ymmärrä. Eikä käy kateeksi päivääkään. Itse halusin lapsia ja tiesin ottavani suuren vastuun heidät saatuani. Miksi nykyaikana eletään kertakäyttöelämää?

Eikä tämä elämä ole itsellänikään aina niin helppoa ollut.

[/quote]

*ojentaa marttyyriäidin kruunun* ole hyvä. Tuotahan sä halusit? 

Ja mitä tulee toisten ihmisten avioeroihin, niin vaikka sä tunnutkin olevan tietysti ajan tasalla ja sulla on just tismalleen oikeat tiedot ihmisten parisuhteista ja erojen syistä, niin et sä oikeasti tiedä kenenkään erojen taustoja. Vaikutat tyypiltä jolle on helpompaa sanoa eron syyksi "ettei vaan enää kiinnostanut olla yhdessä". Ei kukaan jaksa selittää erojensa todellisia syitä tuollaisille kyylille kuin sinä joka kaipaa sitä tietoa vain kiillottaakseen omaa, olematonta kunniansa kruunua.

Ja tiedätkö mitä; hyvin harva niistä eronneista varmaan elää sitä toista nuoruuttaan siksi, että sun tekisi kateeksi. 

Ehkä sä sitten ymmärrät kun kasvat aikuiseksi myös sisältäpäin.

Ap, sinä et ole ollut mikää  nuorehko äiti, vaan ihan oikeassa lapsenteko iässä.

Nuori äiti on kyllä hiukkasen nuorempi kuin 25v....

Itsekin sain esikoisen juuri ennen kuin täytin 26v ja toisen 28v.

Typerää. Mites ne toiset osapuolet, eli isät? Ne siis saa rillutella ja juhlia, perustaa perheitä, matkustella, tavata ihmisiä, elää elämäänsä, niinkö? Naisille ÄITI-leima otsaan ja säkki päälle ja raamattu kouraan?