Miten kieltäytyä kohteliaasti kummeudesta vai voiko edes kieltäytyä? Sukulainen

Tai sitten sanot, ettet kuulu enää kirkkoon??

hänet kastetaan 6kk sisällä.

Ei lapsen äiti kummilta mitään voi käydä vaatimaan. Ota juuri nämä vaatimukset puheeksi ja kerro mitä ajatuksia ne sinussa herättävät. Ehkäpä lapsen äiti huomaa, että sinulle kummius merkitsee eri asiaa kuin mitä hän odottaisi.

Täällä huomaa sen kirjoituksista. Toiset yrittävät ostaa jotain pientä muistamista, niin vuosienkin päästä muistetaan, että miten joku osti Pentikin lautasliinat, vaikka kahvikin oli lopussa.



Laita naiselle ehdot, jos suostut kummiksi. Sano suoraan, että sinä et suostu olemaan mikään lahjakummi, vaan olet lapselle kaveri, joka tapaa silloin tällöin. Jos järjestely ei kelpaa, niin pyytäkööt jotakuta muuta.

Kiitos kunniasta, mutta olen tehnyt periaatepäätöksen, etten ala enää kummiksi/olen eronnut kirkosta/en koe olevani tehtävän arvoinen.



Tai jos uskallat, niin ihan vaan kiitos mutta ei kiitos, ilman perusteluja. Eipä pysty ainakaan kääntämään sun syitä mieleisekseen ("totta kai sinä voit vileä kerran ruveta", "ei me ihmeitä odoteta, tule vaan kummiksi").



Hymyilet vaan ja onnittelet vauvasta, mutta ei kiitos, en ala kummiksi.

itsellesi kolmas vauva niin siinäpä syy! Itse olen pyrkinyt valitsemaan sellaiset kummit, joilla ei sillä hetkellä ole itsellä pieniä lapsia. En olisi itsekään jaksanut oman vauvani kanssa matkustaa kummilapsen ristiäisiin tai synttäreille.

hoitajina, yökylään tunkee lapsiaan ja en todellakaan halua 5 lasta meille yöksi! Vauvan äiti vonkuu rahapulassaan lainaksi tavaroita ja myy ne eteenpäin, baareissa etsii uuttaa iskää lapsilleen, harrastaa vaikka kuinka paljon, lapset ovat missä ovat.



Jos en millään hyvällä syyllä osaa kieltytyä, vaan jätän 5 lapsen yh-äidin "pulaan" niin mulle kääntää koko suku selkänsä.

Anna suvun suuttua. Kyllä ne siitä asettuu, kun hetken miettivät tilannetta.



Jos joku tivaa syytä, sanot nätisti, että arvostat kummeutta niin paljon, ettet halunnut sitoutua sellaiseen, kun itselläsikin pieni vauva. Ja jos vielä jankkaa ja kinaa, niin kehota tivaajaa itseään tarjoutumaan kummiksi. Jos kieltäytyy, ala kysellä syitä ja pyörtää niitä, niinkuin sulle tehdään.



Älä sitoudu vastentahtoisesti johonkin, joka vaivaa sun mieltä ainakin sen viistoista vuotta. Lisäksi siinä kärsii se viatonkin, lapsi, jolla ei olisi aitoa ja vapaaehtoista kummisuhdetta. Ainoa voittaja olisi se äiti.

Tai sitten sanot, ettet kuulu enää kirkkoon??

Ei tarvi sen kummemmin selitellä.

Ja kun eroaa oikeasti, niin ei tarvi edes valehdella ;)

http://www.eroakirkosta.fi

mutta ei varmasti muistaisi omaa kummilastaan mitenkään. On sitä äitityyppiä, että kuvittelee kaikkien pyhittävän elämänsä vain hänen lapsiaan varten.

On lasta kohti väärin että hän saa riesakseen ns. pakkokummin.



Voi olla että vanhemmat loukkaantuvat tai sitten helpottuvat koska ovat joutuneet pyytämään teitä ns. sukulaispakon takia. Mitenpäin tahansa he kumminkin etsivät toisen vapaaehtoisen kummin.



Syytön vauva on suurin voittaja, kunhan hankit itsellesi vähän selkärankaa ja kieltäydyt kunniasta.

Komppaan tätä:



"Jos joku tivaa syytä, sanot nätisti, että arvostat kummeutta niin paljon, ettet halunnut sitoutua sellaiseen, kun itselläsikin pieni vauva. "



Minä olen liian monen lapsen kummi! Yksi kummilapsista on "pakkokummilapsi" - olin typerä kun en aikanaan kehdannut kieltäytyä. Nyt olen pakotettu käyttämään vapaa-aikaa sellaiseen mihin en haluaisi. Olen sittemmin saanut omia lapsia ja elämä on muutenkin kiireistä, haluaisin kyetä paremmin tapailemaan itselle todella tärkeitä ihmisiä. Mukaviakin kummilapsia on oikeastaan pari liikaa, aina on jotain velvoitteita. Mukaviakin ihmisiä olisi kivampi tavata silloin kuin haluaa, eikä silloin kun pitää osallistua isoille synttärikutsuille tms. juhlille, joissa ei kuitenkaan ehdi aidosti viettää aikaa kummilapsen perheen kanssa. Hassua, että mukava asia voi kääntyä myös stressaavaksi. Jos voisin elää jälkiviisaana, olisin kieltäytynyt parista kummiudesta ja voisin satsata muutamaan kummisuhteeseen paremmin!



Älä suostu kummiksi, jos et sitä edes lähtökohtaisesti halua! Ei kannata heittäytyä sellaiseen kierteeseen, että aina joutuu tuntemaan syyllisyyttä jos ei ota hoitoon/mene juhliin/osta riittävän hienoa lahjaa tai sitten joutuu myöntymään hoitajaksi oman perhe-elämän kustannuksella.



Ei ole suvun asia painostaa ketään kummiksi!



Tsemppiä!

kummilapsia, jotka on samanikäisiä kuin omat lapseni. Siinä ei aika riitä oikein kunnolla kumminkaan. Eli siinäkin yksi hyvä syy.