Mikä ihme mättää tässä suomalaisten kommunikoinnissa ?

mollaamassa muita kirjoittajia. Etsitään niitä virheitä muista ja sen jälkeen katsotaan oikeudeksi kertoa "mitä minä sinusta ja mielipiteistäsi ajattelen".



Että sellaista kommunikaatiota.

jollekkin tuntemattomalle niin keneltä siinä puuttuu käytöstavat???

Oikeesti? Jos lapsesi suureen ääneen kailottaa jollekkin että "tolla ei ole käytöstapoja" ja sä myhäilet vieressä niin ketkä siinä tekee itsestään idiootteja?

Ja mä olen aikoinani huomannut sellaisen "ikävän" ilmiön että jos sellaiselle lapselle joka höpöttää jokaiselle tuntemattomalle alkaa vastailemaan niin ei saa ikinä rauhaa (paitsi poistumalla puistosta...). Eli jos mä olen tullut puistoon olemaan omien lapsieni kanssa tai istumaan penkillä lukemassa lehteä samalla kun omat lapset leikkii rauhassa niin MÄ EN HALUA HÖPISTÄ jonkun tuntemattoman ipanan kanssa. Varsinkaan kun se kyselee multa kaikkea typerää ja henkilökohtaista.

Silloin mä ajattelen että onpa huonotapainen ipana.

Eli siis moikkaan ja hymyilen ja voin vaihtaa muutaman sanan tuntemattomien kanssa, mutta jos en halua jatkaa keskustelua enempää niin HYVÄTAPAINEN tajuaa sen.

Mutta muista että kun SINUN räkänokkapentusi jättää vastaamatta lapselleni niin voi olla että MINUN kommenttini jälkeen juoksee kiiireen vilkkaan niistämään nenäänsä SINUN lahkeeseesi. Olkaa siinä sitten onnellinen pikku perhe omassa kuutiossanne ja pysykääkin siellä.

ap

jos sellaiselle lapselle joka höpöttää jokaiselle tuntemattomalle alkaa vastailemaan niin ei saa ikinä rauhaa (paitsi poistumalla puistosta...). Eli jos mä olen tullut puistoon olemaan omien lapsieni kanssa tai istumaan penkillä lukemassa lehteä samalla kun omat lapset leikkii rauhassa niin MÄ EN HALUA HÖPISTÄ jonkun tuntemattoman ipanan kanssa.

Oma lapseni oppi puhumaan alle 2-vuotiaana ja täytti tammikuussa 3. Ei tuonikäinen vielä ymmärrä tätä suomalaisten kulttuuria että kellekään ei saa puhua mitään, tai on idiootti. Kyllä minä itsekin joskus nolostun kun lapsi rupeaa spontaanisti puhumaan tuntemattoman kanssa. Mutta heti kun huomaan että siinä penkillä istuu pässi niin tottakai yritän ohjata hänet pois siitä. Ei meidän lapsi häiritse ketään minuuttia pitempään. Tuon ikäinen lapsi ei sitä vielä itse tajua mutta oppii väkisinkin yhteiskuntakelpoiseksi vähitellen.

Mä olen todella ihmeissäni että puistoissakin liikkuu tuommoista sakkia. Miksi te ette hautaudu johonkin kellariin kun ihmiset ärsyttää teitä noin paljon? Yksi ystäväni on tuollainen ja hän ei kyllä juurikaan kotoaan poistu kun koko ajan vituttaa niin paljon. Hänellä on kyllä mielenterveysongelmia mutta onneksi on jo pitkäaikaisessa terapiassa.

Itse pidän epäkohteliaampana sellaista kovaan ääneen kommentointia tyyliin "On se kumma ettei osata puhua."

mitä on "höpistä turhia"? Kiitos? Anteeksi? Jäisin seuraavalla pysäkillä pois? Voinko auttaa noiden vaunujen/ kassien kanssa/ liukkaissa portaissa?

Se on jännä ilmiö, että sille vieressä istuvalle ei voi sanoa että jäisin seuraavalla pois. Sehän tarkoittaisi sitä, että ystävällisesti nousetko pois niin pääsen ovelle ja ulos bussista. Mutta ei, tämä kaikki tuodaan ilmi tavaroiden kasaamisella, avainten helisyttelyllä ja ties millä nykimisellä. Mutta se suu ei aukea. Onhan tuon kehonkielen oppinut tulkitsemaan mutta itse ainakin käyttäydyn ihan normaalisti ja avaan suuni. Teen sen tarvittaessa englanniksi, sillä bussissa on paljon ulkomaisia opiskelijoita ja he eivät vielä tunnistä tätä suomalaista nykimistä.

Eiköhän se minuutissa onnistu?

Mutta AINA en jaksa höpöttää tuntemattoman lapsen kanssa ja sen moikkaamisen, hymyilemisen ja muutaman sanan jälkeen voin haluta vaieta!

Se ei tee minusta sulkeutunutta/mielenvikaista. Sinä taidat sen sijaan olla vähän omituinen?

jos sellaiselle lapselle joka höpöttää jokaiselle tuntemattomalle alkaa vastailemaan niin ei saa ikinä rauhaa (paitsi poistumalla puistosta...). Eli jos mä olen tullut puistoon olemaan omien lapsieni kanssa tai istumaan penkillä lukemassa lehteä samalla kun omat lapset leikkii rauhassa niin MÄ EN HALUA HÖPISTÄ jonkun tuntemattoman ipanan kanssa.

Oma lapseni oppi puhumaan alle 2-vuotiaana ja täytti tammikuussa 3. Ei tuonikäinen vielä ymmärrä tätä suomalaisten kulttuuria että kellekään ei saa puhua mitään, tai on idiootti. Kyllä minä itsekin joskus nolostun kun lapsi rupeaa spontaanisti puhumaan tuntemattoman kanssa. Mutta heti kun huomaan että siinä penkillä istuu pässi niin tottakai yritän ohjata hänet pois siitä. Ei meidän lapsi häiritse ketään minuuttia pitempään. Tuon ikäinen lapsi ei sitä vielä itse tajua mutta oppii väkisinkin yhteiskuntakelpoiseksi vähitellen.

Mä olen todella ihmeissäni että puistoissakin liikkuu tuommoista sakkia. Miksi te ette hautaudu johonkin kellariin kun ihmiset ärsyttää teitä noin paljon? Yksi ystäväni on tuollainen ja hän ei kyllä juurikaan kotoaan poistu kun koko ajan vituttaa niin paljon. Hänellä on kyllä mielenterveysongelmia mutta onneksi on jo pitkäaikaisessa terapiassa.

kanssa sen kummemmin höpötellä. enkä kyllä ymmärrä missä te liikutte, mutta kyllä täällä Helsingissä melkein kaikki vastaa kun kysyy

Mutta AINA en jaksa höpöttää tuntemattoman lapsen kanssa ja sen moikkaamisen, hymyilemisen ja muutaman sanan jälkeen voin haluta vaieta!

Se ei tee minusta sulkeutunutta/mielenvikaista. Sinä taidat sen sijaan olla vähän omituinen?

mä en vaan oikeasti usko että siellä puistossa AINA tulee joku höpöttämään ihan riesaksi asti. En minä ainakaan ole koskaan kokenut tuollaista, ainakaan siinä mittasuhteessa että pitäisi poistua puistosta sen takia. Minusta ei kuulosta ihan normaalilta tai sitten teidän alueella asuu esim runsaasti Savon seudulta muuttaneita jotka ovat keskivertoa puheliaampia.

oikea tapa "näpäyttää" häntä?

Tai joku ujompi aikuinen, joka ei saa sanaa suustaan. Kuulostat oikeasti pelottavalta, ap.





i]että siinä on/oli taas huonokäytöksinen lapsi/aikuinen ja KOVALLA ÄÄNELLÄ. Hymyillään kun tavataan!



Tosi nastaa tulee huutaa pulkkamäen laelta että:" Älä suotta niille mitään puhu ei ne vastaa kumminkaan kun ovat niin huonosti käyttäytyviä!"



ap

[/quote]

Mutta ei, tämä kaikki tuodaan ilmi tavaroiden kasaamisella, avainten helisyttelyllä ja ties millä nykimisellä. Mutta se suu ei aukea.

mitä mieleen tulee, mutta lapset jostain syystä ovat jurompia. Ja kyllä minulle kaikki vastaavat kun jotain juttelen. Asun vieläpä Pirkanmaalla, hitaiden hämäläisten keskellä ja silti aina löytyy juttuseuraa.

lapsen kanssa oltiin puistossa ja sinne tuli äiti lapsineen myös pulkkailemaan. No, minä siinä sanoin heille tyttöni kanssa että:"Terve!" kun tulivat kohti. Mutta mitä he tekivät?



Äiti ei vastannut tyttöineen mitään, vaikka katsoivat meitä. Ohitsemme mennessään toinen tytöistä sanoi äidilleen:"Miksi se sanoi 'terve'?"



Meinasin huutaa perään että:"Sairas!" :D

lapsen kanssa oltiin puistossa ja sinne tuli äiti lapsineen myös pulkkailemaan. No, minä siinä sanoin heille tyttöni kanssa että:"Terve!" kun tulivat kohti. Mutta mitä he tekivät?

Äiti ei vastannut tyttöineen mitään, vaikka katsoivat meitä. Ohitsemme mennessään toinen tytöistä sanoi äidilleen:"Miksi se sanoi 'terve'?"

Meinasin huutaa perään että:"Sairas!" :D

Mutta AINA en jaksa höpöttää tuntemattoman lapsen kanssa ja sen moikkaamisen, hymyilemisen ja muutaman sanan jälkeen voin haluta vaieta!

Se ei tee minusta sulkeutunutta/mielenvikaista. Sinä taidat sen sijaan olla vähän omituinen?

mä en vaan oikeasti usko että siellä puistossa AINA tulee joku höpöttämään ihan riesaksi asti. En minä ainakaan ole koskaan kokenut tuollaista, ainakaan siinä mittasuhteessa että pitäisi poistua puistosta sen takia. Minusta ei kuulosta ihan normaalilta tai sitten teidän alueella asuu esim runsaasti Savon seudulta muuttaneita jotka ovat keskivertoa puheliaampia.

Taidat olla niitä jotka vaan höpöttävät ja höpöttävät eivätkä itse vaivaudu kuuntelemaan.

Mä kirjoitin että AINA en jaksa höpöttää tuntemattoman lapsen kanssa pitkään ja sä luet sen niin että AINA tulee joku höpöttämään puistossa.

Sä olet rasittava...

purkaa aggressioita ihan tuplaten.



Mitä kummallista on puhumisessa? Vai pelkääkö kaikki muita, tuntemattomia ihmisiä? Kannattaisi ihmisvihaajien ottaa uusi asenne elämäänsä: jokainen tuntematon voi olla tuleva paras ystäväni. Eikä niitä ole koskaan liikaa.





Stadissa on tosin huomattava määrä savolaisia ym. harvaanasutuilta saloseuduilta muuttaneita. Ehkä "suurkaupungin" ihmisvilinä saa ahdistumaan ja pelkäämään kontakteja. Niitä vältellään teeskentelemällä, ettei huomaa muita ihmisiä - ehkä ne sillä katoavat. Myös käytöstavat ovat kuin metsäläisillä, mutta mitenkäs ne vanhemmat olisivat opettaneet, kun eivät itsekään savupirteissään niitä handlaa.

suomalaisten ei tartte enää höpöttää ollenkaan niin paljon kun Mikkosen pariskunta on nykyään kokoajan äänessä muidenkin puolesta...

minä ainakin vastaan ja saatan muutamia sanoja heittää, mutta en halua vieraiden kanssa sen kummemmin höpötellä. enkä kyllä ymmärrä missä te liikutte, mutta kyllä täällä Helsingissä melkein kaikki vastaa kun kysyy

Ja yleensäkin, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. jos joku tuttu, jonka olette nähnyt monta ei kertaa, ei vastaa, kannattaa katsoa peiliin. Ehkä te olette loukannut häntä tai sitten tiellä on vaan huonot jutut.

Mä juttelen naapurien, lähikaupan kassojen ja kaikkien palveluihmisten kanssa iloisesti ja kohteliaasti - ja saan myös lähes aina hyvää palvelua. Ventovieraat sitten. Toki voin hymyillä, neuvoa, vastata ja tervehtiä, mutta ihan OIKEASTI, ei mua hirveesti kiinnosta kuulla kenenkään ventovieraan turhia jorinoita.

Ja monet lapset on melkein yhtä pahoja kuin humalaiset. Niistä ei meinaa päästä eroon, vaikka miten väitätte muuta. Voin vaihtaa sanan, kaksi, mutta sitten ne tulee junassa istumaan kivan tädin viereen ja juttelemaan koko matkan ajaksi "mukavia". Vaikka yritän sanoa, että pitäsköhän sun mennä istumaan nyt äidin kanssa, niin nää söpöläiset ei häviä mihinkään. Korkeintaan käyvät äidilleen sanomassa, missä istuvat. Jotenkin tuntuu myös, että suomalaisten vanhemmuus on vähän hukassa, kun koko maailman pitäisi hymyilly omalle pikku päivänsäteelle, olla kiinnostunut hänestä - ja ennen kaikkea- ihailla hänen söpöyttään ja osaamistaan.

olen huomannut nämä kulttuurierot / käytöserot myöskin. Kun vaikka käydään Suomessa lähikaupassa, niin meidän 3v paukauttaa jo ovelta PÄIVÄÄT, vaan eipä ole juuri koskaan kukaan vastannut takaisin, yksi vanhempi myyjä vain. Samoin hassua on kun kävelytiellä tai vaikka kaupan käytävällä vastaan tulee ihminen ja hänelle sanoo päivää, niin se ihminen ei edes vastaa vaan mulkoilee meistä poispäin ja kuvittelee olevansa näkymâtön. Miten voi olla hankalaa vastata "päiväâ"?

olen huomannut nämä kulttuurierot / käytöserot myöskin. Kun vaikka käydään Suomessa lähikaupassa, niin meidän 3v paukauttaa jo ovelta PÄIVÄÄT, vaan eipä ole juuri koskaan kukaan vastannut takaisin, yksi vanhempi myyjä vain. Samoin hassua on kun kävelytiellä tai vaikka kaupan käytävällä vastaan tulee ihminen ja hänelle sanoo päivää, niin se ihminen ei edes vastaa vaan mulkoilee meistä poispäin ja kuvittelee olevansa näkymâtön. Miten voi olla hankalaa vastata "päiväâ"?