Lue keskustelun säännöt.
Mies inhoaa kissojani!
27.01.2009 |
Tilanne on siis se, että mies ei voi sietää kissojani (2 kpl). Kissat ovat 10-vuotiaita, ja me olemme olleet miehen kanssa yhdessä kuutisen vuotta. Kissat ovat siis olleet miehen elämässä jo aika kauan. Aikaisemmin mieskin piti kissoista ja osallistui niiden hoitoon yhtä paljon kuin minäkin. Kissat olivat siis tavallaan perheenjäseniä.
Tilanne muuttui sen jälkeen kun meille syntyi lapsi. Mies ei ole voinut sietää kissoja: vihaa kissankarvaa joka paikassa, ei osallistu kissojen hoitoon (enkä ole sitä häneltä enää edes pyytänyt kun tiedän miten hän asiaan suhtautuu), manaa päivittäin miten elämä olisi helpompaa ilman kissoja. Auta armias jos kissa on yön aikana oksentanut johonkin... mies on suoraan uhannut että jos kissa vielä kerran oksentaa jollekin hänen tavaralleen niin hän ei suostu enää asumaan samassa taloudessa. Monesti on ehdottanut suoraan, että kissat vietäisiin piikille tai niille etsittäisiin uusi koti. Kissat eivät enää oikein edes mene miehen lähelle, sillä mies ajaa ne heti pois. Väistelevät vaan ja juoksevat karkuun.
Itse en voi käsittää tätä tilannetta. Myönnän itsekin, että suhtautuminen kissoihin on muuttunut lapsen syntymän jälkeen: aiemmin kissat olivat selvästi "lapsen korvikkeita" ja niitä lellittiin valtavasti, nyt ne ovat vain lemmikkejä. Silti haluan hoitaa kissat hyvin, enkä hyväksy sellaista että lemmikki hylätään heti jos sitä ei jakseta/haluta enää hoitaa.
Pelkään tosissani mitä tapahtuu, jos jompi kumpi kissa erehtyy tekemään jotain mistä mies menettää lopullisesti hermonsa...
Kommentit (33)
Mielestäni jos eläimiä otetaan, niitä kohdellaan kuin perheenjäseniä. Perheenjäsenen asemasta ei "alennuta" vain sen takia että perheeseen tulee ihmisvauva. Jos lemmikkejä ei pystytä kohtelemaan yhtä hyvin kuin ennenkin, tulee ne antaa hyvään ja rakastavaan kotiin jonnekin muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli pinnasängyn päällä vartavasten rakennettu pingoitettu verkko.
Ei ole tarvinnut kenenkään kissoja heitellä tai tappaa sen takia.
Perimmäinen kyse ei olekkaan siitä onko ukko vai kissa tärkeämpi vaan siitä onko ukolla oikeus ruveta tuollaisia vaatimaan ja polkea puolison oikeuksia mielensä mukaan.
Komppaan: Kyllä on aika vaikea elämä jos pari helppohoitoista kissaa sotkee kaikki kuviot.
Lapsen tulo on suuri elämänmuutos, joka tuo mukanaan paljon tunteita, eivätkä kaikki tunteet ole pelkästään positiivisia. Joskus on helpompi kohdistaa ne negatiiviset tunteet johonkin muualle sen sijaan että hyväksyisi ne sellaisenaan elämänmuutokseen kuuluvina. Sotkeva ja aikaavievä lemmikki voi olla helppo kohde. Väsyneenä voi myös tuntua siltä ettei yksinkertaisesti jaksa rakastaa vielä tuota eläintäkin.
Itse tunnistan nuo tunteet molempien lasten pikkuvauva-ajoilta. Mutta en toki lakanut heitellä kissoja pitkin seiniä. Ja tottakai se tunne meni ohi ajan kanssa. Nyt meillä on kissojen lisäksi myös koira ja kyllä täytyy sanoa, että lapsille on ollut suuri rikkaus elää ja kasvaa eläinten kanssa. Ja perheemme on varsin ihana kaikkine karvaisine ja karvattomine jäsenineen:)
ainakin väsyin lasten tultua kotieläimiimme eli ns. kaikki ylimääräinen vaiva tuntui välillä suhteettoman ärsyttävältä eläinten taholta. Nyt olen lähinnä helpottonut ettei meillä ole eläimiä eikä ylimääräisiä velvotteita eläinten puolelta. Koira kuoli vanhuuteen ja kissa jäi vuosi sitten yli 13 vuoden meillä olon jälkeen auton alle. Tietenkin surin eläimiä niiden kuoltua, paljonkin, mutta toisaalta nyt on helpompaa.
Monella muuttuu asenne eläimiä kohtaan lasten synnyttyä ja ehkä juuri pikkulapsiaikana kaiken ylimääräisen hoitaminen saa väsymään.
luulisi sen kyllä kertovan aika paljon miehestäsi. Ottaisin kyllä jalat alleni ja lähtisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehesi kissoile jotain suutuspäissään tekisi luulisi sen kyllä kertovan aika paljon miehestäsi. Ottaisin kyllä jalat alleni ja lähtisin.
mies kun on muuten todella kiltti ja loistava isä lapselleen. Aiemmin en olisi voinut kuvitellakaan tällaista.
Ei kai auta muuta kun toivoa että miehen asenne muuttuu ajan myötä, ja siihen asti yrittää hoitaa homma niin että kissoista ei tule miehelle mitään ylimääräistä vaivaa.
En itsekkään sietäisi mokomia karvaläjiä, jotka aiheuttaa vain sotkua ja lisätyötä nurkissani. Kaikki eivät vain ole eläinrakkaita ja se ei taas ole mikään synti. Hän voi olla lapsirakas ja hyvä isä ja aviomies, vaikka kissan pissat ja oksennukset inhottaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ekaksi lapsi ja sitten vasta ne eläimet eli, jos mies on hyvä mies ja isä, niin siinä ei kissoilla suoraan sanoen ole painoarvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vasta sen jälkeen lapsirakas. En olisi koskaan voinut mennä naimisiin ihmisen kanssa joka ei ole eläinrakas. Ja tämä ei tarkoita sitä että eläimet menisi lasten edelle, mutta kyllä eläinrakkaus tai -rakkaudettomuus kertoo ihmisestä kaikista eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsellä alkoi ainakin siinä vaiheessa kun lapsi syntyi ja konttaili pitkin lattioita, ärsyttämään kaikki ylimääräinen lika ja roska. Pidän kissoista todella paljon, mutta en missään nimessä haluaisi niitä nyt kotiimme. Käyn joskus hoitamassa kaverin kahta kissaa, ja ne todellakin sotkevat ja likaavat KAMALASTI. Just nuo oksennukset ja muut ovat kaikkein vastenmielisimpiä asioita.
Miehellesi on käynyt varmaan samalla tavalla kuin useimmille naisille, eli lapsen syntymä muuttaa elämän ja tuo saastaisuus alkaa inhottaa.
rakkautta on annettu vain lusikalla muille jaettavaksi. Kyllä normaalin aikuisen ihmisen pitäisi sietää lapsia ja kissoja ja koiria ja aviopuolisoa yhtäaikaa. Tulee vaan mieleen että miten tuollaisen rakkausrajoitteisen kanssa mahtaa käydä, jos tulee joku oikein tiukka paikka elämässä eteen. Kyllä ne kissat ja koirat ottavat kiitollisina vastaan sen hoidon ja huolenpidon, jonka annat, eivät moiti eivätkä vaadi.